Jo kesän kynnyksellä tästä kirjasta oli ulkomaisessa mediassa juttua ja mm. Matti Friedman kirjoitti siitä ylistävän arvostelun New York Timesiin. Koska inhoan tilata kirjoja netistä, onneni oli, että Margalit Foxin The Riddle of the Labyrinth (Ecco 2013) oli saatavana myös Akateemisessa Kirjakaupassa. Eli hyllystä kävin sen nappaamassa.
Ajattelin postata kirjasta jo paljon aiemmin mutta monesta syystä se ei vain onnistunut. Nyt ei lukukokemus enää ole aivan niin tuoreena mielessä ja kirjoitankin tästä vain lyhyesti, pääaiheissa pidättäytyen.
Margalit Fox on kielitieteellisen koulutuksen saanut toimittaja. Kirjassa hän kertoo hyvin mukaansatempaavalla mutta myös selkeällä tavalla siitä, miten yksi maailman muinaisista kirjoitussysteemeistä -- nk. Lineaari B ratkaistiin. Lineaari B-piirtokirjoituksia kirjoitettiin savitauluille pronssiajan Kreikassa. Teos on nonfiktionia parhaimmillaan, kiehtovampaa kuin mitkään keksityt tarinat, koska henkilöitä ei ole kuviteltu vaan tiedät heidän oikeasti eläneen ja tehneen hämmästyttäviä asioita. Tarinan pääsankari ei kuitenkaan tällä kertaa ole lopullisen läpimurron vaikeassa, lähes mahdottomassa tehtävässä saavuttanut arkkitehti Michael Ventris (1922-1956) vaan parrasvaloihin nostetaan tiedepiireissä kyllä tunnettu mutta suurelle yleisölle täysin tuntematon Alice Kober (1906-1950).
Alice Koberin persoonallisuus, tieteelliset saavutukset ja traaginen kuolema tuntemattomaan sairauteen tekevät hänestä tutkijana erityisen kiehtovan -- hän on hahmo, joka periaatteessa saavutti paljon mutta jonka saavutuksia ei tunnustettu eikä arvostettu hänen elinaikanaan eikä juuri sen jälkeenkään. Salaperäisyyttä lisää se, ettei Alicesta ole juurikaan säilynyt valokuvia ja suurimmassa osassa kuvista hän näyttää utuiselta paksulinssisine silmälaseineen. Alicen akateemiseen uraan liittyy monia naisille tyypillisiä piirteitä. Leijonanosa hänen ajastaan meni opettamiseen eikä tutkimiseen. Hän haki tutkijavirkaa, johon valittiin mies, vaikka hän olisi ollut toimeen tiedoiltaan ja kyvyiltään sopivampi. Hän sai yhden apurahan tutkimukseen, mutta Guggenheimin säätiö ei myöntänyt pidennystä ja niin jäi varsinainen aivotyöskentely puoleenväliin. Nimenomaan näistä syistä on ihme ettei hänen elämänsä aineksia ennen ole käytetty hyväksi kaunokirjallisuudessa tai elokuvissa.
Skottikirjailija Alison Fell julkaisi viime vuonna dekkarin The element -inth in Greek, jossa sankaritar on Alice Koberin biografiaa kirjoittava tutkija, mutta vaikuttaa siltä että teos ei ole nauttinut kovin suurta suosiota. Itse pidin juuri Alicea koskevista osioista, niissä oli tavoitettu paljon sitä henkeä, mikä esim. hänen kirjeistään huokuu. Myös tässä tarinassa Alice jätetään sivuosaan.
Alicen elämä jäi lyhyeksi ja hänen ratkaisevaa rooliaan pohjatyön tekijänä Lineaari Bn selvittämisessä ei korostettu Ventrisin huikeaa elämäntarinaa kerrottaessa. Onneksi Alicen kirjallinen jäämistö on suureksi osaksi säilynyt ja Thomas G. Palaiman johtama Program in Aeagean Scripts and Prehistory -tutkimuslaitos (= PASP) Texasin yliopistossa on tehnyt merkittävää työtä digitoimalla ja saattamalla julkiseen käyttöön suuren osan ei ainoastaan Alice Koberin vaan myös muiden tutkijoiden aineistoa.
Aika oli siis enemmän kuin kypsä Alicen tarinalle ja Fox käyttää materiaalia taitavasti hyväkseen. Hän onnistuu kertomaan Lineaari Bn ja muidenkin kirjoitussysteeminen ratkaisuista sujuvasti ja havainnoillistaa niitä esimerkeillä, jopa kaavioilla. Usein toivoisi, että tutkijanuran valinneet ja popularisoivaa tekstiä kirjoittavat kollegat osaisivat kirjoittaa yhtä selkeästi. Arkeologisia yksityiskohtiakin käsitellessään varsinaisia virheitä tuntuu olevan vain vähän. Assyriologia kuitenkin häiritsi pieni erikoisuus: kirjassa on takaosaan sijoitetut viitteet, mutta niitä ei ole merkitty numeroin tms. itse tekstiin. Toinen huomautus tulee siitä, että Fox ei tiedä missä Alicen suomalaisprofessori Johannes Sundwallille (1877-1966) lähettämiä kirjeitä oikeasti säilytetään. PASPilla on kirjeistä digitaalikopiot, mutta alkuperäiset kuuluvat Åbo Akademin käsikirjoituskokoelmiin.
En myöskään pitänyt siitä, että kirjan Ventris-osuudessa tukeuduttiin suuressa määrin BBCn Ventris-dokumenttiin A Very English Genius.
Summa summarum: kirja on erittäin luettava ja sopii sekä muinaisista kulttuureista, kirjoitussysteemeistä, naistutkijoista ja ylipäätään elämästä kiinnostuneille. Ja niille, jotka pitivät Helene Hanffin tavasta lähettää paketteja sodanjälkeiseen Lontooseen: myös Alice lähetti paketteja. Hän lähetti niitä mm. Sundwallille -- murukahvia, appelsiineja ja liköörikonvehteja...
Niin, yritin vain kommentoida, että Alice vaikuttaa todella kiehtovalta persoonalta. Hänestä saisi varmasti kirjojen lisäksi aikaiseksi myös kiinnostavan elokuvan. Ja jännää, että Alice oli kirjeenvaihdossa suomalaisen tutkijan kanssa ja että kirjeet ovat täällä Turussa!
VastaaPoistaKiitos Kirjailijatar kommentistasi & erityisesti siitä, että jaksoit tehdä sen toistamiseen kun onnistuin hävittämään ensimmäisen :).
VastaaPoistaAlicen tarinassa olisi oikeasti aineksia vaikka mihin. Johannes Sundwall on myös Suomessa aika tuntematon suuruus, joka ansaitsisi vähintään biografian -- hän nimittäin oli tutkijana jo ennen ensimmäistä maailmaansotaa, sotien välillä ja sotien jälkeen. Neljästi (!) naimisissa, jääkärimiehiä jne...