Tietohaaste

Assyriologi sai Donna mobilelta tietohaasteen. Lupasin ottaa sen vastaan, vaikka sitten hetikohta tajusin kuinka vaikea tehtävä minulle on. Haasteen ohjeet ovat nimittäin tämänkaltaiset:

• Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
• Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
• Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
• Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
• Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin

Olen tutkija, minulla on siis kotonani suuri määrä tietokirjallisuutta. Lisäksi olen tutkijan tytär, olen kasvanut kodissa, jossa oli valtavat määrät tietokirjoja, mutta sekä lapsuudenkodissani että nyt täällä espoolaisessa pientalossa on myös runsaasti kaunokirjallisuutta. Sinällään viiden tietokirjan esitteleminen ei olisi pitänyt tuottaa vaikeuksia, mutta sitten. Tämä haaste oli haasteellinen. 

Ensinnäkin tuo kielirajoitus. Kaikki aktiivisesti käyttämäni tietokirjat ovat oikeastaan tutkimuskirjallisuutta -- niitä julkaistaan nykyään hyvin harvoin millään pohjoismaisilla kielillä. Tietokirjallisuuden ja tutkimuskirjallisuuden voi aika hyvin erottaa toisistaan. Tietokirjoissa on vielä toisinaan nuo lähdeluettelot perässä, tutkimuskirjoissa on myös alaviitteet. Pitkät runsaat alaviitteet ovat mielestäni ihan must, kaikkiin tieteellisiinkään teksteihin niitä ei saa (enää) liittää.

No, meiltä tietokirjoja löytyy kuitenkin (miltei) joka lähtöön ja sitten päätinkin, että valitsen kaikki viisi kirjaa jostain yhdestä aihepiiristä. Oitis käteni nappasivat Rooma-Italia-etruskit -kirjakaapistamme muutaman tietokirjan -- ne edustavat kaikki korkealaatuista suomalaista tieteen popularisointia ym. 

Assyriologina ja orientalistin tyttärenä päädyin kuitenkin valitsemaan ihan muut opukset. Nämä kuvastavat enemmän sitä, miten tärkeitä myös "äidinkieliset" tietokirjat ovat, sekä lapsille että aikuisille. Ja sitten yksi seikka, mikä saa aina sydämeni sykkimään, usein jopa hieman enemmän kuin usein kaikkien ihanimpien romaanien äärellä: tietokirja on usein paljon enemmän kuin kaunokirjallisuus. Tietokirjoissa, parhaimmissa sellaisissa, on kuvitus. Sellainen kuvitus, jota ei ole vai lykätty tekstin koristeeksi (niitä on kuitenkin valitettavan usein) vaan joissa teksti ja kuva kulkevat käsi kädessä, toimivat yhdessä, muodostavat sekä sisällöllisesti että visuaalisesti antoisan kokonaisuuden. 

1. Yrjö Karilas, Pikku jättiläinen, (WSOY vuoden 1938 painos). Isälleni erittäin tärkeä kirja, pieni maalaispoika ahmi kaikki kirjat mitkä käsiinsä sai, tämä oli ehkä ensimmäinen teos, jonka hän sai ihkauutena omaksi, saatuaan ensin aikansa lukea lainakappaletta. 

Pikku jättiläinen oli 1930-luvun bestseller, joka myi kymmeniätuhansia kappaleita heti kättelyssä, ja jota mainostettiin mm. yliopettaja E.A. Saarimaan sanoin:

Ennen kaikkea Pikku jättiläisen merkitys ja arvo on siinä, että se tavattoman monipuolisena hakuteoksena edistää koululaisten omatoimista opiskelua ja antaa herätteitä syventymään aloihin, joihin tämä opas on virittänyt mielenkiinnon.

Isäni oma kappale on luettu rikki, eli hyvin oli käytössä, kannet ovat irti ja osa alkusivuista hukassa. Silmään pistää toisinaan sivuille tehdyt merkinnät tai alleviivaukset. Pikku jättiläinen oli tärkeä osa isäni kehitystä tutkijaksi. Siksi se ansaitsi päästä tämän listan ensimmäiseksi.

2. Knut Tallqvist, Madonnan Esihistoria, Suomen Itämaisen Seuran kansantajuisia julkaisuja 2 (1920)

Tallqvist oli huippuluokan assyriologi, joka julkaisi tutkimuksiaan sekä saksaksi että englanniksi. Hän kunnostautui myös tieteenalansa popularisoijana ja tähän listakakkoseksi olisi voinut poimia monen muunkin verrattoman tekstin. Madonnan esihistoria menee kuitenkin muiden edelle siksi, että se näyttää Tallqvistin monipuolisuuden: hän ei keskittynyt ainoastaan nuolenpäiden lukemiseen vaan hyödynsi laajaa oppineisuuttaan valottaen lukijoilleen esim. miten  Jeesuksen äidin Marian eli madonnan = äitijumalattaren palvonnalla oli vuosituhantiset juuret mesopotamialaisissa kulttuureissa. Tällä esitelmällään Tallqvist oli eräällä tavalla vuosikymmeniä moninaisia tutkijoita edellä jotka myöhemmin ovat korostaneet eri äitijumalattarien jatkumoa antiikin ajoista nykypäivään (esim. Päivi Setälä).

