torstai 26. joulukuuta 2013

Birger Kaipiainen & Harri Kalha, osa 1

Joulunpyhinä assyriologi on lueskellut lisää Harri Kalhan kirjaa Birger Kaipiaisesta (SKS 2013) ja niinkuin olen jo pariinkin otteeseen postannut, liittyy kirja EMMAssa olevaan näyttelyyn Kuriton kaunosielu. Kustantajan varastosta kirja on loppuunmyyty, mutta ainakin vielä ennen joulua sitä sai EMMAn myymälästä.
Kirjan teksti ei ole perinteinen biografia vaikka sen lyhyt ja ytimekäs nimi ehkä näin antaa ymmärtää. Itse asiassa Kalha käsittelee todella vähän Kaipiaisen elämää, omaan henkilökohtaiseen makuuni liian niukasti. Olisin etenkin ollut kiinnostunut lukemaan enemmän Kaipiaisen mahdollisista ulkomaanmatkoista -- matkoilla me kaikki imemme itseemme mitä erilaisimpia vaikutteita.
En tähänkään postaukseen saa avattua kaikkia niitä mielleyhtymiä Kaipiaisen töiden ja muinaisten asioiden välillä -- etenkään kun pitäisi pakata tämä tietokone reppuun ja suunnata kohti pohjoisia ulottuvuuksia. Tyydyn siis tällä kertaa tähän kollaasiin: Kaipiaisen pulleamahaiset linnut ovat sukulaisia Keski-Turkissa kukoistaneiden muinaisassyrialaisten kauppakolonioiden kulttivaaseille.
Eläimenmuotoinen keramiikka on ollut varhaisista ajoista lähtien todella suosittua monissa kulttuureissa.
EMMAn näyttelyn keskeisimpiä esineitä on valtava koboltin- ja lapislasulinsiniseen verhottu joutsen, jonka valkoinen versio lahjoitettiin aikoinaan Iranin shaahille.

Kalhan mukaan Kaipiainan ei antanut politiikan tai nuorisoradikalismin häiritä työtään; hänelle lahjan pääkohde, kansainväliseksi mediahahmoksi noussut shaahitar oli ihailtu julkkiskaunotar ja Persian hovi edusti romanttista eksotiikkaa (s. 136-138)
Kalha kertoo myös, että Iranin vallankumouksen yhteydessä se (=lahjajoutsen) hävisi, varastettiin tai tuhottiin -- kenties se lyötiin jonkun kiihtyneen vallankumouksellisen toimesta tuusan nuuskaksi hovin rappion ja epätasa-arvon symbolina (s. 138). Tässä kohtaa olisin kiinnostunut tietämään, mitkä Kalhan lähteet ovat joutsenen häviämiselle: Teheranin lukuisia keisarillisia palatseja ei minun tietojeni mukaan juurikaan ryöstelty ja tänään osa niistä on julkisia museoita (= olen vieraillut yhdessä niistä) kaikkine prameine sisustuksineen. Viha ja tuhovimma keskittyi perinteiseen tapaan hallitsijapatsaisiin, ei perheen luksusesineisiin. Olisiko mahdollista, että joutsen sittenkin lymyää joissain palatsien sadoissa, ehkä tuhansissa huoneissa? En pidä mahdottomana sitä, että shaahiperheen Iraniin jääneestä omaisuudesta ei vieläkään ole laadittu kattavaa inventaariota, mutta saatan olla tässä väärässä.
Edelleen suosittelen sekä kirjaa että näyttelyä, auki 12. tammikuuta asti! Lähden nyt kohti Kuusamoa ja postaan jos kerkeän. Pari lumista kuvaa on todennäköisesti odotettavissa. Antoisaa loppuvuotta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti