tag:blogger.com,1999:blog-9158377853156829612024-02-19T15:53:24.295-08:00Assyriologin lifestyle-blogitunnelmia ja huomioita kaiken maailman innostavista asioistaElämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.comBlogger282125tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-32957400045624391822021-01-17T07:17:00.001-08:002021-01-17T07:19:45.810-08:00Elämämme esineet<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3oPQj0-KaFJPMf79v75jsUHmr42y0s8_6J3tG-uNCJu1qjBZTBTBd-PMlS2GCTY10hRm4sL9VQmdHT02D0WT-SeqxtNxof5BS-xmTFlSBWw4A8lMVoHg4gnaYf-Lkz_xHS7eKCaObQk1G/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1745" data-original-width="2048" height="545" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3oPQj0-KaFJPMf79v75jsUHmr42y0s8_6J3tG-uNCJu1qjBZTBTBd-PMlS2GCTY10hRm4sL9VQmdHT02D0WT-SeqxtNxof5BS-xmTFlSBWw4A8lMVoHg4gnaYf-Lkz_xHS7eKCaObQk1G/w640-h545/IMG_0171.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;"> Assyriologin elämä on koronarajoitusten vuoksi ollut erittäin hiljaista, vuoden 2019 ihanat työmatkat tuntuvat sijoittuvan kaukaiseen menneisyyteen eikä tulevaisuutta voi oikein suunnitella. Aikaa ei silti tunnu olevan ainakaan enempää kuin ennen. Olen innokkaasti jatkanut lukuharrastustani ja monet kirjat olisivat kyllä myös ansainneet pitkän postauksen. Mutta silloin kun tuotan tieteellistä tekstiä englanniksi, postauksen kirjoittaminen suomeksi tuntuu nielaisevan enemmän aikaa kuin minulla juuri sinä päivänä olisi käytettävissä. Tutkimus on ajanut blogin edelle.</p><p style="text-align: justify;">Susanne Mayerin kirja <i><a href="https://www.piper.de/buecher/die-dinge-unseres-lebens-isbn-978-3-8270-1397-2">Die Dinge unseres Lebens</a>.</i> <i>Und was sie über uns erzählen</i> (Berlin Verlag 2019) vaikutti minuun niin väkevästi, että nyt riskeeraan kirjoitusprojektini (heettiläisistä kuninkaankuvista) etenemisen ja postaan muutaman rivin tästä. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhstF4yRsnnOB8dOfIWA4mQwQ27ROYELPJyfEUw_tmX3Pfms0mxH4DxLaoJtqBg3c9YnbNKxTeQnxYcmKsHeQlQ0cqXDO2bHQaYHXDxu4sVVZkNfKa7OeoHmHQyHkGKzY3YY69S1IqTDdg-/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1197" data-original-width="2628" height="292" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhstF4yRsnnOB8dOfIWA4mQwQ27ROYELPJyfEUw_tmX3Pfms0mxH4DxLaoJtqBg3c9YnbNKxTeQnxYcmKsHeQlQ0cqXDO2bHQaYHXDxu4sVVZkNfKa7OeoHmHQyHkGKzY3YY69S1IqTDdg-/w640-h292/IMG_0178.jpg" width="640" /></a></div><br />Itse kirjan ostin jo runsas vuosi sitten Berliinissä. Se sai lojua lukemattomien lukemattomien kirjojeni pinossa yli vuoden ennen kuin tartuin siihen. Hankintahetkellä en ollut aivan vakuuttunut siitä, lukisinko kirjaa lainkaan, mutta aihe eli hieman itseäni vanhempi nainen raivaa äitinsä kuoltua entistä lapsuudenkotiaan, kuuluu niinsanotusti ajankohtaisiin kiinnostuksenaiheisiini ja siksi päätin antaa sille mahdollisuuden. <p></p><p style="text-align: justify;">Kirjan nimi on suomennettuna "Elämämme esineet", tosin tämän voisi myös kääntää "Elämämme asiat". Esine on asia, jonka ihminen on valmistanut, mutta asia voi olla myös jotain abstraktia. Kun suomeksi sanotaan, että jollain ihmisellä on jotain "selvittämättömiä asioita", sillä yleensä viitataan johonkin muuhun kuin fyysisiin esineisiin. Ihminen on kuitenkin siitä erityinen eläin, että emme tule toimeen ilman esineitä ja että useimmilla ihmisillä on jotain esineitä, jotka ovat enemmän asioita kuin objekteja. </p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWpf69dQxkEhQGdF9YUSa8F-MuieIVl9J86xdQIFX0X-BO0RRoN0goo6Ipc9CkdcZt75hu3DYXx9EwVBJd5JPDhk5dspeNq0ueoVCIGP-DBGQddC1T88NeFRtq343jZ3T8LYMdkvPmdjlN/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1535" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWpf69dQxkEhQGdF9YUSa8F-MuieIVl9J86xdQIFX0X-BO0RRoN0goo6Ipc9CkdcZt75hu3DYXx9EwVBJd5JPDhk5dspeNq0ueoVCIGP-DBGQddC1T88NeFRtq343jZ3T8LYMdkvPmdjlN/w640-h480/IMG_0737.jpeg" width="640" /></a></div><br />Ostaessani kirjan ennakko-oletukseni oli, että kirja käsittelee esineitä. Olin väärässä, kirja käsittelee sekä esineitä että asioita ja miten esineet ja asiat kietoutuvat toisiinsa. Mayerin kirjoitustyyli on äärimmäisen taidokas -- kun hän aluksi lähtee purkamaan täyteen sullottua taloa valtavista määristä valmisateriamuovipakkauksista, jotka on aterioinnin jälkeen tiskattu, kuivattu ja pinottu siisteihin pinoihin keittiön kaappeihin, ei lukija millään pysty aavistamaan mitä tuleman pitää. Yksin tavaramäärät, joita hän kuvaa ovat vaikuttavia: sekä koulutyttönä että nuorena naisena Saksassa opiskelleena minulla oli ennen lukukokemusta käsitys siitä, miten Saksassa sodanjälkeinen elämäntyyli on yhtäällä ollut samanlaista kuin Suomessa, mutta toisaalla Saksan talousihme loi myös keskiluokalle korkeamman elintason kuin meillä ja tämä korkea elintaso näkyi pitkään ja näkyy eräällä tavalla yhä siinä, että kotitalouksien tavaroiden lukumäärät ovat suurempia kuin meillä. Myös saksalaisten mentaliteetti yhdistettynä sodanjälkeiseen niukkuuteen loi suomalaisia vieläkin vahvemman negatiivisen suhtautumisen tavaran pois heittämiseen. Mitään, mitä saattaa voida tarvita "jonain päivänä", ei heitetä pois. Hengästyttävillä luettelomaisilla kuvauksilla mitä kaikkea yksi talo piti sisällään, on voimaa. Aloin tuntea itseni onnekkaaksi sen suhteen, että oman äitini huoneistossa oli kyllä paljon kirjoja ja papereita, muttei sitten kuitenkaan kuin kohtuullisesti astioita ja vaatteita (ja jäämistöllä oli kuusi jakajaa). Jollain tavalla verrattavissa on appivanhempieni kaupunkikoti, joka niinikään oli täynnä tavaraa ja jonka inventaarioon ja tyhjentämiseen osallistuin joitakin vuosia sitten (ja josta tämä oman tavarasuhteeni selvittäminen sai alkunsa). Mayerin ja appivanhempien esineitä täynnä olevia kotitalouksia näyttää yhdistäneen myös se, että vaikka tavaraa on valtavat määrät, jokaiselle esineelle on oma paikkansa. <p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg903XskpqQIv2akw4Kvch87YdXLwk089LAgZdr2rUmHAo5aRJbA5G_Kx8gJPpSPZM9FsPp1Al0S8USbRKZBbmzHeH2pTtjLv444KfLK7_D8LosUDimPCOIuRtANIDtjlZ2PzkGaxqXzERL/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1049" data-original-width="2048" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg903XskpqQIv2akw4Kvch87YdXLwk089LAgZdr2rUmHAo5aRJbA5G_Kx8gJPpSPZM9FsPp1Al0S8USbRKZBbmzHeH2pTtjLv444KfLK7_D8LosUDimPCOIuRtANIDtjlZ2PzkGaxqXzERL/w640-h328/IMG_0188.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Talossa ei ole ainoastaan Mayerin äidin esineitä, vaan myös "perintökaluja", paljon aikaisemmin kuolleen puolison eli Mayerin isän esineitä kuin myös Mayerin ja sisarustensa leluja, jopa vuosikymmeniä aikaisemmin kuolleen lemmikkipuudelin peti (koskaan ei tiedä milloin taloon tulee uusi koira, jolloin petiä voidaan tarvita). Mayerin teksti kulkee suureksi osaksi esineluokittain -- kaikki täytyy käydä lävitse, mutta Mayer ei tee tavaroille konmarimaista ilotarkistusta (pikemminkin suhtautuu Marie Kondoon ivallisesti) vaan pysähtyy muistelemaan lapsuuttaan ja vanhempiaan sellaisten esineitten kohdalla, jotka herättävät hänet muistamaan. Itse koen ahaa-elämyksen luvun "Goldrand" kohdalla. Kultareuna-astiasto ja kaikki mitä siihen liittyi, myös se, että ensin hän yritti päästä siitä eroon, sitten yksi hänen lapsistaan sittenkin huoli astiaston asuinkommuuniinsa kunnes müncheniläisystäviensä luona huomasi miten niistä yhtäkkiä oli tullutkin huippumuodikkaat. Minulla on omia kultareunakuppeja ja vateja, se mitä vanhempieni häälahja-astiastosta vuodelta 1956 on jäljellä.<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV4dsZAq4QgjQUJufn0ZgF19PPKPcU5ssLt4UcPw8leBenKxpOTlGoRZT9h3CJRthOQHoRN4rffA7rdoQtgrg2_6-jseB9FTt38P83jbphvlr1euvr2rmsTNk7ks93f9o03qPVWMoNerLT/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img alt="" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="1" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgV4dsZAq4QgjQUJufn0ZgF19PPKPcU5ssLt4UcPw8leBenKxpOTlGoRZT9h3CJRthOQHoRN4rffA7rdoQtgrg2_6-jseB9FTt38P83jbphvlr1euvr2rmsTNk7ks93f9o03qPVWMoNerLT/" width="1" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtVj7LKPcYQFFkRgAcznY-3O_zzw4p9df6A5puFXz6mb5VsYUgT2ImRqQMkx01lNNk9JBjw8-L1LLkfYsNpToJw6CMmASMTj_-pSu2n7N_IOprKbK7gVQzoeD9pAimRBIsfcwkfRwfgJJD/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjtVj7LKPcYQFFkRgAcznY-3O_zzw4p9df6A5puFXz6mb5VsYUgT2ImRqQMkx01lNNk9JBjw8-L1LLkfYsNpToJw6CMmASMTj_-pSu2n7N_IOprKbK7gVQzoeD9pAimRBIsfcwkfRwfgJJD/w640-h480/IMG_2656.jpeg" width="640" /></a></div><br />Esine esineeltä tekstiin ujutetaan myös asioita, joita alkaa löytyä erilaisista paikoista -- asioita, joita Mayer ei lapsuudessaan ole nähnyt, vaikka on kasvanut samassa talossa noiden tavaroiden kanssa. Esineitä, dokumentteja ja valokuvia vanhempiensa elämästä ennen Mayerin syntymää. Näitä asioita Mayer vertaa vanhempiensa kertomuksiin etenkin sodasta, hän myös vertaa niitä omiin muistoihin ja kokemuksiin siitä, millaisia hänen vanhempansa olivat ihmisinä hänen lapsuutensa aikana. Lapsille kerrottiin sota-ajasta vain hyvin vähän ja Mayerille käy selväksi, ettei kaikki kerrottu ollut "totuudenmukaista". Ja onko esimerkiksi äidin brijanttisormuksen esinebiografia konstruoitu -- peittämään sitä, että äiti kenties omi sormuksen jonkun pommituksessa kuolleen naisen sormesta, sen sijaan että olisi sattumalta löytänyt sen hiiltyneiden lankkujen joukosta? Kodin olohuoneen sohvapöytä on ilmeisimmin sotasaalis Pariisista. Isän rooli sodassa (etenkin natsipuolueen jäsenenä ja yhtenä V2-aseen kehittäjänä) alkaa hahmottua selvemmin. Äitinsä kirjoituspöydän laatikosta löytyy puolestaan useita vihkoja ja muistikirjoja, joihin on kopioitu runoja. Mayer liki parahtaa tuskaansa T.S. Eliotin värssyjen kohdalla: äiti, joka luki lastensa nähden vain romanttisia roskaromaaneja ei koskaan paljastanut intohimoaan runoutta kohtaan, edes tyttärelleen, joka oli opiskellut yliopistossa englantilaista kirjallisuutta ja joka olisi halunnut keskustella äitinsä kanssa nimenomaisesta kopioidusta runonpätkästä. Siis jos olisi tiennyt.<p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBWnRnig3stGzApTXlOarzH693A5hbFY_9bruatBkIGua0ujR27JuFrN_0w9DfXzZaw46iqmlEHWrdtv5THSYPU678Ge20CZYPLbeoOLv-U0e-fBvm_H5qCK7YjBBtlR5y75qJxeMzS6fs/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2048" data-original-width="2032" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBWnRnig3stGzApTXlOarzH693A5hbFY_9bruatBkIGua0ujR27JuFrN_0w9DfXzZaw46iqmlEHWrdtv5THSYPU678Ge20CZYPLbeoOLv-U0e-fBvm_H5qCK7YjBBtlR5y75qJxeMzS6fs/w635-h640/IMG_0180.jpeg" width="635" /></a></div><br /><div style="text-align: justify;">Sydämeni alkoi läpättämään luvun "Kalender" kohdalla. Eräässä somekeskusteluryhmässä on toistuvasti keskustelualoituksia kalentereista. Säilyttävätkö ihmiset vanhoja kalentereitaan, etenkin menneisyydessä suositut Teinikalenterit jakavat mielipiteet voimallisesti säilyttämisen ja tuhoamisen ääripäihin ja kuilu niiden välissä on sekä leveä että syvä. Mayerin isän sota-aikaiset kalenterit ovat pintapuolisesti tyhjää täynnä, mutta hän osoittaa miten merkityksellisen todistuksen ne voivat antaa myös silloin kun merkintöjä on vain vähän tai ei ollenkaan. Noina aikoina suosittiin taskukalentereita, koska pieni formaatti oli ainoa, jota esim. sotilaan oli mahdollista kantaa vaatteissa mukanaan. Sota-aikana tapahtui niin paljon, liian paljon mahtuakseen taskukalenteriformaattiin. Pienet merkinnät ja merkitsemättä jättämiset antavat Mayerille lisää tietoa hänen isästään, joka aina jäi etäiseksi. Samat merkinnät, jotka vahvistavat isänsä tietämyksen, jos ei osallisuuden, massamurhiin sodan lopussa, auttavat häntä ymmärtämään myös ajoittaisia rajuja puuskia joissa isänsä purki pahaa oloaan ihmisten hirviömäisyydestä ja julmuudesta, heijastusta silminnäkijyydestä. </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxHYEDWlN36WMs3tBAmyXglZco6sbescGwvf1FIAe9f9ge2ksOFLZvs8l0wxCmbntOTX_vuBM4bwJO56l9sbgKrrKYXR_k_vP-YGzYG6lhqS70pTXb_3U0Wjdl2aX5A3bKTLWgnzdZGRMF/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1673" data-original-width="2048" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxHYEDWlN36WMs3tBAmyXglZco6sbescGwvf1FIAe9f9ge2ksOFLZvs8l0wxCmbntOTX_vuBM4bwJO56l9sbgKrrKYXR_k_vP-YGzYG6lhqS70pTXb_3U0Wjdl2aX5A3bKTLWgnzdZGRMF/w640-h522/IMG_0181.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><p></p><div style="text-align: justify;">Kaivoin esille oman isäni taskukalenterit. Niitä ei ole säilynyt kovin montaa. Samankaltaista tyhjää on niissäkin, kertoen omaa tarinaansa isästäni. Äitini ruuhkavuosien aikaisia pöytäkalentereita löytyy myös arkiston uumenista, niissä on dokumentoituna koko perheen arjen tapahtumia. Tein päätöksen siitä, etten aio hävittää omia kalentereitani. Haluan antaa jälkipolville mahdollisuuden lukea merkintöjä ja merkitsemättä jättämisiä, siellä voi olla asioita, jotka auttavat heitä ymmärtämään minua ja sitä kautta myös itseään. Jokaisella on tietysti oikeus tehdä päätös henkilökohtaisten dokumenttiensa kanssa säilöökö vai ei. Itse koen tärkeänä sen, että annan heille mahdollisuuden kurkistaa niiden kautta elämääni. He voivat myös jättää käyttämättä tämän mahdollisuuden ja tuhota kalenterit tutustumatta niihin. Tulee kuitenkin muistaa, että kaikki tämänkaltaiset dokumentit ovat myös lähdeaineistoa huomispäivän historiantutkijoille. Niiden paikka on aika usein arkistossa ja tutkijoiden käytössä.</div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihcuN2QmZCaECxPDlZiticxEBlr7XVDVGekaCaKGC_V_VXtU6Ue8CWuutqvOrojqLqZ0S15UZGlV964Y3e7uGQ5AcM3RQZbx2ck_fDCVqOzQZEkL8qv32k0iR8VUqivQvrL0c3peRIqA5m/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2048" data-original-width="1547" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihcuN2QmZCaECxPDlZiticxEBlr7XVDVGekaCaKGC_V_VXtU6Ue8CWuutqvOrojqLqZ0S15UZGlV964Y3e7uGQ5AcM3RQZbx2ck_fDCVqOzQZEkL8qv32k0iR8VUqivQvrL0c3peRIqA5m/w483-h640/IMG_0182.jpg" width="483" /></a></div><div style="text-align: justify;">Mayerin kirja auttoi minua taas hieman eteenpäin tällä pitkällä ja väsyttävälläkin tiellä ottaa selvää omasta henkilökohtaisesta suhteestani esineisiin. Mietin mistä "löytäisin" lisää aikaa, että voisin kirjoittaa enemmän perheeni historiasta juuri esineiden kautta. Minulle tuottaa myös eräänlaista hupia miettiä, minkälaisia tarinoita hankkimistani esineistä jälkipolville kertovat. Mistä isoäiti aikoinaan hankki tuon ja tuon taideteoksen tai miten isoisälle hänen vanhempansa hankkivat ensimmäiseen kämppään massiivikoivuisen divaanin, josta isoisän äiti sanoi silloin tulevan uusi perintökalu... Tuhat mahdollisuutta jättää jälki ja vaikuttaa tulevien elämään, hyvässä ja pahassa? :)</div><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7NW77smf5tFQJxTuTRF3Dc4rKKWPYwHVNvNre9L4MvcUGGMvrqBNzHtKcKiq01jIp7dpn9qEk1roJfFDTtrevPRKFYQHx8odWX54Bztlo6szRpYgA6zDu2KQAvPVQRfepFdNNU-461sKq/" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1536" data-original-width="2048" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7NW77smf5tFQJxTuTRF3Dc4rKKWPYwHVNvNre9L4MvcUGGMvrqBNzHtKcKiq01jIp7dpn9qEk1roJfFDTtrevPRKFYQHx8odWX54Bztlo6szRpYgA6zDu2KQAvPVQRfepFdNNU-461sKq/w640-h480/IMG_6096.jpeg" width="640" /></a></div><br /><br /><p></p>Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-60646265629120213202020-10-18T10:25:00.006-07:002020-10-18T22:05:54.005-07:00Amos Rex Egypti ristiriitaisissa tunnelmissa<p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhILBFMCQg0Iiz5b70nFcCYQhAwMH__4I9HVWVbbnL1exv_HJjeTm5ROyjGk8_6-UWYns8zjpGddZmXWdV4CRqnAoC_dY174h4CdG7_elFMWzJPmTl3-ZU_VViPSFTwYVNr7cQ_bzV3A_qM/s2048/IMG_8450.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1703" data-original-width="2048" height="532" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhILBFMCQg0Iiz5b70nFcCYQhAwMH__4I9HVWVbbnL1exv_HJjeTm5ROyjGk8_6-UWYns8zjpGddZmXWdV4CRqnAoC_dY174h4CdG7_elFMWzJPmTl3-ZU_VViPSFTwYVNr7cQ_bzV3A_qM/w640-h532/IMG_8450.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Assyriologi ei ole päivääkään virallisesti opiskellut egyptologiaa. Silti muinainen Egypti on ollut läsnä elämässäni ihan syntymästä lähtien, Suomen ensimmäiseksi egyptologiksi kutsuttu </span><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Rostislav_Holthoer" style="text-align: left;">Rostislav Holthoer</a><span style="text-align: left;"> (1937-1997) oli isäni opiskelija ja puolisoineen vanhempieni perheystäviä. Vuonna 1973 järjestetyssä Ateneumin "Ikuinen Egypti" -näyttelyssä Holthoer selitti ja käänsi minulle yhden kivisteelan hieroglyfitekstiä. Tämä muisto on yksi muinaistutkijaksi tulemiseni tukipilareista. Lisäksi </span><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Jochem_Kahl" style="text-align: left;">Jochem Kahl</a><span style="text-align: left;"> (1961- ), </span><span style="text-align: left;">opiskeluaikainen ystäväni Tübingenistä on tällä hetkellä egyptologian professorina Berliinin FUssa ja tänä talvena siellä myös kollega-fellow samassa </span><a href="https://www.geschkult.fu-berlin.de/e/rod/index.html" style="text-align: left;">tutkimuskollegiumissa</a><span style="text-align: left;">, johon teen kuukauden mittaisia työrupeamia. Häneen voin tukeutua jos on viitattava egyptiläiseen materiaaliin omissa tutkimuksissani, etenkin sen jälkeen kun ystävä ja kollega myös Akateemisesta Kirjakaupasta, Jaana Toivari-Viitala (1964-2017) menehtyi äkillisesti muutamia vuosia sitten. Egyptissä olen ollut vain kerran, työmatkalla jolloin turisteeraamiseen ei ollut aikaa. Näin kuitenkin Gizan pyramidit ja Egyptologisen museon Kairossa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB3eXRANodiNFZ9OC4aNXUlYeJcUDtcJkxpjyWBiMLYKNDS8SNYTKcovr1J44ktPSx7fWD8mfkoJZ0L3g9MIxnQ0qKV0PLyKFVnX9o2uHLNwxflXO2rad7zoo5Fu2zFYZwG98vEjRNVXxw/s2048/IMG_8459.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1141" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhB3eXRANodiNFZ9OC4aNXUlYeJcUDtcJkxpjyWBiMLYKNDS8SNYTKcovr1J44ktPSx7fWD8mfkoJZ0L3g9MIxnQ0qKV0PLyKFVnX9o2uHLNwxflXO2rad7zoo5Fu2zFYZwG98vEjRNVXxw/w356-h640/IMG_8459.jpeg" width="356" /></a></div><br /><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Olen tottunut siihen, että Amos Andersonin säätiön ylläpitämä museo <a href="https://amosrex.fi/meista/amos-anderson/">Amos Rex</a> toteuttaa korkealaatuisia näyttelyitä ja odotukseni <a href="https://amosrex.fi/nayttelyt/">Egyptin loiston</a> suhteen olivat siksi erittäin korkealla. Kävin myös perjantaina hakemassa <a href="https://www.tiedekirja.fi/?gclid=CjwKCAjwz6_8BRBkEiwA3p02VTezHiAgiriRK8Ln-unFhIb17sgyUpT6uprpgJRcsJqdq8INmJJ9TxoCMA4QAvD_BwE">Tiedekirjasta</a> näyttelyn tueksi julkaistun, sen egyptologisena asiantuntijana toimineen Mia Meren kirjan <i><a href="https://www.tiedekirja.fi/default/egypti-20208.html">Egypti. Kala sarkofagissa & muita mysteereitä</a> </i>(SKS 2020). Kaksi vierailua viikon lopulla jättivät kuitenkin ristiriitaiset tunteet, etenkin kohtalaisen korkealle nousseen pettymyksen. Miksi yksityisen säätiön ylläpitämä taidemuseo, joka on usein hyvinkin ansiokkaasti esitellyt muinaisia kulttuureja vanhoissa haasteellisissa tiloissaan, tyytyy tällaiseen suoritukseen?</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO20zxzEtcl35yJtTxj_Y5eKnazObCwzQqd81p2PBkrwm015KlLQ3o9N2dGta0_L5rWv3EesYjf8eJn96MaapOjmW6So-8n_7bOJd5O9lOWBDk35wxRCjihGdGIwC7-PUdJ9y2b573HiMg/s2048/IMG_8466.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1153" data-original-width="2048" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO20zxzEtcl35yJtTxj_Y5eKnazObCwzQqd81p2PBkrwm015KlLQ3o9N2dGta0_L5rWv3EesYjf8eJn96MaapOjmW6So-8n_7bOJd5O9lOWBDk35wxRCjihGdGIwC7-PUdJ9y2b573HiMg/w640-h360/IMG_8466.jpeg" width="640" /></a></div><br /><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Minua harmitti esimerkiksi se, että Amos Rexin loistavia tiloja ei käytetty maksimaalisesti hyödyksi. Torinon <a href="https://museoegizio.it/en/">Museo Egizio</a> n laajasta kokoelmasta on saatu Helsinkiin liki 400 egyptiläistä esinettä. Se on kunnioitusta herättävä ja ihailtava saavutus, monet esineistä on myös kooltaan mittavia. Museokävijöille ei ehkä aina aukene miten valtava määrä työtunteja, vaivaa, aikaa ja rahaa palaa ennen näyttelyn avautumista. Tänä erityisenä pandemiavuonna suoritus on vielä ihailtavampi ja on valtavan hienoa, että koronaviruksesta huolimatta meillä on mahdollisuus nauttia tällaisista näyttelyistä. Suomessa on jonkin verran muinaisegyptiläistä esineistöä <a href="https://www.kansallismuseo.fi/fi/kansallismuseo">Kansallismuseon</a> kokoelmissa, mutta niitä emme pääse joka päivä näkemään. Edellisestä suuresta Egypti-näyttelystä on jo aikaa (Tampereen Taidemuseo 1993). Amos Rexin näyttelytiloissa on kaikki uusin tekniikka, mutta sitä on sovellettu vain niukasti ja esimerkiksi minulta jäi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-11587276">YLEn uutisissa</a> mainostettu hautakammion lisätty todellisuus, pääsy älypuhelimen kautta (kuinka moni vanhempi kävijä on tottunut käyttämään tällaisia?), kokonaan kokematta (täytyy mennä vielä uudemman kerran?). Muutoin esineiden esillepano oli hyvin perinteinen, konservatiivinen ja milteipä arkaainen. Korkeat ja pinta-alaltaan valtavat "salit" olisivat mahdollistaneet esimerkiksi kokonaisen egyptiläisen hautakammion fyysisen rekonstruktion (seinämaalauksineen?, kuten jo 1987 Hildesheimissa) tai pienen temppelin, tai normaalikokoisen asuintalon tai... vaikka mitä. Esineet oli kuitenkin asetettu lasivitriineihin samalla, jo renessanssiajalta peräisin olevalla kuriositeettikabinettien konseptilla. Tämäntyyppiset muinaisesineet on tietysti tänä päivänä täysin alkuperäisestä kontekstistaan irrotettuja, mutta tämän päivän näyttelyiden lähtökohta on usein se, että pyritään antamaan museokävijälle kokonaisvaltainen elämys, myös didaktisesti. Amos Rexissä valtaosa seinistä on nyt tumminta harmaata, spottivalaistus ei sovi kaikkien vierailijoiden silmille. Mietin jo ensimmäisellä kerralla, että onko laajojen seinätilojen tyhjiksi jättäminen tietoinen valinta saada aikaan taidegalleriamainen tunnelma? Tunsin paikoin olevani maailman metropoleissa, "alan paikoissa", missä muinaisesineitä myydään pelkästään "taiteena" eikä hintalappua laiteta esille. Varmasti näyttelyn "värimaailma" on ollut tarkkaan harkittu, minä olisin kaivannut Egyptin valoa ja värejä, "tuonpuoleis"-painotteisuudesta huolimatta. Niitä ei jostain syystä tahdottu kävijöille nykyajan virtuaaliteknisin keinoin luoda.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX7chaUNV9jSppbolkn_sTIdx1xjlVuwW4CiHpIjH0PqCPP824oyXaT6Rcji2jhsIuxEGxE3HjdtGKYdJOLNyYQyKBohUTHQrKmw7p9S9D2h_h6lgIxK-2viMGQUCzt2cGR_5GqynqXuWO/s2048/IMG_4409.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1407" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX7chaUNV9jSppbolkn_sTIdx1xjlVuwW4CiHpIjH0PqCPP824oyXaT6Rcji2jhsIuxEGxE3HjdtGKYdJOLNyYQyKBohUTHQrKmw7p9S9D2h_h6lgIxK-2viMGQUCzt2cGR_5GqynqXuWO/w440-h640/IMG_4409.jpeg" width="440" /></a></div><br /><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Yllä linkatussa YLEn jutussa kerrotaan se, että Tallinnan <a href="https://kumu.ekm.ee/fi/">KUMUssa</a> oleva rinnakkaisnäyttely, myös torinolaisesta kokoelmasta, keskittyy egyptiläisen taiteen esittämiseen kun taas Amos Rexissä keskitytään kuoleman jälkeiseen elämään. Mietin toisella näyttelyvierailulla sitä, että onko toteutuskonsepti Tallinnassa kovin erilainen, se kiinnostaisi minua kovasti, mutten usko että näinä aikoina lähden KUMUun vierailemaan. Amos Rexissä minulle jäi se vaikutelma, että nimenomaan kontekstualisoinnin vähyys painotti ja varmasti myös jossain määrin pakotti kävijät katsomaan esineitä vain "taiteena" ja esteettisinä objekteina. Moni ehkä kuitenkin tahtoisi tietää enemmän niiden käyttötarkoituksista ja merkityksistä. Kirjassaan Mia Meri toteaakin, että [<i>s</i>]<i>uurin osa säilyneestä muinaisen Egyptin taiteesta on funktionaalista, eli se on tehty tiettyä tarkoitusta varten</i> (s. 109). Tällä lauseella annetaan ymmärtää, että jotkin esineet olisivat "oikeaa taidetta", mikä ei aivan pidä paikkaansa, koska itse en näe "piirustuksia tai koristeltua keramiikkaa" (s. 112) välttämättä "huvin vuoksi" tehtynä "taiteena" vaikka tämä kysymys on tietysti taidefilosofinen ja kiistelty. Henkilökohtaisesti minulle, myös nykytaidetta harrastavana ja esteettisiä näkökulmia arvostavana muinaistutkijana, tämänkaltainen näyttelykonseptin toteutus sillä ajatuksella, että kävijöille halutaan ensisijaisesti tarjota esteettinen elämys niinkuin taidenäyttelyissä yhä hyvin usein tehdään, on ihan hyväksyttävää. Lähestymistavasta olisi kuitenkin voinut tehdä lähestyttävämmän jos alkuun olisi selitetty mistä tämä jo arkaaiseksi luonnehtimani esillepano kumpuaa. Eurooppalaiset ovat jo antiikin ajoista asti olleet viehtyneitä, usein hullaantuneita egyptiläisiin esineisiin. Roomalaiset kuljettivat esimerkiksi lukuisia kiviobeliskeja, sfinksejä ja leijonia ikuiseen kaupunkiinsa ja muokkasivat niillä urbaania ympäristöään. Kun esine irrotetaan kontekstistaan ja se vaeltaa fyysisesti sekä ajallisesti, sen funktio ja merkitys muuttuu. Eurooppalaiset ovat siis pitkään rakastaneet egyptiläisiä esineitä etenkin niiden estetiikan vuoksi, tällainen arvostus on aika lailla eurooppalaisen kulttuurin ytimessä, yhä tänä päivänä. Mutta tahtoisiko kävijä myös tietää alkuperästä ja/tai näiden merkitysten muuttumisesta?</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2bs9D2CUy5f21SGRVMpEAvlLxyDvnMhWCdqIZArnVyTzoDzjeFDwwzrRFGdqnSq42OH8BtE2Q1g2J51lgtev6ARAE3oe5pelO9kr3gNUUhE-hK8YKZftBG8S0oqSvOSXplVKfTaRZcZ2_/s2048/IMG_4554.