perjantai 30. toukokuuta 2014

Gaziantepessä ja vähän Maraşissakin

Assyriologi on palannut kotiin, sillä aikaa kevään hennommat sävyt ovat muuttuneet alkukesän reheväksi vihreydeksi. Luonnon kauneus rauhoittaa sekavaa olotilaa -- Gaziantepen alueelle olisi mielellään jäänyt hieman pidemmäksi aikaa, mutta viikon päästä on saatettava Oulussa puolestaan appi puolisonsa viereen sukuhautaan ja lasten kesälomien koittaessa on täällä kotonakin moninaista puuhaa ja velvollisuutta. Kotipihassa tulppaanit kuitenkin kukkivat minuakin yllättäneissä väriyhdistelmissä.
Palaan kuitenkin vielä hetkeksi Gaziantepeen -- mitä useammin siellä käyn, sitä enemmän paikkaan tykästyn ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka haluavat kokea toisenlaista Turkkia kuin metropoli Istanbulilla ja rannikon turistipaikoilla on tarjota. Turkkilaisessa perinteessä on täällä myös häivähdys syyrialaisuutta. Gaziantepessä on myös viime vuosina alettu vilkkaasti restauroida joitain nurkkia kaupungin vanhoista osista ja näille kaduille on ilmestynyt viehättäviä sisäpihakahviloita ja käsityöläispuoteja. Nyt kun suuria osia Aleppon vanhoista osista on tuhoutunut, Gaziantepen rooli alueen arkkitehtuurin ja kulttuuriperinnön säilyttäjänä on merkittävä. Yöpymispaikaksi suosittelen yhä Asude Konakia, jonka isäntäväki on ystävällistä ja emännän itse kokkaama ruoka erinomaista. Aamiaisella saatte maistaa hänen omia hillojaan ja appelsiinimarmeladia. 
Monissa paikoissa talot herättävät minussa jälleen osto- ja kunnostushaluja, vaikka täysin rähjäisessä kunnossa olevia rakennuksia näkee yhä harvemmin.
Gaziantepessä näin myös tämän ihastuttavan pienen neidin, kampaus ja aurinkolasit viimeisen päälle, joka alkoi hihkumaan isälleen laukkukaupan edessä. 
Tiistaina tein päivän retken myös Maraşiin (nyk. Kahramanmaraş). Myöhäisheettiläisellä aikakaudella paikalla kukoisti merkittävä keskus ja tulen kertomaan hieman sen huimaavasta historiasta jossain seuraavista postauksista. Varsinainen kohteeni Maraşissa oli siis sen arkeologinen museo.
Siellä on esillä mammutin, myöhäisheettiläisten ja roomalaisaikaisten löytöjen lisäksi uusassyrialainen sopimussteela, joka on löytynyt läheisestä Pazarcıkista. Nuolenpääpiirtokirjoitus kulkee myös pitkin kivipaaden takaosan, minkä vuoksi on erikoista, että se on asetettu museossa erään käytävän nurkkaan, tosin peilillä varustettuna. En kuitenkaan ole varma onko tämänkaltainen ratkaisu (harvemmin nuolenpäätekstejä luetaan peilikuvista) hyvä muutoin kuin selfien ottamiselle.
Moderni Maraş tunnetaan alueen toisena kulinaarisena keskuksena. Kun Gaziantep on kuuluisa ruoastaan ja baklavastaan, naapurikaupungissa kannattaa poiketa erityisesti jäätelölle.
Sitkeän koostumuksensa vuoksi sitä ei syödä lusikalla vaan haarukalla ja veitsellä. Vihreät murut päällä ovat pistaasipähkinää. Ja museosta löytyy myös upeita mosaiikkeja...


sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Opiskelijaekskursion jälkitunnelmia Gaziantepessä

Assyriologi on palannut parin päivän poissaolon jälkeen Gaziantepeen. Opiskelijaekskursio on ohitse, ja tänään on ollut ensimmäinen päivä, jolloin ei ole tarvinnut vetää ohjelmaa. Gaziantepeen tulen nykyään vähän kuin kotiini (vaikkei yllä suosikkilistalla ainakaan vielä Rooman, Aleppon ja Damaskoksen tasolla) ja suosittelen täällä lämpimästi majapaikkaa nimeltä Asude Konak. Tämä on valloittava pieni 1800-luvun talo ja ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä. 
Huomenna ilmeisesti vain lepään ja sitten on vuorossa pari vierailua ympäristössä. Mutta ennen sitä laitan tähän jälleen muutaman kuvan paikoista, joissa ekskursion aikana kävimme. Osallistujat olivat innokkaita ja oppimishaluisia, heidän kanssaan oli ilo olla matkalla, vaikka muutoin opettajana oli perheessä tapahtuneiden viimeaikaisten kuolemantapausten vuoksi aika tavalla vaikeaa.
Hatayssa eli Antakyassa ei uusi arkeologinen museo ollut vielä auki. Kaupunki on rauhallinen, vaikka  sijaitsee hyvin lähellä Syyrian rajaa. Tarkkasilmäinen- ja korvainen kuitenkin havaitsee arabien lisääntyneen läsnäolon katukuvassa. 
Gaziantepe on kuuluisa pistaasi-pähkinöistään. Puussa ne näyttävät tällaisilta.
Kaupunki on kovasti tulossa matkailukohteena muotiin, yhtenä vetonaulanaan nämä mosaiikkisilmät.

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Matkan varrelta

Assyriologi saapui viime sunnuntaina aamuyöstä Turkin Ankaraan. Opiskelijaekskursion aikataulu on niin tiukka, etten varmaankaan ehdi täältä juuri postailla -- ennen sunnuntaita, jolloin opiskelijat lähtevät ja jään vielä muutamiksi päiviksi tekemään omia hommiani. Laitan tähän kuitenkin taas pari kuvaa, muistutuksena, että olen yhä olemassa.
Tulomatkalla välilasku oli Istanbulissa. Koskaan en ole nähnyt öisen Istanbulin valoja näin kauniina.
Eilen aamulla Keski-Anatolian korkein vuori Erciyes (luuvilaisittain MONS Harhara) oli näin edustavan näköinen.
Göremessä katseeni kiinnittyi koiraan (kun omaa kuningas Mesilimiä on taas kova ikävä!)
Tänään saavuimme Gaziantepeen. Täällä on maailman paras baklava.


maanantai 12. toukokuuta 2014

Rooman sateet, koirat ja muita kuvia

Roomassa voi toisinaan sataa lohduttomasti. Tosin tätä ei usein tapahdu toukokuussa. Assyriologi vietti sateisen vapunjälkeisen perjantain parissa Rooman museossa -- tosin viihdyn museoissa myös aurinkoisina päivinä. Pääni toimimattomuuspäivät jatkuvat edelleen ja saatte tälläkin kertaa tyytyä enemmänkin visuaaliseen postaukseen. Onneksi olen kuitenkin saanut läppärini korjattuna takaisin, kiitos siitä Tectorin osaavalle huoltoporukalle!
Edellisessä postauksessa oli ravintola Guston herkullinen mereneläväpasta. Tähän on pakko laittaa ravintolassa ruokailleet koirat, jotka olivat aika hellyyttäviä tyyppejä. Viime kuussa havaitsin, että myös helsinkiläiseen Café Engeliin ovat koiravieraat tervetulleita, ihan sisälle asti. Olen aina pitänyt Engelistä ja tänä kesänä Kuningas Mesilimkin varmaankin otetaan sinne ainakin kerran mukaan, sen verran hyvin hän osannee käyttäytyä...
Myös Roomassa kahvilat ja baarit ovat lempipaikkojani. Erityisesti pidän tiskeillä roikkumisesta -- aina ei tarvitse istua alas vaan voi pistäytyä nappaamassa kahvin tai lasillisen proseccoa ja tarkkailla baristan työskentelyä kahvikoneen ääressä ja kuunnella paikallisten keskustelua. Nämä kaksi tarjoilijaa Palazzo Massimon liepeillä sijaitsevassa baarissa...
Rooman valot ja varjot -- voisin viettää kokonaisen päivän Pantheonissa ja seurata aurinkotäplän hiljaista liikettä sen seinillä.
Rooman kivimonumentit: olen alkanut katselemaan niitä aivan uudella silmällä. Rooman runsaus sallii kiinnostuksen kohteiden ja näkökulmien vaihtelut, loputtomasti. Nyt katselen etenkin sitä, mikä on aina ollut ja pysynyt esillä, läpi pimeän keskiajankin.
Enkä voi yhtään postausta Roomasta laittaa ilman että mainitsisin upean ja ihanan instituuttimme, tuon kukkulalla olevan Villa Lanten. Juhlien aikana otin myös tämän kuvan loggiasta, josta siis näkee todellakin koko Rooman, myös Pantheonin kupolin.
Ja juhlaseminaarin jälkeen me "seniorit" ruokimme opiskelijoita pizzalla Trasteveressä. Matka aperitiiveiltä pizzeriaan kulki antiikkisen piirtokirjoituksen kautta. Keskustelu käännöksestä kävi vilkkaana.
Viikon päästä olen jo ollut kaksi päivää Turkissa...

