Mitä tein eilen: Stedingk-suvun arkisto Suomeen

Kuten tämän kuun alussa kerroin, sain Tammisaaresta kyydin kotiin Valtionarkistonhoitaja Jussi Nuortevalta. Matkalla hän kertoi aikamoisen seikkailullisen tarinan siitä, miten Kansallisarkistomme oli onnistunut kaappaamaan kokoelmiinsa erään ruotsalaisen suvun arkiston. Eilen Rauhankadulla järjestettiin yleisötilaisuus minne oli myös asetettu esille parhaimpia paloja kirjeitä ym. Koska assyriologia kiinnostaa myös muut kuin savitauluarkistot, etenkin kaikki mikä liittyy henkilö- ja tutkimushistoriaan, sinne täytyi päästä tutkailemaan.

Curt von Stedingk (1746-1837) oli sotaupseeri ja diplomaatti, joka mm. toimi 1700-luvun lopussa Savon prikaatin komentajana ja  oli yksi Haminan 1809 rauhansopimuksen allekirjoittajista ja täten liittyy kiinteästi myös Suomen historiaan. Perilliset halusivat myydä arkiston mutta Ruotsin Riksarkivet ei eri syistä halunnut eikä kyennyt kokoelmaa hankkimaan. Koska olisi ollut äärimmäisen sääli ja historiantutkijoiden kannalta korvaamaton menetys, että von Stedingkin jälkeenjääneet paperit olisi pirstottu osiin ja myyty erikseen niistä eniten tarjoavalle, voimme pitää suurena kulttuuritekona sitä, että Valtionarkistonhoitaja keräsi tarpeelliset varat (= vajaa 500 000 euroa) Suomen OKMltä sekä yksityisiltä säätiöiltä ja henkilöiltä ja sai arkiston pelastettua julkiseen käyttöön. Riksarkivet digitoi aineiston ja lokakuun loppuun mennessä se on kokonaisuudessaan jokaisen kiinnostuneen käytössä täältä.

Vanhat kirjeet, päiväkirjat ja muut dokumentit ovat kerrassaan mielenkiintoisia -- se joka ajattelee, että vanhojen papereiden plaraaminen arkistossa on ylen tylsää puuhaa, erehtyy pahemman kerran. Historiallisen informaation lisäksi monenlaista inhimillistä tunnetta ja draamaakin saattaa kellastuneilta sivuilta löytää ja itselläni alkaa aivot väistämättä kehitellä kaikenlaisia historiallisen romaanin kuvioita kun näen ekstravagantin kauniita käsialoja ja kuninkaan sinetillä varustettuja kirjekuoria. Stedingkin kokoelman helmiin kuuluu pienenpieni, Ranskan kuningatar Marie Antoinetten (1755-1793) omakätisesti raapustama kutsu korttipeli-iltaan.

Kirje 141 tietokoneeni näytöllä Kansallisarkiston Stedingk-kokoelmasta,
http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=205561

Marie Antoinetten lisäksi Stedingkin kirjeenvaihtoystävättäriin kuului myös ruhtinatar d'Egmont, joka on kenties päässyt Z. Topeliuksen Välskärin kertomuksien hahmoksi.

Yleisötilaisuudessa oli runsaasti väkeä ja esitysten jälkeen lukusalin takaosaan asetettujen vitriinien ympärillä kävi kuhina.

Pertti Hakala esitteli dokumentteja asiantuntevasti.

Herrat seisoivat syrjemmällä omiaan jutustellen.

Nämä kaikki mielenkiintoiset ja mielikuvitusta kiihottavat paperit siis kaiken kansan ulottuvilla, omalla tietokoneella muutaman klikkauksen päässä. Vaikka henkilökohtaisesti suosinkin itse Kansallisarkistoon menemistä -- lukusalin tunnelma on ainutlaatuinen.