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1833" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2bs9D2CUy5f21SGRVMpEAvlLxyDvnMhWCdqIZArnVyTzoDzjeFDwwzrRFGdqnSq42OH8BtE2Q1g2J51lgtev6ARAE3oe5pelO9kr3gNUUhE-hK8YKZftBG8S0oqSvOSXplVKfTaRZcZ2_/w572-h640/IMG_4554.jpeg" width="572" /></a></div><br /><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Monet esillä olevat esineet ovat oikeasti mielenkiintoisia, "hienoja" ja olen iloinen, että sain ne nähdä. Oli hilkulla liki kaksi vuotta sitten, etten olisi lähtenyt Torinoon hetitologikokoukseen. Silloin olisin nähnyt myös museon. Olen parhaillaan kirjoittamassa kirjan kappaletta heettiläisistä kuningaskuvista, ja minua kiehtoo egyptiläisen vertailumateriaalin runsaus. Yksi ahaa-elämys tuli myös nk. egyptiläisten hautakartioiden kohdalla: en ole niitä aikaisemmin muualla nähnyt tai en ole kiinnittänyt niihin huomiota. Ne ovat kovasti samanmuotoisia kuin heettiläisten suurkuninkaiden "sinettibullat", seikka jota pitäisi ehkä tutkia enemmänkin. </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9YUuLiiC5avfxu65K0UMbC-Y1kj8fG0KrLGtytUeLO-b1fu6UD3_ElOtpV-wmxU5I7-kYl9f3GrUd7G1AV3hnpE_PV7CON1upYj8avdwIYi-wOfRdT_3c0UJm_C9mkG7NKsZveNL0_PBE/s2048/IMG_4545.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1492" data-original-width="2048" height="466" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9YUuLiiC5avfxu65K0UMbC-Y1kj8fG0KrLGtytUeLO-b1fu6UD3_ElOtpV-wmxU5I7-kYl9f3GrUd7G1AV3hnpE_PV7CON1upYj8avdwIYi-wOfRdT_3c0UJm_C9mkG7NKsZveNL0_PBE/w640-h466/IMG_4545.jpeg" width="640" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic_B1um7G8AWyfXDfBgul8yfWZMFperQms8g9SANZPcHBNYKOrdWXebhPzGCiCmTQ1oU2v1aKwstxKH4DJpkbKOS_RzpaJ-qpUhQwQ28v15AisYmzUtb6DldnU7-xy-CG7FQVUjoGXRKA8/s2048/IMG_4520.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1271" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEic_B1um7G8AWyfXDfBgul8yfWZMFperQms8g9SANZPcHBNYKOrdWXebhPzGCiCmTQ1oU2v1aKwstxKH4DJpkbKOS_RzpaJ-qpUhQwQ28v15AisYmzUtb6DldnU7-xy-CG7FQVUjoGXRKA8/w398-h640/IMG_4520.jpeg" width="398" /></a></div><span style="text-align: left;">Toinen ihmettelyni kohde sekä näyttelyn että Meren kirjan suhteen liittyy maailmaalla tällä hetkellä kiihkeänä käytävään eettiseen keskusteluun siitä "kuka omistaa muinaisuuden"? Tämä aihepiiri on erittäin laaja ja siitä on kirjoitettu lukuisia paksuja opuksia. Yritän tiivistää vain pääkohdat tähän. Euroopassa sekä suuret "valtiolliset" museot että yksityishenkilöt ovat etenkin 1700-luvulta lähtien keränneet esineitä -- muinaisia, eksoottisia ja moderneja. Egyptissä on kautta aikojen tunnettu haudanryöstäjien ammattikunta ja Egyptin valtion myöntää yhä tänään antikviteeteille maastavientilupia (monissa maissa tämä on totaalisen kiellettyä). Useat nykyiset kansallisvaltiot ovat viimeaikoina kyseenalaistaneet eurooppalaisten museoiden omistusoikeuksia -- heidän mielestään esineitä on "ryöstetty" kolonialismin ja imperialismin aikakausina. Museot ja yksityishenkilöt ovat ostaneet esineitä basaareista, ryöstökaivauksilta, toisinaan kaivaneet itse, luvalla tai luvatta ja salakuljettaneet kotimaihinsa. Joitain esineitä vaaditaan palautettaviksi huolimatta siitä, että ne olisivat peräisin arkeologisilta kaivauksilta, joihin on ollut kaivauslupa ja löydölle maastavientilupa. Egypti entisen ministerin Zahi Hawassin johdolla vaatii mm. Saksaa palauttamaan ikonisen </span><a href="http://www.egyptian-museum-berlin.com/c53.php" style="text-align: left;">Nefertitin</a><span style="text-align: left;"> muotokuvan Berliinistä (ks esim. </span><a href="https://themedialine.org/life-lines/archaeologist-launches-repatriation-campaign-for-egyptian-treasures/" style="text-align: left;">täältä</a><span style="text-align: left;"> ) ja pinnalla ovat viime aikoina olleet erityisesti afrikkalainen esineistö Britanniassa ja Ranskassa (ks esim. </span><a href="https://www.fairplanet.org/story/the-return-of-stolen-african-artefacts-by-european-museums/" style="text-align: left;">täältä</a><span style="text-align: left;"> ). Aihe on arka ja kipeä meille eurooppalaisille: muinaistutkimuksemme taustalla on valistusaika, tieteellinen maailmankatsomus ja sinänsä ylevä ajatus muinaisuuden todistusaineiston tutkimuksesta ja suojelusta, maailmanperinnön varjelusta. Me vaalimme myös suhteellisen nuorta ideaa <a href="https://minedu.fi/maailmanperinto">maailmanperinnöstä</a>, joka kuuluu kaikille ja josta meillä tulisi olla yhteisvastuu. Siitä huolimatta meidän täytyy voida päivittää tiede- ja kuluttuuritradioidemme eettisen kestävyyden perusteita. Mikä oikeuttaa meitä säilyttämään ulkopuolisten kulttuurien materiaalista perintöä hallussamme ja onko asianmukaista palauttaa esineitä alkuperämaihinsa? Kansallismuseo palautti vastikään <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9544608">saamelaiskokoelmansa</a> Lappiin, eli nämä kysymykset koskettavat myös meitä.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGMnBhC4gvcwNz4L6IiEH8m_omD7lB3SvQdkyzKOE11kfNdBtPdrJ8VOUCL9Gjss-udPEbnW827imnYWI4kRa7cqbkiHzDj0iE9VQMa-ryDAxtPZKykEjYPQQ9OqJR6aFfTPms_QKDkIp/s2048/IMG_8446.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1153" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRGMnBhC4gvcwNz4L6IiEH8m_omD7lB3SvQdkyzKOE11kfNdBtPdrJ8VOUCL9Gjss-udPEbnW827imnYWI4kRa7cqbkiHzDj0iE9VQMa-ryDAxtPZKykEjYPQQ9OqJR6aFfTPms_QKDkIp/w360-h640/IMG_8446.jpeg" width="360" /></a></div><span style="text-align: left;">Kun monet Amos Andersonin taidemuseon toteuttamat muinaisesineistön näyttelyt ovat perustuneet "löytömaassa" sijaitsevien museokokoelmien lainoihin, on tämän näyttelyn esineistöllä toinen tausta. Torinon Museo Egizion yli 40 000 esineen kokoelma pohjautuu nimenomaan (Napoleonin konsulin <a href="https://icom.museum/wp-content/uploads/2018/07/ICOM-code-En-web.pdf">Bernardino Drovettin</a> (1776-1852) yksityiskokoelmaan, vaikka myöhemmin se instituutiona on myös harjoittanut luvanvaraisia arkeologisia tutkimuksia Egyptissä. </span><span style="text-align: left;">Amos Rexissä esillä olevien esineiden tekstit eivät siis mainitse niiden löytöpaikkaa, ammattikielellä käytämme sanaa provenienssi. Se, että provenienssia ei mainita, merkitsee siis sitä, että museo ei tiedä mistä esine on peräisin, vaikka nykystandardit sitä edellyttävät, ts jos alkuperää ei tiedetä, edes se "provenance unknown" ilmoitetaan esineen tekstityksessä, tai sitten annetaan hankintavuosi (ks. UNESCON <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/UNESCO_Convention_on_the_Means_of_Prohibiting_and_Preventing_the_Illicit_Import,_Export_and_Transfer_of_Ownership_of_Cultural_Property">sopimus</a> ). Meren kirjassa on kyllä Museo Egizion johtajan jälkisanat museon kokoelmien historiasta, mutta siinä ei tämän päivän eettisiä kysymyksiä tematisoida lainkaan. Myös egyptologisten kokoelmien ongelmallisuudesta on kirjoitettu paljon, suosittelen esim. Alice Stevensonin artikkelia <a href="https://www.oxfordhandbooks.com/view/10.1093/oxfordhb/9780199935413.001.0001/oxfordhb-9780199935413-e-25">täällä</a>.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc0W4FrS7SnxHIfjmqKaKvsKRXNLKcax1hyC4iDn72FCOV5ecVegBlII3qcdhFxSgyVjBnaImyR7U90hymyAb7oJW6hp2hYswcI_ellIsaBgILJvMiPOjzN_vK4hYJPAXQ27P-O7RoI2_r/s2048/IMG_4543.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1971" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhc0W4FrS7SnxHIfjmqKaKvsKRXNLKcax1hyC4iDn72FCOV5ecVegBlII3qcdhFxSgyVjBnaImyR7U90hymyAb7oJW6hp2hYswcI_ellIsaBgILJvMiPOjzN_vK4hYJPAXQ27P-O7RoI2_r/w616-h640/IMG_4543.jpeg" width="616" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;">Siihen, ettei esineen löytöpaikkaa tiedetä, liittyy myös kysymys esineen aitoudesta. Väärennöksiä on ollut viime aikoina erityisen paljon liikkeellä mm. sen vuoksi, että Lähi-idän ja Egyptinkin poliittinen tilanne on ollut epävakaa. Epävakaat olot mahdollistavat ryöstökaivaukset, niihin kytkeytyvän laittoman muinaismuistokaupan ja niiden vanavedessä kukoistavat väärennösmarkkinat. Mutta väärennöksiä on tehty siitä lähtien kun eurooppalaiset alkoivat kiinnostua muinaismuistoista ja luultavasti Museo Egizio ei ole aitouttanut ihan jokaista kokoelmansa esinettä. Esineteksteihin olisi voinut lisätä edes sen, milloin esine on tullut torinolaiseen kokoelmaan ja näyttelyn alkupuolelle tekstit, jotka antavat informaatiota näistä käytänteistä. Pääsääntöisesti museot ovat lakanneet ostamasta sellaisia esineitä joilla ei ole provenienssia ja tämän esimerkin tulisi rohkaista myös yksityiskeräilijöitä olla ostamatta ja keräämättä muinaisesineitä. Muinaisesineiden keräily oli vielä 1900-luvun puolivälinkin jälkeen sosiaalisesti arvostettu (usein yläluokkainen) harrastus, mutta tällä hetkellä korostetaan sitä, että hankkimalla ilman provenienssia olevia esineitä (vaikka kuinka pieniäkin) saattaa tahattomasti tukea laitonta muinaismuistokauppaa harjoittavia tahoja, jotka usein kytkeytyvät myös järjestäytyneeseen rikollisuuteen, asekauppaan ja terrorismiin. Rikollisesta toiminnasta ei Amos Rexin näyttelyn kohdalla ole varmasti kyse, vaikka tekstitykset eivät noudatakaan tämän päivän suosituksia. Näistä on kuitenkin hyvä suurenkin yleisön olla tietoinen. <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigyqeqHtjQy6wOELbBZahTA-4GpU1Ki-jbb-ru8JkAq1ioJntlghskRX5G64c1YYIlwyvd_p_aW4yOgLLRhtX5RsYdBMbuf4gY5DECdgHD5JGoysF43fHIw4hUO6GpSQl8lu3GH1iLtcal/s924/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-10-18+kello+17.34.35.png" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="256" data-original-width="924" height="178" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigyqeqHtjQy6wOELbBZahTA-4GpU1Ki-jbb-ru8JkAq1ioJntlghskRX5G64c1YYIlwyvd_p_aW4yOgLLRhtX5RsYdBMbuf4gY5DECdgHD5JGoysF43fHIw4hUO6GpSQl8lu3GH1iLtcal/w640-h178/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-10-18+kello+17.34.35.png" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">ICOM code of ethics: https://icom.museum/en/resources/standards-guidelines/code-of-ethics/<br />Lisää kuvateksti<br /></td></tr></tbody></table></span></div></span><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUTC1yN_T2PxJyjxuQw-31Z_RDDhVM3wPDNcEYwOVGEt6_LMsrjiie8ddtWqybJeopyhuta_Q_cXHTMvAKxQ_vyF8ab1Q7YrPJwkoi4wFQqsLm4qFaQ8ZGlp4eoLGwu180Dhyphenhyphenpn6QADvyc/s2048/IMG_4714.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUTC1yN_T2PxJyjxuQw-31Z_RDDhVM3wPDNcEYwOVGEt6_LMsrjiie8ddtWqybJeopyhuta_Q_cXHTMvAKxQ_vyF8ab1Q7YrPJwkoi4wFQqsLm4qFaQ8ZGlp4eoLGwu180Dhyphenhyphenpn6QADvyc/w480-h640/IMG_4714.jpeg" width="480" /></a></div><span style="text-align: left;">Amos Rexin Egypti näyttäytyy epäedullisessa valossa etenkin jos sitä vertaa vielä parhaillaan avoinna olevaan </span><a href="http://vapriikki.fi/nayttelyt/ostia-portti-roomaan/" style="text-align: left;">Ostia -- portti Roomaan</a><span style="text-align: left;"> Tampereen Vapriikissa. Ostian suhteen olen hieman jäävi, koska tunnen liki kaikki sen asiantuntijatoteuttajat pitemmältä ajalta ja tulen arvioimaan näyttelyn yhteydessä julkaistun samannimisen </span><a href="http://vapriikki.fi/ajankohtaista/ostia-julkaisu-ilmestyy-31-1/" style="text-align: left;">kirjan</a><span style="text-align: left;"> toisaalla. Tähän riittää se huomio, että Vapriikissa kävijä astuu kirjaimellisesti Ostian kaduille ja pääsee välittömästi sen roomalaisaikaiseen tunnelmaan. Tämän elämyksen toteuttamiseen ei ole tarvittu edes paljon virtuaalitekniikkaa vaan ihan idearikkautta, vanhanaikaisia seinärakenteita sekä tekemisen paloa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9YhVzRfl1sjiWc-HadVHy64Wed4-SVzA3ukaPrn4hVhgHzLzz8MZVpOIHOegjMSVPSD28EzLyXnFA4AuRihYKAGbdThiymhXUDkUo5D1Q7Ss7Sle_70r2xY8qUoy1knAU5Nu0pZX03rVS/s2048/IMG_4728+2.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1466" data-original-width="2048" height="458" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9YhVzRfl1sjiWc-HadVHy64Wed4-SVzA3ukaPrn4hVhgHzLzz8MZVpOIHOegjMSVPSD28EzLyXnFA4AuRihYKAGbdThiymhXUDkUo5D1Q7Ss7Sle_70r2xY8qUoy1knAU5Nu0pZX03rVS/w640-h458/IMG_4728+2.jpeg" width="640" /></a></div><span style="text-align: left;">Sekä näyttely että Meren kirja jättävät minut siis hämilleni -- olen jollain tavalla pahoillani yleisön ja lukijan puolesta, joille monelta osalta olisi voinut antaa enemmän. Egyptin materiaalinen kulttuuri esitetään kauniissa ongelmattomassa kuplassa, missä sana "näyttelyesine" alkaa saada uusia eikä välttämättä positiivisia konnotaatioita. Olemme tottuneet esineellistämään muinaiset egyptiläiset, mutta se ei ole kovin tieteellinen lähestymiskulma. Kirjan teksti on sujuvasti kirjoitettua ja voin kuvitella, että joillekin kirjoja lukeville lapsille siitä saattaa tulla innoittava aarrearkku. Meri kuitenkin jättää liki tyystin selittämättä mitä arkeologia on ja miksi esineiden löytökontekstin tarkka dokumentointi on egyptologiassakin tärkeää. Meri kyllä pahoittelee sitä, että yksityiskokoelmien esineet ovat useimmiten tutkijoiden saavuttamattomissa (s. 184), mutta jättää siis mainitsematta löytökontekstin ja sen dokumentoinnin tutkimuksellisen arvon. Yleistajuinen tietokirja on vaikea laji ja moni epäonnistuu aliarvioidessaan sen aiheuttaman työmäärän. Tietoa tarvitaan paljon enemmän kuin yhteen aiheeseen keskittyvässä tutkimuksessa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5F81zsT_h8sHQgkk8e_F7F1r-EO7McYLsWhdA1GZenrj33lg-lxu7Ifz99fPQsy7COcv-G_40vtoCW0n4ME6z3CsVOv_hkkS1CabJt4g9hPV_d0oVcE8ufU4T-TiKYKDvk8oomWjpviJt/s2048/IMG_8473.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1210" data-original-width="2048" height="378" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5F81zsT_h8sHQgkk8e_F7F1r-EO7McYLsWhdA1GZenrj33lg-lxu7Ifz99fPQsy7COcv-G_40vtoCW0n4ME6z3CsVOv_hkkS1CabJt4g9hPV_d0oVcE8ufU4T-TiKYKDvk8oomWjpviJt/w640-h378/IMG_8473.jpeg" width="640" /></a></div><span style="text-align: left;">Amos Rexin näyttely tulee varmasti olemaan yleisömenestys ja näistä kriittisistä kommenteista huolimatta toivon mahdollisimman monen käyvän sitä katsomatta ja kiitän museosta kaikesta vaivannäöstä. Muistakaa kuitenkin pitää turvavälit maskeista huolimatta! -- museo päästää sisään kohtuullisen suuren määrä vierailijoita kerrallaan. </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;"><span style="text-align: left;"><br /></span></div><p></p>Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-87395483504620729472020-05-17T06:28:00.000-07:002020-05-17T06:29:31.522-07:00Entinen ruipelo lukee Hämeen-Anttilan Painon<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg88X1sL8Yxx4Tfvnv5jSc8axWMFQX-mCCK8WC9SwQR_3MuaE-yBr5sLcHo0Cx3MrXEKbmF5CSjvpcG1ZXkUr3fH_rO0wsLq4e6-Na34ZyBPHx3UST4oYMTwOd6WhXW3xQ7sk1FhXynuU7O/s1600/IMG_0773.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1367" data-original-width="1600" height="546" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg88X1sL8Yxx4Tfvnv5jSc8axWMFQX-mCCK8WC9SwQR_3MuaE-yBr5sLcHo0Cx3MrXEKbmF5CSjvpcG1ZXkUr3fH_rO0wsLq4e6-Na34ZyBPHx3UST4oYMTwOd6WhXW3xQ7sk1FhXynuU7O/s640/IMG_0773.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Eihän assyriologin pitänyt mitään tällaista kirjaa ostaa. Käväisin kuitenkin viime maanantaina <a href="https://www.nidekauppa.fi/">NIDE-kaupassa</a> ja sitten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Virpi_H%C3%A4meen-Anttila">Virpi Hämeen-Anttilan</a> (1958 -) <i><a href="https://otava.fi/kirjat/paino/">Paino</a> Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa </i>(Otava 2020) löysi tiensä yöpöydälleni. Kevään aikana luin joitain kirjasta ja kirjoittajasta tehtyjä juttuja ja ajattelin, että en kuulu tämän teoksen kohderyhmään lainkaan. Kirjakaupassa opus aiheutti kuitenkin outoa kihelmöintiä sormenpäissä: halusin kurkistaa minulle samaan aikaan sekä tuttuun ( Hämeen-Anttilan ja minun välisistä yhteyksistä olen kirjoittanut <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2013/12/mita-luin-tanaan-hameen-anttila.html">täällä</a>, romaanin <i>Tapetinvärinen</i> (Otava 2012) yhteydessä) että täysin tuntemattomaan maailmaan. Olen aika ehdoton sen kanssa mitä luen, hyvin harvoin tartun mihinkään kirjaan, mikä sijoittuu kuplani ulkopuolelle. Tällä kertaa se kannatti!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdrJEinEt8hePTHDyON63p4s16dmuoC4nrTDQVxgbSfwFVrTcHnN8_lxEcdas5idNdffpX86-A61V_wsp9vCFJdYZUaSHYFHkv_08NqTOZbcajzIvY81EzYFILWsfhEiamrakgWN1zEerC/s1600/IMG_9009.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1547" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjdrJEinEt8hePTHDyON63p4s16dmuoC4nrTDQVxgbSfwFVrTcHnN8_lxEcdas5idNdffpX86-A61V_wsp9vCFJdYZUaSHYFHkv_08NqTOZbcajzIvY81EzYFILWsfhEiamrakgWN1zEerC/s640/IMG_9009.jpeg" width="618" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kirja on Hämeen-Anttilan kertomus elinikäisestä kamppailusta painon kanssa. Kuten alaotsikko paljastaa, hän on sittemmin päässyt sinuiksi kehonsa kanssa. Teos on siis autobiografinen eikä anna varsinaisesti mitään ohjeita siitä miten muut ihmiset voisivat hallita painoaan tai kehittää omaa kehopositiivisuuttaan. Tekstissä on paljon tilastoja ja faktaa ja loppuosaan onkin koottu aiheeseen liittyviä kirjallisuuslähteitä. Keskiössä on henkilökohtainen kokemus ja näkemys, jota ryyditetään myös omalla piirroskuvituksella. Lukukokemus on vaikuttava monella tapaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieI9KB79yxq1vJUEaqkL8WFDM179OKjnsypDdpdFRAaBOMwmJtCG-Az1LiX0bV8Ubr6wuVRB5L0QEYL33U9t01mI_ljp3IzhW4EyCQcjLkUFtZE-xCyCDu87xPsXZMEUiN7TPxi3jNuxCU/s1600/IMG_0774.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1061" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieI9KB79yxq1vJUEaqkL8WFDM179OKjnsypDdpdFRAaBOMwmJtCG-Az1LiX0bV8Ubr6wuVRB5L0QEYL33U9t01mI_ljp3IzhW4EyCQcjLkUFtZE-xCyCDu87xPsXZMEUiN7TPxi3jNuxCU/s640/IMG_0774.jpeg" width="424" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ennakko-oletukseni, suoraan sanottuna ennakkoluuloni, tällaista kirjaa kohtaan oli suuri. Ajattelin, että nainen, joka kirjoittaa kehityskertomuksen lapsuudesta 60+ -aikaan pystyy tarjoamaan kannustavan ja positiivisen esimerkin ainoastaan ihmisille, jotka ovat edes jossain elämänsä vaiheessa olleet ylipainoisia ja jotka tarvitsevan vertaistukea havaitsemaan sen, että myös muut, kuten nyt tämä kustantajan rakastetuksi luonnehtima kirjailija on kokenut painoon liittyviä vaikeuksia elämässään. Minunlaiselleni ruipelolle kirja tuskin antaa mitään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrDSMpYCavwrSkDyo3N05wp38rgqVQWAJlY3q68iEpQpg2z7xm7MIz87a-Mid78I_iQX_W0l2R4u2YDrHFhkcHv4LalAoQX8-hRb8X-1a6eyGc9Nq5EeVG8yIZLH7bGpBupFnJAhGPuk3V/s1600/IMG_0785.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="768" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgrDSMpYCavwrSkDyo3N05wp38rgqVQWAJlY3q68iEpQpg2z7xm7MIz87a-Mid78I_iQX_W0l2R4u2YDrHFhkcHv4LalAoQX8-hRb8X-1a6eyGc9Nq5EeVG8yIZLH7bGpBupFnJAhGPuk3V/s640/IMG_0785.jpeg" width="306" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Itse en ole koskaan laihduttanut, enkä ennen tätä postausta tiennyt painoindeksiäni enkä yli 50 vuotta elettyäni vieläkään ole oikein perillä siitä minkälaisia kalorimääriä syömäni ruoat sisältävät. Lapsuudenkodissani ja/tai myöhemmissä kotitalouksissani ei ole ollut henkilövaakaa, paitsi viimeisten vuosien ajan (koska appivanhempien jäämistön vaaka ajautui meille) enkä ole lääkärissä osannut kuin arvioida painoani. En "harrasta" mitään kuntoilua, mutta hyötyliikuntani määrä on kohtuullinen (siitä vielä alempana pari lausetta). Olen joltain osin se ranskalaisnainen, jonka Hämeen-Anttila ajattelee ryhtyvän <i>oitis laihdutuskuurille kun paino nousee kilon </i>(s. 113), paitsi etten tiedä jos painoni nousee kilon enkä ole tosiaan koskaan ollut laihdutuskuurilla. Kaikki hoikat tai normaalipainoiset naiset eivät noudata millintarkkaa ruokavaliota ja/tai kuntoile säännöllisesti, vaikka se ylipainoisista saattaa siltä vaikuttaakin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTPwUYRJrkbx0Wop6Xo8BC4fj2_ODxVqNP9cEaz0qHOe5prCKlGT_vok5kw_9IoFxae9ezSU7MnGJgNsO0tpyrxNOdid2ow30vuRrtV0ckkHYHtNROmbMhudP9RmOkR37nKR94IU0crw7Z/s1600/IMG_0778.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1005" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTPwUYRJrkbx0Wop6Xo8BC4fj2_ODxVqNP9cEaz0qHOe5prCKlGT_vok5kw_9IoFxae9ezSU7MnGJgNsO0tpyrxNOdid2ow30vuRrtV0ckkHYHtNROmbMhudP9RmOkR37nKR94IU0crw7Z/s640/IMG_0778.jpeg" width="402" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<i>Paino</i>n yksi suuri anti minulle oli oivallus siitä, kuinka suurimmalla osalla ihmisistä, huolimatta heidän älykkyydestään tai rationaalisuudestaan, on jonkinnäköisiä ulkonäköpaineita ja nämä henkiset kompleksit tekevät sokeaksi sille, että ihmiset eivät ensisijaisesti "tuijota" ja kiinnitä huomiota muiden ihmisten olemukseen vaan stressaavat sitä minkälaisen vaikutuksen itse tekee muihin. On vaikeaa asettua toisen ihmisen asemaan jos se näyttää poikkeavan omasta tilanteesta ja tästä syntyy monenlaisia illuusioita. Hämeen-Anttila lähtee siitä ennakko-oletuksesta, että koska tänään ihannoidaan langanlaihoja naisia, kaikki tytöt ja naiset tietoisesti pyrkisivät siihen ihanteeseen ja että tämä yleinen ihanne olisi sekä liikalihavuuden että anoreksian taustalla. Tai että jos tyttö on luonnostaan hyvin hoikka, suorastaan alipainoinen, hän olisi automaattisesti tyytyväinen kehoonsa ja tämä tyytyväisyys heijastuisi lapsen koko muuhun elämään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZDFsW9ihbXAFpryMltvL0kWPFqN4fCsKy5scAnrfHmIIFQZuUc9RDuLgcc6-ARXM96hW95cuNo817PSLl9vANKeuuFJfM1la0uiig4YsrU_qT210mztHmu8xnihKe7Yw-oYzAvO62QQZr/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-17+kello+14.43.17.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="916" data-original-width="346" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZDFsW9ihbXAFpryMltvL0kWPFqN4fCsKy5scAnrfHmIIFQZuUc9RDuLgcc6-ARXM96hW95cuNo817PSLl9vANKeuuFJfM1la0uiig4YsrU_qT210mztHmu8xnihKe7Yw-oYzAvO62QQZr/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-17+kello+14.43.17.png" width="240" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olin lapsena ruipelo eikä elämäni ruipelona ollut luultavasti sen onnellisempaa tai onnettomampaa kuin likitulkoon samoihin aikoihin parin kilometrin päässä varttuneella Hämeen-Anttilalla. Olin alipainoinen ruipelo, osittain geneettisistä syistä ja osittain varmasti siksi, että olin kranttu syömään "oikeaa ruokaa". Alipainoisuuteni herätti kummeksuvia kommentteja vieraissa aikuisissa. Meillä kylässä käyneet afrikkalaiset lääketieteenopiskelijat kauhistuivat: he kiikuttivat kotiini ison pullon pahalta maistuvaa ruokahalua herättävää lääkettä, vaikka sairaanhoitaja-äitini yritti rauhoittaa heitä siitä, että tyttö on ihan terve -- "hän nyt vain on sellainen kuin on". Lääkepullosta muodostui minulle iso mörkö jääkaapissa ja isoveljeni toisinaan uhkailivat juottaa sitä minulle väkisin. Onneksi minua ei pakotettu nielemään vaalenapuhaista pahanmakuista litkua.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg38KzzE9yoOUBqB2hl9MQvhF_Zm3P6IeQnqrPdcEUN1EfVOiQTkvAbb0mzoqurN5CympW00SUlCTcfFzrPiLcnsgJccIG4Og9LRYb6qmMMOSkMXjkLezPu18-QyQfz9n-ocMy5cj-0TD9D/s1600/IMG_0787.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="884" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg38KzzE9yoOUBqB2hl9MQvhF_Zm3P6IeQnqrPdcEUN1EfVOiQTkvAbb0mzoqurN5CympW00SUlCTcfFzrPiLcnsgJccIG4Og9LRYb6qmMMOSkMXjkLezPu18-QyQfz9n-ocMy5cj-0TD9D/s640/IMG_0787.jpeg" width="352" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kun ruipelo tulee murrosikään, ei elämä niinikään ole täysin ongelmatonta. Pojat haukkuivat laudaksi, tukka ja iho olivat rasvaiset, minulla oli lisäksi pahat ovulaatio- ja kuukautiskivut. Monet aikuiset epäilivät anorektiseksi, vaikka en sitä ollut. Olisin kernaasti ollut hieman pulskempi, normaalimpi. Minulle ei vain maistunut ruoka, äitini valmistama terveellinen ruoka ei kiinnostanut minua lainkaan. Ainoastaan herkut. Tykkäsin suklaasta, karkeista, pullasta, jäätelöstä ja perunalastuista. En saanut niitä koskaan isoja määriä, mutta tulin yhdestä suklaapatukasta niin kylläiseksi, ettei päivällistä tarvinnut syödä. En periaatteessa tiennyt minkälainen tunne nälkä oli. Alipainoisuudesta (pahimmillaan painoindeksini oli pituuskasvun päätyttyä alle 17) tai muista tekijöistä johtuen olen kärsinyt kuukautisten poisjäämisestä, lasten syntymien jälkeen pahanlaatuisista PMS-oireista ja nyt viime vuosina vaikeista vaihdevuosivaivoista, vain jotain tähän listatakseni.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis-z-v1daZOuE0B4gIbVKr0kUcghb5JKoDZ9UDKUBz3iiTd6hyphenhyphenIGxZht9Pqh4BSyxSid9SgNivw_cnqA31FqmDBlQakmZTbc02sLpUriMEW1ZwLByIMulwMyU54CTCvdaFH7OT06yt4_2v/s1600/IMG_0780.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1453" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEis-z-v1daZOuE0B4gIbVKr0kUcghb5JKoDZ9UDKUBz3iiTd6hyphenhyphenIGxZht9Pqh4BSyxSid9SgNivw_cnqA31FqmDBlQakmZTbc02sLpUriMEW1ZwLByIMulwMyU54CTCvdaFH7OT06yt4_2v/s640/IMG_0780.jpeg" width="580" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Hämeen-Anttila liittää ylipainon tuoman huonon olon ja häpeän huonoon itseluottamukseen ja minä en välttynyt siltä tunteelta, että hän ajattelee kaikilla hoikilla ihmisillä olevan automaattisesti hyvä itsetunto, joka myös tuo mukanaan etuoikeutetun aseman yhteiskunnassamme. Oma kokemukseni on, että alipainoisuus luo naiselle samankaltaisia uskottavuusongelmia kuin ylipainoisuuskin, <i>thin privilege </i> on omasta näkökulmastani katsottuna ylipainoisten ihmisten päässä asustava harha. Jos näin olisi, olisin eräässäkin tutkijapaikan haussa päihittänyt "kilpailijattareni" mennen tullen. Lapsena jouduin paljon pitämään sisaruksilta perittyjä vaatteita ja kesti myös pitkään ennen kuin rohkenin poikkeamaan isosiskoni poikatyttömäisestä pukeutumisesimerkistä ja pitämään sellaisia vaatteita, joista itse pidin. Sen jälkeen olen usein tuntenut itseni akateemisessa maailmassa ylipukeutuneeksi ja kokenut myös jopa suoraa vähättelyä miespuolisten kollegoiden taholta, jotka usein ajattelevat, että päässäni pyörivät vain jakkupuvut, kengät ja leveälieriset hatut. Olen kuitenkin pitänyt pääni enkä muuttanut tyyliäni ja mukautunut massaan, osaksi myös sen vuoksi, että olen introvertti ja ujo: siisti pukeutuminen luo ympärilleni suojamuurin, jonka taakse voin kätkeä epävarman mielen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmTSZWBmCLPqSAQaVGRCjrBpfGNntpq8t1tXP8p8X9xJPA0ttKCNhfMHV6yURVqPGHdxgbjmZ4jU3-7WMrkCaFJd4syOO-RbvLh-tZcVthTM7ezS53rcWLatQh5AYj8SjL1V4o-J_FTGb0/s1600/IMG_0782.