sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Niin usein lähdössä. Ei koskaan perillä...

Eilen lähdin sumuisesta ja tuhruisesta Suomesta. Pakkaaminenkin sujui odotettua kivuttomammin, pakkausneuroosista huolimatta. Liian paljon kiireisiä lähtöjä aikoinaan, liian paljon virallisia tilaisuuksia, joihin piti miettiä asut valmiiksi. Tänään voin ottaa paljon rennommin ja Istanbulissa Istiklal Caddesilla asuessaan voi kaiken unohtuneen/tarpeellisen käydä hankkimassa vaikka matkalla kirjastoon, jos on aikaa.

Matkakumppanini oli tällä kertaa tämän näköinen:


Pantteri on lahja anopilta, huutokauppahankintoja ja pidän sitä mielelläni mustien vaatteiden kanssa.

Tällä kertaa minua ei onnistanut koneen vierustovereiden kanssa -- puheista päätellen kaksi huumepoliisia matkalla jonnekin. Eivät olleet kiinnostuneita seurustelemaan minun kanssani.

Lentokoneessa mieleeni muistui jälleen yksi Lassi Nummen runon alku:

Niin usein lähdössä. Ei koskaan perillä: saapumaisillaan
vain, ja samassa
ohi, takana, kaukana muualla
taas odottamassa
paluuta...

Elämäni on lähtöjä ja matkalla olemista. Rakastan sitä.

Rakastan myös lentämistä, pilvien yläpuolisten sfäärien häikäisevää valoa ja sitä, että ylhäältä voi tunnistaa paikkoja, esim. vuorten nyppylöitä, joiden huipulle on itse joskus kiivennyt. Myös meri näyttää kiehtovalta:
Nyt lähden kirjastoon. Postauksia Istanbulista seuraa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti