perjantai 23. tammikuuta 2015

Epätoivoinen assyriologi lasten oppikirjan äärellä

Assyriologilla on kaksi kouluikäistä poikaa. Kuopus oli viime syksynä innoissaan kun historian opiskelu (vihdoin) alkoi, oppikirjoiksi he saivat esikoisen luokan neljä vuotta aikaisemmin käyttämät kirjat Riitta Eskelinen/Tuuli Ojanperä/Martti Troberg, Matkalippu historiaan 5 (Edita 2006).
Lapsille tarkoitettujen tietotekstien kirjoittaminen on erittäin vaikeaa -- nostan hattua kaikille niille, jotka näitä oppikirjoja kirjoittavat. Harva "kovaa" tutkimusta harjoittava on kykenevä kirjoittamaan omasta erikoisalueestaan lapsille sopivia kirjoja ja sen vuoksi oppikirjoja laativatkin usein opettajat itse, he kun ovat opettamisen erikoistuntijoita. Valitettavaa on kuitenkin se, että oppikirjojen tekijät eivät luetuta tekstejään asiantuntijoilla -- tai ainakin tästä ylläolevasta kirjasta saa sellaisen kuvan. Silloin kun asiatietoa hiotaan mahdollisimman tiivistettyyn ja pelkistettyyn muotoon, voi lauseisiin piiloutua pieniä asiavirheitä. Niitä on itse kirjoittajan (ilmeisesti) mahdotonta huomata, mutta alan tutkijat kykenisivät yhdellä lukemisella korjaamaan ne niin, että lopputuloksena olisi sekä didaktisesti että sisällöllisesti moitteeton teksti. Perfektionistina minua ärsyttää suunnattomasti se, jos lapsilleni opetetaan koulussa väärää tietoa. Joku voi tietysti kysyä onko sillä väliä, lapset unohtavat nopeasti sen mitä ovat päntänneet alakoulussa. Suomi on kuitenkin sivistysvaltio ja Suomessa assyriologinen tutkimus on ollut maailman huippua. On suorastaan häpeällistä jos meillä lasten oppikirjojen taso on surkea ja lähdemme siitä, että lasten käyttöön tarkoitettujen materiaalien sisällössä voi/saa olla virheitä. Ei saisi. Minun mielestäni. 

No mikä Matkalipussa sitten mättää? Varsinaisessa tekstissä on Mesopotamian kohdalla reippaasti oiottu mutkia, etenkin mitä tulee tapahtumien kronologiseen järjestykseen. Mutkia täytyy oikoa, koska tilaa on niukasti, ymmärrän tämän erittäin hyvin. Pienessä tilassa kuitenkin tuppaavat muinaisessa Lähi-idässä eri aikakausina vaikuttaneet kansat ja kielet menevän sekaisin ja silloin syntyy lievästi harhaanjohtavia asiayhteyksiä. Esimerkkinä lause:

Sumerit tunnettiin erityisesti taidokkaasti kudotuista kankaista, joita aasikaravaanit kuljettivat pohjoiseen, missä kankaat vaihdettiin tinaan ja kupariin. Niitä sumerit tarvitsivat valmistaakseen pronssia, jota käytettiin aseissa, työkaluissa ja koruissa (s. 67).

Sumerit, joiden kulttuuri kukoisti runsaan tuhannen vuoden ajan n. 3300-2000 eaa, olivat kyllä taidokkaita kutojia, mutta he eivät vielä kuljettaneet tuotteitaan "pohjoiseen" (= Anatolia, nykyinen Turkin alue), vaan kauppaa harjoittivat muinaisassyrialaiset muutamia satoja vuosia myöhemmin (= n. 1900-1700 eaa) ja he välittivät pohjoiseen mm. babylonialaisten laadukkaita kankaita. Tinaa tuotiin Mesopotamiaan Afganistanista, ei Anatoliasta (missä saattoi kyllä olla jonkin verran omia varantoja, mutta tätä monimutkaista ongelmarypästä ei voi lähteä tässä avaamaan). Nämä kaikki tiedot olisi voinut saada kätevässä, jopa suomenkielisessä muodossa Simo Parpolan Mesopotamia-osasta (Otavan suuri maailmanhistoria 2, 1982, s. )146-310. Teos on jo muutaman vuoden takaa, mutta kaikki perustiedot siinä on esimerkillisesti vielä kohdallaan.
Matkalipun tekstiosaa vielä lukee, vaikka juuri edellä kuvatulla tavalla, nikotellen. Iso osa kappaleen kuvateksteistä saa minut repimään hiuksiaan. Sumerikuninkaat saattoivat kähertää partaansa ja silloin tällöin kammata hiuksiaan, mutta kuvassa ei ole kyllä sumerilainen vaan akkadilaiskuningas, jonka henkilöllisyydestä Simo Parpola omassa kuvatekstissään keskustelee (s. 185).
Hammurabin steelan kuvatekstin mukaan Hammurabi itse istuu steelassa jakamassa oikeutta. Tämä on erittäin selkeä virhe: tuolissa istuu auringonjumala Shamash, ei Hammurabi itse. Hammurabi seisoo jumalan edessä rukoilemassa ja saa "totuuden ja oikeuden suojelijalta" oikeudet itse jakaa tuota oikeutta omassa maassaan.
Assyrialaisten menestys perustui uuteen keksintöön, pyörään, jonka ansiosta voitiin rakentaa sotavaunuja. Niiden edessä Babylonian armeijankin oli nöyrryttävä.