3. Aapeli Saarisalo, Paratiisin maan kaivauksia ( WSOY 1931). Saarisalo oli värikäs persoonallisuus ja hänen kirjallinen tuotantonsa on yhtä värikäs ja kenties myös epätasainen. Tämä ehkä enemmänkin matkakirjaksi luonnehdittava teos kertoo monista Lähi-idän rauniokummuista, joista osassa Saarisalo työskenteli itsekin. Seassa on kuitenkin runsaasti kuvausta ja luonnehdintaa Pohjois-Syyrian ja -Irakin eri kansoista, esim. "saatananapalvoja" jesideistä, kurdeista, armenialaisista, assyrialaisista ja on tällä hetkellä sekä mitä mainiointa ajankuvaa että ajankohtainen siksi, että Saarisalo liikkui alueilla, jotka yhä ovat terroristijärjestö ISISin hallussa. Maisemat ja ihmiset ovat loppujen lopuksi muuttuneet verrattain vähän liki sadan vuoden aikana. Saarisalon mustavalkokuvat ovat nostalgisen upeita!

4. Christiane Desroches-Noblecourt, Tutankhamon. Faaraon elämä ja kuolema (suomentanut Jussi Aro Weilin & Göös 1965). Ehdoton klassikko, josta otettiin (pienempiformaattinen) uusintapainos 1976, kuului jokaisen suomalaisen kulttuurikodin olohuoneen kirjahyllyyn kunnes nämä lukuisat kappaleet ovat päätyneet täyttämään enimmäkseen divareitten pölyisiä hyllyjä. Minä rakastan tätä kirjaa. En ainoastaan siksi, että se on isäni kääntämä (käännöspalkkiolla hän rahoitti matkansa senvuotiseen assyriologikongressiin) vaan myös siksi, että pikkutyttönä minua kiehtoivat teoksen lukuisat kuvat ja kirjoittajan noobeli kaksiosainen ranskalainen nimi. Sadunomainen ja salaperäinen!
Desroches-Noblecourt oli kuitenkin ihan pätevä arkeologi ja egyptologi, saavutti liki sadan vuoden iän ja hänen Tutankhamon-kirjansa on pätevää tekstiä, sellainen tietokirja joita enää harvoin suomennetaan. Mikä on todella sääli, monien käännöksien sisällöllinen taso kun ei päätä huimaa

Mika Waltarin Tutankhamon-teokseen kirjottamaa esipuhetta

5. Kaj Öhrnberg/Patricia Berg (toim.), Georg August Wallin Skrifter 1 (SLS 2010). Monumentaaliteos  

suomalaisen orientalistin Georg August Wallinin jälkeenjääneistä käsikirjoituksista. Minulla on vasta sarjan ensimmäinen osa, kuusi on jo ilmestynyt (ja epäilemättä minulla on piakkoin ne kaikki). Tämä on todellinen tietoteos, ei tippaakaan popularisoiva ja Wallinin jälkeenjääneissä papereissa esiintyy kyllä muitakin kieliä kuin ruotsia. 1843 Wallin on Pariisissa ja vierailee myös Louvren museossa. Vasta muutamaa kuukautta aikaisemmin Paul-Émile Botta oli kaivanut Khorsabadissa esille ensimmäisen assyrialaispalatsin ja näin tehnyt päänavauksen assyriologian kehittymiselle. Assyrialaisreliefejä Wallin ei siis Louvressa vielä päässyt näkemään.

Nuo nettisivut ovatkin sitten hankalampi juttu, nekin pitäisi haasteen mukaan olla laadittu pohjoismaisilla kielillä. En voi siis muka linkata sellaisia tiedollisia helmiä kuten Assyrian Empire builders tai Knowledge and Power in the Neo-Assyrian Empire tai ylipäätään koko ORACC? No, paria sivustoa voin toki suositella. Kuten esimerkiksi Kansallisbiografia: täältä löydät pienoisbiografiat, matrikkelitiedot ja bibliografiaa tuhansista suomalaisista merkkihenkilöistä. Todellinen tietopakkaus, laadukas sellainen, olemassa myös kirjasarjana. Ja osa artikkeleista on julkaistu myös ruotsinkielisinä käännöksinä Biografiskt lexikon för Finland -sarjassa, sekä paperisena että sähköisenä versiona. Myös Kansallismuseon sivuilla kannattaa käydä haahuilemassa jos etsii tietoa sen kokoelmista: ne eivät ainakaan vielä vedä vertoja esim. British Museumin vastaaville, mutta yritystä alkaa löytyä.

Samalla toivotan kaunista ja aurinkoista alkavaa juhannusviikkoa kaikille. En kohdista haastetta eteenpäin kenellekään erityiselle. Olisi kuitenkin mukavaa jos innoittuneet kirjoittaisivat etenkin sellaisista kodeissaan vaalittavista vanhoista tietokirjoista, sellaisista joihin saattaa ehkä liittyä jokin tarinanpoikanenkin. Tietokirjat kunniaan!

PS Kuningas Mesilim päätyi poseeraamaan kuviin puolivahingossa. Ruoka-aika lähestyy...