Kauneus tulee, arvona, ennen järkeä...: Matti Klinge, Palmyran raunioilla.

Assyriologi oli viime torstaina jälleen juhlimassa kirjaa: Siltalan sympaattisessa kustantamossa julkaistiin professori Matti Klingen Palmyran raunioilla. Päiväkirjastani 2015-2016 (Siltala 2016) ja samalla juhlittiin myös professorin syntymäpäivää (oikea päivä pari viikkoa sitten, elokuun viimeisenä ). 

Olen lukenut Klingen päiväkirjoja aikaisemminkin ja löytänyt niistä paljonkin mielenkiintoista ja innoittavaa. Palmyran raunioilla kiinnosti luonnollisesti jo pelkästään nimensä vuoksi. Mitä Klinge on pohtinut Palmyraan liittyen samaan aikaan kun itse olin kiireinen erilaisten haastatteluiden (esim. täällä ja täällä ja täälläkin) kanssa?

Asiantuntemukseni ja haastattelujen vuoksi minua ei kuitenkaan oltu kutsuttu paikalle, vaan puolisona. Professori kysyikin yllättävästi olinko koskaan ollut Palmyrassa. Tällaisesta ei pidä hämmentyä, tiedän että Klinge ei juuri katso televisiota tai seuraa sähköistä mediaa. Oli erittäin mukavaa saada päiväkirja heti tuoreeltaan, sen parissa kuluikin sitten eilinen lauantai sen jälkeen kun olin käynyt syyrialaisen ystäväkollegan kanssa kävelyllä, puolison kanssa ruokaostoksilla ja ruokkinut sitten perheen.

Palmyraa Klinge käsitteleekin melko seikkaperäisesti. On luonnollista, että hänen lähestymistapansa on toinen kuin assyriologilla ja/tai lähi-idän arkeologiaan erikoistuneella tutkijalla. Klinge kertaa Palmyran poliittista historiaa muttei mainitse kauppakaupungin (minun mielestäni) merkittävintä piirrettä eli monikulttuurisuutta (s. 56). Länsimaisen kulttuurihistorian kannalta ehdottomasti tärkeimmän "kuvateoksen" hän mainitsee nimeämättä opusta (ehkä sen vuoksi, että matkaajat ja kirjan tekijät olivat Brittejä?): Robert Woodin (1717-1771) The Ruins of Palmyra (1753) -teoksen piirroksilla oli valtava vaikutus erityisesti arkkitehtuuriin (lue esim. tämä ). Sen sijaan Klinge antaa erinomaisia vinkkejä Cornelius Loosin (1686-1738), Kaarle XIIn upseerin suuntaan, jonka Lähi-idän matkan piirroksista suurin osa tuhoutui, mutta joka kahden muun upseerin kanssa kävi Palmyrassa 1700-luvun alussa. 

Kuva: C.-F. Volney, Les ruines ou méditation sur les révolutions des empires (1791)

Ja sitten Constantine-François Volney (1757-1820) ja hänen teoksensa Les ruines ou méditation sur les révolutions des empires (1791)! Kuutamokävelyt ja raunioromantiikka -- huikean antoisaa pohdintaa, tällaisissa hän on parhaimmillaan. Olin myös ilahtunut siitä, että Klinge on löytänyt Google Earthin ja sen myötä rajattomat mahdollisuudet virtuaalimatkailuun. Se on ainoa tie tällä hetkellä päästä ihailemaan Palmyraa, sellaisena kuin opimme sen tuntemaan. Tänään rauniot antavat täysin erilaisen vaikutelman.

Mitä muuta professorin vuoteen mahtui? Paljon kiehtovaa ja ajatuksia herättävää. Tässä lyhyt lista niistä kohdista, jotka puhuttelivat minua, tai joista Klinge lausuu päteviä ajatuksia (jos listaisin kaikki, tulisi listasta pitkä):

1) antikvariaateissa ja muissa paikoissa haahuilu, kirjojen löytäminen (lukemisen ja kirjoittamisen ohella parasta mitä tiedän)
2) kasvienkeräily (koululaiset joutuvat taas töihin kesälomillaan!)
3) muistin mysteerit
4) vai kirjoittiko Johanneskin kreikaksi?
5) pengotaanko arkistoja? (toimittajat vähättelevät tutkijoiden työtä ja aikaansaannoksia)
6) maahanmuuttajat opetetaan englanninkielisiksi (totuus on kuitenkin se, että Syyriassa vain ylen harva osaa enää ranskaa, heistäkin suurin osa vanhemman sukupolven ihmisiä).
7) niukkuus pakottaa luovuuteen
8) Maarit Tyrkön Tyttö ja nauhuri ("Hyvin hienosti ja hienovaraisesti formuloitu!")
9) Historia -- muistettava vai unohdettava?
10) oletus: "tuskinpa meille on jäljellä ainoatakaan ehjänä säilynyttä kreikkalais-roomalaista temppeliä" (s. 67) : Baalbekissa on yksi, joka lähentelee tätä, sitäkin voi varmaan käydä ihastelemassa Google Earthin avulla.
11) opiskelijat kieltävät osaavansa "pakkoruotsia", vain suomea ja englantia osataan (tämä on niin totta!)
12) tutkijoiden "kesälomat" (minulle aineistonkeruumatkat ovat henkistä lomaa kotioloista, vaikka teenkin ankarasti töitä)
13)Aku Ankan maailmanhistoria (kuuluu myös meidän poikien lukemistoon...)

Huolimatta siitä, että pidän hyvin paljon Klingen esseistisestä kirjoitustyylistä, olisi hienoa jos hän hieman enemmän raottaisi riveillä omaa elämäänsä. Henkilökohtaiset merkinnät ovat hyvin vähäisiä vaikka pieniä väläyksiä kyllä silloin tällöin tulee. Kirjan parhaimpiin lauseisiin kuuluukin: kauneus tulee, arvona, ennen järkeä... . Lukekaa Klingen Palmyran raunioilla niin saatte tietää, missä kontekstissa hän näin toteaa, suosittelen lämpimästi!