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kun läppäri menee rikki Roomassa...



 Kun läppäri meni viime viikolla rikki Roomassa, ei assyriologi voinut postata mitään, vaikka aikaa siihen olisi saattanut ollakin. Tänään, maanantaiaamun lumi- ja räntäsateisessa Espoossa, laitan taas vain pari kuvaa matkalta, koska hoitamattomat työvelvollisuudet estävät pidemmät pohdinnat ja jos aivan rehellisiä ollaan -- vuoden 2008 MacBook Prolla on jotenkin hankalaa ja vaivalloista edes tehdä postausta... Pitäkää siis kaikki peukut pystyssä, että Tectorin huolto, joka loistavasti osasi korjata omenaläppärini vuonna 2008, laittaa koneeni nopeasti käyttökuntoon tälläkin kertaa.

Rakastan Roomaa sen monien ihmeiden ja ihmeellisen kauneuden vuoksi. Kaupungin ikuisuus tulee ilmi etenkin siinä, että monet asiat eivät ehdi yhden ihmiselämän aikana muuttua. Siispä lempiravintolat ja monet liikkeet eivät yhtäkkiä häviä tutuilta paikoiltaan. Tällä kertaa en joutunut pettymään kuin kuuluisan Herderin kirjakaupan kohdalla: vielä tammikuussa 2011, kun viimeksi kävin Roomassa, tein siellä ostoksia ja nyt ikkunoita peittivät paperit. Saksalaisen sanomalehden Die Weltin artikkelissa arvellaan, että halpalentoyhtiöt matkalaukkurajoituksineen estävät turisteja ostamasta kirjoja ja johtavat osaltaan sellaisten kulttuuri-instituutioiden kuin Herderin kirjakaupan häviämiseen Roomasta. Häpeäkseni minun on tunnustettava, että ostin tällä matkalla vain pari kirjaa juuri liikapainon pelossa -- ainakin kaksi jäi ostamatta kun painoivat noin kolme kiloa kappale...
Suomen Rooman instituutin säätiön hallituksen puheenjohtaja
Tuomas M.S. Lehtonen pitämässä juhlapuhetta 
Kirjojen hankintaa esti tehokkaasti myös itse matkan tarkoitus, eli Suomen Rooman Instituutin, Villa Lanten 60-vuotisjuhlat. Juhlallisuuksia ja ohjelmaa riitti maanantaista torstaihin, joiden näyttämönä oli itse instituuttirakennus, Gianicolon kukkulalla sijaitseva renessanssihuvila (ylimpänä Villa Lante Kapitoliumilta kuvattuna), josta kaikki suomalaiset voivat olla ylpeitä. Suurlähettiläs tosin kutsui sitä illallisella virheellisesti kulttuuri-instituutiksi (tutkijalle se kuulosti lähestulkoon kirosanalta) -- Villa Lante on säätiönsä sääntöjen mukaan kuitenkin tiedeinstituutti vaikka se toki harjoittaa myös kulttuuritoimintaa, mutta vain toissijaisesti. Yhtäkaikki: assyriologille tällä tutkija- ja taiteilijayhteisöllä oli aikoinaan ratkaiseva rooli tutkijantien ja -identiteetin synnyssä. 
Tiistain juhlaillallisen ravintolan väki oli taikonut tilaisuuteen sopivan kakunkin.
Kuten tavallista, minulla olisi tusinoittain kuvia, joista on vaikeaa valita. Tähän postaukseen laitan vielä yhden Villa Lantesta, kaikille niille, jotka eivät vielä ole tätä ihanaa paikkaa saaneet henkilökohtaisesti kokea -- tältä paikalta voi nähdä koko Rooman kaupungin, niinkuin roomalainen runoilija Martialis epigrammissaan totesi.
Esitän siis nöyrän kiitokseni koko instituutin ja säätiön väelle -- järjestitte upeat ja ikimuistoiset juhlat, joista puolisoni ja minä nautimme surullisesta perhetilanteesta huolimatta! Eläköön Villa Lante ja sen tiedeinstituutti!
Kaikki hyvä loppuu aikanaan -- viimeinen lounas nautittiin superhyvässä Gustossa.