Ensi viikolla alkava opetus alkaa painaa päälle, mutta assyriologin on silti tänään päästävä kirjamessuille. Se miksi laitoin otsikkoon epiteetin "orkidea" johtuu siitä, että ystäväni ja kollegani Maijastina Kahlos perustelee Suomen Akatemian verkkolehdessä sen miksi, orkidea-aloiksi kutsuttuja harvinaisia muinaistieteitä tulee harjoittaa myös Suomen kaltaisissa pienissä maissa. Tämä on erinomainen kirjoitus! Perustutkimuksen lisäksi muinaistutkijat osaavat sijoittaa nykypäivän ilmiöt aikaan ja paikkaan eli antaa asioille ja tapahtumille historiallista syvyyttä kuten Maijastina asian oivallisesti muotoilee. Hyödyllisyyden lisäksi luomme parhaimmillamme myös kauniita ja kiinnostavia asioita -- Suomessa kasvava Maariankämmekkä on diminutiivinen kukka, mutta se hehkuu ympärilleen elämää suurempaa kauneutta. Assyriologialla on Suomessa vanhat ja maineikkaat perinteet ja ala on ehdottomasti osa suomalaista tiedekulttuuria. Silti Helsingin yliopisto ei ole ymmärtänyt tämän orkidean tarpeellisuutta vaan on jättänyt kukan hoitamatta. Emme kuitenkaan anna periksi, assyriologian jatkuvuuden turvaamiseksi teemme parasta aikaa sitkeästi töitä.
Miksikö assyriologin sitten on pakko päästä kirjamessuille? Eniten minua kiinnostaa antikvaariset osastot, niissä kun voi tehdä moninaisia sykähdyttäviä löytöjä. Saattaa olla useakin vuosi peräkkäin etten löydä mitään kiinnostavaa, mutta osastot kannattaa silti aina käydä lävitse. Eräänä kesänä etsin Mika Waltarin ja Ilmari Jäämaan toimittamaa suomenkielistä lyhennettyä versiota Muinaisajan ihmeet (WSOY 1935) J.A. Hammertonin toimittamasta neliosaisesta kuvateoksesta Wonders of the Past: The Romance of Antiquity and its Splendours (1923). En ollut löytänyt siitä kuin mainoksia, joista kaikkein kaunein on tämä, Kotilieden takakannessa:
Koko syksynä en ehtinyt helsinkiläisiin divareihin kirjaa etsimään, mutta kirjamessuilta kaksi osaa löytyivät, Kampintorin divarin osastolta, edulliseen 15 euron yhteishintaan.
Ja sisältö on tietysti ihanan nostalginen kuvineen ja teksteineen. Tähän aikaan Suomessa ei ollut montaakaan kirjaa markkinoilla, joissa olisi ollut niin paljon kuvamateriaalia esim. uusassyrialaisista reliefeistä. Itse asiassa uudempaa ja runsaampaa teosta ei taida vieläkään olla olemassa.
Selkämys onkin hieno! Minusta on ihana penkoa divareiden hyllyjä. Sama kuin kirpputorilla, se löytämisen riemu. Nyt en vaan ehdi todennäköisesti messuille, mutta ehkä sitten ensi vuonna.
VastaaPoistaYksi rentoutumiskeinoistani on divareissa (ja muissakin kirjakaupoissa) haahuilu. Yleensä en etsi mitään tiettyä vaan löydän jotain sellaista, minkä olemassaolosta ei ollut mitään hajua.
PoistaTänään tein löytöjä: yhden, jota etsin, pari muuta. Niistäkin saatan postata.
Oi, vanhat kirjat ovat yksinkertaisesti upeita! Kirjojen selkämykset ovat tosiaan tyylikkäät ja Nefertitin rintakuvaa jaksan aina ihailla: se ei ole vain kaunis, vaan myös henekvän näköinen.
VastaaPoistaNautin myös vanhojen kirjojen sanankäänteistä: kukaan ei enää nykyään puhuisi "suunnattomin kustannuksin luosudta teoskesta", vaikka se olisi tottakin. En päässyt tänä vuonna kirjamessuille, mutta korjasin vahinkoa tilaamalla lopultakin verkkoantikvaarista Grimbergin kansojen historian koko sarjan. Sain nimittäin aina selailla kirjasarjaa lapsena eräässä kyläpaikassa, ja haaveilin ajasta, jolloin voisin hankkia sen itselleni. Nyt odotan kookasta postipakettia kuin lapsi joulua... Marraskuu kirkastuu kuin itsestään!
Kyllä Ellen -- vahat kirjat ovat upeita, ne huokuvat menneen ajan innostusta (me olemme usein kyynistyneet...).
PoistaNauti Grimbergistä! Monet sitä nykyään hyljeksivät, itselläni oli onni jo lapsena tarttua kodin hyllyssä olevaan sarjaan milloin vain halusin: isäni oli vaatimattomiasta oloista eikä hänellä ollut lapsena Grimbergiä, lainasi osia kylällä suurempia kirjastoja omaavilta. Myöhemmin hän otti ilmeisesti jonkin käännöspalkkion sijasta Grimbergit koska tiesi niiden innostavan vaikutuksen lapsiin. Nyt sarja on omassa olohuoneessani, Aurora Karamzinin talouteen kuuluneen kirjoituslipaston päällä. Kunniapaikalla siis.