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1404" data-original-width="1600" height="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmTSZWBmCLPqSAQaVGRCjrBpfGNntpq8t1tXP8p8X9xJPA0ttKCNhfMHV6yURVqPGHdxgbjmZ4jU3-7WMrkCaFJd4syOO-RbvLh-tZcVthTM7ezS53rcWLatQh5AYj8SjL1V4o-J_FTGb0/s640/IMG_0782.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Hämeen-Anttila kuvaa kirjan eri luvuissa paljon sitä, minkälaisessa kauneusihanteiden maailmassa elämme tänään ja kritisoi voimakkaasti sellaisia aikamme ilmiöitä vastaan kuin hoikkuusideologia, laihdutus- ja terveysbisnes ja etenkin erilaiset tv-sarjat, joissa tehdään elämäntaparemontteja, lasketaan kaloreita ja pudotetaan kilpaa painoa. Tämä on erinomaista -- ihmisiä rahastetaan tänään monenlaisilla terveyteen liittyvillä asioilla. Hän sivuaa lyhyesti sitä, että maailmanhistorian aikana laihuutta ei ole ihailtu ja tavoiteltu yhtä paljon kuin nyt (taidehistoria näyttää, että pyöreät muodot naisilla koettiin kauniiksi), tosin hoikkuushulluus ei ole tänäänkään valloittanut koko maailmaa. Kun 1990-luvulla kokosin väitöskirjamateriaalia Turkissa, olomuotoani hämmästeltiin siellä usein hyvin avoimesti ja myös tuore aviopuolisoni sai osansa. Suurkaupunkeja lukuunottamatta vaimon tulee Turkissa olla hyvin "ruokitun" näköinen -- naimisissa olevan naisen pyöreys on korkean elintason merkki, miehellä on varaa ruokkia vaimoaan. Tuore puoliso pääsi pälkähästä vain sillä, että olimme olleet naimisissa vasta vuoden pari :). Maailmanhistorian kaikkina menneinä aikoina ihmiset ovat suurimman osan aikaa kamppailleet pysyäkseen hengissä ja biologisen lisääntymisvietin vuoksi pyöreämmät naiset ovat olleet attraktiivisempia kuin langanlaihat. Ei ole kovin pitkä aika siitä kun miehet etsivät vielä puolisoikseen "hyviä synnyttäjiä", heidän ihannemittansa olivat varmasti jotain muuta kuin esimerkiksi minun. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi37Tvwrtg4kzMSssHJNfreQEtMhkvttntc3u_V3yO9NGaHAgRkgCLlU5N_luNw4hBA6wAh_R61LvgsrLDbbH0njtOVcFULMjKCV-XJBSRgjn4KFwcLB_R7hP-MkBvzqiYaN40Chyphenhypheni6ygSA/s1600/IMG_0788.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="961" data-original-width="1137" height="540" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi37Tvwrtg4kzMSssHJNfreQEtMhkvttntc3u_V3yO9NGaHAgRkgCLlU5N_luNw4hBA6wAh_R61LvgsrLDbbH0njtOVcFULMjKCV-XJBSRgjn4KFwcLB_R7hP-MkBvzqiYaN40Chyphenhypheni6ygSA/s640/IMG_0788.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Voisin vielä jatkaa muutaman kappaleen verran, esimerkiksi niistä monista asioista, painoa lukuunottamatta, joissa koin Hämeen-Anttilan kanssa jonkinasteista samaistumista -- yritän hieman tiivistää. Häntä ei varmasti lohduta lainkaan se, että alipainoinen on kokenut itsetunto-ongelmia tai epävarmuutta tai että esimerkiksi kaamosmasennus on ajanut minutkin himoitsemaan rasvaisia ruokia tai että minäkin häpesin lapsena rumia vaatteitani tai hirvittäviä silmälaseja, joita oli pakko pitää. Vihasin koululiikuntaa, pelejä, kilpailemista vaikka pidin luistelusta, uinnista ja pyöräilystä. Tunnen edelleen huonoa omaatuntoa siksi, että ymmärrän elämäni olleen siinä mielessä "parempaa", ettei minulla ole ollut lapsena influenssakierrettä pahempia sairauksia ja esimerkiksi aikani ja energiani ei ole koskaan valunut hukkaan sellaisiin aktiviteetteihin kuin jatkuva painonpudotus, kalorien laskeminen tai näihin aiheisiin liittyvän median seuraaminen. Pidän ruoanlaitosta ja rakastan etenkin italialaista ja turkkilaista ruokaa, mutta jos olen yksin ja uppoutunut työhöni, ruoka on viimeinen asia mitä ajattelen. Nautin myös ravintoloissa syömisestä, etenkin matkoilla ollessa, vaikka en sinänsä arvosta ns. fine-dining -genreä. Hyvä ja yksinkertainen on parasta ja olen viime aikoina todennutkin olevani synnynnäinen intuitio-syöjä mottonani "kaikkea kohtuudella". Nyt 50+ vuotiaana vaihdevuosi-ikäisenä painoni on ns "normaali" (painoindeksi 21), mutta en edelleenkään tiedä ruokieni kalorimääriä ja vaikka tunnen toisaalla olevani "pulskassa" kunnossa, tiedän että tämä on nyt luultavasti iänmukainen normaali, enkä suunnittele edes parin kilon pudottamista. Syön vain ruokaa mitä tekee mieli. Runsaan kuuden vuoden ajan kuningas Mesilim on pitänyt huolen päivittäisistä kävelylenkeistä, mutta ulkoilen enemmän sen vuoksi, että raitis ilma edistää aivotoimintaa kuin pitääkseni painoni kurissa. Axel Munthe hoiti aikoinaan monia "hysteerisiä" naispotilaita ja suositteli heitä ottamaan lemmikkikoiran -- se kohottaa kaiken ikäisten naisten elämänlaatua. Muutoin haahuilen kilometrikaupalla arkeologisissa kohteissa, kaupungeissa, museoissa ja kirjakaupoissa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsR4VxMAdofsfRWBrXQFGnGmBSYwU4RfkkSeYO2xF91wHsbePWF4ygn6vLvrV3EsLnWAD0BrbP8qlX7PvAYz9SijtlrKhRGHDbjGgLbIwyx_EcwzOPKvyyheLPNFAcxX4xu4bjBsoqm5rm/s1600/IMG_9466.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1554" data-original-width="1600" height="620" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsR4VxMAdofsfRWBrXQFGnGmBSYwU4RfkkSeYO2xF91wHsbePWF4ygn6vLvrV3EsLnWAD0BrbP8qlX7PvAYz9SijtlrKhRGHDbjGgLbIwyx_EcwzOPKvyyheLPNFAcxX4xu4bjBsoqm5rm/s640/IMG_9466.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Suosittelen Painoa lämpimästi myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ole kärsineet liikakiloista. Itse tutustuin maailmaan, jota en aikaisemmin tuntenut ja se on ihmiselle aina hyväksi. Paino muistutti jälleen myös siitä, että ulospäin monen "kadehdittavan" ihmisen elämä näyttää paljon hohdokkaammalta kuin se onkaan. Kun muistaisimme tämän, meidän olisi helpompi kestää ja olla armollinen itsellemme kaikkine epätäydellisyyksineen. Jokaisella on oma ristinsä.</div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-80525844328217997862020-05-10T02:05:00.000-07:002020-05-10T02:09:18.873-07:00Äitienpäivänä Gardellia ja Barzinia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsaz2AZsSNIQiBbQA56pYhrQ_qqq_3HSGYizPSXW_4V9Fe2Rx-Q0O_-u9ReJrBLrGdid7z8yxY0fXaaZIaRlfmIIUA6l16VcMbKQ91U6jLb1j_9fhNM1N_-IzZmfFTkolJTW4yQBHIqkJD/s1600/IMG_0624.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsaz2AZsSNIQiBbQA56pYhrQ_qqq_3HSGYizPSXW_4V9Fe2Rx-Q0O_-u9ReJrBLrGdid7z8yxY0fXaaZIaRlfmIIUA6l16VcMbKQ91U6jLb1j_9fhNM1N_-IzZmfFTkolJTW4yQBHIqkJD/s640/IMG_0624.jpeg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi on oman, jo yli 20 vuotta jatkuneen "äitielämänsä" aikana ollut hyvin usein äitienpäivänä työmatkalla. Tänäänkin olisin ollut ilman korona-viruksen tuottamia muutoksia kalenteritapahtumiin todennäköisesti Turkissa. Meidän perheessä äitienpäivään ei ole ladattu mitään ylimaallisia paineita tai odotuksia. Jos olen kotona, mennään ulos syömään ja sään salliessa nautittu jätskit Merisatamassa. Tänä vuonna olen juuri äitienpäivän alla pohtinut paljon vanhenevia äitejä -- luin viikolla <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jonas_Gardell">Jonas Gardellin</a> (1963-) romaanin <a href="http://www.norstedts.se/bocker/183309-till-minne-av-en-villkorslos-karlek"><i>Till minne av en villkorslös kärlek</i></a> (Nordstedts 2018) joka ilmestyi viime syksynä suomeksi nimellä<i> <a href="https://www.johnnykniga.fi/kirja/jonas-gardell/ehdottoman-rakkauden-muistolle/9789510441602">Ehdottoman rakkauden muistolle</a></i> (Johnny Kniga) Otto Lappalaisen käännöksenä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWgekdscptQGOMDCeK9uGN6U4LXeZmxmxoqLN2eOsVov4Z1OzRqs2zGIZ9xION-35EoWmFTzdHxVTG-L6dqL-vi3MWVhsYKgNf2dlIH8VGqlZfxpiglQY1szlFuwI-cz2NCCHx7f53gOw6/s1600/JussiKesa%25CC%25882004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhWgekdscptQGOMDCeK9uGN6U4LXeZmxmxoqLN2eOsVov4Z1OzRqs2zGIZ9xION-35EoWmFTzdHxVTG-L6dqL-vi3MWVhsYKgNf2dlIH8VGqlZfxpiglQY1szlFuwI-cz2NCCHx7f53gOw6/s640/JussiKesa%25CC%25882004.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
En ole Gardellin aikaisempia romaaneja lukenut -- Ehdottoman rakkauden muistolle järisytti minua aika tavalla. Kertomus on autofiktiivinen ja kuvaa äidin elämänkaaren lisäksi sukutaustoja, Gardellin vanhempien parisuhdetta ja avioliittoa. Voisi ajatella, että "suku- ja perhetarinat" olisivat loppuunkaluttuja aiheita, mutta tässä pätee Leo Tolstoin aloitusrepliikki <i>Anna Karenina</i>an (WSOY, suomennos Eino Kalima): <i>Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan</i>. Gardellin äiti oli hyvin erityinen persoonallisuus ja hänen elämänsä erityislaatuinen, mutta silti se käy esimerkkinä lukemattomista naisista sotienjälkeisenä aikana. Älykäs nuori nainen opiskelee kyllä akateemisen loppututkinnon, mutta perheen perustamisen myötä hänelle jää "kodinhengettären" osa, vaikka avioliiton alussa olikin jollain tasolla sovittu, että mies tohtoroituu ensin ja sitten on äidin vuoro jatkaa tutkimuksiaan ja uraansa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ingegärd blir hemma. Varje gång hon skulle kunnat återvända till universitetet blir hon gravid på nytt. Axlar en roll som husmor och hemmafru som hon aldrig velat ha...</i> (s. 105) </div>
<div style="text-align: justify;">
Ingegärd ei ompele eikä neulo, ei leivo pullaa eikä pidä ruoanlaitosta. Gardellin lapsuudenkodissa on kirjahylly, kodin keskipiste, joka kertoo vanhempien rakkaudesta kirjoihin ja sivistykseen -- se on täynnä kaunokirjallisuutta, tietoteoksia ja eksistentiaalista filosofiaa. Kirjakokoelma jähmettyy eikä sitä kartuteta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen. Lasten ollessa vielä alaikäisiä mies jättää perheensä ja Gardellin isä onnistuu kääntämään avioliiton epäonnistumisen täysin vaimonsa syyksi. Gardellin äidin elämä järkkyy totaalisesti eikä hän toivu koskaan. Äiti sairastuu myös Alzheimeriin, joka ilmenee hyvin äärimmäisinä oireina. Ja silti äiti pysyy äitinä, pojalla oli hyvin erityinen side ja yhteys synnyttäjäänsä eikä tuo rakkaus haihdu vaikka sama äiti olikin pakottanut hänet epäinhimillisiin asioihin ja sättinyt häntä armotta sairautensa vaikeimpina aikoina. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiAtCuQOGszgE98gnNhnVTDCkqFLeQx4-dxrRO7lxKppHx6XybSA_V6k1zK9jtJnE90s8E0vMNSCbg37Z7Ktv9Swp5VEdLLJz6DWlQjtT08omhl38OLE7Qj224nAcas-oL7g5dhCNbkPp1/s1600/IMG_0112.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1033" data-original-width="1600" height="412" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiAtCuQOGszgE98gnNhnVTDCkqFLeQx4-dxrRO7lxKppHx6XybSA_V6k1zK9jtJnE90s8E0vMNSCbg37Z7Ktv9Swp5VEdLLJz6DWlQjtT08omhl38OLE7Qj224nAcas-oL7g5dhCNbkPp1/s640/IMG_0112.jpg" width="640" /></a></div>
Ihastuin Gardellin taidokkaaseen tapaan kuvata sitä miten jokaisella ihmisellä ja perheellä on omat tarinansa ja legendansa ja miten nämä sijoittuvat jokaisen mielessä tai perheen kollektiivisessa muistissa omaan aikajärjestykseensä. Tämä aikajärjestys ei suinkaan aina noudata "faktuaalista" kronologista janaa ja saattaa sisältää elementtejä, jotka tiukka historiantutkija tai biografisti saattaa tuomita täysin fiktionaalisiksi. Tämä aihe kiehtoo minua niin paljon, että siitä kirjoitan joskus pidemmästi, nyt keskitytään äitiyteen ja tavaroihin.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPyGwPJvD8EgtwZoxVzM61xWeNsxr8FHmEpKv_v8WbPcG7D9xzNP7w8R_v8Wm-JqGYunS_HCmQOvnBvtSw5zjTvMLgqTLDQZqdxIuL30XIgTs4qHUyiypk9982SjsZ9YdatK5_5spTwnSI/s1600/IMG_0628.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjPyGwPJvD8EgtwZoxVzM61xWeNsxr8FHmEpKv_v8WbPcG7D9xzNP7w8R_v8Wm-JqGYunS_HCmQOvnBvtSw5zjTvMLgqTLDQZqdxIuL30XIgTs4qHUyiypk9982SjsZ9YdatK5_5spTwnSI/s640/IMG_0628.jpg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Gardellin äidin Alzheimer ilmeni mm. siten, että Ingegärd tuhosi elämänsä dokumentteja. Hoitokodin huoneessa on jäljellä enää vähän esineitä eletystä elämästä -- kirjoja hän on mutiloinut, osasta puutuu kannet ja osasta on jäljellä vain kannet. Valokuvat on revitty pieneksi silpuksi. Ne kertovat karua kieltä siitä mitä Alzheimer tekee ihmisen sielulle. Kun muisti katoaa, minuus pirstaloituu. </div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnr7QPDXdgA0YnH7c10Y6ntfQ2fUXlcrUYRrp8JffFcBn3KJcJUEgOCUbxoytfBIKOIT3S5gXs5qXsgVnyhwYuzteQijxlpUiIxBCKmi8VEIG0kx-SuLpXYiQZoxgoBMrcUTAg4aaVCCvn/s1600/11165167_961425777235158_2110480583779384867_o.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="440" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgnr7QPDXdgA0YnH7c10Y6ntfQ2fUXlcrUYRrp8JffFcBn3KJcJUEgOCUbxoytfBIKOIT3S5gXs5qXsgVnyhwYuzteQijxlpUiIxBCKmi8VEIG0kx-SuLpXYiQZoxgoBMrcUTAg4aaVCCvn/s640/11165167_961425777235158_2110480583779384867_o.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Päällimmäinen tunteeni lukiessani Gardellia: VOI APUA! Alzheimeriin sairastuminen on pahinta mitä voin pelätä kokevani vanhoilla päivilläni, jos sellaisia joskus koittaa. En toivo sitä itselleni enkä etenkään lapsilleni. Oma äitini menehtyi syöpään 72-vuotiaana, mutta oli jotakuinkin täysjärkinen kutakuinkin loppuun saakka. Kiitollinen hänelle niin monesta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW_jSZN4zHlVkqi-LMMUgYSBRxlUcNdF5E_DPCpXQvZQV4h4RqRRETLlr4eFFvy1KjfbxIbMc7YK2W-UMyOm8pV6wC7TMEyBL3rgE9zxnxV6gwusJMG8l7g3g1jBBOQBD6Ok5dnN4ytjw7/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-10+kello+10.04.49.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="821" data-original-width="1600" height="328" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhW_jSZN4zHlVkqi-LMMUgYSBRxlUcNdF5E_DPCpXQvZQV4h4RqRRETLlr4eFFvy1KjfbxIbMc7YK2W-UMyOm8pV6wC7TMEyBL3rgE9zxnxV6gwusJMG8l7g3g1jBBOQBD6Ok5dnN4ytjw7/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-10+kello+10.04.49.png" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten vielä pari sanaa Beniamo Barresen (1986-) dokumenttielokuvasta <i><a href="https://areena.yle.fi/1-50310057">Katoava äitini</a>,</i> katsottavissa ainakin tämän vuoden loppuun saakka YLEn Areenassa. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Benedetta_Barzini">Benedetta Barzini</a> (1943- ) on eräällä tavalla täydellinen vastakohta Alzheimeriin sairastuneelle Gardellin äidille: seitsemänkymppisenä hän päättää aloittaa uuden elämän, kadota maailman näkyvistä. Barzini saattaa vaikuttaa osin "vanhuudenhöperöltä", mutta silti hänellä on vielä ajatuksensa ja hän kontrolloi terävästi omaa elämäänsä. Barrese kuvaa äitiään, hän on vastenhakoinen ja kiroilee estoitta kameralle ja pojalleen, mutta suostuu kuitenkin hetkittäin myös poseeraamaan samalla tavalla kuin aikoinaan huippumallin töitä tehdessään. Barzinilla on läpitunkevan tympeä ja tuikea intellektuellin katse, mutta hetkittäin hän väläyttää sädehtivän hymynsä. Barresen varhaisemmat filminpätkät ovat myös paljonpuhuvia: niissä hänen äitinsä tanssii ja hassuttelee lastensa kanssa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbQEN3UfAi2J6tmgtGP085zEbKcwlE1VTXTlPiMpKcpOKkdOH2ktzyLfCGDLleza8GB4_c0C8lptjpFJnalhugFP0HvQAPhnr-FcQ5OuWGRIDE7JvWOu2uEkQkI_rFeuFICWaU1eIkkdIN/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-10+kello+10.02.14.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="671" data-original-width="1600" height="268" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbQEN3UfAi2J6tmgtGP085zEbKcwlE1VTXTlPiMpKcpOKkdOH2ktzyLfCGDLleza8GB4_c0C8lptjpFJnalhugFP0HvQAPhnr-FcQ5OuWGRIDE7JvWOu2uEkQkI_rFeuFICWaU1eIkkdIN/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-5-10+kello+10.02.14.png" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Lumoutuneena katson Barzinin kotia. Se on täynnä tavaraa ja seinät ovat täynnä kaikennäköisiä kuvia, huolimatta siitä, että Barzini on sitä mieltä että kaikki kuvat ovat valhetta. Hän säästää huippuvaatemerkkien logopaperikasseja <i>piilossa, salaisessa häpeäpaikassaan, </i>poika arvelee niiden olevan melko tarpeettomia (vaikka todellisuudessa näitä kasseja kerätään ja toiset ovat valmiita maksamaan niistä suuria summia). Ja iso osa dokumenttia näyttää kuinka Barzini tekee "kuolinsiivousta", ennen katoamistaan. Miten se onnistuu? Lopussa nähdään Barzini älykäs pilke silmäkulmassaan, koko filmin huippuhetki. Katso dokumentti, se on katsomisen arvoinen myös tusinan kertaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBlb-yjvVHN4vzy3yaKfeuMRWKLogy4mUczI5BSx_r97RtgsHKZDAzlMre51y5cnr5_iSuzPhNL975PPx72UzbNECnK5TPFQmZTvVmpMz02LCcIkIP51rphNqh4d-F9Jfwic1VS78vX8hW/s1600/34416433_1955166464527746_1930136119316316160_o.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBlb-yjvVHN4vzy3yaKfeuMRWKLogy4mUczI5BSx_r97RtgsHKZDAzlMre51y5cnr5_iSuzPhNL975PPx72UzbNECnK5TPFQmZTvVmpMz02LCcIkIP51rphNqh4d-F9Jfwic1VS78vX8hW/s640/34416433_1955166464527746_1930136119316316160_o.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Toivon olevani parinkymmenen vuoden päästä henkisesti yhtä skarpissa kunnossa kuin Barzini. Hänen vanhan tupakoivan naisen rohiseva yskänsä toi riipaisevasti mieleeni oman äitini. Melkein opussa Barzini toteaa pojalleen: <i>miten ihanaa lapsellisuutta olen synnyttänyt</i>. Se on äitien <i>ruolo prioritario</i>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-87648001107372735202020-04-26T08:01:00.000-07:002020-04-26T08:04:05.092-07:00Assyriologi, aika, tavara ja ymmärrystä jemmareille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkVe5DlKSeF0SfmqJiCipOeTq53JynE7RlYTCr4o1x1lmpi1YmVvXbEzT0ZfGIBVSzxXGKPMRvN9BtEiKWXlolZuOMcwkoSpbtaTCMC6uKq8IhH3QEU1_FHxEu2OpNS5Wpthbn-FDplIYG/s1600/IMG_6296.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkVe5DlKSeF0SfmqJiCipOeTq53JynE7RlYTCr4o1x1lmpi1YmVvXbEzT0ZfGIBVSzxXGKPMRvN9BtEiKWXlolZuOMcwkoSpbtaTCMC6uKq8IhH3QEU1_FHxEu2OpNS5Wpthbn-FDplIYG/s640/IMG_6296.jpeg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi on viettänyt nyt viitisen viikkoa kotonaan. Berliinin jälkeen olin "virallisesti" karanteenissa sen suositellut neljätoista päivää, mutta elänyt elämää liki karanteenimaisissa olosuhteissa senkin jälkeen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSYjjV8YlopZUzcY7tMxxtmseCzrdScWzMq-TlfJ32ffqOsYqx84krC2lF4WrOjepvb-emzV0rc42YMQnLSwH3QEZgTH_TAHlyR4PxlyD2qtDRqNp3Aona2u8GT_mqQWi1Ft_lGPyWRJMf/s1600/IMG_0402.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSYjjV8YlopZUzcY7tMxxtmseCzrdScWzMq-TlfJ32ffqOsYqx84krC2lF4WrOjepvb-emzV0rc42YMQnLSwH3QEZgTH_TAHlyR4PxlyD2qtDRqNp3Aona2u8GT_mqQWi1Ft_lGPyWRJMf/s640/IMG_0402.jpg" width="640" /></a></div>
Monenlaista ajatusta on pyörinyt päässä ja ennenkaikkea monista kirjoista olisi voinut postata yhtä sun toista. Minulla on useita tasaisesti akkumuloituvia taideaiheisten romaanien, taiteenteoriaa, keräilyä, taidekauppaa ja väärennöksiä käsittelevien kirjojen pinoja. Niistä kaikista olen (joskus) aikonut, yhdessä tai erikseen, kirjoittaa jotain -- niin monta inspiraation hetkeä, elämäni on rikasta! Mutta mistä saisin lisää aikaa?<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghk2bnibmBvE7pd-pHjI3TaMzsR4VtxHJU5_qieCMIgKLBY_MrcmNSCIRbjBvNUHQuHAWUWJ83Fn91xrQIuQLF7iALg0LwgZhB8s1o9WNRO5ju7v7KUuwPIXMm-9EiidMiKFdwqacr5cjr/s1600/IMG_0407.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="516" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghk2bnibmBvE7pd-pHjI3TaMzsR4VtxHJU5_qieCMIgKLBY_MrcmNSCIRbjBvNUHQuHAWUWJ83Fn91xrQIuQLF7iALg0LwgZhB8s1o9WNRO5ju7v7KUuwPIXMm-9EiidMiKFdwqacr5cjr/s640/IMG_0407.jpg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Henkisesti olen jaksanut tätä poikkeustilaa kohtalaisen hyvin. Minua kaihertaa tosin se, että sairaita tai iäkkäitä läheisiä ei voi tavata fyysisesti ja perusarki täällä kotona on niin monotonista, että siitä on vaikeaa ammentaa mitään kerrottavaa viesteissä tai videopuheluissa. Muutoin työolosuhteeni täällä kotona eivät ole muuttuneet juuri lainkaan, koska vietän kotona muutoinkin suurimman osan aikaa työhuoneessani. Jonkin verran olenkin "ahdistunut" siitä, että sosiaalisessa mediassa niin monella tuntuu aika (mystisesti?) lisääntyneen ja he keksivät ja tekevät kaikennäköisiä "puhdetta", pitkästyvät kotonaan ja purkavat ylimääräistä energiaa siivoamiseen, leipomiseen, kokkaamiseen, tv-sarjakatselumaratoneihin ja ties mihin. Toisilla on enemmän aikaa lukea, se ilahduttaa. Oma aikani ei ole lisääntynyt, se kuluu yhtä varkain ja yhtä nopeasti kuin ennenkin, siis aivan liian nopeasti. Ajan kulumisen vauhdin tuntemukseen ei vaikuta se, viettääkö päivän löysäillen tai esimerkiksi kodinhoidollisissa välttämättömyyksissä, tekemättä juuri mitään, tai intensiivisesti lukien ja kirjoittaen, menneisiin maailmoihin uppoutuen. Koko ajan on sellainen tunne, että muut ihmiset saavat aikaan paljon enemmän... Tiedän että tuo tunne on vain harhaa ja toisaalla rauhoitan itseäni sillä, että minulla ei sinänsä ole kiire mihinkään. Teen rakastamiani asioita siinä tahdissa kuin teen, sen pitäisi riittää. Kaunokirjallisuuttakin luen pääsääntöisesti hitaasti ja nautiskellen, etenkin jos erittäin hyvä romaani sattuu kohdalle. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Peter_Bieri_(author)">Pascal Mercierin</a> (1944- ) uusimman, <a href="https://www.hanser-literaturverlage.de/buch/das-gewicht-der-worte/978-3-446-26569-1/"><i>Das Gewicht der Worte</i></a> (Hanser 2020), sain päätökseen vasta viiden viikon jälkeen (toki sivujakin oli n. 600 ja luen samanaikaisesti myös muitakin ei tutkimuskirjallisuuteen liittyviä teoksia). </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHzpscfvu6GBUe63cAqhfJd3Smv9g0QtpXaaP1MRCsQWLt_aMFimvHQ_b1bGLiMR8bJhdXtl7s49gfNG6LIOmg82qhX9ObdpfY2QLDG5H1sgEBSih-RQ2vzZbZ45bZ7dFt1iEUf3G3IixT/s1600/IMG_7199.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHzpscfvu6GBUe63cAqhfJd3Smv9g0QtpXaaP1MRCsQWLt_aMFimvHQ_b1bGLiMR8bJhdXtl7s49gfNG6LIOmg82qhX9ObdpfY2QLDG5H1sgEBSih-RQ2vzZbZ45bZ7dFt1iEUf3G3IixT/s640/IMG_7199.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Näinä päivinä olen ajan tuntemuksen lisäksi pohtinut sitä, miten pandemiaa edeltänyt elämäntapani, "periaatteeni" ja ostoskäyttäytymiseni nyt vaikuttavat elämääni poikkeusoloissa. Olen koko aikuisikäni matkustanut paljon ja oleskellut pidempiäkin aikoja ulkomailla. Suurin osa ulkomaanmatkoistani ovat olleet työperäisiä, mutta koska työni on harrastukseni ja harrastus on työni, olen pääsääntöisesti nauttinut joka hetkestä ja ammentanut henkistä rikkautta lähes kaikkialta missä olen käynyt. Henkisiä koteja minulla on monessa paikassa, etenkin Välimeren piirissä. Tälle vuodelle olin suunnitellut maaliskuisen Berliinin jälkeen useampiakin matkoja -- Italiaan, Turkkiin, Islantiin, uudestaan Italiaan ja jälleen tutkimushommiin Berliiniin. Näistä jäljellä ovat todennäköisemmin enää marraskuinen periodi Berliinissä, ainakin toivon niin. En harmittele, vaikka pääsiäisen jälkeisellä viikolla Espoossa satoi vielä runsaasti lunta, juuri silloin kun olisin ollut Bolognassa kokoustamassa. Turkkiin suuntautuvien työmatkojen suhteen olen jo kymmenisen vuotta lähtenyt siitä, että matkustan sinne joka vuosi, niin kauan ja aina kuin se on mahdollista. Tämä periaate sen vuoksi, että kymmenen vuotta sitten en olisi voinut ajatella tilannetta, jossa Syyriaan matkustaminen on mahdotonta ja lähdin siitä, että jotain yhtä absurdia voi tapahtua myös Turkin suhteen. Syyrian läksyni oppineena olen siis ottanut tuhansia valokuvia tutkimuksiani varten, maastoissa ja museoissa. Siksi toukokuisen matkan peruuntuminen ei juurikaan vaikuta erään kirjan kappaleeseen, jota parhaillaan kirjoitan. Pari monumenttia olisi ollut hyvä nähdä uudestaan, mutta ne eivät estä tekstin valmistumista ja syksyllä arvioidaan tilannetta sen osalta, voisiko Turkissa lähteä pikaisesti piipahtamaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5xwnb0GCBX-8Ctg8Qpc-suJzg6ybLW_h7GWzeqULjfgcH64yrxPutOVbfn-MDmEwTQEZYyjjAFPnqH5fHgAOgdhbB8ugp-9q1YrFzcTCtFNEV7U-S5WhbzjL6CFzOpcTB-VpGDozLIwfv/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-4-26+kello+17.28.57.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="843" data-original-width="1600" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi5xwnb0GCBX-8Ctg8Qpc-suJzg6ybLW_h7GWzeqULjfgcH64yrxPutOVbfn-MDmEwTQEZYyjjAFPnqH5fHgAOgdhbB8ugp-9q1YrFzcTCtFNEV7U-S5WhbzjL6CFzOpcTB-VpGDozLIwfv/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2020-4-26+kello+17.28.57.png" width="640" /></a></div>
<br />
Kirjat ja suhteeni niihin liittyyvät sekä elämäntapaani että ostoskäyttäytymisiini. Vielä Berliinissä ollessani luin siitä, kuinka ihmiset Suomessa ryntäsivät kirjastoihin hakemaan lukemista ennen niiden sulkeutumista. Paniikki-ilmapiiriä näytti olevan ilmassa ja eräs runoilija, jota seuraan Twitterissä, näyttää alkaneen säännöstellä lukemisiaan, ettei luettava vain loppuisi kesken. Pysyin tyynenä ja olin tyytyväinen siitä, että minulla on yli sadan lainan kokoelma tutkimuskirjallisuutta työhuoneessani sekä lukemattomien lukemattomien itselle hankittujen kirjojen pinot kotini ylätasanteella, puhumattakaan muutoin laajasta kotikirjastosta. Minulta ei koskaan loppuisi lukeminen kesken. Olen myös etuoikeutettu sen suhteen, että valtaosa sähköisesti saatavilla olevasta, minulle tarpeellisesta tutkimuskirjallisuudesta on käytössä niin halutessani (vaikka mieluummin aina luen paperista versiota, etenkin kaunokirjallisuuden osalta). Maltan odottaa niitä joitakin teoksia, joita nyt työn alla oleviin kirjoitustöihin tarvitsisin ja jotka juuri nyt ovat ulottumattomissani. Tästä huolimatta toivoisi, että kirjastoille järjestettäisiin mahdollisuus asiakkaiden noutaa tilattuja kirjoja -- tällä olisi varmasti monella tapaa suuri yhteiskunnallinen merkitys.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJpqK1eGKm0dRu36-XO1StZ71q6CYDXmBcpoXRCbmDqmfcaaNQ8VLmsND51FKKJ34c3cJM_IchsinuI6Bmqpf_4W7lIUj1pBDN-SAlM8LIu8-_8Uht5urcYGzZCH4a9rIs4GClzvQ7Ol1R/s1600/IMG_0405.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1213" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJpqK1eGKm0dRu36-XO1StZ71q6CYDXmBcpoXRCbmDqmfcaaNQ8VLmsND51FKKJ34c3cJM_IchsinuI6Bmqpf_4W7lIUj1pBDN-SAlM8LIu8-_8Uht5urcYGzZCH4a9rIs4GClzvQ7Ol1R/s640/IMG_0405.jpg" width="484" /></a></div>
<br />
Runsaudenpula kirjojen suhteen ei ole estänyt käymästä kirjaostoksilla <a href="https://www.nidekauppa.fi/">NIDE-kirjakaupassa</a>. Toivon tämän pienyrittäjän selviytyvän vaikeista ajoista, jo ennen Berliinistä paluuta ostin lahjakortin (jota en ole vielä lunastanut) & karanteenin päättymisen jälkeen olen käynyt liki viikoittain ostamassa pari kirjaa vaikken niitä sinänsä tarvitsisi juuri nyt. Olen huono ostamaan mitään verkkokaupoista & olen ollut kiitollinen NIDE-kaupan pitäjille mahdollisuudesta tehdä ostokset myymälässä. Se on ollut henkiselle hyvinvoinnilleni olennaisen tärkeää.<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGvfBZnx6pynu1BCMOutA8lEoGosQfiizdUIdIWkfQO-8YF_br83WeFWbc0kMT_BL00YXWH35dBb8I7GlEgWnB0Koha9j6ljwXWKaL10tuvyV_Xl3txrlHfXDFagThQIa4TxO14WO6jz11/s1600/IMG_9909.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="606" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGvfBZnx6pynu1BCMOutA8lEoGosQfiizdUIdIWkfQO-8YF_br83WeFWbc0kMT_BL00YXWH35dBb8I7GlEgWnB0Koha9j6ljwXWKaL10tuvyV_Xl3txrlHfXDFagThQIa4TxO14WO6jz11/s640/IMG_9909.jpeg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Ja jotain vielä muusta tavarasta: tämän päivän Hesarissa on toimittaja ja kirjailija Maria Mannerin kolumni <a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006485912.html?ref=rss">"Ymmärrystä jemmareille"</a>. Kolumnissa käsitellään tavarasuhdettamme ja sitä miten Manner itse on vasta pandemian aikaan alkanut hieman ymmärtämään sitä, miksi isoäidit eivät heitä käytettyjä jugurttipurkkeja tai leipäpussinsulkijoita menemään vaan kasaavat niitä pahanpäivänvaralle. Oivaltavaa oli mm. se, miten viime sodat eläneet ihmiset kenties pitäisivät järjettömänä sitä, että <i>nykyään keskiluokkaiset ihmiset <span style="background-color: white; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;">voivat laittaa tavarat kierrätykseen ja ajatella, että tarpeen tullen voi aina ostaa uuden</span></i><span style="background-color: white; caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px;">.</span><span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico; font-size: 18px;"> </span><span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;">Paljon roinaa omistavia pidetään rahvaanomaisina, mutta monien halveksumat härpäkkeet kuten leipäkone tai kuntopyörä ovatkin yhtäkkiä poikkeusoloissa osoittautuneet hyödyllisiksi ja tarpeellisiksi. Suhteemme tavaraan on radikaalisti muuttunut viimeistään 1990-luvun laman ja nettishoppailun myötä. Aikamme ilmiöistä kuten konmarista tai minimalismista olisi tuskin tullut suosittuja isovanhempiemme aikaan, koska silloin harvoilla ihmisillä oli varaa hankkia valtavaa määrää tavaraa ja sitten nähdä vaivaa niiden poisheittämisessä. Ammattimaisia järjestelijäammattilaisia ei ollut. Esineiden iloa säkenöivä aspekti ei ollut tärkein, vaikka moni vuosikymmeniä palvellut tarvekalu saattaa hehkua kertakäyttöisyydelle vierasta estetiikkaa. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs1sUzNbik076jUuicoX4G3mpnAbEbOv-S8peqE8FeLsBBuRDVEHFmTBsXpvxHGQny7lDvbfljU7QWjw-jdkUczcwMCZFkknnEHEyspbCf4rm0kjQL4ebRTKlLjujCEnjlnvMp_zYXlU8N/s1600/IMG_0410.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhs1sUzNbik076jUuicoX4G3mpnAbEbOv-S8peqE8FeLsBBuRDVEHFmTBsXpvxHGQny7lDvbfljU7QWjw-jdkUczcwMCZFkknnEHEyspbCf4rm0kjQL4ebRTKlLjujCEnjlnvMp_zYXlU8N/s640/IMG_0410.jpg" width="480" /></a></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;">Tärkeintä oli hengissä selviäminen ja sitä taustaa vasten käyttökelpoisen tavaran poisheittäminen tai "vastuullinen kierrättäminen" "ilotarkistuksen" jälkeen voisi tosiaan kuulostaa degeneraation ja turmeltuneisuuden huipulta. Ytimessä on kysymys siitä, mikä on materiaalisen vaurastumisen ja globalisaation myötä mennyt vikaan? Toisaalla täytyy ymmärtää menneitä sukupolvia ja heidän tarvettaan varautua pahanpäivänvaralle. Mannerin kolumnista saa turhaan etsiä muotisanaa kuolinsiivous, nuorempi sukupolvi on usein sitä mieltä, että ikäihmiset eivät saisi jättää mitään materiaalista "roinaa" jälkeläisten setvittäviksi, se vie liikaa aikaa harrastuksilta ja muulta elämältä. Toisaalla ainoa ratkaisu ehkäistä konmarittamisen tarvetta on kasvattaa uudesta sukupolvesta tiedostavampi -- pitäydytään alusta alkaen tavaramäärien kasvattamisesta hallitsemattomiksi ja samalla opetellaan arvioimaan eri esineiden pitempiaikaista tarpeellisuutta suhteutettuna säilytys- ja huoltomahdollisuuksiin. Jos edessämme on pandemia ja poikkeusajat noin kerran kymmenessä vuodessa, on opetettava lapsille toisenlaisia huoltovarmuusstrategioita. </span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9Dp7yldsw6J87M4lSaIZEHBGKr0IGoqAViG6zWmV7wdFFdukY3utaybMF-5AJoFxwWBJQNq2zZE_lTYlEmcXHAL3lnbrlyvBsAFNQVhwXnoSRRltcF_VW9TO3TD450o9A7rklO5xO4DhS/s1600/IMG_6295.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1431" data-original-width="1600" height="572" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9Dp7yldsw6J87M4lSaIZEHBGKr0IGoqAViG6zWmV7wdFFdukY3utaybMF-5AJoFxwWBJQNq2zZE_lTYlEmcXHAL3lnbrlyvBsAFNQVhwXnoSRRltcF_VW9TO3TD450o9A7rklO5xO4DhS/s640/IMG_6295.jpeg" width="640" /></a></div>
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;"><br /></span>
<div style="text-align: justify;">
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;">Mannerin jutussa mainituista leipäpussinsulkijoista tuli mieleen Liisa Lounilan taideteos <a href="https://helsinkicontemporary.com/works/liisa-lounila-timekeeper">Timekeeper</a>, johon ihastuin muutamia vuosia sitten <a href="https://helsinkicontemporary.com/">Helsinki Contemporaryssä</a> (ja jota en valitettavasti silloin hankkinut). Teokseen Lounila on asetellut äitinsä jäämistöstä löytämiään leipäpussinsulkijoita, joissa parasta ennen päivämäärät kertovat ajan kulusta ja jossain lehtihaastattelussa Lounila myös kertoi miten <i>kuoleman jälkipyykki on ollut hirveän pitkä</i>. Tunsin suurta samaistumisen tunnetta. Appivanhemmat kuolivat tasan kuusi vuotta sitten ja yhä on jälkipyykkiä pestävänä. Yhteisomistuksessa olevista lomakiinteistöistä löytää yhä keittiön laatikostoista näitä pussinsulkijoita, pitäisi varmaan tehdä niistä oma kokoelma.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGxzJAJjnYaX5hW_0ITuPehQEB-F3nLOG-2w8vVSdHJ9D700nWRMA7J4PVHMTAsRBu9AdHjHZ9IbwF5CY6udvonEw_230JXRyBrm35IEu-GTJI5Tiq-2-C6y1gwZ9wug0a_OE6-fjv1r9X/s1600/IMG_6298.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1151" data-original-width="1600" height="460" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhGxzJAJjnYaX5hW_0ITuPehQEB-F3nLOG-2w8vVSdHJ9D700nWRMA7J4PVHMTAsRBu9AdHjHZ9IbwF5CY6udvonEw_230JXRyBrm35IEu-GTJI5Tiq-2-C6y1gwZ9wug0a_OE6-fjv1r9X/s640/IMG_6298.jpeg" width="640" /></a></div>
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;"><br /></span>
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;">Olemme tänään suuren tuntemattoman edessä. Lause kuulostaa epätodelliselta ja juhlalliselta, mutta emme pääse siitä mihinkään. Nämä poikkeusajat muuttavat suhdettamme tavaraan -- jää nähtäväksi mihin suuntaan. </span><br />
<span class="Apple-converted-space" style="caret-color: rgb(25, 25, 25); color: #191919; font-family: Publico;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihclzXs3Ff6d64uqeCbOTus-QVE4E8KwwM3KC7pA0jRYsfA9FGp-Rb6I32sRwrRSyjXYE-WuwRH_GTfocPIHYvyA5XLL4t4YKWzFL_CePjQQpHer-crH4XZEB39KqkElFr5L_1HabH-fJi/s1600/IMG_6754.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihclzXs3Ff6d64uqeCbOTus-QVE4E8KwwM3KC7pA0jRYsfA9FGp-Rb6I32sRwrRSyjXYE-WuwRH_GTfocPIHYvyA5XLL4t4YKWzFL_CePjQQpHer-crH4XZEB39KqkElFr5L_1HabH-fJi/s640/IMG_6754.jpeg" width="640" /></a></span>Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-33291733327899597052020-03-15T02:41:00.001-07:002020-03-15T02:42:45.669-07:00Berliini pandemian aikaan (ja Ostia-näyttely...)<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju4sJuAFYY5rzSizyvbGNRnnLo02ck-dIsOA0llYxSV_n2vGX-T1VR6S1EV3I0s1arQAabyTnJTlOwKTsfud_iDbY-7dGsAHZUpOWNMcMPTwHfDR5k-b41_SJFJrgunCRyxAse91khlX1_/s1600/IMG_7787.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEju4sJuAFYY5rzSizyvbGNRnnLo02ck-dIsOA0llYxSV_n2vGX-T1VR6S1EV3I0s1arQAabyTnJTlOwKTsfud_iDbY-7dGsAHZUpOWNMcMPTwHfDR5k-b41_SJFJrgunCRyxAse91khlX1_/s640/IMG_7787.jpeg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi on Berliinissä, pandemian aikaan. Kun lähdin tänne tasan kaksi viikkoa sitten, ei kukaan tietysti voinut aavistaa miten maailma sulkeutuu seuraavien päivien aikana. Ainoat "todelliset" huoleni liittyivät tämän blogin päivityksiin -- hiihtolomaviikolla rakas ystävä lahjoitti minulle <a href="http://vapriikki.fi/nayttelyt/ostia-portti-roomaan/">Vapriikissa</a> Tampereella menossa olevan Ostia-näyttelyyn liittyvän kirjan ja aikomuksenani oli postata sekä näyttelystä että kirjasta yhdessä ennen Berliinin maaliskuuta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXJVVVCgfTCOMgOigkRtwpgI_vykcbwiyyMy5se3au3sK6v2SXMzJd-R-8MJMwqf-rsb1c0rZFJD6-S3ezaFDR29yg2RMLXxa7hJZVhRwDeODbRc4LDOehwD-xhgxOyjaEz0_wIJpzQ1bD/s1600/A2637F73-C49D-41FD-9171-13FA434E94A4.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1590" data-original-width="1600" height="634" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXJVVVCgfTCOMgOigkRtwpgI_vykcbwiyyMy5se3au3sK6v2SXMzJd-R-8MJMwqf-rsb1c0rZFJD6-S3ezaFDR29yg2RMLXxa7hJZVhRwDeODbRc4LDOehwD-xhgxOyjaEz0_wIJpzQ1bD/s640/A2637F73-C49D-41FD-9171-13FA434E94A4.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikennäköistä kiirettä kuitenkin piti, kuten tavallisesti, ennen Berliinin maaliskuutani. En ehtinyt edes kunnolla selaamaan kirjaa, ainoat kuvat siitä otin bussissa matkalla kotiin, kannesta. Kunnon "arvio" kirjasta on tulossa kuitenkin myöhemmin tänä vuonna erääseen toiseen julkaisuun, joten tässä vaiheessa en tee muuta kuin että suosittelen itse näyttelyä lämpimästi kaikille, jotka sitä eivät ole vielä ehtineet nähdä. Näyttelyteknisesti erittäin onnistunut kokonaisuus, punatiiliset "seinät" luovat vaikutelman siitä, että kävelisi Ostia Antican kaduilla ja pistäytyisi eri taloissa. Paljon mielenkiintoisia (pien)esineitä (suuremmat "esineet" ovat liki kaikki ainoastaan kipsikopioita).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5utDWXabzcZ6kKe01nknCtqBmW2Nz6QiAcoyBCiMsZZEvVThpLFiDQFmU7FY3slBmRHPGPpuW1jwTuJty3-3pPOgl0qbsC0-9DA8JMUKrMSXR53SB8DI5mf-xbGCHvA-DjYkqYRTyDCG3/s1600/IMG_8876.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1399" data-original-width="1600" height="558" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5utDWXabzcZ6kKe01nknCtqBmW2Nz6QiAcoyBCiMsZZEvVThpLFiDQFmU7FY3slBmRHPGPpuW1jwTuJty3-3pPOgl0qbsC0-9DA8JMUKrMSXR53SB8DI5mf-xbGCHvA-DjYkqYRTyDCG3/s640/IMG_8876.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt kun koko Italia on suljettu korona-pandemian vuoksi, Ostia-näyttely on erinomainen korvike ihmisten Italia-ikävään. Mutta onko museoissakaan enää turvallista tai järkevää haahuilla? Täällä Berliinissä museot olivat vielä viime keskiviikkona auki, mutta torstaina sulki ensin yksityisen säätiön <a href="https://www.museum-barberini.com/en/">Museum Barberini</a> Potsdamissa (oli aikomus nyt viikonloppuna supersuosittuun Monet- näyttelyyn) ja sitten Berliinin Bundesland pisti kaikki museonsa kiinni. Suomalainen <a href="https://museot.fi/museokortti">Museokortti</a> ilmoitti pidentäneensä korttini voimassaoloaikaa kuukaudella -- tällä ilmeisesti suositellaan ihmisiä välttämään myös museoita, mutta olisiko parempi Suomessakin laittaa lappu luukulle joksikin aikaa? </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgngc-mg1bV30HAmv1mjhPrkXDIIfUk7p6lFPFnzWvn4kXSxZUsLljY3hKzU0qLnwgTZldV5hk3l-qF24WxlzZjlBW5vWN15YJ-KAw1LL_H2snZGb2irko5Q16ee3Un8qwhkEkM-I1bYabo/s1600/IMG_8811.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1427" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgngc-mg1bV30HAmv1mjhPrkXDIIfUk7p6lFPFnzWvn4kXSxZUsLljY3hKzU0qLnwgTZldV5hk3l-qF24WxlzZjlBW5vWN15YJ-KAw1LL_H2snZGb2irko5Q16ee3Un8qwhkEkM-I1bYabo/s640/IMG_8811.jpeg" width="570" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Pandemiat ovat raskasta aikaa henkisesti. Vaikka et pelkäisikään saavasi tartuntaa etkä kuulu riskiryhmään, kaikkinainen päivittäisten rutiinien muuttuminen ja ennenkaikkea se, ettei yhtäkkiä voikaan harrastaa asioita, jotka ovat ylläpitäneet sekä fyysistä että henkistä toimintakykyäsi, voivat ottaa koville. Etenkin jos "poikkeustila" kestää pidempään. Joillekin se epätietoisuus, kuinka kauan epidemia-aikaa kestää, on itsessään sietämätön. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAk75vLGhOtHcCYnv2T7oKohbgeLdmcdcSXbPi_MN3JSuxhznMasZD0yYTGcoD3bHV5eEPCVqO-BHEbp69HZy6BPVHL4LX06TNTsRS2yMiFzY-zvdZa_fmjUVs1LbdLo8LT2NiK4kqa_6_/s1600/IMG_8916.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1462" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAk75vLGhOtHcCYnv2T7oKohbgeLdmcdcSXbPi_MN3JSuxhznMasZD0yYTGcoD3bHV5eEPCVqO-BHEbp69HZy6BPVHL4LX06TNTsRS2yMiFzY-zvdZa_fmjUVs1LbdLo8LT2NiK4kqa_6_/s640/IMG_8916.jpeg" width="584" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Itse huomasin sen perjantaina kun istuin työpöytäni ääressä FUn kampuksella: ikkunan äärestä voi normaalisti seurata opiskelijoiden, opettajien ja muiden tasaista virtaa katukäytävillä, mutta kadut olivat aavemaisen autiot. Kirjastossa oli liikennettä, mutta tavallista vähemmän. Samalla UM (koska olen tehnyt matkustusilmoituksen) lähettää WHOn pandemiajulistuksen ja kehottaa äärimmäiseen varovaisuuteen. Introverttikin, joka suurimman osan ajastaan viettää itsekseen töitä tehden, alkaa tuntea olonsa omituiseksi ja jopa turvattomaksi. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkjnT0-Xgv0d4SgtUJdIO8iDIc2hbInNElC2X2lGZz7hQLlf3mNIu3kT2EXiJVQdepGEBb4td2usblN7mfWeFJ3vFGQYU8ZFTAHop9C2Y_7FdkHhbTlB8RjB16GcLvN13_OVjkeexi3WRY/s1600/IMG_8793.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkjnT0-Xgv0d4SgtUJdIO8iDIc2hbInNElC2X2lGZz7hQLlf3mNIu3kT2EXiJVQdepGEBb4td2usblN7mfWeFJ3vFGQYU8ZFTAHop9C2Y_7FdkHhbTlB8RjB16GcLvN13_OVjkeexi3WRY/s640/IMG_8793.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä huolimatta olen nyt asettanut oman mieleni tähän erikoistilanteeseen. Minua ei harmita kevään ja kesän matkojen peruuntuminen tai mahdollinen peruuntuminen, kaikki työni ja muut asiat ehtii myöhemminkin. Pidän turvavälin täällä ihmisiin ja pidän huolta (käsi)hygieniasta. Jos Finnair lopettaa lentonsa kokonaan tänne Berliiniin ja takaisin, toivon että he ilmoittavat siitä minulle ajoissa (paluulentoani jo muutettiin saman päivän sisällä & nyt on asiakastuki niin tukossa, ettei ole mitään mahdollisuutta saada tätä yksinkertaista kysymystä perille) ja laittavat minut sitten viimeiselle mahdolliselle vuorolle. Yritän tehdä mahdollisimman intensiivisesti kirjoitushommia ja ulkoilla aurinkoisessa säässä, nauttia keväästä, vaikka keskittymiskyky näyttääkin olevan ajoittain huono. Palattuani kotiin tulen olemaan parin viikon vapaaehtoisessa karanteenissa, vaikkei minulla olekaan sellaista kuukausipalkkaa maksavaa työnantajaa, joka siihen minut voisi velvoittaa. Jännityksellä odotan, onko tällä kaikella toimintojen sulkemisella tehokas vaikutus tartuntojen määrään -- olen hiljaa mielessäni ihmetellyt sitä, että niin paljon kuin käsienpesusta on AINA toitotettu ihan tavallistenkin influenssa-aaltojen lyödessä korkeina, monet eivät sitä vieläkään hallitse. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj737hIA9y9gVV5Kf_T1nbN3SdRIr0Wx2QIIOSI73Gip6yGceUy4guYQG_4W5rDR0V2auQR8y50sv18Bc_UbfgAxm51l_M3yBghG9Ne_RVpE2-Gxne9UTBITfF6eTszc4m2LCAdM1aiWKLw/s1600/IMG_8930.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1394" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj737hIA9y9gVV5Kf_T1nbN3SdRIr0Wx2QIIOSI73Gip6yGceUy4guYQG_4W5rDR0V2auQR8y50sv18Bc_UbfgAxm51l_M3yBghG9Ne_RVpE2-Gxne9UTBITfF6eTszc4m2LCAdM1aiWKLw/s640/IMG_8930.jpeg" width="556" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Maailma ottaa tästä, varmasti, toivottavasti opikseen. Vai olemmeko ottaneet opiksemme 1900-lukujen maailmansodista? Taivas Berliinin yllä ihmettelee ja kysyy.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPJgFkThCvSRSDnn9d5L-cdbyShwF2qNfv9mY9yQjqcXCbyEicL196U9eXcSssKm2sjU12hm99M-vvdDJnf3Sg98bS2BeakCVJlFd0iiP8FkMP4YsoM4yF47kKW7M8D1sXtQEY_KQ2k9Gw/s1600/IMG_8744.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1384" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhPJgFkThCvSRSDnn9d5L-cdbyShwF2qNfv9mY9yQjqcXCbyEicL196U9eXcSssKm2sjU12hm99M-vvdDJnf3Sg98bS2BeakCVJlFd0iiP8FkMP4YsoM4yF47kKW7M8D1sXtQEY_KQ2k9Gw/s640/IMG_8744.jpeg" width="552" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-83202735468193587522020-02-16T03:43:00.001-08:002020-02-16T03:44:31.846-08:00perintöesine uhmaa konmaritusta ja kuolinsiivouksia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEoeg-dqAP4hf0aJcoonCegJR8dEWHp1gOgu2eJcHxATdoeU3l_S_16HHPWOgYnliNAx4hORuWRf3SdDxLEI_pAWXv7RkAofzDoILCSjhNehjFU3ezhsldQcVBYO1mVkuU2A9Iel2BKN71/s1600/IMG_8021.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1386" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEoeg-dqAP4hf0aJcoonCegJR8dEWHp1gOgu2eJcHxATdoeU3l_S_16HHPWOgYnliNAx4hORuWRf3SdDxLEI_pAWXv7RkAofzDoILCSjhNehjFU3ezhsldQcVBYO1mVkuU2A9Iel2BKN71/s640/IMG_8021.jpeg" width="554" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Menneellä viikolla assyriologi pääsi taas katsomaan lukiolaisten vanhojentansseja. Kuopuksen omat "wanhat" ovat vasta vuoden päästä, mutta koska suomalaisissa lukioissa naisopiskelijoiden määrä on jo kauan ollut miesopiskelijoita suurempi, on tanssipareista jatkuvasti akuutti pula. Siksi kuopuskin oli saatu houkuteltua vapaaehtoiseksi kavaljeeriksi jopa kahdelle neidolle, koska lukionsa yhdistettiin kahdesta vanhasta lukiosta ja tanssit tanssittiin kahdessa erässä entisen koulujaon mukaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi81ssvzglp8Wah9RH4gdGFfMAz9pfuaHzQp2xnwJkd28QJeIBoAuxp40p9I2oOXuL6hwF4_Xwv7EgufLtw1fOF5vQHGpJSLwpCyExRRsirYxiF8tIPVn70ehUQY_6U3qlgA9rQjZBo5ELg/s1600/IMG_8032.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi81ssvzglp8Wah9RH4gdGFfMAz9pfuaHzQp2xnwJkd28QJeIBoAuxp40p9I2oOXuL6hwF4_Xwv7EgufLtw1fOF5vQHGpJSLwpCyExRRsirYxiF8tIPVn70ehUQY_6U3qlgA9rQjZBo5ELg/s640/IMG_8032.jpeg" width="292" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kun alkuviikosta koepuimme frakkia kuopuksen päälle, mieleni oli jälleen täynnä muistoja ja monenlaisia tunteita. Kun takki heilahti nuoren miehen päälle ja hän vilkaisi itseään peilistä, välähti silmissä visio tohtorinväitöksestä frakkiin pukeutuneena ja se myös sanottiin ääneen äidille. Asun taika on siinä, että puettuaan sen päälleen, nuori tunsi liittyneensä osaksi sitä kantaneiden miesten jatkumoa ja hän myös näki akateemisen väitöksen mahdollisuutena omalla kohdallaan. Tämä frakki ei ole ainoastaan vaate, se on perintöesine, joka vaikuttaa elämäämme.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiza1gAq4iIF5h3wXxKKZ8jawYuqJLw8bssVVkbYbkmOQ91-3y09u_ScR4MERv1oaWhJdlb2V5YCvhchqlU5aJVHdW5sBvNzwzLKiSQtaIHdPugc2kj1JOFYqViqbgPo9bMYzITvrP_xL34/s1600/IMG_8293.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1118" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiza1gAq4iIF5h3wXxKKZ8jawYuqJLw8bssVVkbYbkmOQ91-3y09u_ScR4MERv1oaWhJdlb2V5YCvhchqlU5aJVHdW5sBvNzwzLKiSQtaIHdPugc2kj1JOFYqViqbgPo9bMYzITvrP_xL34/s640/IMG_8293.jpg" width="446" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Frakki kuului aikoinaan isälleni. Hän teetti sen todennäköisesti tohtorinväitöstä varten joulukuussa 1955, vaikka mitään tarkkaa rekordia frakin hankinnasta ei ole säilynyt. Jussi Aron oli pitänyt vääntäytyä frakkiin jo muutaman kerran ennen sitä, ainakin pokatakseen stipendejä vuosijuhlissa, mutta niihin hän oli saanut asun lainaan. Assyriologinen väitös merkitsi kuitenkin sitä, että akateemisella uralla Suomessa frakille tulisi enemmänkin käyttöä ja siksi oli järkevää hankkia oma sellainen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP_8QAha7cforHOA4bPXu9lVD_CXtN0TkzIE_9-I_Q_32H8H8lMh2-7xRkDFx8Sh7ALoP6i3qUTX7HI-Fw_vR_eM47TmKcR4fzKDuSOk2IJa75IsX4tuqGC5sY9gNdVkLwhQ8pmREAd_fU/s1600/IMG_8286.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1183" data-original-width="1600" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhP_8QAha7cforHOA4bPXu9lVD_CXtN0TkzIE_9-I_Q_32H8H8lMh2-7xRkDFx8Sh7ALoP6i3qUTX7HI-Fw_vR_eM47TmKcR4fzKDuSOk2IJa75IsX4tuqGC5sY9gNdVkLwhQ8pmREAd_fU/s640/IMG_8286.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kuopuksen harjoitellessa pukemista, aloin miettiä sitä, miten frakki oli säilynyt 65 vuotta suvun säilyttämänä ilman että se olisi joutunut konmarituksen tai kuolinsiivousten uhriksi. Frakin alkuperäinen kantaja ja omistaja kuoli jo 1983. Silloin ei ollut oikein ketään näköpiirissä, jolle vaatteesta olisi voinut nähdä olleen konkreettista hyötyä. Jos äitini olisi konmarittanut, ei frakki olisi läpäissyt yhtäkään ilotarkistusta, etenkään jos hän olisi frakin kohdalla kysynyt säteileekö se hänelle itselleen jotain iloa. Äitini jäi leskeksi 50-vuotiaana eikä avioitunut uudelleen. Hän muutti Tapiolan-kodistamme pois pari vuotta puolisonsa kuoleman jälkeen. Muuttoa ennen oli tehty ainakin osittaista kuolinsiivousta, mutta frakkia ei laitettu kiertoon, se siirrettiin uuden kodin vaatehuoneeseen äidin silkkimekkojen viereen (joista olen postannut <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2013/10/damaskoksen-damastia.html">täällä</a>).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidBq2yTv9YMvcBxImuxN8YJdzKK20V8nR47tM7N_tTa2uyH5QS0KYV9ZgCbhr0DZd-PR1KFILRTc1ptxPkDc20faa2QwsK4ULBpcGnUSddnocmzHTwuWD9KvXP46fSO4N8Ld2kBIaIfEt0/s1600/IMG_8290.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1482" data-original-width="1600" height="592" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidBq2yTv9YMvcBxImuxN8YJdzKK20V8nR47tM7N_tTa2uyH5QS0KYV9ZgCbhr0DZd-PR1KFILRTc1ptxPkDc20faa2QwsK4ULBpcGnUSddnocmzHTwuWD9KvXP46fSO4N8Ld2kBIaIfEt0/s640/IMG_8290.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
