Agatha Christie ja Mackayn käytännöllinen opaskirja Irakiin

Assyriologin olisi pitänyt ensi kuun alussa osallistua assyriologiseen kongressiin Erbilissä, Pohjois-Irakissa.  Useammastakin syystä matka oli tällä kertaa peruttava, vaikka Erbiliin tulenkin todennäköisesti matkustamaan kohtuullisen pian, en kuitenkaan tänä keväänä.

Erbilin matkaan olin myös toivonut voivani yhdistää käynnin Mosulissa, kaupungissa, joka on aivan muinaisen assyrialaispääkaupungin Niniven kyljessä. Siellä kuoli aikoinaan hieman oudoissa ja epäselvissä oloissa Suomen ensimmäinen nuolenpääkirjoitusjärjestelmän ja akkadin kielen taitaja Karl Fredrik Eneberg (1841-1876). Irakin epävakaan tilanteen vuoksi Mosuliin on kuitenkin erittäin hankala, jos ei mahdotonta päästä Erbilistä käsin vaikkei fyysinen välimatka olekaan suuri.

Ennen joulua lainasin Kansalliskirjastosta pienen Dorothy Mackayn kirjoittaman vihkosen Ancient Cities of Iraq: A Practical Handbook (1926). Kirjoittajan nimi ei ollut minulle ennestään tuttu. Googlaamalla sain selville, että hän näyttäisi olleen amerikkalaisen Ernest Mackayn puoliso ja työskennelleen hänen kanssaan Jemdet Nasrin kaivauksilla Irakissa, julkaisseenkin yhden artikkelin löytöpaikan keramiikkaa. Toisessa maailmansodassa hän ilmeisesti palveli Yhdysvaltain armeijassa ja  julkaisi myöhemmin muistelmansa Laughter in Khaki (1987) -- kirja, joka myös alkoi nyt minua kovasti kiinnostamaan. Mackayn Ancient Cities of Iraq ei tosiaankaan ole enempää kuin vihkonen, joka antaa lyhyet kuvaukset sellaisista arkeologisista kohteista ja muutamia heikkolaatuisia mustavalkoisia kuvia.

Minua viehättää kirjassa kuitenkin sen julkaisuvuosi ja alaotsikko: käytännöllinen käsikirja. 1928 Agatha Christie matkustaa ensimmäisen kerran Orient Expressillä Bagdadiin ja luonnollisesti leikittelen ajatuksella, että hän viimeistään kaupunkiin saavuttuaan hankki itselleen tämän "käytännöllisen" vihkosen. 

Käytännöllistä kirjassa on kuvaus Irakin rautatieverkosta ja siitä kuinka täydellinen kulkuväline juna on moniin arkeologisiin kohteisiin. Mackay informoi:

For the convenience of parties of visitors, the Iraq Railways arrange, on request, for coaches with good sleeping accommodation to be detached for periods of a day or more at any station desired (s. vii)

Ja niinpä myös Agatha Christie laitetaan Bagdadiin saavuttuaan junaan kohti etelään Urin muinaiskaupunkiin, missä Leonard Woolley parhaillaan suoritti kaivauksia:

I wanted to visit Ur. ... My journey was arranged for me, as I discovered later, with a good many unnecessary additional adornments. "You must take a bearer with you, of course, said Mrs. C. We'll reserve your train journey for you, and we'll wire to Ur junction to tell Mr and Mrs Woolley that you will be arriving and would like to be shown things" (An Autobiography (1977) s. 386)

I had the whole compartment to myself -- that seemed to be usual -- and the time passed rather slowly, since it was impossible to read because the whole train shook so much, and there was nothing much to be seen out of the window except bare scrub or sandy desert. It was a long and wearisome journey, punctuated by meals, and uncomfortable sleep (An Autobiography (1977) s. 387).

Aamulla kello viisi Agatha saapui ensimmäisen kerran Urin seisakkeelle.

Mackayn ehdottomasti paras käytännöllinen ohje on mielestäni tämä:

Evening dress will be required by those who have introductions to British residents in Baghdad (s. x).

Selvisikö Christie ilman iltapukua? Täytyy lukea uudestaan tarkemmin hänen muistelmateostaan ja ottaa asiasta selvää.