tiistai 16. huhtikuuta 2013

Aika on pysähtynyt Çiçek Pasajilla

Aika näyttää pysähtyneen Çiçek Pasajilla.
Kun kävelin tämän arkaadin ohitse aikaisemmin tänään, pysähdyin miettimään että ketkä kaikki olisivat voineet istua juomassa jotain sen ravintoloissa. Ajattelin ensimmäiseksi assyriologi Armas Salosta, joka 1950-luvulla työskenteli Istanbulin arkeologisessa museossa, samaan aikaan sen ajan assyriologisen supertähden Samuel Noah Kramerin kanssa. Mutta tuolloin rakennuksessa ei vielä ollut ravintoloita. Eikä ravintoloita ollut silloinkaan kun Mika Waltari vieraili kaupungissa. Talo valmistui 1800-luvun lopussa ja toimi mm. teatterina ja nimensä mukaisesti kukkatorina.

Sekä eilen että tänään on ollut sateista. Ei ole juuri tehnyt mieli ottaa valokuvia. 

Eilen illalla vierailin ensimmäistä kertaa ARITissa, Amerikkalaisten instituutissa, joka sijaitsee Bosporia ylöspäin Arnavutköyssä =
Satoi aikalailla...
Ystäväni ja kollegani Geoffrey Summers piti esitelmän kaivausprojektistaan Keski-Anatolian Kerkenesistä.
Esitelmän jälkeen oli toisen ystäväni ja kollegani Çigdem Manerin kanssa Bosporin rannalla syömässä spaghetti alle vongolea... Yhä satoi kaatamalla...
Ja kun kävelin Taksimilta Istiklalia takaisin majapaikkaani, ei enää satanut niin paljon, mutta jonkinnäköiset jouluvalot eivät luoneet kovin keväistä tunnelmaa.
Istiklalin päästä löytyy nykyään myös pala Roomaa. Tänään oli niin viileän tuulista, ettei tehnyt mieli jäätelöä.
Tänä iltana tapasin Çigdemin uudemman kerran -- hän halusi näyttää kuvia ja keskustelimme monista asioista. Sovimme treffit Leventiin -- yhdestä Istanbulin uusista asuin- ja kauppa-alueista. Kun 1990-luvun alussa oleskelin Istanbulissa pidemmän aikaa, Leventin aluetta vasta rakennettiin. Nyt ajoin sinne metrolla ensimmäistä kertaa. Metrolta pääsee suoraan tunneleita pitkin useampaan giganttisen kokoiseen ostoskeskukseen, joiden päälle on rakennettu giganttisia asuinkortteleita.
Nämä ovat kokoluokaltaan Amerikan shopping-mallien veroisia, suomalaiset jumbot ja sellot kalpenevat täysin.
Le pain quotidienissä tilasin limonaatia mintulla -- rintaani iski hirvittävä ikävä Damaskokseen, missä lempiravintoloissani saa tätä samaa ihanaa, virkistävää juomaa.
Myös halloumi-salaatti oli juuri niin syötävän hyvää kuin miltä se kuvassa näyttää.
Tältä näytti Istanbulini eilen ja tänään. Huomenna pitäisi sään selkiytyä ja auringon näyttäytyä. 

2 kommenttia:

  1. Sateesta huolimatta näyttää ja kuulostaa ihanalta!

    VastaaPoista
  2. No näinhän se on Maria -- Pariisi, Rooma, Istanbul... romanttisuus lisääntyy sateella :). Täytyy kaivaa jokin Pamukin sadekuvaus, ne tihkuvat kaihoa!

    VastaaPoista