Äitini puolestaan kuoli 2005. Vaikka ei millään siinä vaiheessa voinut arvioida sitä, voisiko tai ennen kaikkea haluaisiko kukaan frakkia enää käyttää, ilmoitin sisaruksilleni, että voin säilyttää sitä perikunnan puolesta ja sitä saa lainata kaikki halukkaat. Vuosien vieriessä alkoi pikku hiljaa käydä ilmeiseksi, että poikani kasvavat aika lailla saman mallisiksi kuin isoisänsä, jota eivät koskaan ole nähneet muuta kuin kuvissa. Heidän isänsä käyttää oman isänsä nuoruuden frakkia, mutta se on pojillemme auttamattoman pieni. Tässä frakissa on nyt tanssittu useampaan kertaan ja muistan suurella lämmöllä äitiäni, joka ei onneksi hankkiutunut siitä tavalla taikka toisella eroon.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsIMDZbQQVU0ug3xuQJ_5ADAKRvU5zLNX3tgbz0mSkVJtXmNwB1hhJ2_6Dz5FNfSgHMg_ba3PGR73iTYVd0Tw8M4feFD83OadzALUdu7UXDLShJPiiGaIUHK_w8ZuEnyO6cZ6AnS6vUt7X/s1600/IMG_3149.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjsIMDZbQQVU0ug3xuQJ_5ADAKRvU5zLNX3tgbz0mSkVJtXmNwB1hhJ2_6Dz5FNfSgHMg_ba3PGR73iTYVd0Tw8M4feFD83OadzALUdu7UXDLShJPiiGaIUHK_w8ZuEnyO6cZ6AnS6vUt7X/s640/IMG_3149.jpeg" width="640" /></a>Voihan noita frakkeja vuokrata, ajattelee varmaan moni. Miksi säilyttää liki turhaa vaatetta vain siksi, että sillä saattaa olla myöhemmin muutaman kerran käyttöä? Tämä frakki on kuitenkin erityinen, se on perintöesine ja on aivan eri asia pukea suvussa kulkenut vintage-takki päälle kuin vuokraamosta haettu. Ilman tämän frakin taikaa kuopuksen silmissä ei todennäköisesti olisi pilkahtanut. Frakissa tiivistyy suvun historian jatkumo. Frakissa elää yhteys isoisään, joka ei valitettavasti päässyt seuraamaan lastenlastensa kehitystä, mutta joka oli loppuviikosta vahvasti läsnä ja hengessä mukana kun kuopus tanssi Otaniemessä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdkxsQrmIXRRkqjIqOtoSZRMlguH-D7ORSfl9ggi7zyzCkIZLg0oWoiINX-3zqnsiaqH4A3N97otiEiLawwI76NNXnNPan_Sg4fYBB_G8lS_5I38ARvykpQzXr2x8xEPw-vPxjUQ0uUXoo/s1600/IMG_8024.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="587" data-original-width="1600" height="146" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdkxsQrmIXRRkqjIqOtoSZRMlguH-D7ORSfl9ggi7zyzCkIZLg0oWoiINX-3zqnsiaqH4A3N97otiEiLawwI76NNXnNPan_Sg4fYBB_G8lS_5I38ARvykpQzXr2x8xEPw-vPxjUQ0uUXoo/s400/IMG_8024.jpeg" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kaikki esineet eivät säteile sillä hetkellä iloa ilotarkistusta tekevälle. Monet osaavat kuitenkin katsoa henkilökohtaisen iloarvion ja sukupolvien ylitse. Joskus esineet itse uhmaavat sodan tuhoja, ilotarkistuksia ja kuolinsiivouksia. Minulla on säilössä pari lasisia kirjakaapin ovia. Niistäkin haluan kertoa joskus.</div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-43544405365555362822020-02-02T06:14:00.001-08:002020-02-02T06:15:50.956-08:00Sabahattin Ali -- Turkin Joel Haahtela<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp7rbP7sdHqEuSekWxJYhhpZPsPA4DVyFyWWcUMhE5L1rbA7gmnBLsQN8QapGdpu-Pwy14Ul_tN2wK7l3KMXpBNe8wmxGqt9bGxkJj2sAKKZibnPxjc077QBTQrR75uAdNL8gK32yCj0_V/s1600/IMG_7870.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1415" data-original-width="1600" height="564" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgp7rbP7sdHqEuSekWxJYhhpZPsPA4DVyFyWWcUMhE5L1rbA7gmnBLsQN8QapGdpu-Pwy14Ul_tN2wK7l3KMXpBNe8wmxGqt9bGxkJj2sAKKZibnPxjc077QBTQrR75uAdNL8gK32yCj0_V/s640/IMG_7870.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Assyriologin hyvät pyrkimykset postata tänä vuonna hieman useammin näyttävät toteutuvan vain laahaten. Ensi viikolla pidän vierasluennon anatolialaista kielistä ja tapani mukaan jumittunut kaivamaan sopivia kuvia tiedostoista Prezi-esitystä varten, plärännyt vanhoja valokopioita ja ladannut uusia artikkeleita tietokoneeseeni, yhä edelleen odottavat erinäiset tekstit viimeistelyään... Ymmärsin nyt, että blogipostaukset jäävät, jos ajattelen väsääväni niitä sitten kun olen saanut työt siivottua pöydältäni. Eli nyt yritän muuttaa tapojani ja postata vähän lyhyemmin niin ehdin saman päivän aikana tehdä myös muita asioita. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Sabahattin_Ali">Sabahattin Alin</a> (1907-1948) romaanin <i>Madonna in a Fur Coat</i> (1943, kännös englanniksi <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Maureen_Freely">Maureen Freely</a> ja <a href="http://worldbookshelf.englishpen.org/Writers-in-Translation-translators-Alexander-Dawe">Alexander Dawe</a>) ostin viime syksynä Istanbulin lentokentältä ja luin automatkalla vuoden vaihteen jälkeen ja jo autossa lukiessani päätin, että tästä täytyy tehdä edes lyhyt postaus, kyseessä on erikoislaatuinen kaunokirjallinen teos.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMSr4tHLDN4rvMw9292lnRxGrhuR6aTuQwOMv7N2sSoeKvOLjHwhcYMuga74g6DkRLr8G9xkuWXGq4O0qsGUHw1Dw-dBZwC_OrcZek4jnK6wurH1EHBh8DG3nCGQ9i2a07aKpSQrBNpVUf/s1600/IMG_6403.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1244" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMSr4tHLDN4rvMw9292lnRxGrhuR6aTuQwOMv7N2sSoeKvOLjHwhcYMuga74g6DkRLr8G9xkuWXGq4O0qsGUHw1Dw-dBZwC_OrcZek4jnK6wurH1EHBh8DG3nCGQ9i2a07aKpSQrBNpVUf/s640/IMG_6403.jpeg" width="496" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Nappasin pokkarin lentokentän kirjakaupasta sen vuoksi, että takakannessa kerrottiin kirjan sijoittuvan 1920-luvun Berliiniin ja rakkauskertomuksen toisen osapuolen olevan taiteilija. Koska olen osa-aikaberliiniläinen (minulla ei ole matkalaukkua siellä, mutta suurehko paperikassi kyllä, jonka sisältö odottaa työhuoneen nurkassa paluutani), niin täytyihän tällaiseen tarinaan tutustua. Vasta joulun jälkeen kun lukeminen alkoi, ymmärsin että kyseessä oli jo vuonna 1943 julkaistu romaani, joka vasta muutamia vuosia sitten käännettiin englanniksi, sen jälkeen kun se Turkissa oli noussut, kaikkien näiden vuosikymmenien jälkeen, bestselleriksi. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbY6MmxJKAjK8c80xunwWr_K6bV5K0xZ0ESJb3V6JZNWQYKR3lHLonFijHp0XpoLtYSsBr2QbQ7XSIP7VZDpyAKRARsqVsAIYvi9CGgPU1n83yepiqDSdsidRTQmGGOMrglDU9VUC46Gy4/s1600/IMG_7873.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1288" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbY6MmxJKAjK8c80xunwWr_K6bV5K0xZ0ESJb3V6JZNWQYKR3lHLonFijHp0XpoLtYSsBr2QbQ7XSIP7VZDpyAKRARsqVsAIYvi9CGgPU1n83yepiqDSdsidRTQmGGOMrglDU9VUC46Gy4/s640/IMG_7873.jpeg" width="514" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Siis ilmestyessään romaanin <i>Madonna in a Fur Coat </i>painos ja suosio olivat vaatimattomia. Tänään riipaiseva rakkaustarina on osunut monien turkkilaisten hermoon (suosittelen lukemaan Maureen Freelyn jutun <i>The Guardian</i>issa, linkki <a href="https://www.theguardian.com/books/2016/may/21/sabahattin-ali-madonna-fur-coat-rereading">täällä</a>). Nuori turkkilainen mies lähetetään Berliiniin opiskelemaan kieltä, hän kiertelee vapaa-aikanaan taidegallerioissa ja rakastuu naistaiteilijan omakuvaan, madonnaan turkistakissa. Juonta on turhaa kuvata tämän enempää -- olennaista on tarinan tunnelma, se mitä nuoren introvertin miehen sydämessä ja päässä liikkuu, millainen "Madonna" hänen rakastettunsa on ja miten mies päätyy isänsä kuoleman jälkeen elämään ahdistavaa konventionaalista elämää perheensä kanssa, jonka jäsenet ovat hänelle täysin vieraita. Kukaan hänet myöhemmin Ankarassa tuntenut ihminen ei olisi uskonut, millainen tarina hänen menneisyyteensä kätkeytyy -- hän kuului niihin ihmisiin, joista ihmetellään minkä vuoksi he oikein elävät koska vaikuttavat niin tylsiltä, intohimottomilta ja kaavoihinsa kangistuneilta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUar6Y3Rd7nzbaT3aeGw6evMXqLuyWO5sstfbzZLIisLWipvtReIi0nPKwDSoLAma7nVCIgglesslxEdSxCGV1dyR8hZwbsMOJo9tJXx20eNvCwjJryZzog4mBck7SNEbiza9D9vv3KxcM/s1600/IMG_6409.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="645" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUar6Y3Rd7nzbaT3aeGw6evMXqLuyWO5sstfbzZLIisLWipvtReIi0nPKwDSoLAma7nVCIgglesslxEdSxCGV1dyR8hZwbsMOJo9tJXx20eNvCwjJryZzog4mBck7SNEbiza9D9vv3KxcM/s640/IMG_6409.jpeg" width="256" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukuelämys oli vaikuttava. Alin tyyli toi vahvasti mieleeni suomalaisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Joel_Haahtela">Joel Haahtelan</a> (1972-) romaanit, joihin olen niinikään tykästynyt ja joista olen postannutkin, ainakin <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2015/01/mita-luin-tanaan-kaksi-haahtelaa.html">täällä</a> ja <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2015/01/mita-luin-tanaan-kaksi-haahtelaa.html">täällä</a>. Olen jo kauan sitten lukenut Haahtelalta myös taiteilijaromaanin <i>Mistä maailmat alkavat</i> (Otava 2017) sekä <i>Adèlen kysymys</i> (Otava 2019), ja niistäkin minulla olisi niin paljon sanottavaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAXqC1ZcTVzL6eGV7TXooOp6WIyUb9IgCDftEI-m0C_wLZlw23tvdxKsMe1OKXFecv_94bO9XNSxRJtL4i2MfrEY2g4audHqKFq3TLNZOKCk7MN6vy-MxsZD4YnKvny1__3iijWcJEI5fO/s1600/IMG_1720.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAXqC1ZcTVzL6eGV7TXooOp6WIyUb9IgCDftEI-m0C_wLZlw23tvdxKsMe1OKXFecv_94bO9XNSxRJtL4i2MfrEY2g4audHqKFq3TLNZOKCk7MN6vy-MxsZD4YnKvny1__3iijWcJEI5fO/s640/IMG_1720.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Madonna turkistakissa suhteen toivoisin, että jokin suomalainen kustantaja innostuisi kirjasta ja saisimme siitä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuula_Kojo">Tuula Kojon</a> käännöksen suoraan turkin kielestä. Kojo on suomentanut suuren määrän <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Orhan_Pamuk">Orhan Pamukin</a> tuotantoa ja lukisin suurella mielenkiinnolla hänen käännöksensä samasta tekstistä. Kaikille niille, jotka lukevat kaunokirjallisuutta myös englanniksi ja pitävät Haahtelan melankoliasta ja oudon erityisistä mieshahmoista, suosittelen Alin romaania erittäin lämpimästi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxusS3tKdnOmRbkeMOvETvO3Mba5aMNU_dhjxZsrolP8kNpXAtR0RoNC-jKpqsVTMqVe3gMJG41yct4GBVndroI9la643LdwR1-nkxMVDc4byQLokS0viigauu7hWMgb0yWJVejQpN_OdJ/s1600/IMG_0641.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxusS3tKdnOmRbkeMOvETvO3Mba5aMNU_dhjxZsrolP8kNpXAtR0RoNC-jKpqsVTMqVe3gMJG41yct4GBVndroI9la643LdwR1-nkxMVDc4byQLokS0viigauu7hWMgb0yWJVejQpN_OdJ/s640/IMG_0641.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-26539439879581146602020-01-12T06:17:00.000-08:002020-01-12T06:18:35.275-08:00Pari sanaa Iranin kulttuuriperinnöstä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtbgMJdL9uU41-vgmLbmt4k-W7XTWqQgx_3kXWiLiTDxAQAKudLTn9eOiygS-yUmEgkjfuXTElLMV2LlSupMmE1jaaa0HJPPVJlO-O2m_h2a6RVgzqeDzIjVlo8CUV6ALH9PmbsYXClqts/s1600/IMG_5212.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtbgMJdL9uU41-vgmLbmt4k-W7XTWqQgx_3kXWiLiTDxAQAKudLTn9eOiygS-yUmEgkjfuXTElLMV2LlSupMmE1jaaa0HJPPVJlO-O2m_h2a6RVgzqeDzIjVlo8CUV6ALH9PmbsYXClqts/s640/IMG_5212.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Iranin kulttuuriperintö on ollut viime päivinä otsikoissa kun erään suurvallan johtaja uhkasi poliittisessa kriisissä iskeä nopeasti ja erittäin kovaa myös näihin kulttuuriperintökohteisiin. Ja vaikka hän muutama päivä myöhemmin oli pakotettu peräytymään sanojensa takaa, kävi ilmeiseksi ettei tällä johtajalla ole mitään käsitystä kansainvälisistä laeista tai edes siitä, että hän uhkauksillaan asettui samaan riviin kaikkien niiden kanssa, jotka ovat viime vuosina tuhonneet kulttuuriperintöä Lähi-idässä ja muualla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CAo-HP1BMIDsBRloTb0yoCC1KP2dxGsm17AL8RwuSrVlYqZKyIIbVEXPAsf-VfMpltJHG_Uktk1dLXiTbVrtLlBed2w92D5jtNQ95P57i0e3guKFTkIJ5TJ4E2BfovtMNDjcF0l80Pu7/s1600/P1010580.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CAo-HP1BMIDsBRloTb0yoCC1KP2dxGsm17AL8RwuSrVlYqZKyIIbVEXPAsf-VfMpltJHG_Uktk1dLXiTbVrtLlBed2w92D5jtNQ95P57i0e3guKFTkIJ5TJ4E2BfovtMNDjcF0l80Pu7/s640/P1010580.JPG" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Välittömästi tämän suurvallan johtajan twiitattua uhkauksensa, some täyttyi tutkijoiden postauksista. Niissä jaettiin kuvia Iranin kulttuuriperintökohteista tunnuksella #IranianCulturalSites. Twiittejä seurasi erilaisten henkilöiden (esim <a href="https://www.nytimes.com/2020/01/06/opinion/letters/iran-culture-war-crime.html">täällä</a>) ja instituutioiden lausunnot (esim. ICOM <a href="https://icom.museum/en/news/icom-and-icomos-jointly-and-strongly-condemn-any-deliberate-destruction-of-cultural-heritage/">täällä</a>), joissa yksikantaan tuomittiin tällaiset uhkaukset ja joissa korostettiin kulttuurikohteisiin iskemisen olevan sotarikos. Niillä ei ole tietysti mitään vaikutusta tämän suurvallan johtajan omiin asenteisiin, mutta tutkijoiden ja instituutioiden on selkeästi esitettävä se, että tämänkaltaiset uhkailut ovat alhaisia ja yksinkertaisesti väärin (puhumattakaan siitä, että se oli myös erittäin epäviisasta, lue Stephennie Mulderin mielipide <a href="https://eu.usatoday.com/story/opinion/2020/01/08/iran-cultural-sites-trump-qassim-suleimani-column/2832522001/">täältä</a>).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia0t-Gp0hrYYw1Y9ykWhbVjUCa-h3MmQghIwu7PoR0IvEvVG8FaV2k1NQluy1oo-ueCNQG2gBhkzamF88fElVBAV3rbpnWC2xX1BDyPhnqygSu2GhxUV2RoqZMF79M63f0gLeORmlZLuhc/s1600/P1010600.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia0t-Gp0hrYYw1Y9ykWhbVjUCa-h3MmQghIwu7PoR0IvEvVG8FaV2k1NQluy1oo-ueCNQG2gBhkzamF88fElVBAV3rbpnWC2xX1BDyPhnqygSu2GhxUV2RoqZMF79M63f0gLeORmlZLuhc/s640/P1010600.JPG" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Itse mietin Irania ja sen kulttuuriperintöä autossa, palatessani Loppiaisena pohjoisesta takaisin etelään. Iran on yksi maailman rikkaimmista maista mitä tulee muinaismuistoihin ja kulttuuriperintöön, silti moni tietää maan historiasta tai kohteista vain vähän. Moni seikka nykyisessä poliittisessa ja tutkimuseettisessä tilanteessa on vaikeaa ja ristiriitaista. Oma suhteeni Iraniin alkaa jo varhain: vanhempani vierailivat siellä 1971 ja siksi olen jo leikkikouluikäisestä tiennyt tällaisen maan olevan olemassa. Opiskeluaikoina pääsin Iranin muinaiskulttuureita lähimmäksi silloin kun osallistuin Prof. <a href="https://de.wikipedia.org/wiki/Werner_Gauer">Werner Gauer</a>in seminaariin<i> Phidias und die Perserkriege</i> ja referaatissani kysyin oliko Phidiaan Parthenon-temppeliin suunnittelemat friisit ottaneet mallia Persepoliin reliefeistä. Näyttää siltä, että olin jo silloin kiinnostunut siitä, miten kahden "vihollisvaltion" välillä voi olla paljonkin kulttuurivaikutteiden vaihtoa poliittisista konflikteista huolimatta. Persialaiset käyttivät rakennustöissään mm. kreikkalaisia kivenhakkaajia ja kuvanveistäjiä, mutta säilöivät myös Persepoliin "aarrekammioon" taidetta/sotasaalista, esimerkiksi Gauerin Penelopeksi identifioiman korkealaatuisen veistoksen, jonka löytyminen Persepoliista on aiheuttanut päänvaivaa tutkijoille -- milloin ja miksi?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8JlY5Ff2bkEB8R9lXdRG8dMtDAR0fmzTSpXHfbjWkyeOdN28OcTEiUc7MUYhLwsW6uz7y0QtLfK7RKNb67H4pO9FlSLCRFPL0eMIlJU7H2nmtOOrjuTqHoi8B7R50OoMvrO2qhyphenhyphent1lkHr/s1600/IMG_7392.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8JlY5Ff2bkEB8R9lXdRG8dMtDAR0fmzTSpXHfbjWkyeOdN28OcTEiUc7MUYhLwsW6uz7y0QtLfK7RKNb67H4pO9FlSLCRFPL0eMIlJU7H2nmtOOrjuTqHoi8B7R50OoMvrO2qhyphenhyphent1lkHr/s640/IMG_7392.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olen päässyt itsekin kerran Iraniin -- siitä tulee keväällä tosin jo 15 vuotta. Se oli työmatka Suomen Lähi-idän instituutin säätiön asiamiehenä ja nyt minua harmittaa se, etten matkan luonteesta johtuen pystynyt valokuvaamaan muutamaa räpsyä lukuunottamatta. Arkeologisessa museossa Teheranissa oli ainakin silloin valokuvaaminen kielletty. Viime vuosina olen puolestani ollut hyvinkin kiinnostunut siitä miten erilaisia monumentteja ja patsaita ryöstettiin ja kuljetettiin sotasaaliina maantieteellisesti pitkiäkin matkoja. Elamilainen ja persialainen pääkaupunki Susa tuli 1900-luvun alussa kuuluisaksi kun ranskalaiset arkeologit löysivät sieltä Babylonian kuningas Hammurabin (1700-luku eaa) <a href="https://www.louvre.fr/en/oeuvre-notices/law-code-hammurabi-king-babylon">lakikiven</a>, joka oli ennen ryöstöään seissyt Sipparissa jo useamman sadan vuoden ajan. Elamilaiskuningas Shutruk-Nahhunte I kunnostautui myös monien patsaiden kuljetukseen ja kaiverrutti usein oman piirtokirjoituksen ryöstämiinsä patsaisiin. Nyt nämä monumentit asustavat vieläkin kauempana alkuperäisestä sijoituspaikastaan eli Pariisin Louvressa. Maailman museot ja yksityiskokoelmat ovat täynnä nykyisen Iranin maaperästä peräisin olevia muinaismuistoja, joiden eettisyys on kyseenalainen ja osittain esineistöä on viime vuosien aikana palautettu Iraniin, etenkin Yhdysvalloista (ks. esim. <a href="https://phys.org/news/2017-02-iran-ancient-persian-artifacts.html">täällä</a>, <a href="https://news.uchicago.edu/story/oriental-institute-helps-return-stolen-persepolis-artifact-iran">täällä</a> ja <a href="https://www.nbcnews.com/sciencemain/archaeo-diplomacy-us-gives-million-dollar-cup-back-iran-8C11281668">täällä</a>)</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiExaFLeLsD1wjtthczQcrHf7yjZ7XuWNuB_HwKfrtrKsTZ9rX2-UNwsrRgmXrnGNL3fmlsYikpU60DKWRfEWkTOrA-KoyffMcesq8k9Z8xxSpPUpw2H6-PsAzBocDLrXjjW40X0ikCGifR/s1600/IMG_4382.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="708" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiExaFLeLsD1wjtthczQcrHf7yjZ7XuWNuB_HwKfrtrKsTZ9rX2-UNwsrRgmXrnGNL3fmlsYikpU60DKWRfEWkTOrA-KoyffMcesq8k9Z8xxSpPUpw2H6-PsAzBocDLrXjjW40X0ikCGifR/s640/IMG_4382.jpeg" width="282" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Teheranissa, aikoinani, nappasin kuvan mutiloidusta pronssipatsaasta <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Sa%27dabad_Complex">Sa'dabad-palatsin</a> edustalla. Vasta myöhemmin kiinnostuin näistä, kaadetuista ja tuhotuista hallitsijapatsaista. Iranin 1979 vallankumouksen ja sen jälkeisen ajan melskeissä myös osa sen muinaismuistoista olisi voinut kokea saman kohtalon, tuhotuksi tulemisen. Mutiloidessaan 1900-luvun shaahien patsaita iranilaiset kuitenkin tuhosivat maansa tulevaisuuden kulttuuriperintöä (samoin kuin irakilaiset tekivät Saddam Husseinin <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Firdos_Square_statue_destruction">patsaille</a>), suojelevathan he tällä hetkellä museossaan esimerkiksi Dareios I:n <a href="http://www.achemenet.com/en/visit/?/susa/the-statue-of-darius">patsasta</a>, ja persialaiskuninkaiden muotokuvia moninaisissa reliefeissä. Jos/kun miellämme muinaismuistot usein "taiteeksi" ja lähdemme siitä, että kaikki muinaiset hallitsijapatsaat ovat taidetta ja sellaista kulttuuriperintöä, jota täytyy ehdottomasti suojella esimerkiksi ääriuskonnollisten ryhmien ikonoklasmilta, törmäämme näiden 1900-luvun diktaattoripatsaiden kanssa erikoiseen kaksoisstandardiin. Ovatko ne vain poliittista henkilöpalvontaa ja hirmuhallitsijoiden kuvat on ehdottomasti kaadettava, häväistävä ja tuhottava? Vai ovatko nekin tämän päivän taidetta, jota ihaillaan ja arvostetaan parin sadan vuoden päästä, kuten me vaalimme Assurbanipalin tai Konstantinus Suuren muotokuvia? Aihepiiri askarruttaa minua suuresti -- samoin kuin se, että hallitsijapatsaiden pystyttäminen ja niiden tuhoaminen poliittisissa konflikteissa on kulttuurejamme, sekä muinaisia että nykyisiä, kuin itäisiä ja läntisiä, vahvasti yhdistävä piirre. Tällainen vuosituhantinen jatkumo on mielestäni hyvin kiinnostavaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR6tcj9O4zdQ8B2z_SHMRqm2Xh9MD9olRvC6Kg-z70m6lQpetNyu4riPGtgjTpMYVyY4ug0311U8yPji5JiTwv2-WttruBwmIY0QRVPNDXty1JF9FsiMoDtygyFAQRjz0c6G26ah7H3Ugi/s1600/P1010575.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhR6tcj9O4zdQ8B2z_SHMRqm2Xh9MD9olRvC6Kg-z70m6lQpetNyu4riPGtgjTpMYVyY4ug0311U8yPji5JiTwv2-WttruBwmIY0QRVPNDXty1JF9FsiMoDtygyFAQRjz0c6G26ah7H3Ugi/s640/P1010575.JPG" width="480" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-MKbnw93hIgk8433-WqGPaJkiffuUn4KmuR_7k1p87nvH5ZpgnWhFZDGxU_S7lCkw5qFo9HS7Fvi5MLXh4f2laBR0-L6SzQ6dhlrHNax9Ne6M0quQZuNe6UXqNdbYKhZfkvySNK7Tu1q-/s1600/IMG_6288.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1369" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-MKbnw93hIgk8433-WqGPaJkiffuUn4KmuR_7k1p87nvH5ZpgnWhFZDGxU_S7lCkw5qFo9HS7Fvi5MLXh4f2laBR0-L6SzQ6dhlrHNax9Ne6M0quQZuNe6UXqNdbYKhZfkvySNK7Tu1q-/s640/IMG_6288.jpeg" width="546" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-P-JEE1uSTl83IUfe_0CASiXDpePj-AVhaNO4O5qOnafXx668OXIX-LiguHEElZDvVnZCpC0ql56P9xMStLmRyOg8nxEt0MYVmG5bVtpRfAv-6R6nuuzHhSJbU9hVby95U4hqzJiILHaO/s1600/IMG_4259.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-P-JEE1uSTl83IUfe_0CASiXDpePj-AVhaNO4O5qOnafXx668OXIX-LiguHEElZDvVnZCpC0ql56P9xMStLmRyOg8nxEt0MYVmG5bVtpRfAv-6R6nuuzHhSJbU9hVby95U4hqzJiILHaO/s640/IMG_4259.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9aBVbgV_ZyayGtwuZpExHe3sGugNP4x3YAOGqBEmud5j2W5QtThQ2jpENBdZvic_aIBtyzVmav4fz5n0Z_ltmKaar02oiVnaOjdFB8Mn3ih2oUQyOH4mY65txUdQTV2yMwtCyOMa877zk/s1600/IMG_2812.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1532" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9aBVbgV_ZyayGtwuZpExHe3sGugNP4x3YAOGqBEmud5j2W5QtThQ2jpENBdZvic_aIBtyzVmav4fz5n0Z_ltmKaar02oiVnaOjdFB8Mn3ih2oUQyOH4mY65txUdQTV2yMwtCyOMa877zk/s640/IMG_2812.jpeg" width="612" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt kun maailman huomio edes hetkeksi kääntyi Iranin rikkaaseen kulttuuriperintöön, olisi hyvä jos kiinnitettäisiin huomiota myös siihen, miten poliittiset jännitteet myös tässä kohtaa vaikeuttavat tutkijoiden työtä. Arkeologisen tutkimuksen osalta Iran on 1970-80 -lukujen taitteesta lähtien erittäin vaikeapääsyinen, vain harva tutkimusryhmä on saanut esimerkiksi kaivauslupia. Iranilaiset tutkijat puolestaan joutuvat työskentelemään hankalissa olosuhteissa ja he ansaitsisivat kaiken tuen kansainväliseltä yhteisöltä. Iranilaisten museoiden varastoissa on tiettävästi paljon tärkeää, julkaisematonta materiaalia. Poliittisesti puolueeton tutkimusyhteistyö olisi olennaista ja se auttaisi kansainvälistä yhteisöä paremmin kantamaan yhteisvastuuta "maailmanperinnöstä", </div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmanperint%C3%B6luettelo">UNESCOn</a> hengessä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhoW-XcptGy5LedgNSXa_-oOE0gm7hRKZwJ2hGI5IYMARpD9cVZyL6XR16uPbe8EWGMtNKxYaUJTBAstH6v1ONyS5bKU6Cp3UpS8uBGFX_VplWKZTXGbKu_DWrp_nZ6etGiJH3P7_BBfTR/s1600/IMG_7404.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1085" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhoW-XcptGy5LedgNSXa_-oOE0gm7hRKZwJ2hGI5IYMARpD9cVZyL6XR16uPbe8EWGMtNKxYaUJTBAstH6v1ONyS5bKU6Cp3UpS8uBGFX_VplWKZTXGbKu_DWrp_nZ6etGiJH3P7_BBfTR/s640/IMG_7404.jpg" width="432" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Paluumatkalla pohjoisesta etelään jäin viimeiseksi miettimään sitä, onko minunkaltaisteni randomtutkijoiden töistä mitään hyötyä? Muistoista nousi klassillisen arkeologian ordinarius Werner Gauerin hahmo Tübingenissä ja ylempänä mainittu tutkimuksensa Persepoliin "aarrekammiosta" löytyneestä kreikkalaisesta patsaan torsosta, hänen intohimoisesta suhtautumisestaan tutkimuksiinsa ja etenkin vahvasta vakaumuksestaan "minulla on oikeus tutkia sitä mikä on mielestäni kaunista". En ikinä unohda hänen spontaania keskustelunaloitustaan "Übungsraumissa" eräänä viikonloppuna kun hän tahtoi muutaman opiskelijan kanssa pohtia "kanonin merkitystä" nappaamalla nurkasta karttakepin ja nojaamalla siihen ensin täysin hiljaa useamman minuutin ajan. Sodasta ja julmuuksista, valtioiden välisistä sodista huolimatta ihmiset, tieto, ideat, taidesuuntaukset ja tavarat liikkuivat muinaisessa maailmassa -- muinaistutkijat voivat myös jakaa tietoa kaikesta tästä kulttuurin rajat ylittävästä liikkuvuudesta ja sen hedelmällisyydestä. Ihmiskunta on kehittynyt monessa suhteessa, esimerkiksi kulttuuriperinnön suojelussa, sitten persialaissotien. Kansainvälisten sopimusten mukaan enää ei ole ok sotatilanteessa tuhota vihollisen monumentteja (eikä omiaan), enää ei ole ok myöskään uhkailla sellaisella. Monisyisiä ongelmia riittää vielä ratkaistavaksi omistajuuden ja muiden eettisten kysymysten osalta, mutta tehkäämme töitä niitten eteen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimbomR6sBDl1zh28k64ltzv-8TdBHEjcTXOmfJQFhyphenhyphenQ9PPLnZyTJ5iFQWLb-THcFw8niuL_nk6qxAAKKAVuHUckOFOa57lvzgqi5RoUP39uJ6HFzjw5f76_ZVHn4-2HbYl7j_kwp9pUZNR/s1600/IMG_7401.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="974" data-original-width="1600" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEimbomR6sBDl1zh28k64ltzv-8TdBHEjcTXOmfJQFhyphenhyphenQ9PPLnZyTJ5iFQWLb-THcFw8niuL_nk6qxAAKKAVuHUckOFOa57lvzgqi5RoUP39uJ6HFzjw5f76_ZVHn4-2HbYl7j_kwp9pUZNR/s640/IMG_7401.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-9622981931363228352019-12-31T03:18:00.000-08:002019-12-31T03:19:08.522-08:00Randomtutkijan vuosi 2019<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7ktxGsHQZuGsQG9TT9K8szqQSHe3-AqSRWG8toG0ygTlLt8Nl0kCSJRm14NMzqqrgQZ0lQeapz0WDeaj9ClSxUEN2rubnZMyvZ5QhggcWFCKop-FawkdAaR7fLDB5scp1shR53hS6G_BW/s1600/IMG_4538.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7ktxGsHQZuGsQG9TT9K8szqQSHe3-AqSRWG8toG0ygTlLt8Nl0kCSJRm14NMzqqrgQZ0lQeapz0WDeaj9ClSxUEN2rubnZMyvZ5QhggcWFCKop-FawkdAaR7fLDB5scp1shR53hS6G_BW/s640/IMG_4538.jpeg" width="616" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Monet ovat ihmetelleet mitä assyriologille on tapahtunut, postaukset tyrehtyivät keväällä. Tauko blogin päivittämisessä ei tapahtunut suunnitelmallisesti vaan on ollut erittäin monen tekijän summa. Sanotaanko vaikka näin: elämä vei mennessään. Aikomuksia postata kaikennäköisestä hienosta ja mielenkiintoisesta oli hyvin usein, mutta aina tuli mukamas jotain tärkeämpää eteen. Myös energian riittävyyden kanssa on ollut ongelmia. En ole koko vuoden aikana kyseenalaistanut tahtoani jatkaa tätä blogia, mutta mitä pidempi aika kevään edellisestä postauksesta kului, sitä enemmän aloin miettiä ja suunnitella strategian vaihtoa -- kunhan olisi aikaa edes pohtia sellaista!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk31csRHHfwKeD5NJWguvkXWu9J4IeJPW_9lTqrfg82C0yaeZvBHJ_TIGDU1e236kVnoe7B6ec61zUrs7BCPCAhuCHH_hjtkCOBca8UgpDzmmkj1SQi8unMPCG62vr6NRJzya9-iZL5aai/s1600/IMG_4003.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1446" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk31csRHHfwKeD5NJWguvkXWu9J4IeJPW_9lTqrfg82C0yaeZvBHJ_TIGDU1e236kVnoe7B6ec61zUrs7BCPCAhuCHH_hjtkCOBca8UgpDzmmkj1SQi8unMPCG62vr6NRJzya9-iZL5aai/s640/IMG_4003.jpeg" width="578" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Postaaminen jäi, koska läheinen ja rakas ihminen sairastui vakavasti, parantumattomasti. Omat terveysvaivat esiintyvät tätä taustaa vasten naurettavina, vaikka tietenkin kaiken jaksamisen A&O on se, ettei laiminlyö omaa hyvinvointiaan. Olen todella surkea itseni hoitamisessa -- nuorena sillä ei ollut niin väliä, mutta tässä iässä se kostautuu hyvin pian :). Jokavuotinen kevätmasennukseni, joka yleensä helpottaa viimeistään vappuna, jäi päälle -- vire ei ollut eikä ole kenties vieläkään aivan entisellään. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK62eXBX3-5_ryQs8W6Q_yBcAUeo0RoNtk1jEntuH8AricNvyfPtQUH4jncuqxtXnJofiBL7R9I7a1Y2h9nhfuGqj0s__fHsPVh8ZmFTDHutC-SVN5EmXO67dkLBbAbY7lVqA-F9vycIPC/s1600/IMG_4774.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="1280" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiK62eXBX3-5_ryQs8W6Q_yBcAUeo0RoNtk1jEntuH8AricNvyfPtQUH4jncuqxtXnJofiBL7R9I7a1Y2h9nhfuGqj0s__fHsPVh8ZmFTDHutC-SVN5EmXO67dkLBbAbY7lVqA-F9vycIPC/s640/IMG_4774.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Postaaminen jäi, koska mielenkiintoiset työjutut oli asetettava etusijalle. Suomalaisten assyriologien tutkimushistoria on äärimmäisen kiehtovaa ja tein keväällä arkistoissa monia sellaisia "löytöjä", joita en itse ehdi millään käsittelemään. Runsas aineisto aiheuttaa informaatioähkyä. Tutkimushistorian lisäksi osallistuin toukokuun alussa Pariisin <a href="https://www.louvre.fr/expositions/royaumes-oubliesde-l-empire-hittite-aux-arameens">Louvressa</a> avattuun näyttelyyn sekä kirjoittamalla katalogiin, että luennoimalla myöhäisheettiläisistä patsaista museon suuressa auditoriossa järjestetyssä seminaarissa. Kaikki meni hyvin paitsi että tekniikka oli pettää (lupauksista huolimatta) ja putosin korkeat kapeat portaat takaosassa kaksi minuuttia ennen luentoni alkua (olin iloinen ja helpottunut, että Prezi-esitykseni saatiin toimimaan ja siitä sekunnin tarkkaamattomuus...). Luennoin shokissa (vaikka kollegat kyllä väittivät sen menneen loistavasti), posttraumaattinen stressi iski vasta palattuani Pariisista Berliiniin. Entisessä elämässäni koettu parisuhdeväkivalta & portaita alas vetäminen palautuivat mieleen ja toipuminen Louvren keikasta kesti sitten runsaan viikon. Onneksi en katkonut luitani tai saanut sydänkohtausta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK4I5j5mIthQQHqL0Rulok-MRucD_h-35pwKnFZ8xJeb_nYP-XbK53SAAvZQ3k3YeCxc3UhO-lAGcP1brpsBNP3DhBbweXuc1PB41JL-AQ5a0gemMMHWniLn6TD1AjvflYqfzwvfuAZ8Af/s1600/IMG_4784.