lauantai 6. heinäkuuta 2013

Vad läste jag idag: Fredrik Lång, Av vad är lycka -- en Krösusroman

Ystäväni ja kollegani Björn Forsén -- palauttaessamme keväällä toisillemme lainaamiamme Istanbul-aiheisia kirjoja -- antoi vinkin Fredrik Långin "Kroisos-romaanista". Pari viikkoa sitten törmäsin Akateemisessa tuohon kirjaan, jonka olin jo miltei unohtanut eli Av vad är lycka -- en Krösusroman (Schildts& Söderströms 2012) ja pitihän se ottaa mukaan, välittömästi. Kassan nuori mies palveli minua kirjan kielen mukaan ruotsiksi -- Akateeminen lienee harvoja paikkoja missä näin tapahtuu, vaikken usko että hän olisi tehnyt saman "puhuttelukielivalinnan" ostaessani englannin-, saksan- tai ranskankielisen kirjan. Ilmeisesti lähtöoletus on etteivät suomenkieliset lue ruotsinkielistä kaunokirjallisuutta...
Kroisos-romaani kiinnostaa assyriologia sen vuoksi, että tapahtumat asettuvat 500-luvun eaa. Anatoliaan eli Vähä Aasiaan. Kroisos oli nk. mermnaadien dynastian viimeinen kuningas. Dynastian perustaja Gyges tunnettiin pitkään ainoastaan kreikkalaisen Herodotoksen (n. 484-425 eaa.) historiateoksen kertomuksesta, missä Lyydian kuninkaan Kandauleksen vaimo pakottaa Gygeen tappamaan miehensä, valtaamaan kruunun ja sitten vielä ottamaan tämän petturivaimon itselleen (I, 7-15). Tämä kohtaus tuli kuuluisaksi Michael Ondaatjen romaanin The English Patient/Englantilainen potilas ja siitä tehdyn filmatisoinnin myötä, jopa siinä määrin että Herodotoksesta tuli hetkeksi aikaa jopa bestselleri Amerikan matereella. Kun Assyrian viimeisen pääkaupungin Niniven arkistot alkoivat "avautua" (ensin savitaulut löydettiin, sitten niitä piti vielä opetella lukemaan) 1800-luvun lopussa, Gygeen persoonan historiallisuus vahvistui: Gūgu, Luddun maan kuningas oli Assyrian kuningas Assurbanipalin (685-627 eaa) mukaan lähettänyt viestinviejän Niniveen ja koska viestinviejä saapui hyvin kaukaisesta maasta, Assurbanipalin hovissa oli vaikeuksia löytää tulkkia hänen viestilleen. Gyges tarvitsi apua, sillä Anatolian yli vyöryi ryösteleviä kimmeriläisjoukkoja.
Kroisos on tietysti näistä lyydialaiskuninkaista kaikkein tunnetuin vaikka hänen nimeään ei löydykään muinaisen Lähi-idän nuolenpääteksteistä. Kroisoksen päihittänyt ja tämän pääkaupunkin Sardeen valloittanut persialaiskuningas Kyyros jätti kyllä jälkeensä mesopotamialaiseen tyyliin muotoillun nk. prismatekstin, mutta siinä ei mainita Kroisosta lainkaan. Lyydialaiskuningas saatettiin mainita toisessa myöhemmin kirjoitetussa kronikassa, teksti kuitenkin katkeaa juuri kun Lyydian maa ja sen hallitsija ehkä ovat mukana.

Kroisokselta itseltäänkään ei ole oikeastaan säilynyt yhtään kirjallista materiaalia tai monumenttia. Hän kyllä kovasti yritti saavuttaa ikuista glooriaa rahoittamalla uuden Artemiin temppelin rakennustöitä Efesoksessa, mutta tästäkin on perimätiedon lisäksi vain vähän konkreettista todistusaineistoa, piirtokirjoitusfragmentteja pylväänjalustoista.


Se mistä Kroisos tietysti vielä tänäkin päivänä tunnetaan on raha ja rikkaus. Lyydialaiset alkoivat ensimmäisenä lyödä kolikkorahaa ja pääkaupungin Sardeen läpi virtasi kultaa kuljettava Patoklos-joki.
Kuvalähde Wikimedia Commons

