keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulu lähestyy

Joulu lähestyy, eikä assyriologista lainkaan tunnu siltä, että ehtisi tehdä kaikkea tarpeellista tai tarpeetonta ennen pyhiä. Rehellisenä ihmisenä tunnustan, että valmistelut ovat vasta hyvin alkuvaiheessa. Niinkuin joka vuosi. Onneksi en ole valmistelujen kanssa enää aivan NIIN ortodoksi kuin ennen -- tiukassa istuvat muistot lapsuuden jouluista, jolloin ensin äiti laittoi kaikki viimeisen päälle, siivottiin lattiasta kattoon, lattiat vahattiin ja kiillotettiin, kaapit raivattiin, leivottiin... Iän karttuessa jouluvalmistelut siirtyivät myös meidän lasten vastuulle. Tällä hetkellä yritän toimia voimieni ja ehtimiseni mukaan (vaikka huonolta omaltatunnolta ja stressiltä en aina säästykään) -- pääasia on, että lapsille muodostuu hyviä ja tunnelmallisia muistoja joulun odotuksesta ja vietosta. Mieleni täyttyy aina suurella lämmöllä ajatellessani lapsuuteni ja nuoruuteni jouluja: minulla oli äiti, joka loihti joulun, myös rahallisesti niukoilla resursseilla.
Tapiolalaisesta lapsuudenkodista on säilynyt/periytynyt joitakin jouluun liittyviä esineitä, jotka herättävät välittömät muistot ahtaasta käytäväkeittiöstä ja siellä leivotuista tortuista ja kakuista.
Kaivoin myös arkistohuoneen uumenista isän varmaankin kustantajan joululahjaksi saaman kirjan S. Marttila/J. Virkkunen (toim.), Lapsuuden joulu (1979).
Ilmeisesti tuosta ilmestymisvuodesta 1979 luin kirjaa ahkerasti adventtiaikaan. Ehdoton joulurunosuosikkini on yhä P. Mustapään Puer natus in BetlehemMe istuimme kirkossa kaikin, etupenkissä, hytisten... Etenkin viimeistä edellinen värssy saa minut yhä edelleen kuvittelemaan kirkon katosta lehahtavan enkelin valkoisine ja kirkkaanvärisine siipineen.
Kuin ne kiiltokuvaenkelit, joita pikkutyttöinä kiihkeästi keräsimme. Enkelin ikonografiset juuret ovat muinaisen Lähi-idän siivekkäissä hahmoissa. 
Pikkuhiljaa alkaa joulu, lumettomuudesta huolimatta, tehdä pesää taloomme. Kuningas Mesilimin edellisistä joulunvietoista emme tiedä. Ainakin toistaiseksi hän ottaa valmistelut rauhallisesti.
Jo viime viikonloppuna oli suunnitteilla ehtiä taidemuseo EMMAan katsomaan näyttelyä Birger Kaipiaisen keramiikasta ja elämästä. Ensi viikonloppuna on pakko ottaa aikaa ja mennä Tapiolaan. SKSn julkaisema upea kirjakin Harri Kalhan kynästä minulla jo on, mutta tiedoksi kirjasta kiinnostuville: se on ollut supersuosittu & nyt loppuunmyyty eikä siitä tiettävästi tehdä toista painosta. Tästä tulee siis keräilykappale. Tämä tiedoksi niille onnellisille, joilla tämä ihastuttavan samettikantinen opus on! Postaan sekä näyttelystä että kirjasta, kunhan sinne asti ehdin.
Suloista joulunodotusta kaikille, ottakaa iisisti!

11 kommenttia:

  1. Kuningas Meslim nauttii aivan selvästi tästä joulusta! En ole aivan varma, koska vanhempieni tipsu ei puhu (varsinkaan suomea), mutta olen saanut sen käsityksen, että koiran kannalta vuoden paras päivä on joulupäivä, jolloin kaikki makoilevat lukemassa lahjakirjojaan, mutustelevat herkkuja ja koira saa vaeltaa kainalosta toiseen... En ymmärrä, miksei koiraa pidetä maailman älykkäimpänä eläimenä!

    VastaaPoista
  2. Näin varmaan on Ellen -- tosin Mesilim saa nauttia sylistä myös ihan arkisin, koska nukkuu usein sylissäni silloinkin kun teen töitä tässä kirjoituspöytäni ääressä.
    Koira on älykäs eläin ja sen pitkä symbioosi ihmisen kanssa on muokannut älykkyyttä toiseen suuntaan kuin muilla eläimillä.

    VastaaPoista
  3. Voi, kirjoittaminen onnellisena nukkuva koira sylissä oliskin arjen luksusta... Kirjoitin aikoinani jonkin verran väitöskirjaani ollessani koiravahtina, kun vanhempani olivat lomamatkoilla. Koira ei tosin nukkunut vaan katsoa napitti kiinteästi puuhiani, pelkäsi kai, etten pärjäisi yksin jos hän ottaisi torkut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoisalana tutkijan hyvinvoinnista huolehtiminen :). Parempaa en ole ikinä tavannut.

      Poista
  4. Vaikuttaa ihanalta kirjalta, josta voi ammentaa joulutunnelmaa. Minä olen ihan oleellisesti löysännyt pipoa joulun valmistelussa. Tuntuu, että meillä enemmän perinteessä kiinni ovat nuoret. Ehkä he haluavat niiden avulla pitää kiinni lapsuutensa joulun tunnelmista. Niin tein minäkin pitkään. Ja kertoohan se siitä, että heidän joulunsa tähän saakka ovat olleet onnellisia ja niistä on paljon hyviä muistoja.

    Hyviä joulunaluspäiviä myös sinne tutkijan kammioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on Jaana, lapset ovat "konservatiiveja", perinteet ovat tärkeitä jos niihin liittyy hyviä muistoja ja perinteillä pääsee tietysti parhaiten takaisin lapsuuden joulun tunnelmaan.
      Tunnelmallisia joulunalusta myös Porvooseen -- tänään sataa vettä mutta onneksi vain aamupäivän!

      Poista
  5. Tämä taitaa olla kuningas Mesilimin ensimmäinen onnellinen joulu. Ihana. <3

    Joulumieltä ja -rauhaa sinne, ja jaksamista vielä kaikkiin jäljellä oleviin jouluaskareisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Sara, emme tiedä kuningas Mesilimin jouluista, emme edes sitä kuinka monta niitä on ollut :).
      Joulumieltä myös Sinulle <3!

      Poista
    2. Kuningas Meslim näyttää todella onnelliselta. Saapa nähdä, mitä hän sanoo, kun tuoksut alkavat tulvia nenään... Hyvää joulua!

      Poista
    3. Mesilim päivystää aina keittiössä kun teen ruokaa :). Porkkanalaatikon tuoksuun hän hullaantui totaalisesti ja sai sitten iltapalalla "taikinan" jämät kulhosta... Kaikki käy, Mesilim ei kadulla eläneenä paljoa ruoan kanssa nirsoile.

      Poista