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="907" data-original-width="1600" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgK4I5j5mIthQQHqL0Rulok-MRucD_h-35pwKnFZ8xJeb_nYP-XbK53SAAvZQ3k3YeCxc3UhO-lAGcP1brpsBNP3DhBbweXuc1PB41JL-AQ5a0gemMMHWniLn6TD1AjvflYqfzwvfuAZ8Af/s640/IMG_4784.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Postaaminen jäi, koska olen viettänyt intensiivisiä työskentelyperiodeja Berliinissä, fellowna <a href="https://www.geschkult.fu-berlin.de/e/rod">tutkijakollegiumissa</a>. Työyhteisö "despoottivillassa" kuten opiskelijat työyhteisöä ja työskentelypaikkaamme kutsuvat, on ihanteellinen ja innostava. Kirjaprojektini on ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja artikkeleitakin on tuloillaan. Berliinissä on mahdollisuus keskittyä näihin omiin juttuihin ja uppoudun tutkimukseen niin täysin että muille asioille jää vain vähän aikaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd2yZHA6_LUsvn2uos61p1SQDoyKUbF2b3hUeyfNwNnBrlmXARjJ929kxOXRL0Zm68fCibflz0xLWN1oTdEw9rX51n3PnW3ZIZ4RAXDvhpSOfbibkJ3cT9Zc5IQ4QXQg1bIj-6874NKepm/s1600/IMG_2242.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd2yZHA6_LUsvn2uos61p1SQDoyKUbF2b3hUeyfNwNnBrlmXARjJ929kxOXRL0Zm68fCibflz0xLWN1oTdEw9rX51n3PnW3ZIZ4RAXDvhpSOfbibkJ3cT9Zc5IQ4QXQg1bIj-6874NKepm/s640/IMG_2242.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Postaaminen jäi, vaikka olin jälleen elo-syyskuussa matkalla Turkissa ja sieltä olen usein postannut ainakin kuvia. Olen matkustanut tänä vuonna, paljolti taiteen perässä, myös esimerkiksi Mäntässä, Tukholmassa ja Pietarissa -- kaikista niistä olisi voinut tehdä useampia postauksia. Gaziantepessä ihailen ystävättäreni pyörittämän naisten kooperatiivin toimintaa: vähäosaiset naiset, myös syyrialaisia pakolaisia, valmistavat käsitöitä ja muita tuotteita, joita myydään erilaisilla messuilla ja muissa tapahtumissa. Naisilla on hyvä yhteishenki ja asenne. Toivoisin voivani auttaa heitä enemmän kuin tällä hetkellä teen -- jos minulla olisi talo samoilla kulmilla, voisin osallistua konkreettisemmin. Unelma talosta elää, elämässä pitää olla unelmia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6PodcYHHSr9TGgotz5sQKDw4Pv5IeP34bhNmlTeIPDnR5qhFETBB9ZCC_xRZWCyp0M2A9ogiqhXOXSlYZ5SOkT7hA-80mH9R_FyfuOz9QACZi80oue4aftt8BNLJf0CMYYnhSUCaA7S8J/s1600/IMG_5800.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1404" data-original-width="1600" height="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj6PodcYHHSr9TGgotz5sQKDw4Pv5IeP34bhNmlTeIPDnR5qhFETBB9ZCC_xRZWCyp0M2A9ogiqhXOXSlYZ5SOkT7hA-80mH9R_FyfuOz9QACZi80oue4aftt8BNLJf0CMYYnhSUCaA7S8J/s640/IMG_5800.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Postaaminen jäi, koska... Kun uppoutuu tutkimukseen, muu elämä jumittaa. Kun olen Berliinissä, kodinraivausprojekti ei edisty, kodinvaihtoprojektista puhumattakaan. Teen yhä elämän ilotarkistusta, pohdin suhdettani materiaan, erityisesti esineisiin. Olen löytänyt iloa taiteesta ja Berliinissä ollessani olen alkanut ostaa kaikenlaista kirjallisuutta, mikä liittyy myös nykytaiteeseen ja etenkin taiteen keräämiseen. Kesällä luin ahnehtien <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Hans-Ulrich_Obrist">Hans-Ulrich Obristin</a> kirjan <a href="https://www.penguin.co.uk/books/179/179795/ways-of-curating/9780241950968.html"><i>Ways of Curating</i></a> (Penguin 2015), sain siitä monta ideaa parantaa omaa elämänlaatuani vaikken ammattimainen taidekuraattori olekaan. Aina välillä päätän tarmokkaasti, että en anna elämän vaikeiden asioiden musertaa vaan teen sitä, mikä tuottaa nimenomaan iloa, toteutan innostavia asioita. Tutkin ja harrastan DIY-taidehankkeita. Yksi niistä on kaikkien Anselm Kiefer-taidekirjojen hankkiminen, jotka suinkin sattuvat tielleni. Sain myös yhden opuksen lahjaksi syksyllä. Niille hankin oman kirjahyllyn (kunhan oikea sattuu kohdalle, ts. teetän niille omalaisen), näin kokoelmasta tulee oma taideinstallaatio.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYk-fYr0xoMzKdHPLqxIWTgUjtRPJaQezxLsrtOfjgFSU_eT94f6uNwi1SAmkE6WjBw76rYUGE-agZUauA-Ev9qqQ6vE3DAw_n0qdo2v0HyHc94dhjN7x3DxxF2hC4UsjxvLXfs2xq-xkv/s1600/IMG_5593.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYk-fYr0xoMzKdHPLqxIWTgUjtRPJaQezxLsrtOfjgFSU_eT94f6uNwi1SAmkE6WjBw76rYUGE-agZUauA-Ev9qqQ6vE3DAw_n0qdo2v0HyHc94dhjN7x3DxxF2hC4UsjxvLXfs2xq-xkv/s640/IMG_5593.jpeg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcs-_G57CscuioJGeFHaseZ5__yu-KDkRpoap1F9aHyPNtk6SA665JhpKCyGgEwi_by-6Hx2HziMn_BwL_mfxceQp2qsRVh_E1UFOUKYO1IT7nAiEdb59kv0SVI362yFuWtR2k5pSiKouY/s1600/IMG_4979.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1344" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcs-_G57CscuioJGeFHaseZ5__yu-KDkRpoap1F9aHyPNtk6SA665JhpKCyGgEwi_by-6Hx2HziMn_BwL_mfxceQp2qsRVh_E1UFOUKYO1IT7nAiEdb59kv0SVI362yFuWtR2k5pSiKouY/s640/IMG_4979.jpeg" width="536" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Toinen DIY-taidehankkeeni nimi on Taidekoti Valjus. Esikoinen muutti syksyllä Ouluun ja hänen opiskelijakämpässään on nyt "eka ripustus" taidetta, jota katselemaan ja siitä keskustelemaan kutsuttiin joulun alla oululaiset sukulaiset ja ystävät. Ekaa ripustusta varten hankimme uuden työn, johon totaalisesti hurahdin lokakuussa <a href="https://helsinkicontemporary.com/">Helsinki Contemporarylla</a> käydessäni (<a href="https://helsinkicontemporary.com/artist/heli-rekula">Heli Rekulan</a> fotogravyyri <i>Doggie Paws</i>). En vielä tiedä mihin päin tulen Taidekoti Valjusta viemään, mutta yksi vaihtoehto voisi olla järjestää kesäisin pop-up -näyttelyitä taiteilijoille ja valokuvaajille, jotka etsivät vaihtoehtoista (ja maksutonta) foorumia asettaa joitain töitään esille. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhukaCiJEy4KgaLC-5efXpf2m38A9mqHHntRCjsOd94V7GfAPLS9dz00sXTxxDlgbbqasH89pa4yOxgubVxGXQQ3YQrp0AzOCS0lkeKE-5_JV7hpdJy8g65U7EMudvtXoP5LmUt9oZglJoP/s1600/IMG_0296.HEIC" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="513" data-original-width="1600" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhukaCiJEy4KgaLC-5efXpf2m38A9mqHHntRCjsOd94V7GfAPLS9dz00sXTxxDlgbbqasH89pa4yOxgubVxGXQQ3YQrp0AzOCS0lkeKE-5_JV7hpdJy8g65U7EMudvtXoP5LmUt9oZglJoP/s640/IMG_0296.HEIC" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpONmFZiVjb8zVVh_mQFIHb0Utlz6izs7NuZLuNtwKvX3Lcqn7QhVG8qlYh_iiA7PAmnBzSeF0OI9DNPms4xcxLslci45PhHrMiyuI_TH0-pfI3pPv1apZAIKdhE1RwlfqpPA0fAHLuJKT/s1600/IMG_7530.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1440" data-original-width="1600" height="576" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpONmFZiVjb8zVVh_mQFIHb0Utlz6izs7NuZLuNtwKvX3Lcqn7QhVG8qlYh_iiA7PAmnBzSeF0OI9DNPms4xcxLslci45PhHrMiyuI_TH0-pfI3pPv1apZAIKdhE1RwlfqpPA0fAHLuJKT/s640/IMG_7530.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kolmas DIY-taidehankkeeni ei liity ainoastaan kuvataiteeseen. Jatkan tämän blogin pitämistä, koska tästä tulee nyt osa <i>Randomtutkijan päiväkirjaa</i>. Pari vuotta sitten <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Marko_Erola">Marko Erola</a> ei kestänyt parissa postauksessa ja myös Twitterissä esittämääni kritiikkiä hänen yhdessä taidekaupparikoksista ehdottomaan vankeuteen tuomitun Jouni Rannan kanssa kirjoittamastaan kirjasta <i><a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2017/04/vilpiton-mieli-jatkopostaus.html">Vilpitön mieli</a> </i>(Tammi 2017). Niipä hän Twitterissä (ennen kuin esti minut) äityi haukkumaan minua "randomtutkijaksi". Olin niin huvittunut tästä nimityksestä, että päätin heti omia sen (#randomtutkija) ja nyt aion käyttää sitä kirjoittaessani päiväkirjaa, joka risteilee autobiografian ja autofiktion sekavassa välimaastossa (vihaan sanaa "rajapinta", siksi en käytä sitä :) ). Randomtutkija pitää blogia, jota reflektoi päiväkirjassaan. Blogipostauksista tulee ensi vuonna luultavasti lyhyempiä, mutta toivottavasti niitä on tähän vuoteen verrattuna enemmän. Katsotaan mihin tämä kaikki johtaa ja mistä elämänilo löytyy.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVGZvCJZchtHAhf9H1Qn0QVxaew8jVDbL8qCXboqzvlIuio64S7v218ZB-sKyKki4ob06q__Xg8Wk5gW3pzj5VEBN0Cidz-VqQ0V1XD_2HAl1wJnCGonVbuv8MJQEVEcIlICh_DO1R8Vo2/s1600/IMG_4393.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1194" data-original-width="1600" height="476" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVGZvCJZchtHAhf9H1Qn0QVxaew8jVDbL8qCXboqzvlIuio64S7v218ZB-sKyKki4ob06q__Xg8Wk5gW3pzj5VEBN0Cidz-VqQ0V1XD_2HAl1wJnCGonVbuv8MJQEVEcIlICh_DO1R8Vo2/s640/IMG_4393.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Toivotan kaikille onnellista Uutta Vuotta 2020, paljon hyviä asioita ja kauneutta. Halatkaa rakkaitanne, se on elämässä kaikkein tärkeintä. Otan uuden vuoden vastaan jälleen kuusamolaisissa maisemissa. Tänne eivät paha maailma ja ahdistus yllä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CP-D9rCSubnT6259n_owl6Xj1fIWUJXM4eTDN2yrXoQ1V-h4DpbIhBDRYCB3KU6dG5YxSBSfLI-lEPZwDozLZu_5049pMXo_6quF_tym7mbzPdnjBd_Rpln0oqIA5ojXT1Q8Zr3bTv4a/s1600/256744FD-484F-43A0-977A-65B8FACD3A57.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj-CP-D9rCSubnT6259n_owl6Xj1fIWUJXM4eTDN2yrXoQ1V-h4DpbIhBDRYCB3KU6dG5YxSBSfLI-lEPZwDozLZu_5049pMXo_6quF_tym7mbzPdnjBd_Rpln0oqIA5ojXT1Q8Zr3bTv4a/s640/256744FD-484F-43A0-977A-65B8FACD3A57.JPG" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<br />
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-21081526848265867172019-04-14T09:48:00.001-07:002019-04-14T09:50:33.479-07:00Assyriologi tekee matkoja ja arkistolöytöjä <br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHpWw0-I2MAfnJQYDdBEMI2JmLqRi319LmnQkPPy8ubL9je6Pt76Pvg1WrQQe3Vr7a_l5pIPgXQZvtPRJOg6tbu6t4vUzq66h4j5qDjP1kOvvd_ILBPfV6mquaFUMUsM5CX8drp1rmLW-0/s1600/IMG_3455.jpeg" imageanchor="1"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHpWw0-I2MAfnJQYDdBEMI2JmLqRi319LmnQkPPy8ubL9je6Pt76Pvg1WrQQe3Vr7a_l5pIPgXQZvtPRJOg6tbu6t4vUzq66h4j5qDjP1kOvvd_ILBPfV6mquaFUMUsM5CX8drp1rmLW-0/s640/IMG_3455.jpeg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi on ollut taas jonkun aikaa hiljaa. Toisinaan matkat ja tutkimukset vievät niin mennessään, että blogipostausten kirjoittaminen jää, vaikka sopivia aiheita olisi jonossa tusinoittain. Toisinaan myös vähemmän suotuisa terveydentila vie energiaa -- tämä on ollut viime viikkoina niinikään osasyy hiljaisuuteeni. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwx_wL9qCjA94N0QdUXBLs-CeYqgZMCbiJ2uz0krGk-CF4d1KT0Bg-SKFI8OuqLQqBVNdSFfThyRKjuTc4B2tAb8f4jQ5VAmcMwQfmRNhEe1KBV06VyyYTwYQ2mFARA49_rLGotuMzZgG2/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2019-4-14+kello+17.51.23.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="942" data-original-width="1600" height="376" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwx_wL9qCjA94N0QdUXBLs-CeYqgZMCbiJ2uz0krGk-CF4d1KT0Bg-SKFI8OuqLQqBVNdSFfThyRKjuTc4B2tAb8f4jQ5VAmcMwQfmRNhEe1KBV06VyyYTwYQ2mFARA49_rLGotuMzZgG2/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2019-4-14+kello+17.51.23.png" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Runsas viikko sitten palasin Asconasta, <a href="https://www.monteverita.org/en/monte-verita/monte-verita">"Totuuden vuorelta"</a>, jossa järjestettiin eksklusiivinen tutkijatapaaminen. Aiheena olivat "ne" myöhäisheettiläiset, joita olen intensiivisesti tutkinut viimeisten 25 vuoden ajan. Keskusteluiden anti ei ollut mitenkään ylen suuri, mutta olin iloinen siitä, että tutustuin muutamaan sellaiseen kollegaan, joiden kirjoituksia olin kyllä lukenut, mutta joita en ollut tavannut vielä <i>in persona</i>. Kokouksen päätyttyä vierailin erään vuosikymmenten takaisen ystävän luona -- me tunsimme ja olimme tekemisissä toistemme kanssa oikeastaan vain ensimmäisen Tübingenin syksyni ajan (v. 1986) ja löysimme toisemme uudelleen vasta muutamia vuosia sitten FBn kautta. Hän asuu perheineen Asconan lähellä, viehkossa satoja vuosia vanhassa talossa, talouteen kuuluu myös kolme kiinalaista mamu-kissaa. Tapaaminen oli merkittävä siinä mielessä, että molempien elämä on mennyt aika lailla eri tavalla kuin ajattelimme aikoinamme vähän yli 20-vuotiaina. Kertomuksia reflektoidessani syntyi tunne, että olen sittenkin ollut aika onnekas.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI6n41HmS0SYxwChgja8Wp5XLZ1C0FMgxB9amOn-WI0a9V41EvI65uyBJomAAoYl9k8cheFzLqfToKDVQSb_iEXTwz4An4TGhsd_28Rr2VJucQuOJBPrJdBwJLmLyqAIMYqTc58G-Gt-Lw/s1600/IMG_3851.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjI6n41HmS0SYxwChgja8Wp5XLZ1C0FMgxB9amOn-WI0a9V41EvI65uyBJomAAoYl9k8cheFzLqfToKDVQSb_iEXTwz4An4TGhsd_28Rr2VJucQuOJBPrJdBwJLmLyqAIMYqTc58G-Gt-Lw/s640/IMG_3851.jpeg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Matkalla Milanoon ja Milanossa, missä oli tarkoitus viettää iltapäivä ja ilta, satoi vettä. Osittain rankastikin. Ei tehnyt mieli tutustua nähtävyyksiin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqNxvJcmqkiLBe5FGdytm4vBj-Nb21LOJTagw7By51R7P7f1yT7QmayuTYJ87PSIpJwVpi6Ra3LORzVaVJlLISIEyN4CNqqj8uqIfrexW0Cv_UBGAS82G-0lx8LfjNldpjzFPOiZG5z9yD/s1600/IMG_3480.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqNxvJcmqkiLBe5FGdytm4vBj-Nb21LOJTagw7By51R7P7f1yT7QmayuTYJ87PSIpJwVpi6Ra3LORzVaVJlLISIEyN4CNqqj8uqIfrexW0Cv_UBGAS82G-0lx8LfjNldpjzFPOiZG5z9yD/s640/IMG_3480.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen sijaan haahuilin kirjakaupoissa ja kahvilassa, ostin "muutaman" kirjan ja vetäydyin niiden kanssa suosiolla hotellihuoneeseeni loppuillaksi. Kiefer-kokoelmani sai uuden opuksen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjns0oOCDKta6hEAqdKQ2LiLKDnXHM_jrGdB2W1sO4SN9sZXpLqIwr_3oX04Vccy4eMZxbG7nIgOID8OUAjBVB_-Dl87NTJykVMUl3TCUkYDQQ1ON1DXrt9z4fOsN6A9Te_2g-PgRnUixk3/s1600/IMG_3905.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjns0oOCDKta6hEAqdKQ2LiLKDnXHM_jrGdB2W1sO4SN9sZXpLqIwr_3oX04Vccy4eMZxbG7nIgOID8OUAjBVB_-Dl87NTJykVMUl3TCUkYDQQ1ON1DXrt9z4fOsN6A9Te_2g-PgRnUixk3/s640/IMG_3905.jpeg" width="480" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kokousmatka keskeytti tutkimushistoriallisen artikkelin kirjoittamisen. Aiheena ovat suomalaiset assyriologit eräässä tutkimushistoriallisessa kokoomateoksessa. Koska olen julkaissut "perustietoa" suomalaisista kollegoista jo muissa paikoissa, päätin lähestyä aihetta suomalaisten ja kansainvälisen assyriologiyhteisön verkostoitumisen kannalta ja osoittaa yhteyksien merkityksen tutkimukselle. Suomalaiset assyriologitkaan eivät ole menestyneet tyhjiössä, ja heidän yhteyksiään ulkomaille voi tutkia esimerkiksi säilyneen kirjeenvaihdon kautta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMho-glcHz4MNSdSXdGAFU1q_DlmzcqTtTP36ka47RTvvT9H-2U7f4uklRuiloN0sFU6u8k-JXFm00xQS6FWEOqS1hNc1Ut1T4RpvTp5-QzjtEkK-rizko3C1oWvVGa8cpC3GQMZXBL8gV/s1600/IMG_4307.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1077" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMho-glcHz4MNSdSXdGAFU1q_DlmzcqTtTP36ka47RTvvT9H-2U7f4uklRuiloN0sFU6u8k-JXFm00xQS6FWEOqS1hNc1Ut1T4RpvTp5-QzjtEkK-rizko3C1oWvVGa8cpC3GQMZXBL8gV/s640/IMG_4307.jpeg" width="430" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Viikot ennen ja jälkeen Sveitsin ja Italian matkan olen ollut jonkinlaisessa tutkimuseuforisessa tilassa. Oman isäni kirjeenvaihdon ja autobiografisten tekstien lisäksi (joihin olen perehtynyt jo aikaisemmin), olen käynyt läpi olennaista materiaalia helsinkiläisissä arkistoissa. Arkistoon kun astuu, vievät kirjeet lukijan tuhansille aikamatkoille ja mielen täyttää löytämisen vimma.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfTu-Cp6ztGIwUwhw6dBm_KJxi7VzNsLDMwyCM73RW7og0ItcgMYXduSvBi3j6ys9StS7_iFm92iAprL_SHFgTagzVuQytQzmnN15tn55i9tbeYvqVKomt6XMIDszG_G2S6bTrXHiFmlgY/s1600/IMG_3691.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="910" data-original-width="1600" height="362" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfTu-Cp6ztGIwUwhw6dBm_KJxi7VzNsLDMwyCM73RW7og0ItcgMYXduSvBi3j6ys9StS7_iFm92iAprL_SHFgTagzVuQytQzmnN15tn55i9tbeYvqVKomt6XMIDszG_G2S6bTrXHiFmlgY/s640/IMG_3691.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kirjeiden läpikäyminen on ollut antoisaa, koska niiden avulla ymmärtää paremmin tutkijoiden julkaisuja. Taustalla vaikuttaa aina ihmisiä, inhimillisiä tragedioita, akateemista juonittelua, sattumia -- koko ihmiselämän kirjo. Myös historiallisilla ja poliittisilla tapahtumilla on suuri vaikutus. Ja arkistoissa tekee aina löytöjä, niitä minulle on kertynyt näillä etsintäkerroilla ylenmäärin. Viime viikkojen aikana olen myös vahvasti oppinut ymmärtämään sen, että verkostojen kannalta merkittävät ihmiset eivät aina ole itse tutkimusten ja/tai julkaisujen kannalta katsottuna profiloituneimpia. Kirjoittaessani lyhyttä englanninkielistä kuvausta <i><a href="https://www.academia.edu/409187/Assyriological_Studies_in_Finland">Assyriological Studies in Finland</a>, </i>kirjoitin <a href="https://www.academia.edu/409187/Assyriological_Studies_in_Finland">Harri Holmasta</a> (1886-1954) suhteellisen niukasti, koska hän ei ensimmäisen maailmansodan jälkeen, valitessaan leipätyökseen diplomaattisen uran, enää julkaissut assyriologista tutkimusta samassa mitassa kuin akateemiset tutkijat. Verkostojen kannalta Holma on kuitenkin useammassa käänteessä tärkeässä ja ratkaisevassa roolissa, etenkin henkilönä joka välitti runsaasti myös "prosopografista" tietoa kollegoista opettajalleen Knut Tallqvistille (1865-1949). Nykypäivän assyriologeille Holma on miltei täysin tuntematon hahmo.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1m8mKeVR667sDY33xFf3I1Q0M45ZtidPovSkfSkiTJQAJJJBefCGzUBIv6QXbXarHvqEl5rCVaZzlBQYJIvmrNyzS5jgcABtaLeTXKJjUbyQyQe35hTchCRpZWy-7KBKVVmz2v9DgWufo/s1600/IMG_4310.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1083" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1m8mKeVR667sDY33xFf3I1Q0M45ZtidPovSkfSkiTJQAJJJBefCGzUBIv6QXbXarHvqEl5rCVaZzlBQYJIvmrNyzS5jgcABtaLeTXKJjUbyQyQe35hTchCRpZWy-7KBKVVmz2v9DgWufo/s640/IMG_4310.jpeg" width="432" /></a></div>
Jo pari vuotta sitten kun tutkin suomalaisten assyriologien savitauluostoja esitelmää varten, törmäsin arkistoissa sellaisiin kirjeisiin, joissa käsiteltiin 1930-40 -lukujen antisemitismiä ja orientalisteja. En silloin ehtinyt jäädä lukemaan ja käsittelemään tätä aihetta, vaikka se kovasti kiinnostikin. Nyt viikolla eteeni lankeaa <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/A._Leo_Oppenheim">A. Leo Oppenheimin</a> (1904-1974) ja hänen puolisonsa 1930-40 -luvuilla kirjoittamia kirjeitä. Oppenheim on yksi 1900-luvun assyriologisen tutkimuksen voimallisimpia hahmoja. Hän onnistui pakenemaan vaimonsa kanssa Wienistä Ranskan kautta Yhdysvaltoihin mutta hänen vanhempansa kuolivat holocaustin uhreina. Kirjeistä ilmenee, että Holma auttoi Oppenheimeja saamaan tarvittavia viisumeita ollessaan Suomen suurlähettiläänä ensin Pariisissa ja sitten Vichyssä. Kaksi assyriologia, joiden ei uskonut olleen missään henkilökohtaisessa kosketuksessa toisiinsa, ovatkin olleet näin yllättävässä vuorovaikutuksessa keskenään. Kansainvälinen assyriologia olisi sotien jälkeen ollut jotain aivan muuta jos Oppenheim ei olisi selviytynyt Yhdysvaltoihin.<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxsmcAANgkQzV5HqKlHg5sUpgcHfriEX6zU9hM6X6LZ1FnZU_UnlMbfiKY4bZ4eIIHZOeWldcvye6G51vEEJupwhzGPKv7ePZUeYDiKNfATahVjtRvutq7Nr66fyVS4HL0IHlZQtSY13EC/s1600/ALOppenheim.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="618" data-original-width="936" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxsmcAANgkQzV5HqKlHg5sUpgcHfriEX6zU9hM6X6LZ1FnZU_UnlMbfiKY4bZ4eIIHZOeWldcvye6G51vEEJupwhzGPKv7ePZUeYDiKNfATahVjtRvutq7Nr66fyVS4HL0IHlZQtSY13EC/s640/ALOppenheim.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">A. Leo Oppenheim Chicagossa 1952 (Eila ja Jussi Aron kotiarkisto)</td></tr>
</tbody></table>
Pelastiko Holma siis Oppenheimin hengen? Oppenheimin puolison <a href="http://www.livewild.org/Oppenheim/oppenheim.html">muisteluiden</a> perusteella kyllä, ne tukevat Holman arkistoissa säilytetyistä kirjeistä saatavaa tietoa. Tieto on merkittävä senkin vuoksi, että Kirsi Houryn vuonna 2006 valmistuneessa pro gradu-työssä <i>"Yllätysten virvatulta" Harri Holma Suomen Vichyn-lähettiläänä </i>(Turun Yliopisto) ilmeisesti esitetään Holman olleen antisemitisti. En ole vielä tuota gradua päässyt lukemaan, toivottavasti lähiaikoina, mutta kykenen myös muun materiaalin avulla todistamaan, että Holma (joka ei kenties ollut maailman miellyttävin persoona) EI ollut antisemitisti, vaan päinvastoin pyrki auttamaan juutalaisia orientalisteja. Mutta näistä yksityiskohdista lisää siis tulevassa artikkelissani, jota nyt siis innolla kirjoitan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMWNcIU4D1o7y4UibvzjxAcrHMb_Ge0nJvcN4JYDvbPmYt78APFJjS41de0zdrOcfoui4nwBNB0hGDxadisO2By5UbbJx9U7q15VG4JYic5vuiCN5BaI54ii3alKf7b_KKPtjY18HUtN5y/s1600/IMG_3703.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="960" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMWNcIU4D1o7y4UibvzjxAcrHMb_Ge0nJvcN4JYDvbPmYt78APFJjS41de0zdrOcfoui4nwBNB0hGDxadisO2By5UbbJx9U7q15VG4JYic5vuiCN5BaI54ii3alKf7b_KKPtjY18HUtN5y/s640/IMG_3703.jpeg" width="480" /></a></div>
<br />
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-77442425234251498342019-03-17T10:37:00.000-07:002019-03-17T12:12:52.043-07:00"Kaikki lähtee hyvästä laukusta"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglKbsyf5TZTo1mxFMjydBAyLz_HcLdGNNqrf5hvzCONudCJMk066mRNERaqpGCpLFTrw6KAHkxSj-V5hZWErl51wyyaxhHM6mvh6-A46-cvrGc9h6Kvtmx4Go6DbvZGNkbicsrsnNXKW0q/s1600/IMG_3214.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="916" data-original-width="1600" height="366" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglKbsyf5TZTo1mxFMjydBAyLz_HcLdGNNqrf5hvzCONudCJMk066mRNERaqpGCpLFTrw6KAHkxSj-V5hZWErl51wyyaxhHM6mvh6-A46-cvrGc9h6Kvtmx4Go6DbvZGNkbicsrsnNXKW0q/s640/IMG_3214.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi tapasi viime syksynä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anna-Kaari_Hakkarainen">Anna-Kaari Hakkaraisen</a> kirjajulkkareissa. En tiennyt hänestä mitään, mutta jäimme juttelemaan hetkeksi, lähinnä Polaroid Snapshot -kamerastani. Sen jälkeen olemme olleen Facebook-kavereita ja seuraamme toisiamme Instagramissa. Anna-Kaari postaa mielettömän kauniita kuvia, sellaisia, joita en osaa itse ottaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqe0MYu9uy-IGKY1D_MqQzwfeBp-Nq-dCtgEsUZVLLZAJRaDUrWqm0cY5JtnqTeLbp8uz24vVjEPdmRPem4cjbbzeZtKD9_Tf0JahQYpdGO3adP5KX6U0lKni2gTZIGzWDdpqUxVtO1kRH/s1600/IMG_3218.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1433" data-original-width="1600" height="572" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqe0MYu9uy-IGKY1D_MqQzwfeBp-Nq-dCtgEsUZVLLZAJRaDUrWqm0cY5JtnqTeLbp8uz24vVjEPdmRPem4cjbbzeZtKD9_Tf0JahQYpdGO3adP5KX6U0lKni2gTZIGzWDdpqUxVtO1kRH/s640/IMG_3218.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kaikki lähtee hyvästä laukusta -- en omista kuin nämä kaksi (matkalaukkuja lukuunottamatta)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Hieman myöhemmin otin selvää, että Anna-Kaari on itse asiassa julkaissut jo useamman romaanin. Minua alkoi kiinnostaa <i>Kristallipalatsi </i>(Tammi 2016), jossa lehtijuttujen ja blogipostausten mukaan oli <i>lifestyle</i>-blogeista ja esineistä ja kauneudesta ja... Ajattelin, että tämä kirja täytyy ostaa kun se osuu eteeni, mutta jostain kumman syystä näin ei ole käynyt. Viikko sitten palatessani erityisen päivän jälkeen kotiin, pyörähdin Ison Omenan kirjastossa ja lainasin kirjan mukaani. Julkiset kirjastot ovat loistavia silloin kun sieltä saa haettua tällaisia herkkupaloja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUKCtl6rakjVWwU99chb2xBo4kwurNfLMToAvzxwbvVdBTJzqkmxyKZ1KArikxx3Yr_sz5AH66XF1cduylF4z1Fz4NJQ2tP-Vgv1LL9slyBbmMTbx0PbRM4xITtamwMwoC-TymMvTX92jB/s1600/IMG_3216.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1308" data-original-width="1600" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUKCtl6rakjVWwU99chb2xBo4kwurNfLMToAvzxwbvVdBTJzqkmxyKZ1KArikxx3Yr_sz5AH66XF1cduylF4z1Fz4NJQ2tP-Vgv1LL9slyBbmMTbx0PbRM4xITtamwMwoC-TymMvTX92jB/s640/IMG_3216.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Jo bussissa kotiin avaan ensimmäiset sivut ja alan lukea. Harvoin romaani kiskaisee minut niin kokonaisvaltaisesti mukaansa. <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Walt_Whitman">Walt Whitman</a>in (1819-1892), kuuluisa muotokuva, jossa runoilijan kädelle on istahtanut perhonen, mutta kaikki onkin vain lavastettua, perhonen on kartonkia... Ja tämän lavastuksen Whitman paljastaa aikansa kohujulkkis <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Oscar_Wilde">Oscar Wildelle</a> (1854-1900), jonka elämä kirjallisen uran ympärillä perustui dandymaiseen lifestyle-vouhotukseen. Wilde otatuttaa itsestään valokuvia, jotka ovat yhtä millintarkasti aseteltuja ja lavastettuja kuin monet tämän päivän selfiet ja oikeastaan kaikki kuvat, joita tämän päivän digitaaliset lifestyleblogit pursuavat. Löydän kirjasta niin paljon pieniä yksityiskohtia, jotka osuvat -- aivan kuin Anna-Kaari olisi nähnyt lapsuuteeni ja osin myös nykypäiväänikin. Tässä murusia huomioistani.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcl_pMT8yBt_j1rrxWuYQrqmkp7oHjjkTO5VA7gzjmrbF_4BP9ZDtDWl64BAEgQCyt5I-Vch52-yeNS4xWWel3W8_6RJbVR7I9wQBlo0NM4BxDIaJ4T0NMSs_L-BUsWLPKAFBBrn22KjNC/s1600/IMG_4518.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="778" data-original-width="1600" height="310" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcl_pMT8yBt_j1rrxWuYQrqmkp7oHjjkTO5VA7gzjmrbF_4BP9ZDtDWl64BAEgQCyt5I-Vch52-yeNS4xWWel3W8_6RJbVR7I9wQBlo0NM4BxDIaJ4T0NMSs_L-BUsWLPKAFBBrn22KjNC/s640/IMG_4518.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Lukiessa kiinnitän niin paljon huomiota tekstissä esiintyviin esineisiin, että välillä menen sekaisin siinä esiintyvistä hahmoista enkä aina pysy kärryillä miten Wilde ja Lontoon Kristallipalatsi oikein kytkeytyvät yhteen. On tutkijanainen, kirjan varsinainen kertoja, joka kirjoittaa Wilden dandyismin ja tämän päivän lifestyle-bloggaamisen yhtäläisyyksistä. On Dora, joka käsitykseni mukaan kasvaa lapsuuttaan yhdessä tutkijanaisen kanssa, he varttuvat aivan erityisessä paikassa eli täysin tunnistettavissa olevassa <a href="https://www.luomus.fi/fi/kaisaniemen-kasvitieteellinen-puutarha">Kaisaniemen Kasvitieteellisen Puutarhan</a> miljöössä ja Suomen kuninkaan virka-asunnoksi tarkoitetussa <a href="https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/734483-tasta-helsingin-keskustan-talosta-piti-tulla-suomen-kuninkaanlinna-nyt-sita-ei-moni">rakennuksessa</a>. (Kyllä, Kasvitieteellinen Puutarhan kasvihuone on saanut inspiraationsa Lontoon Kristallipalatsista, mutta tiedän aivan liian vähän erilaisten kukkien symboliikasta että pysyisin kärryillä mitä ne kaikki mahtavat kertomuksessa symboloida). Kirjassa peilataan myös Doran blogin innokasta seuraajaa Pauliinaa, joka yrittää päästä irti materiaalisesti vaatimattomasta ja esteettisesti "rumasta" lapsuudestaan ympäröimällä itseään kaiken maailman tavaralla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmgYoqUAZn007fioxgaeNrNftaSEEOwY6pYkkkUCMYDzC3pC4aKpJ_Oc5kkts4Xel-3H_oJx-xSMTgoAfcudczNOun2iKSCoizkGniTFG8Oqiz9MYs0npwkeL1KiFUusixUWaEBO-um1hk/s1600/IMG_0126.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="424" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmgYoqUAZn007fioxgaeNrNftaSEEOwY6pYkkkUCMYDzC3pC4aKpJ_Oc5kkts4Xel-3H_oJx-xSMTgoAfcudczNOun2iKSCoizkGniTFG8Oqiz9MYs0npwkeL1KiFUusixUWaEBO-um1hk/s640/IMG_0126.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tekstissä mainitaan pionit, melkein joka sivulla</td></tr>