Apua! Mistä tämä on revitty? Assyrialaisten vallatessa Lähi-itää n. 900 eaa alkaen, ei pyörä ollut enää uusi, vaan ikivanha, vähintään 2500 vuotta vanha keksintö (tämä on vähän sama kun me suomalaiset väittäisimme käyttämiämme aakkosia uudeksi keksinnöksi). Sotavaunujakin oli jo sumerilaisilla eikä assyrialaisen armeijan ylivoimaisuus perustunut sotavaunuhin (silloin vähemmän käytössä olleita ratsujoukkoja väläytellään jonkin verran). Kuva, johon teksti on liitetty, ei esitä taistelutilannetta vaan kuningas Assurbanipalin (668-627 eaa) leijonanmetsästystä...

Hiustenhalkomista? Ehkä. Siitä huolimatta laadukkaseen lopputulokseen on helppo päästä: kilauttakaa päivystävälle dosentille, hän auttaa mielellään (ja useimmiten korvauksetta). Kirjan muiden ajanjaksojen asiavirheitä minun on vaikeampi arvioida, mutta pelkään, etteivät kömmähdykset rajoitu ainoastaan muinaiseen aikaan.

20 kommenttia:

  1. Ymmärrän tuskasi oikein hyvin. Törmään oman erikoisalani virheisiin kirjallisuudessa yhtenään ja ihmettelen ihan samaa, että eikö tuotakin asiaa nyt olisi voinut oikeasti kysyä asiantuntijalta, ennenkuin sitä on menty levittelemään painettuun tekstiin noin vain.

    Vaikka kyseessä olisi ala-asteen (vai mikä alaluokka se nykyään onkaan) oppikirja, niin kyllä silti laadukasta työtä pitäisi tehdä ja käyttää asiantuntija-apua, kun sitä kerran on saatavilla. Mieleeni tuli myös, että kuinka paljon uusia kirjoja tehdään vanhojen pohjalta? Kun siis yhteen kirjaan eksyy tarpeeksi virheitä, niin kuinka monta vuotta ne mahdollisesti jatkavat eloaan tulevissa oppikirjoissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä virheet jatkavat eloaan, harvinaisen kauan ja myös ammattikirjallisuudessa, eli jossain jonkin asian erikoistuntija kertoo "painavan sanansa" jostain ja toiset ottavat "tiedon" ja käyttävät sitä omassa tutkimuksessaan. Ja sitten popularisoijat, jotka eivät aina ole tietoisia uusimmista tutkimustuloksista, saattavat napata sen vanhan tiedon...

      Poista
  2. No huh, olipas virheitä!

    Minusta historian opetuksen suurin virhe on, että se on niin jäsentämätöntä. Itse en saanut mitään kokonaiskäsitystä ihmisen historiasta omana kouluaikani. Poikien oppikirjoja vaivasi sama hajanaisuus. Ilmeisesti edelleen on sama tilanne, tarjoillaan vähän sitä sun tätä, mistä on vaikea muodotaa taustakuvaa nykyelämälle.

