sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kevät, Stoner ja Freya Stark uudemman kerran

Kevät, kukkaset ja joutsenet -- kaikki ovat saapuneet viimeisten parin viikon aikana... Assyriologi on muistellut vuosi sitten kuollutta anoppiaan, valkovuokot puhkesivat silloin kukkaan aivan samaan aikaan. Ilmassa on taas tuoksua, valo häikäisee ja saa sydämen pamppailemaan kiihkeämmin, samalla haikeus pakahduttaa.
Ristiniemessä pesivä joutsenpari on palannut.
Talvella ja kevään aikana olen lukenut paljon kirjoja, joista en ole postannut enkä suuresta osasta ajatellutkaan postata. Parhaimpia kaunokirjallisia lukuelämyksiä on ollut John Williamsin Stoner (1965), joka tänä keväänä ilmestyi suomeksikin (Bazar, suomennos Ilkka Rekiaro) ja kirjabloggareiden postauksista sain vinkin sen hankkimiseen. Yliopistomaailman raadollisuus nousee Stonerissa vahvasti esille -- myös se, kuinka vaikeaa yksinäisen ihmisen on tehdä luokkaretki akateemiseen maailmaan. Opettaja-oppilassuhteet ovat myöskin arkipäivää.
Vuosi sitten kevättalvella postasin matkakirjailijasta nimeltä Freya Stark (1893-1993). Löysin Akateemisesta Kirjakaupasta jokin aika sitten uuden, suppeamman biografian, tällä kertaa Caroline Mooreheadin kynästä.
Mielenkiintoista Mooreheadin versiossa Starkin elämästä oli se, että Geniessen Freyaa ei oikeastaan juurikaan tunnistanut Mooreheadin Freyasta. Miten voi samasta lähdemateriaalista saada kaksi niin erilaista kuvausta yhdestä ja samasta henkilöstä? Yksi syy on varmaankin laajuus: Mooreheadin kirjassa on tekstiä ehkä noin kolmannes Geniessen teoksesta eli Geniesse paneutuu ja perehtyy taustoihin ja tapahtumiin paljon suuremmalla yksityiskohtaisuudella. Mutta suppeampaankin versioon olisi kyllä voinut sisällyttää enemmän sekä substanssia että tulkintaa. Mooreheadin Freya jää pakostakin ohueksi eikä tuo mitään olennaista tai uutta lisää Geniessen kuvaamaan elämäntarinaan.
Molemmissa kirjoissa on kuitenkin kuva lattialla lukevasta tytöstä, jolla olisi ollut kaikki edellytykset ja lahjakkuus myös akateemiseen uraan, mutta jolle yliopistojen ovet eivät valitettavasti auenneet.

It was fortunate that Freya had learnt the pleasure of books; they gave her a new anchor, a discipline, a longing to see and discover the world, and they opened a line of doors that would go on opening forever (Moorehead, s. 28).
Toiveikkaana toukokuuta kohti!

6 kommenttia:

  1. Kauniita kuvia taas kerran.
    Minulla on Stoner odottanut pöydällä lukemista jo pitkään. Yliopistomaailma kiinnostaa, ja jonkinlainen luokkaretkihän se on minullakin ollut, vaikka en opiskellut sen pitemmälle. Minulla on englanninkielinen kirja, kuten sinunkin kirjkapinossasi näkyy olevan. Suomenkielisen kansi on harvinaisen upea, harras, arvokas ja syvällinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta!
      Stoner on tosiaan lukukokemus ja sen tekstiin voi samaistua jokainen, jonka juuret ovat maaseudulla ja joka on niistä lähtökohdista saanut opintonsa lävitse. Suomennoksen kansi on tosiaan hieno, mutta täysin aiheen vierestä (HSn arviossa tähän kiinnitettiin myös huomiota) :). Älä siis odota parrakasta päähenkilöä! Tämä laskee hieman sen arvoa, minusta kannen pitäisi jollain lailla sopia itse tekstiin...

      Poista
    2. Ahaa! Myös Ullan luetut kirjat -blogin Ulla kirjoitti, että alkuperäisen teoksen kansi - erään niistä, sinulla taitaa olla hieman eri versio - kuva surumielisestä miehestä kädet taskussa sopii hänestä tämän kirjan kanneksi paremmin. Se taitaa olla maalaus, kun tämä parrakas mies on valokuva.

      Poista
    3. Niin, päähenkilö Stoner ei pidä partaa. Siksi on täysin aiheen vierestä laittaa kanteen kuva parrakkaasta vanhasta miehestä :). Lisäksi kirja kertoo miehen kehitystarinan nuoresta ei niin kovin vanhaksi, ie vasta eläkeikään pääseväksi, joka kuolee syöpään. Kansikuvan parrakas mies näyttää paljon vanhemmalta!

      Poista
  2. Kauniita kukkakuvia. Ja minä jäin tuijottamaan tuota lattialla makaavaa, lukevaa tyttöä. Miten lapset usein lukevatkin tuossa asennossa, mutta enää ei tulisi mielenkään pistää pitkäkseen lattialle kirjan kanssa - ehkä pitäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta -- minulle mahallaan makaaminen ja lukeminen on jotenkin perusbrittiläistä -- eikö Milnen Nalle Puhissakin Risto Reipas jossain kuvassa lue juuri tuossa asennossa?!

      Poista