</tbody></table>
<span style="text-align: justify;">Pauliina. Toinen nimeni on Pauliina! Äitini ei ollut marketin kassa eikä isäni tehtaassa töissä, mutta esineellisessä ja esteettisessä kasvuympäristössäni on monia yhtymäkohtia, vaikka kasvoinkin aikuiseksi ennen romaanin Pauliinaa. Ja miten tunnistan koulutytön kauneudenkaipuun, jota ruokitaan naisten- ja muotilehdillä. Kun varhaisteini-iässä itsenäistyin sen verran, ettei minun tarvinnut enää orjamaisesti seurata isosiskoni poikatyttötyyliä, yritin aina mahdollisuuksieni mukaan hankkia itselleni sellaiset vaatteet, jotka omasta mielestäni olivat kauniit ja tyylikkäät ja joissa viihdyin. Rakastin 11-12 -vuotiaana äitini Lontoosta tuomaa "salsamekkoa", se oli Harrodsilta ostettu, sellaista ei sinä keväänä oikein vielä Suomesta saanut.</span><br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUTmXWhczXCIoUmA4T4UFbsrf4yga1Eeerf_jBwPqPu5U9NshU_6RAvMu9Y_tuGhjSaGPUgzZXThm1rCQutx_zpHdIqoMjpdmPxY7sErfe_RmViBHj1cohKjFPCYuRRWeO-s1JmYR2oWm3/s1600/IMG_3639.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1335" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUTmXWhczXCIoUmA4T4UFbsrf4yga1Eeerf_jBwPqPu5U9NshU_6RAvMu9Y_tuGhjSaGPUgzZXThm1rCQutx_zpHdIqoMjpdmPxY7sErfe_RmViBHj1cohKjFPCYuRRWeO-s1JmYR2oWm3/s640/IMG_3639.jpg" width="532" /></a></div>
<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten Dora, jonka elämä pyörii <i>lifestyle</i>-blogin ympärillä. Doran osuuksissa Anna-Kaarin taituruus kuvata satiirin keinoin meidän aikamme yhtä näkyvimmistä ilmiöistä eli tavarakeskeistä tyylibloggausta, nousee keskiöön.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Hän oli ammatiltaan bloggaaja. Hän kirjoitti muodista, kauneudenhoidosta ja muista elämäänsä kaunistuttavista asioista. Hän kirjoitti tunteistaan, ajatuksistaan, uusista ostoksistaan ja muisti hymyillä kameralle. Hän istui muotinäytösten eturivissä ja teki yhteistyötä eri merkkien kanssa.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Hän halusi pitää huolta lukijoidensa hyvästä kulutuskokemuksesta.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
(s. 18).</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdft-K6-BCDUT7P66z7hjXNguAWReLSTkjcNEUlMIyWDvK2u8b7qhfmRQDtXlZ18MWsm2TtmI9de7fxHs_4cTDToMH5By7ulVXkjMChmaVzrrGJXUA0ljlpqobhlwOlaLkTKTZ-Dl1cDFr/s1600/IMG_3622.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1451" data-original-width="1600" height="580" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdft-K6-BCDUT7P66z7hjXNguAWReLSTkjcNEUlMIyWDvK2u8b7qhfmRQDtXlZ18MWsm2TtmI9de7fxHs_4cTDToMH5By7ulVXkjMChmaVzrrGJXUA0ljlpqobhlwOlaLkTKTZ-Dl1cDFr/s640/IMG_3622.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Esikoiseni vaateostoksia viikonlopulta...</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Lifestyle-bloggaajana ihminen konstruoi itselleen täydellisen kauniin elämän. <i>Guldkanter i vardagen</i>, kuten eräs suosittu somehahmo filosofiansa kiteyttää. Doran elämässä kaikki on lavastettua, jopa hänen bloginsa nimi "Dora G:n muotokuva" on napattu Wilden romaanista muotoillen, ilman että Dora on lukenut kirjaa tai tiedä mitä siinä tapahtuu. Dora elää ainoastaan bloginsa kautta, on riippuvainen tykkäyksistä ja "ihanaa"-kommenteista. Myös Doran lapsuudenhaave -- tulla isona kirjailijaksi -- alkaa toteutua kun kustantaja haluaa solmia kustannussopimuksen romaanista. Dora ei kuitenkaan saa tekstiä kirjoitettua, keskittyy julkkarien suunnitteluun ja muuhun itse tekstin kannalta epäolennaiseen. Dora ei kykene laittamaan blogiaan tauolle, jotta voisi keskittyä olennaiseen, kirjan kirjoittamiseen. Samaan aikaan kun Dora käyttää päivänsä shoppaamiseen ja täydellisten postauskuvien ottamiseen, hänen miestään on alkanut häiritä tämä:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Tarve olla koko ajan esillä. ... tuntuu ettemme voi mennä enää minnekään ilman että se pitää ikuistaa ja laittaa kaikkien nähtäville ja kommentoitavaksi... Huomaan käyttäytyväni itsekin niin. Näen maailman mahdollisina päivityksinä </i>(s. 60).</div>
<table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizN5-egZQrdIRTUtNLgAvs74nztwYoTvKTGBVAD2cve2mkD4tywGuNcm2L1E1aTF_shHFzn77HG7Ctq6mz985V7UL-3Wh87j0BGN3rZTDHjoYq_tWFydbeI9A5bfXKW1okATG2EW8aJ_bb/s1600/IMG_3630.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizN5-egZQrdIRTUtNLgAvs74nztwYoTvKTGBVAD2cve2mkD4tywGuNcm2L1E1aTF_shHFzn77HG7Ctq6mz985V7UL-3Wh87j0BGN3rZTDHjoYq_tWFydbeI9A5bfXKW1okATG2EW8aJ_bb/s640/IMG_3630.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oma "edustusvaatehankintani" viikonlopulta...</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Romaanin lopussa moni asia ja hahmo keikahtaa päälaelleen. En ole enää varma kuka oli kuka, enkä edes siitä, onko tarinoilla onnellinen vai onneton loppu. Jään miettimään tätä päivää, ihmisten suhdetta tavaraan, omaa suhdettani tavaraan (jota olen jo runsaan vuoden ajan koettanut työstää ja päästä johonkin selvyyteen) ja myös sitä, miten <i>lifestyle</i>-blogit vaikuttavat ihmisten elämään. Bloggaajat luovat esineisiin ja kuluttamiseen perustuvia fantasiamaailmoja, joiden avulla lukijat ja fanit saadaan ostamaan lisää esineitä ja kuluttamaan enemmän. Tarinan tutkijanainen kirjoittaakin "tutkimustekstiinsä":</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Tyylibloggaajatkin sanoutuvat osittain irti maailmasta, kääntävät selkänsä politiikalle, taloudelle ja ympäristökysymyksille. Tai joskus he puhutvat kuluttamisen vähentämisestä ja kierrätyksen järkevyydestä, mutta jo seuraavassa hetkellä heillä on päällään uusi neule, 135 euroa & Other Storiesin nettikaupasta, koska malli on niin hyvä ja "olen elänyt harmaassa kašmirpaidassani koko syksyn </i>(s. 200).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja Pauliina sortuu taas halpavaateliikkeiden houkutuksiin:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Pauliina piilotti vaatteita kaappeihin, laatikoihin, kellariin, vintille. Hän ei avannut pusseja, ei kaivanut vaatteita pussien sisältä tai leikannut hintalappuja irti vaan piilotti kassit suoraan kirjahyllyn taakse, sängyn alle, pesukoneen ja seinän väliin.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Hetken hän pystyi uskottelemaan itselleen ettei pusseja ollut</i> (s. 186).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun lukijat ovat hankkineet liikaa tavaraa, siirtyvät he tavarajärjestely-ammattilaisten asiakkaiksi tai he sortuvat ostamaan järjestelyoppaita, tekevät konmarittamisesta itselleen uuden uskonnon ymmärtämättä miten esineet itse asiassa vaikuttavat elämäämme ja miten erityinen ihmisen ja tavaran suhde on tällä maapallollamme (ks. postaukseni esim. <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/02/esine-tavara-kama-roju-ja-ihminen.html">täällä</a> ja <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/05/turha-ja-kaunis-tavara.html">täällä</a> ).</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghyphenhyphenu5AKKiGzTTPbiAzNPKbGiHNZDd8FmKvol30qA_jhG0fa0APPJdcHdQphFkw6WYbkcmzDKCsjOnbKDs3MKFTtJQObcW6kWDHgbSrsgoW8CT5lWks_-NzJel2Y8-OAQMsoyD7LNYnYrpI/s1600/IMG_3538.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1365" data-original-width="1600" height="546" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghyphenhyphenu5AKKiGzTTPbiAzNPKbGiHNZDd8FmKvol30qA_jhG0fa0APPJdcHdQphFkw6WYbkcmzDKCsjOnbKDs3MKFTtJQObcW6kWDHgbSrsgoW8CT5lWks_-NzJel2Y8-OAQMsoyD7LNYnYrpI/s640/IMG_3538.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ja kuitenkin: niin moni meistä on esteetikko, myös minä. Tarvitsen omat annokseni taidetta ja kauneutta elämääni, säännöllisesti. Kuinka monen ihmisen elämää ovat lifestyle-blogit nostattaneet, kuinka moni on saanut inspiraatiota omaan elämäänsä "arjen pienistä iloista"? Vaikka sisimmässäsi tietäisit kuinka keinotekoisia monien blogien asetelmat ovat? Olin pari viikkoa sitten Tapiolassa lääkärissä ja odotustilassa katsoin lapsena syvästi inhoamaani maisemaa sateisena aamuna (parin minuutin ajan mietin, että mitä olisin koululaisena sanonut jos olisin tiennyt meneväni modernistin pojan kanssa naimisiin -- modernistin, jonka kädenjälki näkyy myös Tapiolan arkkitehtuurissa...). Vaikka 1970-luku oli periaatteessa se vuosikymmen, jolloin ihmisten elintaso kasvoi huimaa vauhtia ja elettiin kulutusjuhlien parasta aikaa, omat muistoni ovat siitä ajasta materiaalisesti tuhruista ja nuhruista. Tahdoin siitä kontekstista ja ympäristöstä pois ja sillä matkalla olen varmasti yhä, mm. siitä syystä, että olen vuosikymmeniksi keskittynyt eniten tutkimukseen ja lastenkasvatukseen ja laiminlyönyt aika raskaastikin oman tilan luomisen omien mieltymysteni mukaan. Mutta siitä joku toinen kerta.</div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhomgoAY3sOs3HcaGpY-fxHq7TPKlJ8avVDguGCcy8xdAt8SaRaHn-7uVjAMnlkrR2N4U3A4qnwwCeGMTsdio5zyql1doggfmOtWiMLCdWhcDHbN_az0oT4jBJJSBg5actSxtD68xOfde8a/s1600/IMG_0097.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhomgoAY3sOs3HcaGpY-fxHq7TPKlJ8avVDguGCcy8xdAt8SaRaHn-7uVjAMnlkrR2N4U3A4qnwwCeGMTsdio5zyql1doggfmOtWiMLCdWhcDHbN_az0oT4jBJJSBg5actSxtD68xOfde8a/s640/IMG_0097.jpg" width="640" /></a><br />
<div style="text-align: justify;">
Lopuksi: jos olisin aavistanut, että Anna-Kaari kirjoittaa näin loistavan ja osittain pistävänkin kirjan <i>lifestyle</i>-blogeista, en tiedä olisinko nimennyt omaani alaotsikolla <i>assyriologin lifestyle</i>. Siitä huolimatta, että olen postannut tänne kaikki nämä vuodet aika lailla pilke silmäkulmassa, juuri siitä syystä, että isoäiti-ikäisenä katson internet-maailmaa aika lailla sivusta. Mutta voin hyvin omintunnoin myöntää sen, että tämä blogi on osa <i>bränd</i>iäni. Kristallipalatsissa nutturapäinen "SocialMediaArchitect" lataa tutkijanaiselle somenäkyvyyden tärkeydestä myös akateemisille ihmisille. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
"...<i> et voi nykypäivänä olla yliopistotutkija, jos sinulla ei ole sosiaalisen median strategiaa. Jot et näy siellä, sinua ei ole olemassa.</i> (s. 224)"</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka oikeaa strategiaa minulla ei koskaan ole tainnut olla, ts. strategiani on postata blogiini ja Twitteriin ihan vain sen mukaan, mitä sisältöä elämääni vyöryää ja mitä pidän olennaisena. Kenellekään ei liene jäänyt epäselväksi se, kuinka tärkeässä osassa kirjat ja taide ovat elämässäni, itse tutkimisen lisäksi. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
PS: Anna-Kaarilta ilmestyy uusi romaani syksyllä. Sitä odotellessa!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2Yb9UiyGbdE7_H7dFUgzZtE6m4GSXi_7TWxQFiK5_8B3poe8KJ188_olWD1yaSKL-mCk2S4Bv83ILmNS1m1ytF3LNGVhyphenhyphenUDNVqkgN5WtNklm2-qwbHc6gzbPO4zIYDPRW-4ID5PnUCReq/s1600/IMG_4627.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi2Yb9UiyGbdE7_H7dFUgzZtE6m4GSXi_7TWxQFiK5_8B3poe8KJ188_olWD1yaSKL-mCk2S4Bv83ILmNS1m1ytF3LNGVhyphenhyphenUDNVqkgN5WtNklm2-qwbHc6gzbPO4zIYDPRW-4ID5PnUCReq/s640/IMG_4627.jpg" width="640" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-30922205562140091962019-03-03T11:05:00.003-08:002019-03-03T11:07:53.707-08:00Assyriologi kohtasi Assurbanipalin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_JjPnwecSFbck1ipylaQpHLVbAL6oR_234IesCgW0Jq7M8KiW0W4IHGoBH1wMa7KqPjcm_Dj4GoP7_VzzvxXRDnqrqlvhOjHQg5Lu6Ml5Dd6VE2iwKsz0SCS5gbKdBJsfc9f7PgElxA8g/s1600/IMG_2812.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1532" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_JjPnwecSFbck1ipylaQpHLVbAL6oR_234IesCgW0Jq7M8KiW0W4IHGoBH1wMa7KqPjcm_Dj4GoP7_VzzvxXRDnqrqlvhOjHQg5Lu6Ml5Dd6VE2iwKsz0SCS5gbKdBJsfc9f7PgElxA8g/s640/IMG_2812.jpeg" width="612" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Pakkohan se oli päästä katsomaan. <a href="https://britishmuseum.org/">British Museumissa</a> oli viime syksystä viime sunnuntaihin asti esillä jo etukäteenkin paljon hehkutettu erikoisnäyttely <i><a href="https://www.britishmuseumshoponline.org/i-ashurbanipal-king-of-the-world-king-of-assyria.html">I am Ashurbanipal king of the world, king of Assyria</a>.</i> Koska en ennen joulua mitenkään ehtinyt Lontooseen ja tammikuukin kului Berliinissä, ainoaksi mahdollisuudekseni kokea tämä spektaakkeli jäi ylipuhua puoliso ja peruskouluaan päättävä kuopus uhraamaan puoli hiihtolomaa tähän matkaan. Silmävaivojen ja pitkiksi venyneiden erikoislukusalisessioitten (tutkin assyriologien kirjeenvaihtoa erästä artikkelia varten) vuoksi postaus tulee vasta nyt kun näyttely on jo ohi. Halusin kuitenkin tutustua huolella myös paksuun näyttelykatalogiin ennen kuin kirjaan tuntojani näyttelystä ja kirjan teksteistä tähän. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIBerVuoykZssFDR8Z4sAVLK5_9I4OnCw9UrXQo3cEe8_KA2FXuXp1gYa5cTvALxD1AG1ItiiGBViU9FpK_g5Kr-PzXe2lMO0EU4-99Gg9A6JztbZUvX6UnNL215e9h36XCP3ay6Et-niw/s1600/IMG_2783.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIBerVuoykZssFDR8Z4sAVLK5_9I4OnCw9UrXQo3cEe8_KA2FXuXp1gYa5cTvALxD1AG1ItiiGBViU9FpK_g5Kr-PzXe2lMO0EU4-99Gg9A6JztbZUvX6UnNL215e9h36XCP3ay6Et-niw/s640/IMG_2783.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kuka Assurbanipal? Assurbanipal oli Assyrian valtakunnan viimeinen "suuri" kuningas, hän hallitsi vuodesta 669 eaa noin vuoteen 630 eaa, mutta jo tämä seikka, että meillä ei ole tarkkaa tietoa siitä milloin hänen hallituskautensa päättyi tai missä/miten Assurbanipal kuoli, kertoo omaa kieltään imperiumista, jonka mureneminen oli todennäköisesti jo alkanut useammasta kuin yhdestä nurkasta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXx243xN5fjaPGAMyM6tPTuCuJnn2olY2jB0aka90PvcG8ir_c1k63kXMQQU_qH57ZFpzKXP9VCqpw2hzuyiv8Th1hxk-yE3QcQ_8PYuXYOoLzVOfMXJQejcNLtqLyv7VmCDwQRwk65hq5/s1600/IMG_2781.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXx243xN5fjaPGAMyM6tPTuCuJnn2olY2jB0aka90PvcG8ir_c1k63kXMQQU_qH57ZFpzKXP9VCqpw2hzuyiv8Th1hxk-yE3QcQ_8PYuXYOoLzVOfMXJQejcNLtqLyv7VmCDwQRwk65hq5/s640/IMG_2781.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Miksi Assurbanipal? Miksi juuri tämä assyrialainen kuningas asetetaan valokeilaan, mitä näyttelykatalogin kansikin pyöreällä kuvarajauksellaan tekee? Assurbanipal on otollinen näyttelynaihe, koska hänet esitetään aikalaisdokumenteissa karismaattisena hallitsijana ja samaisissa dokumenteissa on myös välähdyksiä hänen persoonastaan. Assurbanipal yhdistetään myös muinaiskreikkalaisissa lähteissä esiintyvään assyrialaiskuningas <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Sardanapalus">Sardanapalukseen</a>, myyttiseen hahmoon, joka 1800-luvulla nousi yhdeksi taiteiden suosikkihahmoksi. Sardanapalus on prototyyppi elostelevasta despootista viettämässä hurjia orgioita ja tälläiset kuvat luonnollisesti siivittävät ihmisten mielikuvitusta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip2Qv3b8d4tDZ9UMjbslKX2itutIab5j46GGZy92FSjz5ygQFhojHeU2y1p1zTpsxKudo96zQi_jPO9VaJHn58eiA9RB6JYTUosFyS5umeC2NPaxFVhtrc5J1bXbn5QUvT5yGmpPctAT3V/s1600/IMG_2860.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1221" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip2Qv3b8d4tDZ9UMjbslKX2itutIab5j46GGZy92FSjz5ygQFhojHeU2y1p1zTpsxKudo96zQi_jPO9VaJHn58eiA9RB6JYTUosFyS5umeC2NPaxFVhtrc5J1bXbn5QUvT5yGmpPctAT3V/s640/IMG_2860.jpeg" width="488" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Edelleen Assurbanipal on näyttelynaihe, johon voi ajatella vain British Museumin tarttuvan. Tutkimushistoriallisista syistä johtuen liki kaikki Assurbanipalia käsittävä todistusaineisto on tällä hetkellä tämän museon seinien sisällä. Miten tämä on mahdollista, eikö aineiston kuuluisi olla nykyisessä Irakissa, jonka alueella muinaisen Assyrian pääkaupungit nykyään sijaitsevat? British Museum on yksi Euroopan ja koko länsimaisen sivilisaation vanhimmista museaalisista instituutioista. Museo osallistui aktiivisesti muinaisten Mesopotamian kansojen ja kulttuurien tutkimuksen pioneerityöhön 1800-luvun puolivälistä lähtien ja se onnistui rahoittamaan sellaisia muinaisen Assyrian eri pääkaupungeissa suoritettuja kaivauksia, joista löytyi hyvin suuri määrä sekä esineistöä että tekstilähteitä, pääasiassa nuolenpääkirjoitusjärjestelmällä kirjoitettua materiaalia. Arkeologiset kaivaustekniikat eivät 1800-luvulla olleet vielä kehittyneet ja monet ovatkin myöhemmin antaneet näille varhaisille tutkimuksille eräänlaisen " imperialististen ryöstökaivausten" leiman. British Museum ja sitä ylläpitävä säätiö ovat eräänlaisen kosmopoliittisen "universaalimuseoiden" ideologian suurimpia puolestapuhujia. Se kokee velvollisuudekseen kerätä ja ylläpitää sekä asettaa "kaiken kansan nähtäville" erilaisten kulttuurien esineistöä yhden katon alla. Tästä syystä se on tähän asti kieltäytynyt palauttamasta esimerkiksi nk. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Parthenonin_marmoriveistokset">Elginin marmoreita</a> Kreikkaan, koska se katsoo näiden marmoriveistosten kuuluvan kaikille "yhteiseen maailmanperintöön" ja koska se katsoo veistosten olevan paremmassa turvassa Lontoossa ja lisäksi niitä voi siellä kuka tahansa käydä ilmaiseksi katsomassa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijC9EQ3MYCytI_m7YcVYyPjq4dmYaMJyFALtlCwFREqhhKvvCTO50Rko1DdJuQw7sZGlWuur0fRO_M1myge0I9RKrc8gHunBu5YwBD_jMUmgDC0jlxsJQiV8yeCOGHYO8fODo9GIAymdn4/s1600/IMG_2862.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1253" data-original-width="1600" height="500" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijC9EQ3MYCytI_m7YcVYyPjq4dmYaMJyFALtlCwFREqhhKvvCTO50Rko1DdJuQw7sZGlWuur0fRO_M1myge0I9RKrc8gHunBu5YwBD_jMUmgDC0jlxsJQiV8yeCOGHYO8fODo9GIAymdn4/s640/IMG_2862.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Aivan viimeisimpinä aikoina etenkin etnografisten esineiden palautusvaatimuksia ja myös <a href="http://palautuksia/">palautuksia</a> on alkanut tapahtua. Tämä kehitys on erittäin tervetullutta ja palautusvaatimukset ovat pakottaneet museoinstituutioita päivittämään eettisiä ohjeistojaan. Monet museot ovat myös ilmoittaneet, että he eivät enää aio kartuttaa kokoelmiaan esimerkiksi muinaismuistojen osalta. Lähi-idän suhteen törmäämme tänään suureen ristiriitaan: Irakin sota 2003, Syyrian sisällissota vuodesta 2011 alkaen ja sen myötävaikutuksella ISIS (vain pahimmat mainitakseni) ovat kaikki aiheuttaneet suuria tuhoja muinaismuistoille, mutta länsimaisissa museoissa monet tärkeät löydöt ovat olleet tutkimushistoriallisten käänteiden vuoksi turvassa. Esineiden palauttaminen ei ole tällä hetkellä niiden säilyvyyden kannalta edes teoreettisesti järkevää, sen sijaan British Museum osallistuu huomattavilla summilla irakilaisten tutkijoiden kouluttamiseen, ja ajanmukaisten fasiliteettien luomiseen Irakissa sijaitseviin museoihin. Tätä taustaa vasten on loogista, että Assurbanipal nostettiin näyttelyaiheeksi. Näyttelyssä oli pantu esille mittava määrä sellaisia, etenkin pienesineitä, jotka normaalisti lymyävät varastoissa ja joita pääsevät ihailemaan korkeintaan tutkijat. Monet Assurbanipalin reliefeistä ovat myös tähän mennessä sijainneet sellaisissa gallerioissa, joita ei ole enää vuosiin pidetty yleisölle avoinna. Satun myös tietämään, ettei museo ilmeisesti aio avata näitä gallerioita yleisölle "enää koskaan", ainoastaan tutkijoille ja akateemisille opiskelijaryhmille tarjotaan siihen mahdollisuus. Voikin kysyä, aikooko British Museum palauttaa nk. Assurbanipalin puutarhareliefin takaisin Irakiin jos se ei aio täyttää sen suhteen velvollisuuttaan pitää reliefiä esillä kaikelle kansalle ja ilmaiseksi? Tämä olisi toivottavaa, sitten kun rauhallisemmat ajat koittavat.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj44NoNcDUlrr-RENn-LCygSjzgCKTchRJH1GPgx2PloBYF_cxrPr92dNTnLvB43cefnhjfkqdzCX972YUX7PQznktURZR3WxW8GGLMaRNbN1X5igcfUuDUpxAIeUzsptFTmk5bc3EhI8PC/s1600/IMG_2937.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="928" data-original-width="1600" height="370" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj44NoNcDUlrr-RENn-LCygSjzgCKTchRJH1GPgx2PloBYF_cxrPr92dNTnLvB43cefnhjfkqdzCX972YUX7PQznktURZR3WxW8GGLMaRNbN1X5igcfUuDUpxAIeUzsptFTmk5bc3EhI8PC/s640/IMG_2937.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Entä itse näyttely? Visuaaliseen kulttuuriin keskittyvänä assyriologina ja Lähi-idän arkeologina en oikein osannut asettua "tavallisen" näyttelyvieraan saappaisiin. Katseenvangitsijoina toimivat varmasti Assurbanipalin leijonanmetsästys ja sodankäynti elamilaisia vastaan. Reliefikohtausten raakuus vaikuttaa ja saattaa myös järkyttää katselijoitaan, näin kävi esimerkiksi <a href="https://www.theguardian.com/artanddesign/2018/nov/06/i-am-ashurbanipal-review-british-museum">Guardian</a>-lehteen kirjoittaneelle taidekriitikolle, jonka mielestä leijonien lahtaaminen ja ihmisten nylkeminen kuuluvat vastenmielisimpiin kuviin ikinä. Minulle samat kuvat ovat taas niin tuttuja, että koen ne oikeastaan vain historiallisina dokumentteina. Vanha klisee on, että assyrialaiset olivat se väkivaltaisin ja brutaalein kaikista muinaisista suurvalloista. Tämä on kuitenkin todistusmateriaalin määrän luoma harha: tunnemme parhaiten juuri assyrialaisten kuninkaiden palatsit ja niiden rikkaasti koristellut seinät sekä kuvallisia esityksiä täydentävät historialliset annaalit, joissa taidokkain kielikuvin kerrotaan senaikaisen sodankäynnin realiteeteista. Assyrialaisten vastustajat varmasti käyttivät samoja raakoja keinoja hyväkseen -- he eivät vain dokumentoineet tekemisiään samalla yksityiskohtaisuudella kuin assyrialaiset. On myös mielenkiintoista, miten samankaltaisia nykyisten terroristijärjestöjen tuhoamistavat ovat assyrialaisiin verrattuna -- vihollisia kidutettiin, mestattiin ja paalutettiin, valloitetun kaupungin muurit ja rakennukset tuhottiin ja hallitsijapatsaat murskattiin. Monissa teksteissä toistetaan samaa lausetta (erinäisin pienin variaatioin): <i><span style="font-family: "helvetica"; font-size: 14.5px;">appul aqqur ina i</span><span style="font-family: "helvetica";"><span style="font-size: 14.5px;">šā</span></span><span style="font-family: "helvetica"; font-size: 14.5px;">ti a</span><span style="font-family: "helvetica";"><span style="font-size: 14.5px;">š</span></span></i><span style="font-family: "helvetica"; font-size: 14.5px;"><i>rup</i>, </span>kuv vapaasti suomennettuna: "hävitin, tuhosin ja tuikkasin tuleen".</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxD9njD4viwUxkgO3C3OBaaVIxjWO5L8baBiqoXKkcAwZZs33ByXmEXr8x9ITzxMcAF35cv0IVxmL5p5_qlVeeDVC9DIIw1CeQBamIGcAceLZOwb-1wNHKf9EyQcFGL_yDLRDwiPfGEyhu/s1600/IMG_2892.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1299" data-original-width="1600" height="518" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxD9njD4viwUxkgO3C3OBaaVIxjWO5L8baBiqoXKkcAwZZs33ByXmEXr8x9ITzxMcAF35cv0IVxmL5p5_qlVeeDVC9DIIw1CeQBamIGcAceLZOwb-1wNHKf9EyQcFGL_yDLRDwiPfGEyhu/s640/IMG_2892.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Näyttelyn vahvuuksiin kuului ehdottomasti se, että esillä oli niin paljon sellaisia esineitä, joihin olen aikaisemmin kyennyt tutustumaan vain kirjojen kuvien perusteella. Muut kävijät saattoivat olla lumoutuneita suurista kivireliefeistä -- osaan niistä loihdittiin nykytekniikan avulla värejä!