sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kultaista taljaa Villa Schildtissä

Viime kesänä assyriologi kutsuttiin ensimmäistä kertaa Villa Schildtin kesätapaamiseen, silloin saimme kuulla Sofia Häggmanin hurmaavan esitelmän Siwan keitaasta Egyptissä. Perjantaina elokuu alkoi samoissa mukavissa tunnelmissa, tällä kertaa nivoutuen Göran Schildtin purjehdukseen Mustallamerellä, josta hän myös kirjoitti kirjan Kultainen Talja.
Kirjan nimi on viittaus kreikkalaiseen sankaritaruun Iasonista, joka lähti Kolkhis-nimiseen paikkaan (nykyisessä Georgiassa) etsimään kultaista taljaa. Schildt ei itse päässyt sinne asti -- 1963 alue oli Neuvostoliiton hallussa eikä matkustuslupaa hellinnyt. Assyriologin mielestä aihe on silti mitä mielenkiintoisin, koska viime vuosikymmeninä monet muinaistutkijat ovat olleet sitä mieltä, että kultaisen taljan tarulla on yhteydet heettiläisten mytologiaan ja teemasta on viime aikoina kirjoittanut myös Jason Colavito.
Villa Schildtin tämänkesäinen pieni näyttely koostuu Schildtin matkalla ottamista valokuvista ja kirjan teksteistä. Pieni näyttelykatalogi itse matkaa avaavine taustoineen on Sabira Ståhlbergin kynästä. Näyttely on vielä avoinna neljä viikkoa elokuun loppuun asti ja suosittelen pistäytymistä, etenkin kun välimerelliset lämpimät säät näyttävät jatkuvan vielä usean viikon ajan!
Göran Schildtin valokuvat ja tekstit herättävät minussa aina jotenkin pakahduttavan tunteen -- kaipuun Välimerelle, sen satamiin, kyliin kuten myös kaipuun siihen menneeseen aikaan, jolloin itse olin hädintuskin syntynyt ja jolloin Välimeren alue ei ollut vielä turismilla liiemmin turmeltu. Voi, olisipa se aikakone jo keksitty...
Lounaan ja musiikkiesityksen jälkeen Christine Schildt ja Thomas Thesleff palasivat tuohon kesään ja purjehdukseen Dafnella. Ihailuni Christineä kohtaan kasvoi entisestään -- siinä on nainen, joka kertoi hauskasti, mielenkiintoisesti ja myös itseironisen humoristisesti purjehduksesta, sen vaikeuksista ja vaaroista. Miten hän selvisi myrskyisellä välimerellä ja muiden ihmisten kanssa pienessä purjeveneessä? Hän oli nuori ja rakastunut Göraniin, josta vasta muutamia vuosia myöhemmin tuli hänen aviomiehensä. Omnia vincit amor... Christinen valloittava esiintyminen herätti yleisössä kiinnostusta myös Göranin muistelmateoksiin, joita tiettävästi myytiinkin sitten ainakin joitakin kappaleita. Itse toivoisin, että myös Christine kirjoittaisi & julkaisisi omat muistelmansa, niissä tulisi varmasti ainutlaatuinen naisnäkökulma erään avioliiton tarinaan.
Matkasin Tammisaareen jälleen bussilla. Pääsin takaisin kotiovelle erittäin ystävällisessä, kohteliaassa, mukavassa ja kultivoituneessa herraseurassa, siitä sydämelliset kiitokset Leif Jakobssonille ja Ben af Schulténille! Olen Villa Schildtin jälkeen jälleen monia hyviä kokemuksia rikkaampi, siitä kiitokset säätiön väelle!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti