Paluun jälkeen Homeros!

Assyriologi on palannut Turkista. Taas on vaikeuksia sopeutua täkäläiseen elämänmenoon. Vietin muutamia hyvin nostalgisia päiviä keskiylängön alueella, siellä missä 20 vuotta sitten keräsin aineistoa väitöskirjaani varten. Muistot nousivat elävästi pintaan, myös sellaiset pikkuasiat ja tapahtumat, jotka olivat vaipuneet hyvin syvälle ihmismielen sopukoihin. Uusiakin kulmia vanhoihin tuttuihin paikkoihin löytyi.

Heti paluun jälkeen oli kuitenkin Otavan järjestämä mielenkiintoinen kirjanjulkistus: Paavo Castrén (1938- ), klassillisen filologian emeritusprofessori Helsingin yliopistosta on julkaissut uuden populaariteoksen Homeros. Troijan sota ja Odysseuksen harharetket (Otava 2016).

Kirjan nimi, Homeros, aiheutti minulla välittömästi assosiaation erään toisen suomalaisen teoksen kanssa, nimittäin Edwin Linkomiehen (1894-1963) vuonna 1948 ilmestyneeseen teokseen Homeros. Huomattavaa on myös, että Linkomiehen Homeroksen on myös kustantanut Otava. Kirja oli sodanjälkeisinä kulttuurin- ja tiedonjanoisina aikoina merkkitapaus -- oma isäni, nuori opiskelija tuolloin, yritti kiihkeästi saada sitä tammikuussa 1949 luettavakseen, mutta ei silloin vielä onnistunut:

Päivällä luin ensin Iliasta niin kauan kuin jaksoin, mutta sitten väsyin ja rupesin opiskelemaan sanskritia. Tuli ruokailun aika. Sen perästä menin kaupunginkirjaston lukusaliin siinä toivossa, että siellä olisi Linkomiehen Homeros-kirja, mutta eihän siellä ollut. En voinut lukea muita kuin sukukerrastoja ja lääkärimatrikkeleja. (Jussi Aron päiväkirja 26.1. 1949)

Yliopiston kirjaston lukusalissakin isäni käy, josko siellä olisi voinut tutustua: turha toivo. Vasta maaliskuussa hän kirjoittaa:

Keskipäivällä ostin Mortonin Paavalin jäljillä – en jaksanut vastustaa kiusausta, tein Zilliacuksen seminaarityötä ja luin Linkomiehen Homeros-kirjaa. Kyllä Linkomiehen esitys on erinomaisen selvää. Opin siitä paljon Kreikan varhaishistoriaa. Mykeneläisen kauden hän varsinkin selvitti hyvin. (Jussi Aron päiväkirja 4.3. 1949)

Tänään tilanne on täysin toinen. Elämme informaatioähkyn loistokautta. Elämme myös uutta vuosituhatta, missä suomalaisten koulujen opetussuunnitelmassa on murto-osa antiikin aikakautta ja sen kulttuuriperintöä käsittelevää sisältöä. Lukeminen yleensä kokee kenties uutta hidasta nousukautta, mutta perinteinen kirja kilpailee kaikenlaisen sähköisen tiedonvälityksen kanssa. Juuri näistä syistä Castrénin Homeros on tervetullut vastaveto ja kustantajaltaan ehdoton kulttuuriteko: tässä on teos, josta voi ammentaa suomeksi niin historiaa ja kulttuuria harrastavat aikuiset kuin koululaisetkin, joille vieraskieliset teokset Homeroksesta ja kaikesta Troijan sotaan liittyvästä mielenkiintoisesta ovat vielä liian vaikeita luettavaksi. Me tarvitsemme tällaista kirjallisuutta myös suomeksi, tiedettä ja tutkimusta popularisoivaa kirjallisuus on elintärkeää etenkin Suomen kaltaisella pienellä kielialueella. Homeros on täten vankka pala suomalaista kulttuuria. Tämänkaltaisia kirjoja toivoo ehdottomasti lisää.

Olen vasta aloittanut Castrénin Homeroksen lukemisen, joten en tässä vaiheessa kirjoita sisällöstä yksityiskohtaisesti. Erityistä kuitenkin on, että Linkomies ja Castrén, huolimatta teoksien samannimisyydestä, poikkeavat sisältönsä puolesta jotakuinkin kuin yö ja päivä. Castrén ei ole millään tavalla kopioinut Linkomiestä, tai ketään muutakaan niistä lukuisista maailman tutkijoista, jotka ovat julkaisseet omia käännöksiään Homeroksen teoksista tai kirjoittaneet hänen elämästään, elinympäristöstään ja/tai hänelle osoitettujen eeppisten runoelmien jälkivaikutuksesta. Erittäin vaikuttavaa on myös se varmuus, millä Castrén ei ota selitysosiossa millään tavalla kantaa mihinkään tutkijayhteisöjä vuosisatoja (ellei vuosituhansia) vaivanneisiin nk. homeerisiin kysymyksiin. Tästä syystä jonkinnäköinen eteenpäin auttava "further reading" -kirjallisuusluettelo  olisi ollut mieluinen niille lukijoille, jotka ovat kenties kiinnostuneet esimerkiksi Homeroksen persoonaa tai Troijan sodan historiallisuutta koskevista aiheista.

Henkilökohtaisesti olen opiskeluajoista lähtien innokkaasti seurannut kaikkea sitä tutkimusta mikä liittyy Troijaan. Tübingenissä nautin legendaarisen Troija-tutkijan Manfred Korfmannin (1942-2005) opetuksesta ja juurikin 20 vuotta sitten, väitöskirjani aineistonkeruumatkan päätteeksi, vierailimme puolisoni kanssa Hisarlikin kaivauksilla. Unohtumattomia hetkiä, nostalgiset tunteet nousevat jälleen pintaan... Mutta lukekaa ihmiset Castrénin Homerosta! Ja ostakaa kirja lapsille, lastenlapsille, kummilapsille, innostakaa nuoret antiikin tarumaailman pariin!