Olen modernin taiteen kanssa täydellinen harrastelija. Aika usein modernit taideteokset jättävät minut jollakin lailla kylmiksi, tai moninaisten kysymysten äärelle, koska minulla ei ole välineitä niiden avaamiseen. Toisaalla suon itselleni myös "puhtaan" esteettisen nautinnon, jos sellainen sattuu eteen. Kaikkea ei tarvitse selittää tai ymmärtää. Mäntän näyttelyn teoksissa Wallinger sanoo "minä" sekä omakuvien muodossa että myös muutoin.
Mikä näissä Wallingerin "I" - omakuvissa iski niin sieluun, että saivat minut haukkomaan henkeäni?
Olen viimeisten vuosien aikana kerännyt materiaalia kirjaan, joka käsittelee myöhäisheettiläisiä (n. 1200-700 eaa) patsaita. Suurin osa patsaista tai niiden jalustoista on pieninä, vaikeaselkoisina fragmentteina, koska kaupunkeja valloittaneet armeijat ja niiden jälkeiset vuosisadat eivät kohdelleet näitä patsaita kovinkaan hyvin. Kokoan aika mittavaa palapeliä, yritän valottaa patsaiden merkitystä niitä pystyttäneille henkilöille, yritän päästä selvyyteen miksi, milloin ja missä nämä patsaat seisoivat. Tärkeitä osia palapelissä ovat myös piirtokirjoitukset, jotka liittyvät näihin patsaisiin. Monet tekstit oli kaiverrettu patsaaseen itseensä, toiset taas kertoivat patsaiden pystyttämisestä ja sijaitsivat todennäköisimmin patsaan välittömässä läheisyydessä.
Keskeistä hieroglyfi-luuviksi kutsutulla kirjoitusjärjestelmällä kirjoitetuissa piirtokirjoituksissa on se, että ne hyvin usein alkavat tämännäköisellä sanamerkillä, jonka alkujuuret todennäköisimmin ovat sijainneet juuri patsaisiin kaiverretuissa teksteissä.
Ihmistä esittävä profiili osoittaa kädellään itseään, aloittaa tekstin sanomalla "Minä olen", jota seuraa hallitsijan oma nimi ja merkki translitteroidaan tieteellisissä tutkimuksissa latinankielisellä sanalla EGO, eli minä.
Oma teoriani on, että koska "muotokuvat" eivät tuolloin olleet näköispatsaita, tarvittiin piirtokirjoitus kertomaan kenen patsas oli kulloinkin kyseessä. Patsaalla ja tekstillä oli toisiinsa indeksinen suhde. Jos jotakuta kiinnostaa, muutamia näitä patsaita ja niiden syntyhistoriaa koskevia ajatuksiani olen julkaissut tässä artikkelissa.
Wallingerin "I -omakuvat" olivat minulle suoraa jatkumoa näistä myöhäisheettiläisistä patsaista, jotka alkavat sanalla EGO. Siksi ne sykähdyttävät. Ja siksi, että ne ovat yhtä vähän näköispatsaita kuin nuo myöhäisheettiläiset kuvat aikoinaan. Nämä näyttelyssä otetut kuvat eivät kuulu siis "selfie"-genreen, nämä ovat "yhteiskuvia" Wallingerin kanssa.
Suosittelen taas visiittiä Mänttään, Wallingerin Mark on esillä siellä vielä monta viikkoa!
Moni muukin työ teki vaikutuksen.
Koiramme, kuningas Mesilim, oli pöllämystynyt hevosista, jotka seisoivat vain paikallaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti