Assyriologi oli viime viikolla joitakin päiviä Pariisissa. Edellisestä kerrasta oli kulunut 21 vuotta, ja silloinkin olin itse asiassa vain viikonlopun pituisella läpikulkumatkalla Lontoosta Roomaan.
Matkan päätarkoitus oli eräs pää Louvressa. Muutoinkin oli tarvetta käydä valokuvaamassa kaiken näköistä esineistöä, sekä omia tutkimuksia että myös opetusta varten. Lopputuloksena oli, etten juurikaan nähnyt kaupungista mitään, päiväni kuluivat siis pääasiassa museossa. Seuraavalla kerralla lupaan viipyä pidempään ja katsella myös muita nähtävyyksiä.
Monet ystäväni ja tuttavani tietävät, että Pariisi oli lempikaupunkini ennen kuin pääsin ensimmäistä kertaa Roomaan. Minulla on myös erittäin ikäviä muistoja Pariisista, sellaisia, jotka mieluusti eliminoisin totaalisesti pääni ja sydämeni arkistoista.
Tällä matkalla rakastuin Pariisiin uudestaan. Kaikki onnistui täydellisesti, ei sattunut ensimmäistäkään pientä harmia. Olo oli silkkaa onnea ja euforiaa, lukuunottamatta iltaisin kipeitä jalkoja, jotka ovat väistämättä seurauksena kun ravaa kilometrikaupalla museon käytäviä.
Huomionarvoista Pariisissa olivat ihmiset, vaikka aika kuluikin suurimmaksi osaksi kuolleita kiviä tuijotellessa. Toisinaan ranskalaisia moititaan ylimielisiksi, etenkin jos ei puhu sulavaa ranskaa. Kaikkialla, museoissa, hotellissa, ravintoloissa ja kahviloissa sain kuitenkin osakseni suurta ystävällisyyttä ja kohteliaisuutta -- se suorastaan häkellytti. Ruoan hinta-laatusuhde oli erinomainen ja pidän erityisesti pariisilaisten kahviloiden tunnelmasta. Se on sitä "savoir vivre".
Vuosi sitten tapahtuneet terrori-iskut Pariisissa vaikuttavat yhä kaupungin turismiin ja totta tai kuvittelua, olin itse aistivinani tunnelmassa yhä hienoisen alavireisyyden. Suosittelen kuitenkin Pariisia, (sekin) on ihmeellinen! Jos hotellit tai niiden taso arveluttavat (olen tähän mennessä asunut Pariisissa ainoastaan halvemmissa majoituslaistoksissa, joissa kohtasin myös kuuluisia torakoita ym...), niin voin nyt täydestä sydämestäni suositella paikkaa nimeltä Les Matins de Paris. Hotelli on uusi ja uskomattoman siisti (sekä vielä tyylikäs!), henkilökunta maailman ystävällisintä,
täälläkin hinta-laatusuhde kohdillaan.
(Myös) Pariisi on ihmeellinen! Paluumatkalla minulla oli mielenkiintoista seuraa valokuvaaja ja toimittaja Jacopo Brancatista. Sain kutsun Kotkaan valokuvanäyttelyn avajaisiin. Siitä kenties seuraavalla kerralla enemmän.
(ehkä, minä nuori ja rahaton kun siellä)
VastaaPoistaKyllä, minä olin aikoinani myös nuorena ja rahattomana Pariisissa, silti rakastuin :). Lontoo on myös ihmeellinen, vaikka sielläkin aika ja raha ratkaiseen nautinnot (kun opiskelet pienellä budjetilla, nautit enimmäkseen vain Lontoon ilmaisista museoista).
PoistaHyvä tuo otsikon 'myös'. Pariisi, Pariisi(kin), on minulla näkemättä ja kokematta. Olen matkoillani tavannut hyvin vähän ranskalaisia. Viime lomallani Espanjassa heitä oli jonkin verran, ja pidin heidän tyylistään. Pienen flamenco-klubin yleisöstä noin puolet oli ranskalaisia ja puolet brittejä, me kaksi suomalaista siinä ohessa.
VastaaPoistaLontoossa olen kiertänyt rahattomana nuorena, viimeisillään raskaana olevana ja sitten kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa. Sinnekin haluaisin tehdä aikuismatkan.
"Myös" otsikossa on jatkoa tuolle "(Melkein) mikään ei voita Roomaa" :). Heh Marjatta, minä en ole koskaan käynyt (missään päin) Espanjassa! Ja juu, kaikki nämä fantsut suurkaupungit ovat ihanampia silloin kun on aikaa käydä (esim. teattereissa) ja varaa ostaa (esim. kalliita pääsylippuja). Mutta näissä kaupungeissa löytää myös hyviä ja edullisia ruokapaikkoja ja pienelläkin budjetilla voi nauttia. Tämä oli kyllä minullekin aivan luksusmatka, joka suhteessa.
PoistaMinullakin on ikävähköjä muistoja Pariisista: minulta ja kaveriltani varastettiin matkakassa retkeilymajassa vuonna 1969. Liftausreissulla oltiin, joten matkakassa ei muutenkaan ollut suuren suuri. Mutta selvittiin ja kerran olen sen jälkeen käynyt, pitkä viikonloppu. Siskoni vietti Pariisissa opiskelijaelämää hulluna vuonna 1968 ja sitä aikoinaan kadehdin. Sieltä hän palasi Gauloises-savukkeita elegantisti tuprutellen :)
VastaaPoistaVoi ei, matkakassan katoaminen ottaa aina koville, oli sitten missä tahansa. Itse olin vielä pikkulapsi 1960-luvulla, ensimmäisen kerran pääsin Pariisiin 1979, äitini kanssa :).
Poista