    Kuulostaa naurettavalta, mutta aloin ymmärtää historiallisia aikakausia vasta, kun sain tehtäväkseni opettaa elämänkatsomustietoa ja aloin lyhyiden kurssien ohessa itseopiskelun sitä varten. Piirsin janan maapallon synnystä nykyhetkeen ja ihmisen lyhyen matkan siinä. Sitten aloin jakaa sitä janaa osiin ja katsoa, miten ne liittyvät toisiinsa ja mikä johtaa mihinkin. Nyt tuntuu, että jokainen historiallinen romaani ja elokuva asettuu paikalleen eri tavalla kuin nuorena "kympin historian taitajana" ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan Marjatta, historiallisten aikakausien jäsentäminen ON vaikeaa. Tärkeintä on se, että tietää suurin piirtein suurien aikakausien ja tapahtumien järjestyksen. Sanon aina myös omille opiskelijoilleni, että jo muinaisen Lähi-idän historia vilisee maita, kansoja ja kieliä, satoja hallitsijoita, kaupunkeja jne... eikä niiden varaukseton järjestykseenlaittaminen onnistu ihan hetkessä tai yhden kirjan lukemalla. Mutta esimerkiksi sen kertominen heti viidenluokkalaisten Mesopotamia-kappaleen alussa tyyliin "Kaksoisvirran maassa eli liki kolmen tuhannen vuoden aikana monia eri kansoja ja puhuttiin monia eri kieliä ja siellä kukoisti useita suuria valtakuntia". En tiedä olisiko se liian vaikeaa näille lapsille? Sen sijaan kyllä vyörytetään sumerilaisia, babylonialaisia ja assyrialaisia, mainitaan sivulauseessa nuolenpääkirjoitus (= maailmanhistorian tärkein keksintö)...
      Itse hallitsen kaikkein huonoiten varmaankin Suomen oman historian. HSssä oli taannoin 20 kysymystä "jokaiselle vuosisadalle", sain niistä 19 oikein (koska niissä annettiin kolme vaihtoehtoa, joista kaksi väärää oli useimmissa helppo sulkea pois jos oikeaa vastausta ei tiennyt). Ainoa virheeni koski isonvihan ajankohtaa :).

      Poista
    2. Ihmeekseni minäkin selvisin siitä HS:n testistä kohtuullisen hyvin, 17 oikein muistaakseni. Mutta ei Kjell Westökään pärjännyt siinä kovin hyvin.

      Historia lisääntyy koko ajan, joten on kyllä vaikea päättää, mitä lapsille pitäisi opettaa ja mitä jättää pois.

      Poista
    3. Niin totta Marjatta -- tässä informaatiotulvassa, etenkin sähköisessä muodossa. Kärsin aivan samasta omien kurssieni suhteen -- kun valmistan luentoa, törmään tusinaan ja enemmänkin uutta kirjaa & artikkelia, jotka olisivat tärkeitä, sisältävät uutta tietoa ja sitten pitäisi päättää, mikä niistä on olennaista kertoa opiskelijoille...

      Poista
  3. Kirjoitustaidon lisäksi voisi mainita maanviljelyksen seurauksineen: pysyvä asutus, erikoistuminen, rakenteellinen väkivalta ja eroosio. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Juha -- kirjan aikaisemmassa kappaleessa on myös sellainen "löysä lause", jossa annetaan ymmärtää että maanviljelys olisi heti kättelyssä johtanut kirjoitustaidon ja kaupunkien syntymiseen. Lähi-idässä viljeltiin maata ainakin 4000 vuotta ennen kirjoitustaidon syntyä :).

      Poista
  4. Erittäin hyvää puhinaa! Olen todella ihmeissäni, ettei noita ole tarkistettu asiantuntijalla, ei luulisi olevan niin suuri kustannus ottaen huomioon tarkoituksen. Nostan itsekin hattua oppikirjojen tekijöille. Hannele Huovi sanoi eräässä tilaisuudessa hyvin, että välillä häntä on harmittanut miksi laittoi niin suuren ajan oppikirjojen tekoon (jota ei varmastikaan paljon arvosteta tai hehkuteta) kun olisi samaan aikaan voinut tehdä jotain muuta. Samaan hän jatkoi, että kuitenkin kirjasarja tavoitti (tavoittaa vieläkin) kokonaisia ikäluokkia ja mikä merkitys sillä on? Toivottavasti oppikirjat säilyttävät laatutasonsa näissäkin taloustilanteissa ja opettajat harkitsevat oppikirjojen oston sisällön mukaan, toki kirja siltikin soisi olevan jo motivaatiosyistä kuvitukseltaan ja muulta ulosanniltaan kutsuva. Luulisi tietoutta ja asiantuntija-apua näihin nykyään löytyvän helpolla. Olisiko tässä hyvä mittari lasten arvostukseen?