Långin romaniikin pohtii juuri tätä tematiikkaa, i.e. onko silloisen maailman rikkain mies onnellinen ja mikä tekee ihmisestä onnellisen. Romaanin pääosassa on kuitenkin nuori efesoslainen kauppiaanpoika Eutykios, joka matkaa kotikaupungistaan Tmlos-vuoren yli Sardeeseen agendanaan tappaa Kroisos. Hän pääseekin ujuttautumaan Kroisoksen hoviin, tulkkaamaan kuninkaalle Delfin oraakkelin kryptisiä ennustuksia ja sitten nähdäänkin miten uskollisesti Lång kuljettaa tarinaa Herodotokselta ja/tai muilta antiikin historiankirjoittajilta poimimillaan materiaalilla. Kroisoksen kohtalosta oli liikkeellä monenlaista versiota jo antiikin aikana. Yhden mukaan Kroisos antautui ja poltatti itsensä roviolla mutta en paljasta käyttääkö Lång kirjassaan tätä vai kenties jotain muuta vaihtoehtoa.
En ole aikaisemmin lukenut yhtään Långin kirjaa. Pidin hänen selkeästä ja suhteellisen niukasta tyylistään. On makuasia pitääkö joistain anakronismeista, joita historiallisen faktan väliin on ujutettu, ja jotka ainakin Michel Ekman Hbln arviossaan on huomannut. Termiä "terroristi"(s. 56) ei antiikin aikana vielä käytetty eikä paatuneinkaan kirjanoppinut olisi kutsunut itseään tuolloin "humanistiksi" (s. 77). Toisaalla Lång tulee näillä lähelle lukijaa ja peilaa tapahtumia nykypäivän ilmiöihin. Tutkijana arvostan tekstissä käytettyjen taustatietojen tarkkuutta -- luen kaikkia muinaisiin aikoihin sijoittuvia romaaneja ehkä liiankin pikkutarkasti ja ärsyynnyn, jos kirjoittaja on ilmiselvästi ymmärtänyt jotain väärin tai luo virheillä epäuskottavan kokonaisuuden. Tämä on varmasti ammattitauti, josta on vaikea päästä eroon. Tarinan toisen naishahmon nimi on Nanna, vaikka se oli sumerilainen miespuolinen (!) kuunjumala. Myöskään hänestä käytetty etninen termi akkadilainen ei olisi taipunut lyydialaisten tai persialaisten suussa -- assyrialainen olisi sopinut paljon paremmin. Sen sijaan nostan hattua Långille siitä, että hän tietää oikean, persialaisten eunukeista käyttämän sanan ša rēši (s. 120), jonka persialaiset lainasivat assyrialaisilta.
Kroisos-romaania voi lukea monella eri tasolla, historiallisena ja tavallisena. Suosittelen lämpimästi myös niille, jotka eivät tavallisesti rohkene lukea mitään ruotsiksi. Päähenkilö Eutykios on varmasti tahallaan tehty hieman varsamaiseksi ja hyväuskoiseksi -- ja Nannasta puolestaan muistuu välittömästi mieleen monet Waltarin romaanien naishahmot, jotka pettävät tai muutoin tuottavat sankareille sydänsuruja.
Entä Kroisos-romaanin kansi? Se on kaunis ja sen on tehnyt ehdoton lempikannentekijä/taittajani Anders Carpelan -- rakastan suuresti hänen tekemiään kansia ja taittoja. Yläosassa on William Ettyn maalaus Herodotoksen makuuhuonekohtauksesta -- tarina ei sinänsä liity Kroisokseen vaikka se uskollisesti kerrataankin romaanin alussa. Kannen alaosa ei puolestaan liity mitenkään Lyydiaan tai Kroisokseen -- tästä olin hieman pettynyt. Kuvassa on nimittäin Ateenan kaupunki, etualalla Rooman keisari Hadrianuksen vuonna 131 jaa valmiiksi saattama Olympian Zeuksen temppeli. Olisin mielelläni nähnyt samalla paikalla kuvan vaikka Sardeen omasta ylpeydenaiheesta -- Ateenalle omistetusta temppelistä, joka on paikkana lumoava. Minulta tämän ja monta muuta olisi saanut maksutta käyttöön






4 kommenttia:

  1. Tuohtumus olisi varmaan suurempi, jos kaikkia ruotsinkielisiä kirjoja ostavia palveltaisiin suomeksi. Erinomaista, että Suomessa vielä jossain saa tällaista palvelua. Kai vastasit ruotsiksi? :)

    Jos sallit, esittäisin pienenpienen terminologisen täsmennyksen mainioon blogitekstiisi: metallirahaa ei paineta vaan lyödään. Tätä meille teroitti professori Klaus Karttunen kerran luennollaan, ja siitä asti sen olen muistanut!

    VastaaPoista
  2. Hei Timothée, hauskaa että pidit psotauksestani! Totta kai vastasin ruotsiksi -- minulla ei ole mitään vaikeutta puhua ruotsia, vaikkei ruotsini kovin sujuvaa enää olekaan. Stockmann/Akateeminen onkin niitä harvoja paikkoja, missä ruotsinkieliset voivat automaattisesti odottaa palvelua ruotsiksi lähestulkoon kaikilta myyjiltä. Olin itsekin töissä Akateemisessa, hamassa nuoruudessani.

    Ja olet aivan oikeassa -- rahaa lyödään eikä paineta. Numismatiikan kurssini kävin saksaksi, siellä sitä kutsutaan "prägen", i.e Münzprägung ja minulta pääsi lipsahtamaan tällainen epäammattimainen termi kuin rahanlyönti. Olen pahoillani ja korjaan virheen hetimiten.

    VastaaPoista
  3. Fredtik Långista en kuullut, hän näköjään Pohjnmaalta...

    Miten tuttu Helen af Enehjelm on sinulle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi Hannele!
      Helen af Enehjelm ei ole minulle lainkaan tuttu -- täytynee tarkkailla jos sattuisi eteen.

      Poista