sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Pantteri ja taiteen universumi!

Assyriologin elämä jatkuu kaoottisissa tunnelmissa vielä vajaan viikon, sitten on lähtö Roomaan. Tässä pari kuluneen viikon erityisen sykähdyttävää asiaa, molemmat liittyvät taiteeseen. 

Aikaisemmin keväällä hankin työhuoneeseeni leijonan -- Anja Karkku-Hohdin guassin, joka synnytti minussa jo kuvan perusteella "pakko saada" -tunteen. Saan joka päivä työstä voimaa ja innoitusta ja näin taide parhaimmillaan toimii. Keskiviikkona viimeisen luentoni jälkeen kävin tekemässä tuttavuutta pantterin kanssa (niinikään somessa jaetun kuvan perusteella), huikea Eliya Zweygbergin työ, joka on tässä kuussa esillä galleria 4-kuudessa. Tykästyin pantteriin kovasti. Ainoa mikä esti heti hankkimasta sitä on sen koko. Pantteri tarvitsee tilaa ja ansaitsee arvoisensa kodin, sellaisen jossa sitä ihaillaan joka ainut päivä. Sitä minulla ei tällä hetkellä ole valitettavasti antaa, vaikka aivot työstävätkin koko ajan jotain ratkaisua ongelmalle. Tämä voisi olla kissaeläinaiheisen kokoelman toinen työ. Mitenköhän tässä käy? Jos en voi hankkia pantteria, toivon että sille löytyy hyvä koti jostain muualta!

Toinen hankinta onnistui kuitenkin tällä viikolla, vaikka sitä oli valmisteltu jo noin kuukaudenpäivät. Ennen pääsiäistä huomasin Kampintorin antikvariaatissa keskellä myymälätilaa useamman kasan isoja kuvakirjoja: C.H.Beckin Universum der Kunst -sarjaa, ties kuinka monta osaa. Sydämeni pomppasi muutaman kerran. Kysyin hintaa yksittäisille osille, mutta kirjakauppias sanoi, että kirjat eivät ole (vielä) myynnissä ja että hän myisi ne (mieluiten) yhdessä. Myöhemmin samalla viikolla kuulemma olisi enemmän tietoa olisiko sarja saatavilla & paljonko hän siitä haluaisi. 

Minulla on erityinen suhde tämän sarjan yhteen osaan: hetitologipiireissä legendaarisen Hattusa-kaivajan Kurt Bittelin Die Hethiter (1976). Hän mainitsee väitöskirjani aiheen Tabalin uskoen alueen suuren potentiaaliin, kunhan vain siellä tehtäisiin kunnollisia arkeologisia kaivauksia. Tätä kirjaa minulla ei vielä ollut, Istanbulissa sitä olisi ollut saatavissa 1990-luvulla saksalais-turkkilaisessa kirjakaupassa, mutta köyhälle opiskelijalle se olisi ollut aivan liian tyyris hankinta. Monet muut sarjan yksittäiset osat, jotka minua kiinnostivat ja joita oli ollut tarjollla lukuisissa divareissa (suhteellisen korkeaan hintaan), olin ihan viime aikoinakin jättänyt hyllyyn -- näkymätön käsi esti jälleen ostamasta jotain, joka sattuisi tielleni tavalla taikka toisella myöhemmin.

Pari viikkoa sitten pyörähdin jälleen kauppaa katsomaan lojuivatko kirjat yhä lattialla. Kyllä, kiinnostus henkilöllä, joka oli sarjaa jotenkin halunnut ja jonka vuoksi kauppias ensin sanoi ettei sarja ollut myytävänä, ei ollut riittänyt ostopäätökseen asti. Ja kuka lukee nykypäivänä vielä saksankielisiä taidekirjoja? Itselleni miltei tekstejä tärkeämpiä näissä osissa on kuitenkin kuvat. Kysyin hintaa, se ei ollut mahdottoman korkea. Lykkäsin uutta käyntiä kuitenkin vielä kymmenisen päivää ja sain hieman tingittyä hinnasta. Eilen haimme taiteen universumin kotiin. Mikä onni ja autuus!

Sulaa hulluutta? Pantteri vai taiteen universumi? Olisin kiinnostunut kuulemaan kommentteja! Seuraava postaus tulee varmaankin sitten Roomasta.

6 kommenttia:

  1. hienot taidekirjat kirpparissa niin halpoja... nuo kanaverkkotaiteet hienoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytyisi enemmän kiertää kirppareita -- siihen on minulla aivan liian vähän aikaa.
      En olisi koskaan uskonut ihastuvani kanaverkkotaiteeseen, mutta niin tässä vain kävi :)

      Poista
  2. Voi mikä pantteri! Muutkin Zweygbwegin työt näyttävät aivan upeilta.
    Tässä kirja-asiassa toimit valtavirran vastaisesti, toiset karsivat ja kantavat kirjojaan antikvariaatteihin ja sinä annat niille hylätyille kodin. Onnittelut siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No eikö olekin hienoja nämä Zweygbergin eläimet! Pantteri vei sydämeni. Ja kiitos, eihän tällaista tilaisuutta hankkia kerralla taiteen universumi tule eteen kuin kerran elämässä. Onneksi on sellainen elämäntilanne, että hankinta oli mahdollinen -- myös siitä perspektiivistä ettei puoliso kieltänyt sitä vaan kiltisti haki myös autollaan kotiin :).

      Poista
    2. Häntä tarkoitin, Zweygbergiä, sormeni eivät aina osu oikeisiin näppäimiin. :) Sinulla mahtaa olla Suomen ihanimpia kotikirjastoja.

      Poista
    3. No "Suomen ihanuudesta" en tiedä, se on niin makuasia :). Mutta omasta mielestäni minulla on paljon ihania kirjoja. Vanhoista kirjoista en toisaalta ole koskaan ollut halukas maksamaan mitään suuria summia, divarihankintani ovat pääsääntöisesti alle 10 euroa.

      Poista