    VastaaPoista
  5. Kiitos Bleue -- itse en ole sinänsä niin ihmeissäni, koska uskon että tekstin tarkistuttaminen on harvinaisempaa kuin oletamme. Vaikka se olisi niin luonnollista ja myös sen oman kirjoitustyön kunnioittamista. Ja niinkuin sanottu, esimerkiksi minä olisin tehnyt tuollaisen muutamien sivujen tarkistuksen korvauksetta (mukavaa tietysti olisi, jos esipuheessa kiitettäisiin).
    Ja olet oikeassa myös siinä, että oppikirjojen vaikuttavuutta ei tulisi väheksyä. Lapsille iskostuu mieleen yllättävän paljonkin asioita ja he saattavat muistaa oppikirjoista tai -tunneista erikoisiakin yksityiskohtia, vaikka aikuisina saattavat väittää, etteivät oppineet koulussa mitään tai vaikka aikuiset ajattelevat, ettei lapsille oppi päähän jää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon vain kovin, että tämä teksti kantautuu kustantajien korviin- silmiin. Hyvä, että kirjoitit tämän!

      Poista
    2. No kyllä laitan tästä linkin Editaan :).

      Poista
    3. Hyvää toimintaa.
      Ongelmaksi muodostuvat jo kouluissa olevat kirjat, jotka kiertävät siellä monia vuosia. Minusta eräässä uskonnon kirjassa aikanaan oli kerrottu VT:n tarinoita. Minun tulkintani tarinoista ei osunut aina yhteen kirjan tekstin kanssa. Koulua en informoinut.

      Poista
    4. Teologia ei olekaan eksakti tiede, kaikki on enemmän tai vähemmän tulkintaa :).

      Poista
  6. No johan on! Aivan kuin lapsille voisi tosiaan lykätä ihan mitä tahansa, joka on vähän sinnepäin! Minusta kirjassa pitäisi myös, edes ohimennen mainita, että suomalaiset ovat kunnostautuneet assyrologian saralla. Ei se olisi ylpeilyä, vaan asiallinen muistutus siitä, että pieni Suomi on ollut aktiivinen ja saanut aikaan uutta tietoa, vieläpä asiassa, josta suuri yleisö ei ehkä ole koskaan kuullutkaan.

    Ymmärrän muutenkin oikein hyvin ärtymyksesi: totesin omassa väikkärissäni, että kielten oppikirjoissa on pahoja puutteita ja tulos sai vähän palstatilaakin, mutta en usko, että siinäkään asiassa on mitään edistystä tapahtunut. Pitäisikö tässä ruveta perustamaan "tieteentekijät hyvien oppikirjojen puolesta"-kansanliikettä? Olisin valmis mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita kielten oppikirjojen puutteita ja omituisuuksia minäkin toisinaan ihmettelen kun autan poikiani lukemaan kokeisiin ym. -- silloin mietin, johtuuko se vain siitä että olen oppinut asian toisella tavalla :).
      Olisi minulla vielä monta tarinaa kerrottavana siitä, miten molempien poikien opettajat opettivat lapsia harhaanjohtavasti (ja mitä kaikkea samaisen kirjan opettajien materiaalista löytyy...) -- esikoisen kohdalla asia hoidettiin hienosti ja kuopuksen kohdalla harhaanjohtaminen ei johtunut opettajasta vaan juuri tuosta opettajien lisämateriaalista.
      Hyvien oppikirjojen puolesta pitäisi tosiaan kohta nousta barrikadeille -- vaikka niiden pitäisi suomalaisessa "sivistysvaltiossa" olla itsestäänselvyys.

      Poista
    2. No alamäkihän tuppaa yleensä alkamaan melko pian sen jälkeen kun jotain saavutettua asiaa aletaan pitää itsestäänselvyytenä :/.

      Poista
  7. Onhan tuo tärkeä juttu, ei oppikirjoissa saa olla virheitä. Olen aina ajatellut, että niitä luetutetaan jollain asiantuntijoilla, mutta ei sitten ilmeisesti. Meidän tytöllä näyttäisi olevan eri historian kirja...tiedä sitten, onko se parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko, hienoa nähdä, että muutkin pitävät tätä tärkeänä! Kyllä tiedän tapauksia, että oppikirjojen antiikkia käsitteleviä osuuksia on luetetettu kollegoilla, mutta tätä ilmeisesti ei... En ole jaksanut enkä viitsinyt alkaa tehdä myöskään vertailevaa tutkimusta eri markkinoilla olevien oppikirjojen kesken.

      Poista