Assyriologin piti postata Rooman leijonista. Postaan kunhan kerkeän. Kotiinpaluun jälkeinen viikko on ollu kuitenkin ylitsepursuavan täynnä kaikenlaista, ensin ylioppilasjuhlia, sitten kansainvälistä kokousta tämän projektin tiimoilta. Sydämeni on täynnä, eikä vähiten sen vuoksi, että esikoiseni täytti viikko sitten kahdeksantoista vuotta. Tänään on myöhemmin hänen juhlansa aika.
Tämä kesähattu minun on kuitenkin pakko jakaa täällä. Roomassa reittini kulkeutui ensin kahdesti iltapäivällä kirjastosta historialliseen keskustaan kulkiessani Patrizia Fabrin hattukaupan ohitse. Kahdesti myyjä kutsui minua sisälle, kahdesti kieltäydyin, vaikka hatut näyttivät aivan hurmaavilta -- mutta myös hyvin kalliilta... Olen hattuihmisiä, tosin nuorena naisena käytin hattuja paljon enemmän kuin nykyään. Nyt isoäiti-ikäisenä olen ajatellut, että voisin jälleen kantaa enemmän hattuja ja viimeisten kahden talven aikana olenkin tehnyt niin, koska otin itselleni muutaman edesmenneen anoppini päähineistä.
Viimeisenä Rooman-päivänäni vihdoin rohkaisin itseni ja menin hattukauppaan ihan sisälle asti. Aavistukseni osoittautui todeksi -- monet hatuista olivat omalle kukkarolleni tällä hetkellä aivan liian kalliita, osittain sen vuoksi, että niitä valmistetaan vintagemateriaaleista. Jos on enemmän aikaa, he valmistavat toki mittatilaustyönä ja asiakkaan toiveen mukaisesti. Tätä on italialainen design ja käsityötaito parhaimmillaan. Itse kauppa oli viehko, täynnä ihanuuksia. Ehdottomasti kuuma vinkki ihmisille, jotka nauttivat esteettisistä elämyksistä. Ja hatuista.
Hankin itselleni hieman edullisemman (vaikka yhä kohtuuhintavan) kesähatun. Sellaisen, jota voin pitää myös elokuussa Turkin helteissä, raunioilla ja maastossa kulkiessa. 
Arvelen käyttäväni sitä vähintään kymmenen vuotta, niin korkealaatuinen on työ ja viimeistely.
Roomassa iso osa ostoksia on kaunis pakkaus. Vaikka joutuisitkin purkamaan hienon kassin kotiin tultuasi, koska matkustat seuraavana päivänä lentokoneessa ja matkalaukkusi on niin täynnä kirjoja, ettei tilaa vievä kassi mahdu mukaan.
Suomeenkin on nyt saapunut kesä. Sydän on täynnä. Ennen kaikkea rakkautta ja kiitollisuutta.
tommottos, minulla käsilaukku Roomasta; Gucci-kopia katumyyjältä (joka juoksi pakoon poliisia ja sanoi minulle että "Pidä se!") jag painava patsas jota sain laahata...
VastaaPoista(Englannista ostamassa hatussani lukee: Made in Italy...
VastaaPoistaKatumyyjät ovat lähestulkoon kadonneet Rooman katukuvasta, kuten myös ryöstelevät romanilapset. En kaipaa kumpiakaan. Hattusi on hyvinkin tehty Italiassa!
PoistaKaunis hattu! Ja kauppakin näyttää niin esteettiseltä kaikilta yksityiskohdiltaan.
VastaaPoistaOnnittelut 18-vuotiaalle ja hyviä juhlia teille!
Kävin katsomassa mainitsemaasi projektia. Sille menestystä, olette tärkeällä asialla.
Kiitos Marjatta!
PoistaIhana hattujuttu Roomasta, vielä reilu kaksi kuukautta ja siellä ollaan silmät selällään. Pari tuttuani on käynyt lähiaikoina siellä ja olen saanut katsella kivoja kuvia.
VastaaPoistaOnpa todella hurmaava uusi hattu <3
Kiitos Mai -- Rooma on niin täynnä ihmeitä, että siellä juoksee tosiaan silmät selällään. Toivotan jo nyt antoisaa matkaa! Siellä täytyy pitää pää kylmänä ja muistaa ettei tarvitse suorittaa vaan nauttia. Sanotaan ettei yksi elämä riitä Roomaan tutustumiseen eli siksi voi rauhassa keskittyä siihen mikä juuri silloin tuntuu mukavalta ja mielenkiintoiselta. Jos "päänähtävyydet" jää näkemättä niin sitten jäävät, voi vaikka istua kahviloissa tai jäätelöbaareissa kaikki päivät, eksyillä sivukujilla, toreilla ja tuijotella koiria...
PoistaUpea hattu ja kirjoittaja kuvassa! Tahtoo Roomaan, vaikken välttis hattua osta. Joskus vielä... Käytiin juuri lapsenlasten kanssa Turun Aboa Vetuksessa ja muissa nähtävyyksissä, niissäkin riitti taviksille ihmettelemistä. Lapset on ihmeissään, ja itsekin: miten ne talot voi olla maan alla...? Jäikö ne ihmisetkin sinne? Ehkä anniksi riitti se, että ihmisiä on ollut meitä ennenkin. Ja ehkä meistäkin jää jokin jälki.
VastaaPoistaKiitos Arja & näin se menee: lapsille on äärimmäisen tärkeää tiedostaa juuri se "että ihmisiä on ollut meitä ennenkin". Niitä tavallisia ihmisiä, jotka ovat ansainneet elantonsa, laittaneet ruokaa, siivonneet, rakastaneet ja välittäneet. Että olemme osa jatkumoa, tuntevien ja ajattelevien olioiden ketjussa. Ja meistä jää jälkiä, kaikista, monenlaisia.
Poista