<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl6wqnw7ieQFco4LbKiizD2FnpC0cQDldbpBbeYtLQt8Dd2dg5kSfPyefZj2KMyMCPUXLxnon0OPqHkxDJ7SSNHF7cGt3YRc9GI-_NqL6Auk9NGpRF2aRqg1JOAGoH2YBKjWR7HG8a2weR/s1600/IMG_2858.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjl6wqnw7ieQFco4LbKiizD2FnpC0cQDldbpBbeYtLQt8Dd2dg5kSfPyefZj2KMyMCPUXLxnon0OPqHkxDJ7SSNHF7cGt3YRc9GI-_NqL6Auk9NGpRF2aRqg1JOAGoH2YBKjWR7HG8a2weR/s640/IMG_2858.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Itse jäin usein tuijottamaan pienempiä esineitä, kuten pronssisia leijonanmuotoisia painoja. Näyttelyssä ei tosin kyennyt uppoutumaan esineiden yksityiskohtiin koska vierailijoita oli niin paljon, että mikäli yritti parkkeerata itsensä jonkin vitriinin ääreen liian pitkäksi aikaa, joku kyllä tuli tehokkaasti tyrkkimään sinut pois. Introvertille luonteelleni tämä on kauhistus, mutta ymmärsin olla tällä kertaa ärsyyntymättä liikaa: olin onnellinen ja tyytyväinen, että olin ylipäätään päässyt näyttelyyn ja tyydyin ottamaan sen irti mitä kykenin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHT8Za-PFlRKZbVnGKsfknEpRu1HYzVQchCO87nj6Jkahysw5pVQX0XwDusT0E5qTueXp1q1Uedx68FE3Ru0I4xfiqTTeHH3bxoHn8kQaOScUHLAyz4NKdPHnPO8FgaDu8rWg-6XJTeXGH/s1600/IMG_2981.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1465" data-original-width="1600" height="584" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHT8Za-PFlRKZbVnGKsfknEpRu1HYzVQchCO87nj6Jkahysw5pVQX0XwDusT0E5qTueXp1q1Uedx68FE3Ru0I4xfiqTTeHH3bxoHn8kQaOScUHLAyz4NKdPHnPO8FgaDu8rWg-6XJTeXGH/s640/IMG_2981.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Yksi parhaiten onnistuneista näyttelyteknisistä ratkaisuista oli korkea seinällinen Assurbanipalin kuuluisan kirjaston savitauluista. Koulutetut assyriologit pääsevät tutkimaan ja koskettamaan savitauluja ihan fyysisesti, mutta muille kiinnostuneille suodaan harvoin tilaisuus päästä katsomaan näitä tekstejä lähietäisyydeltä ja tästä kulmasta. Valtava lasivitriini antoi myös aavistuksen siitä dokumenttimäärästä, jonka Assurbanipal oli kerännyt kuuluisaan kirjastoonsa ja jonka kanssa erityisesti suomalainen <a href="https://375humanistia.helsinki.fi/simo-parpola/assyrian-valtionarkistot">tutkimusprojekti</a> on työskennellyt 1980-luvun puolivälistä lähtien professori <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Simo_Parpola">Simo Parpolan johdolla</a>. Simo Parpolan ja projektissa työskennelleiden panos assyriologian saralla on siis huomattava. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlx7Ybe9Hp8ekwiSb-L-QlsSgB25JsT7kmZ0x3FxBRyBfL4DxpdnwEhro6gieNGHyH-xUY7_7l0IUgowsAFIM1SAxr3U_u1Vk-k0FMaycH4hcZpL1QA5zaoj72GzhU7vmvwN-iTQ_YmR8M/s1600/IMG_1304.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="701" data-original-width="1600" height="280" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlx7Ybe9Hp8ekwiSb-L-QlsSgB25JsT7kmZ0x3FxBRyBfL4DxpdnwEhro6gieNGHyH-xUY7_7l0IUgowsAFIM1SAxr3U_u1Vk-k0FMaycH4hcZpL1QA5zaoj72GzhU7vmvwN-iTQ_YmR8M/s640/IMG_1304.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Henkilökohtaisesti yksi sykähdyttävimmistä asioista olivat ne Assurbanipalin reliefit, joissa kuvallista esitystä täydentävät lyhyet tekstit, joita assyriologit kutsuvat englanninkielisillä termeillä caption tai epigraph. Ne voidaan mieltää hieman samalla tavalla kuin kuvatekstit moderneissa kirjoissa tai sarjakuvien puhekuplat. Uutta ja assyrialaisittain ainutlaatuista näissä Assurbanipalin teksteissä on se, että niissä reliefeissä, joissa hän itse seisoo sotavaunuissaan tai tappamassa leijonaa tai suorittamassa uhritoimituksia, tekstit alkavat yksikön ensimmäisellä persoonapronominilla "<i>anaku</i>" = minä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuB7aXCYbVPhytB54_m2BQGOzMwOfg5PX16SfcpCPN0WyEyWhb3CzgGN06mRwZ-Ing0GL4jzjCbitp-xvjGWl-ioLE_cNanCYyC5tpiR6gXBuWEHogXkUodp8ttmyneg4TzPE4x36AIabL/s1600/IMG_2925.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1309" data-original-width="1600" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuB7aXCYbVPhytB54_m2BQGOzMwOfg5PX16SfcpCPN0WyEyWhb3CzgGN06mRwZ-Ing0GL4jzjCbitp-xvjGWl-ioLE_cNanCYyC5tpiR6gXBuWEHogXkUodp8ttmyneg4TzPE4x36AIabL/s640/IMG_2925.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFXK6RIZDl8MaRHh0-nqp0iUwD-nKFklm9PRfN3dHuk9s7pWS1yJYKIvsKdRElAeQKelcTYBNfzYYxlB65ENtGpbZn4_8qGZ6D8m6J1xqAMeDmb-5yFTzIHYX6M0GJA3q8-tFWq_JcqsJ7/s1600/IMG_2926.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1041" data-original-width="1600" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFXK6RIZDl8MaRHh0-nqp0iUwD-nKFklm9PRfN3dHuk9s7pWS1yJYKIvsKdRElAeQKelcTYBNfzYYxlB65ENtGpbZn4_8qGZ6D8m6J1xqAMeDmb-5yFTzIHYX6M0GJA3q8-tFWq_JcqsJ7/s640/IMG_2926.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olen viime vuosina tutkinut myöhäisheettiläisiä hallitsijapatsaita ja niissä esiintyviä hieroglyfiluuvinkielisiä tekstejä. Ne alkavat sanamerkillä, jossa ihmishahmo tai -kasvot osoittaa kädellään kohti kasvoja ja joka tarkoittaa sanaa "minä/minä olen". </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE_ibeldrhP_9okyCJurayA13Hx-GguA70srkSbJrU1aTSqbTBz6wFSI5kZHzsDNzx4KVglnJdrUVbKipO6tBArAHpaMBtsam9r8PscSBQtixKLUZ5rb3iHDVYWQKnlV8y60q7OjBkfeHd/s1600/IMG_7863.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjE_ibeldrhP_9okyCJurayA13Hx-GguA70srkSbJrU1aTSqbTBz6wFSI5kZHzsDNzx4KVglnJdrUVbKipO6tBArAHpaMBtsam9r8PscSBQtixKLUZ5rb3iHDVYWQKnlV8y60q7OjBkfeHd/s640/IMG_7863.JPG" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl-weoOX6NOdUav_63JkzE8e33iodNvC_KXt1HuQE6sPdpPXU8GJh9BBYfPWvJD3KpdTjkpU_VfJGypBmSflVvVshyphenhyphenpkJ5Wj6Dh-CFO0F7x7_FE7AiZX16kVd8axdqzN5Lh1jhccSqZzyy/s1600/IMG_7857.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgl-weoOX6NOdUav_63JkzE8e33iodNvC_KXt1HuQE6sPdpPXU8GJh9BBYfPWvJD3KpdTjkpU_VfJGypBmSflVvVshyphenhyphenpkJ5Wj6Dh-CFO0F7x7_FE7AiZX16kVd8axdqzN5Lh1jhccSqZzyy/s640/IMG_7857.JPG" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Myöhäisheettiläiset omaksuivat tämän aloitustavan myöhäisen pronssiajan viimeisiltä suurkuninkailta, jotka puolestaan näyttävät jäljittelevän niinikään British Museumissa "asustavan" syyrialaisen <a href="https://www.britishmuseum.org/research/collection_online/collection_object_details.aspx?objectId=368128&partId=1&searchText=idrimi&page=1">Idrimin</a> autobiografisen kertomuksen alkua. Näistä luuvilaisista teksteistä tapa aloittaa kuninkaanpiirtokirjoitus sanalla "minä/minä olen" levisi puolestaan muihin kieliin ja kirjoitussysteemeihin, aina Assurbanipalille saakka. Olinhan minä huomannut tämän ilmiön jo aikaisemmin, ja aion kirjoittaa siitä pian myös tekstiäkin, mutta näiden reliefien ja tekstien näkeminen omin silmin oli minulle kuitenkin erittäin tärkeä asia.</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuckWtE4J7_6tBojXfhtSTAe-eUbWZ9ZIoPDWmSCz9Tx3_xtWk7Dci1rOnWwePB6fCgnNOIdxNSbIPt7-eOzJYqpYj-GGngdCCG30Lti7WEgCgbPczoTxuFgNndDSziVlb53rUHc_30i2_/s1600/IMG_2726.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="730" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuckWtE4J7_6tBojXfhtSTAe-eUbWZ9ZIoPDWmSCz9Tx3_xtWk7Dci1rOnWwePB6fCgnNOIdxNSbIPt7-eOzJYqpYj-GGngdCCG30Lti7WEgCgbPczoTxuFgNndDSziVlb53rUHc_30i2_/s640/IMG_2726.jpeg" width="290" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Idrimi, Alalakhin hallitsija, jonka patsaseen on kaiverrettu autobiografinen teksti nuolenpäillä.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Sitten vielä yksi eettinen yksityiskohta. Näyttelyn sponsorina toimi öljy-yhtiö <a href="https://www.bp.com/">BP</a>. Tästä voidaan ja ollaan oltukin montaa mieltä. Vain päivä oman käyntini jälkeen museo oli täyttynyt mielenosoittajista, tapahtumasta on uutisoitu mm. <a href="https://www.theartnewspaper.com/news/demonstrators-take-over-british-museum-to-protest-against-oil-sponsorships">täällä.</a> En lähde tässä ruotimaan sitä, kuinka pahassa eettisessä ristiriidassa British Museum on otettuaan vastaan miljoonien tukia tällaiselta vanhalta ja "kolonialistiselta" yhtiöltä. Ja oliko väärin käydä katsomassa näyttely jos BP on rahoittanut sitä? Museologia ja suhtautumisemme muinaiseen kulttuuriperintöön elää tällä hetkellä aika voimakastakin murrosvaihetta etenkin palautusvaatimusten vuoksi ja moni asia tulee varmasti muuttumaan. Aiheesta tulen todennäköisesti postaamaan enemmän tulevaisuudessa. Yhteenvetona totean: näyttely Assurbanipalista oli häkellyttävän monisäikeinen yhdistäen hyvin konservatiivista näytteilleasettelua ja uusinta tekniikkaa. Gareth Breretonin toimittama näyttelykatalogi on myös sekoitus hämmästyttävän surkeita ja toisaalla loisteliaita osuuksia, kirjoittajasta riippuen. Kumpaan suuntaan British Museum on menossa sekä henkisesti että näyttelyiden järjestäjänä? </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8VHS-lLYzaRvsAkzsdZ8VPpLoP7uUCRpg8Ay3TfNmArxAX0wr8sz7EAXWXP8lKNNzfpZ9HSoeBfIXZ7BXYUT65AagT_05HerVfcF5lBay12x4Mx_CYwGT6vvvczCsEWwaIoFpUxxy0jG_/s1600/IMG_2825.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1315" data-original-width="1600" height="524" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8VHS-lLYzaRvsAkzsdZ8VPpLoP7uUCRpg8Ay3TfNmArxAX0wr8sz7EAXWXP8lKNNzfpZ9HSoeBfIXZ7BXYUT65AagT_05HerVfcF5lBay12x4Mx_CYwGT6vvvczCsEWwaIoFpUxxy0jG_/s640/IMG_2825.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assurbanipal oli elämys assyriologillekin -- sain sieltä monia pieniä kimmokkeita. Seuraava suuri näyttelyllinen kohokohta on toukokuussa Pariisin <a href="https://www.louvre.fr/en/forgotten-kingdoms-heirs-hittite-empire">Louvressa</a>. Olen kirjoittanut yhden tekstin katalogiin ja minut on kutsuttu puhumaan näyttelyn yhteydessä järjestettävässä seminaarissa toukokuussa. On kutkuttavaa nähdä miten nämä kaksi näyttelyä vertautuvat toisiinsa ja Lontoossa olikin jo esillä joitain veistoksia, jotka odotan tapaavani pian uudestaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8u_I13LiNaZ-kK2EnivfvVQsj_7-AXOqQqytXFIfPN6sv28MmtLsT7qDQkGf-yI5C9ZJPgai_978_0M1vjlE4ZqA9hiWm-A-TDDJshyphenhyphenEH4eTGJ7rpSX2eBljAIkxF0S8Qf-xp4WbRpsA_/s1600/IMG_2879.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1422" data-original-width="1600" height="568" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8u_I13LiNaZ-kK2EnivfvVQsj_7-AXOqQqytXFIfPN6sv28MmtLsT7qDQkGf-yI5C9ZJPgai_978_0M1vjlE4ZqA9hiWm-A-TDDJshyphenhyphenEH4eTGJ7rpSX2eBljAIkxF0S8Qf-xp4WbRpsA_/s640/IMG_2879.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-81235137192877412792019-02-06T09:37:00.001-08:002019-02-06T09:40:09.047-08:00Aika kuluu Berliinissä nopeammin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2xHORTshIH59FYpnmWwY83HBocW-nGJ8OmsMEw9e7y8-6vaLN9lQ8WJwxpj3RsnuOXMC03ucOu-JMnxmaJM9XJula9FN7GsxxyQBadC9aFIV2tQGuSKvHfzZAXy9sZG1A9z58TJeYZqnl/s1600/IMG_2532.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1036" data-original-width="1600" height="414" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2xHORTshIH59FYpnmWwY83HBocW-nGJ8OmsMEw9e7y8-6vaLN9lQ8WJwxpj3RsnuOXMC03ucOu-JMnxmaJM9XJula9FN7GsxxyQBadC9aFIV2tQGuSKvHfzZAXy9sZG1A9z58TJeYZqnl/s640/IMG_2532.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Aika on mystinen ja käsittämätön juttu. Assyriologi operoi päivittäin tutkimuksissaan vuosituhansia vanhoja tekstejä, tapahtumia ja esineitä, ja ajan mittaamiseen on nykyään kaikenlaisia hyvin tarkkoja laitteita, on ajan kulumisen tunne vain ja ainoastaan yksilöllinen, usein myös ristiriitainen. Tammikuinen tutkimusjaksoni Berliinissä meni ohitse niin nopeasti, etten "ehtinyt" hyvästä tahdosta huolimatta postaamaan yhtään mitään. Toisaalta taas vuoden alkamisesta tuntuu olevan pieni ikuisuus: kun on kaikki aika ja rauha keskittyä vain ja ainoastaan omaan tutkimukseensa, luo se uskomattoman ajallisen syvyyden. Kun tekee kirjojen ja artikkelien lukemisen ja oman kirjoittamisen kautta aikamatkoja moniin eri suuntiin, tuntee (ja taas käytän tätä samaa verbiä) eläneensä pidempään ja intensiivisemmin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCOsFbKr9isEPnbFgixjdi9VOxPtZML-0qqcdoSg4dTvp9j9FjvDev2bDK9ft29A4ZjFbGI52B7E_xJuGR7pwwfuERoG4Ar5ahcxsV1Qwsqu_GZ-1ErlRmMmbqfNfAPpjKRlReQT5M9N5j/s1600/IMG_2400.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1386" data-original-width="1600" height="554" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCOsFbKr9isEPnbFgixjdi9VOxPtZML-0qqcdoSg4dTvp9j9FjvDev2bDK9ft29A4ZjFbGI52B7E_xJuGR7pwwfuERoG4Ar5ahcxsV1Qwsqu_GZ-1ErlRmMmbqfNfAPpjKRlReQT5M9N5j/s640/IMG_2400.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraava Berliinin-periodini sijoittuu toukokuulle. Tammikuussa vahvistui entisestään tietoisuus siitä, kuinka onnekas olen. Kiitokseni kohdistuvat siis tutkimuskollegioon <a href="https://www.geschkult.fu-berlin.de/e/rod"><i>Rethinking Oriental Despotism</i></a>, jonka "despoottivillassa" minulla on työtila ja loistava tutkimusyhteisö sekä myös liki ainutlaatuiset fasiliteetit tehdä omaa tutkimustani koskien muinaisen Lähi-idän hallitsijapatsaita. Täällä kotona elämäni pirstaloituu erilaisten asioiden ja velvollisuuksien vuoksi ajallisesti pieniin yksikköihin. Introverttinä luonteena tarvitsen kuitenkin pidempiä häiriöttömiä jaksoja tuottaakseni "kunnollista" tekstiä. Siksi koen suuren onnen potkaisseen minua, myös siksi, että en kotitilanteeni vuoksi voi työskennellä Berliinissä pitempiä jaksoja. Minun annetaan kuitenkin tulla ja mennä juuri näitä kuukauden pituisia jaksoja. Ja vaikka kuukausi kuluu, kuten totesin, hirvittävän nopeasti, ehdin siinä ajassa kuitenkin tehdä paljon ja edistää töitäni tuntuvasti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3aj-Y1ObkTvwtbZTQ-wZxsQibssshjKjNw_cIK4iLVlAPSxhMKDb71Vw38ekIoYaILmVPraLBgdqIFcdeJBp1s2LjfwngMR69LZGoa6XByeZi2luNYMCCZ7ageoM_JZHScCnix391Cy5B/s1600/IMG_3083.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1310" data-original-width="1600" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3aj-Y1ObkTvwtbZTQ-wZxsQibssshjKjNw_cIK4iLVlAPSxhMKDb71Vw38ekIoYaILmVPraLBgdqIFcdeJBp1s2LjfwngMR69LZGoa6XByeZi2luNYMCCZ7ageoM_JZHScCnix391Cy5B/s640/IMG_3083.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tutkimus on intohimoni ja rakastan uppoutumista muinaisiin asioihin. Toisille kollegoille riittäisi tämänkaltainen pöytä ja tuoli ja kirjat (nykyään usein digitaalisena, suuri fyysinen tutkimuskirjasto on alle sadan metrin päässä kuvassa näkyvien puiden takana), minä taas kaipaan myös "kontaktia" itse tutkimusmateriaalin kanssa. Siksi käytän myös aikaani museoissa haahuiluun. Museoissa työ- ja vapaa-aika sekoittuvat, en erota niitä juuri muutenkaan toisistaan. Aina Berliinissä ollessani minun on pakko päästä katsomaan muinaisen Lähi-idän kokoelmaa <a href="https://www.smb.museum/en/museums-institutions/pergamonmuseum/collections-research/about-the-collections.html">Pergamon-museoon</a>, vaikka tällä hetkellä museota laajennetaan ja remontoidaan ja tämä vaihe tulee kestämään vielä useita vuosia. Valokuvat ovat minunlaiselleni tutkijalle hyviä ja välttämättömiä, mutta mikään ei voita sitä, että pääsee omin silmin näkemään esineitä ja piirtokirjoituksia. Nyt tammikuussa pyörin siis vaikka ties kuinka monennen kerran kuningas <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Esarhaddon">Assarhaddonin</a> (681-669 eaa) steelan (monet käyttävät myös suomeksi steele -kirjoitusasua...) ympärillä. Aina saan uusia ideoita ja näen näissä monumenteissa jotain uutta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQLQC0Zzh5tPxoq2AjErtcgF48PbfCURGKUZvvJv3CCC2MDdh7GjwPTYVNo6atski4tmu7tmvKa0zerZ8RutkGRSaxe5lHwA1YAnKq7j_cdU_mjK_XyM0SDAAn1bPm0V9PCpysXLuEOkz1/s1600/IMG_3112.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="839" data-original-width="605" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQLQC0Zzh5tPxoq2AjErtcgF48PbfCURGKUZvvJv3CCC2MDdh7GjwPTYVNo6atski4tmu7tmvKa0zerZ8RutkGRSaxe5lHwA1YAnKq7j_cdU_mjK_XyM0SDAAn1bPm0V9PCpysXLuEOkz1/s640/IMG_3112.jpg" width="460" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä monumentti löytyi 1888 nykyisen Turkin kaakkoisosasta, Zincirli-nimiseltä rauniokummulta. Assyrian kuningas Assarhaddon pystytti sen alamaiskaupungin portille, todennäköisesti paikkaan ja ehkä myös samalle jalustalle, jolla oli ennen valloitusta sijainnut Sam'alin kaupunkivaltion oman hallitsijan patsas. Monet yksityiskohdat tekevät tästä steelasta erityislaatuisen: koko (liki 3,5 m), Asarhaddonin kertomus siitä, miten hän kukisti egyptiläisten kapinan ja miten kaksi kukistettua kapinoitsijaa on pakotettu polvilleen Assarhaddonin eteen ja kuningas pitelee kädessään ketjuja, jotka on puolestaan renkaalla kiinnitetty vihollisen huulesta. Pystytettikö Assarhaddon steelansa varoitukseksi sam'alilaisille -- näin heillekin kävisi, jos ryhtyisivät vastustamaan Assyrian mahtavaa voimaa?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlxkZu7-k3gjEV_B3lrxuQ9cuTkI3jT-qytvhavmu8k2agCL0ZVaEmDssUgdqmM2IcCiF-tNDtfMN4toMQ_kuJfc9lcvc6zzPd46BKRrNG3_nw_q6jgvvFpW1jbPRznQcfA6S1ZDYGibiM/s1600/IMG_2323.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlxkZu7-k3gjEV_B3lrxuQ9cuTkI3jT-qytvhavmu8k2agCL0ZVaEmDssUgdqmM2IcCiF-tNDtfMN4toMQ_kuJfc9lcvc6zzPd46BKRrNG3_nw_q6jgvvFpW1jbPRznQcfA6S1ZDYGibiM/s640/IMG_2323.jpeg" width="360" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun Assyrian valtakunta puolestaan hajoaa noin 60 vuotta steelan pystyttämisen jälkeen, meille (ainakin toistaiseksi) tuntematon taho hajottaa Assarhaddonin monumentin palasiksi ja se hautautuu odottamaan saksalaisia pioneeriarkeologeja kaivamaan se ylös, kokoamaan uudestaan ja pystyttämään Assarhaddon uudestaan keisarinsa museoon. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8GN0TRlVYoc4OaaSz8FPtQVX2c8nWp-gfGEWWjCu1tgpexCcXyrCQ4STSizNLHcpm97IYUjn18gPykN0OO0MTkMifO3SUETRMLUsbrBR9SG_HMFo8aVcKstE3QMljhPIMZLsTs21UD3hG/s1600/IMG_2336.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8GN0TRlVYoc4OaaSz8FPtQVX2c8nWp-gfGEWWjCu1tgpexCcXyrCQ4STSizNLHcpm97IYUjn18gPykN0OO0MTkMifO3SUETRMLUsbrBR9SG_HMFo8aVcKstE3QMljhPIMZLsTs21UD3hG/s640/IMG_2336.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Joka kerta on myös tervehdittävä Babylonin leijonia, näitä värikkäitä ja ikonisia petoja, jotka vartioivat aikoinaan kaupungin <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ishtar_Gate">Ishtarin porttia</a>. Heidän äärellä ihailen ja ihmettelen saksalaisten sinnikkyyttä koota ja täydentää tuhansista emaljoiduista tiilifragmenteista tällainen kokonaisuus. Miltä alkuperäinen portti on mahtanut näyttää?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt3lXjumk0Rl9cMX5WlKd9XtzrxpI_LmJnXzqP1m-GjRf3VvBJUy_xTXJjrfwTQ1fnO-QlqiIaBhhxNPCAoqIpqQM9s80pb9Z_zWf176P5xUxlwn2JgGR1QqFZlNnl3jGrsoIcbHejKF5t/s1600/IMG_2543.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt3lXjumk0Rl9cMX5WlKd9XtzrxpI_LmJnXzqP1m-GjRf3VvBJUy_xTXJjrfwTQ1fnO-QlqiIaBhhxNPCAoqIpqQM9s80pb9Z_zWf176P5xUxlwn2JgGR1QqFZlNnl3jGrsoIcbHejKF5t/s640/IMG_2543.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Aurinkoisena sunnuntaina retkeilin Potsdamissa -- kesällä jäi Fredrik Suuren (1712-1786) rakennuttama kesäpalatsi <a href="https://www.spsg.de/schloesser-gaerten/objekt/schloss-sanssouci/">Sanssouci</a> näkemättä sisältäpäin. Vaikka sisätiloissa ei kykene kulkemaan omaa tahtiaan osittain aika rankastikin restauroitujen salien lävitse, olin siitä huolimatta vaikuttunut ylitsepursuavasta rokokoo-tyylistä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Y3yDoM2njiegDbMyCOVQyT5EsbV8hTRRWG8YrkpxdpQDYLvXfvAVCLxUE_yujAYeeSIvuWg2VuN5GXCdPo_UHFVtodTxiMSvgBtadKnvXHSuJ5GFYQy6plKJVO-Wc4ZhjZb24jjGCQ2T/s1600/IMG_2490.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="954" data-original-width="1600" height="380" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Y3yDoM2njiegDbMyCOVQyT5EsbV8hTRRWG8YrkpxdpQDYLvXfvAVCLxUE_yujAYeeSIvuWg2VuN5GXCdPo_UHFVtodTxiMSvgBtadKnvXHSuJ5GFYQy6plKJVO-Wc4ZhjZb24jjGCQ2T/s640/IMG_2490.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuninkaan kirjastoon pääsi kurkistamaan vain ovesta, lasin lävitse...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtwfpMvKFbzpBQE1h2j4xmSqWh8Z1sL6jRuPj-IlaQD2_dSkSVDIUONgblrRfd0hLFP9R8Utqw7XxDe6T5l_eabXjVEMF4hHXvVluLSbg8DxuKczpO1GIKOdjVXhyphenhyphennI-jn5no0AwMVpoiY/s1600/IMG_2419.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtwfpMvKFbzpBQE1h2j4xmSqWh8Z1sL6jRuPj-IlaQD2_dSkSVDIUONgblrRfd0hLFP9R8Utqw7XxDe6T5l_eabXjVEMF4hHXvVluLSbg8DxuKczpO1GIKOdjVXhyphenhyphennI-jn5no0AwMVpoiY/s640/IMG_2419.jpeg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT0R12XU3KB92QYaPQV3mJ_9fZxDrkORKx8iHzYZYsbDnqyvO-U3-a5QAgxCPvtKf7o3nby15AlUHs4_e2TRyH4YNA3Lj3Ek4_ejw2Lu0-zkU_2o4F2R7wrCwukmZJgEe0P68RGh7WKmF1/s1600/IMG_2530.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1210" data-original-width="1600" height="482" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjT0R12XU3KB92QYaPQV3mJ_9fZxDrkORKx8iHzYZYsbDnqyvO-U3-a5QAgxCPvtKf7o3nby15AlUHs4_e2TRyH4YNA3Lj3Ek4_ejw2Lu0-zkU_2o4F2R7wrCwukmZJgEe0P68RGh7WKmF1/s640/IMG_2530.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Päivän päätteeksi katsastin vielä <a href="https://www.museum-barberini.com/">Museum Barberinin</a> näyttelyt. Olen tykästynyt tähän taidemuseoon ja alan varmaankin käydä siellä myös aina kuin mahdollista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5Nh04C27N1JAMsiE4v6Szqdf3hjPzG7DrUg4cLZlcUjJeK3VU8TW7kxIIBDFFmaN7F7vNQw33krFBZCP6BsiMFme4Ct9IdbB9ObLa42-uuMqgJfal1BC3dUZF4QdsMvAWwDskT4HmkIl/s1600/IMG_2571.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1378" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjB5Nh04C27N1JAMsiE4v6Szqdf3hjPzG7DrUg4cLZlcUjJeK3VU8TW7kxIIBDFFmaN7F7vNQw33krFBZCP6BsiMFme4Ct9IdbB9ObLa42-uuMqgJfal1BC3dUZF4QdsMvAWwDskT4HmkIl/s640/IMG_2571.jpeg" width="550" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun päivä on täyttynyt auringosta, kauneudesta ja taiteesta, tunsin saaneeni erittäin paljon uutta energiaa ja myös tuoreita ajatuksia. Mieletön, pakahduttavan kaunis päivä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLxuzWPR5EZlOdP5-l61YF0CFWBZJlPEKeVdChic86WdiTYqbyWlwymvPZFJlZqDelHbedYpledBu5sErnGctScEdqtZFhqnYjnzyACvzQb1zM4DB-7Omku42nXEIExRasT0Musus4EQY/s1600/IMG_2591.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1297" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhjLxuzWPR5EZlOdP5-l61YF0CFWBZJlPEKeVdChic86WdiTYqbyWlwymvPZFJlZqDelHbedYpledBu5sErnGctScEdqtZFhqnYjnzyACvzQb1zM4DB-7Omku42nXEIExRasT0Musus4EQY/s640/IMG_2591.jpeg" width="518" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Eräänä sateisena ja pimeänä lauantaina käväisin puolestaan tutustumassa kirjakauppoihin. Löysin taidekirjarakastajan taivaan, <a href="https://www.buecherbogen.com/buch?isbn=9783958294899">Bücherbogenin</a>. Sieltä matkaani tarttui useampi kirja, päälöytöinä kuitenkin kaksi uutta kirjaa Kiefer-kokoelmaani. Selattuani Hall -säätiön kokoelman katalogin kirjoitin puolisolle s-postin, jossa oli linkki <a href="http://www.hallartfoundation.org/location/schloss-derneburg">tänne</a> -- s-postin aiheeksi laitoin: tahtoo tänne!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFWkM0SRbbYm75m7u082i-_pmS3Axkr_hmQtgGkDTuX3zLxxG5iEiaKVc9WQrl1yE85q0w_TyabVTJgkJ3O9N-oVMSJhZwIEM05ADvKA_qP27ehpSNDKE4QKkVf37-d7JCxxvenPAUbDWs/s1600/IMG_2659.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1180" data-original-width="1600" height="472" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFWkM0SRbbYm75m7u082i-_pmS3Axkr_hmQtgGkDTuX3zLxxG5iEiaKVc9WQrl1yE85q0w_TyabVTJgkJ3O9N-oVMSJhZwIEM05ADvKA_qP27ehpSNDKE4QKkVf37-d7JCxxvenPAUbDWs/s640/IMG_2659.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-55256737701991649712019-01-06T09:23:00.000-08:002019-01-06T09:54:40.002-08:00Mitä luin tänään: Tommi Kinnunen, Pintti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHgnEjefdlpKfw45Cg0U-VOFJTCGXkmH1TjHCLnvwqqsFRRJ8wehsCZpdnAjbrkeCUYSCuZEQ_NnDpGY82Isr7gz39mTMiVQGutMuTNTJZA255l-0eOhkJgz-jH5XBpkWcS2N4ejDuweQv/s1600/IMG_0472.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1348" data-original-width="1600" height="538" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHgnEjefdlpKfw45Cg0U-VOFJTCGXkmH1TjHCLnvwqqsFRRJ8wehsCZpdnAjbrkeCUYSCuZEQ_NnDpGY82Isr7gz39mTMiVQGutMuTNTJZA255l-0eOhkJgz-jH5XBpkWcS2N4ejDuweQv/s640/IMG_0472.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi sai joululahjaksi toivekirjansa, <a href="https://www.wsoy.fi/kirjailija/tommi-kinnunen">Tommi Kinnusen</a>, <a href="https://www.wsoy.fi/kirja/tommi-kinnunen/pintti/9789510434130"><i>Pintin</i></a> (WSOY 2018). Sain sen luettua aika nopeasti pyhien jälkeen Kuusamossa, mutta koska halusin liittää tähän "lasisia" kuvia, panttasin postausta loppiaisviikonloppuun, ennen kuin jälleen huomenna matkaan kuukaudeksi Berliiniin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjT2P40YdCLSxG6ut_rLByw3VoWoqGpue6Cw3KnDDUo5MX31xhkMun-bYt7_3jB1dNj8uaroNUJsOa0bAlWiVXmXx0uG8voz_ViPqoCFwDWKX5mESYH-d0y9e6Rj9ETo88rDSDedlXBz-9/s1600/IMG_1924.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="651" data-original-width="1600" height="260" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjT2P40YdCLSxG6ut_rLByw3VoWoqGpue6Cw3KnDDUo5MX31xhkMun-bYt7_3jB1dNj8uaroNUJsOa0bAlWiVXmXx0uG8voz_ViPqoCFwDWKX5mESYH-d0y9e6Rj9ETo88rDSDedlXBz-9/s640/IMG_1924.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Olen lukenut Kinnusen aikaisemmat kaksi romaania <i>Neljäntiensristeys</i> (WSOY 2014) ja <i>Lopotti</i> (WSOY 2016) ja pitänyt niistä kovasti -- myös siitä syystä, että ne sijoittuvat paljolti Kuusamon maisemiin, missä vietin jonkin verran aikaa jo koululaisena tätini luona ja nyt aikuisiällä puolison perheen lomakiinteistöjen puitteissa. Kinnunen on mielenkiintoinen myös sen vuoksi, että hänen äitinsä on puolestaan kotoisin samasta eteläpohjalaisesta kylästä, jossa isäni syntyi ja kasvoi. Lopottia saatan käsitellä jossain vaiheessa siinä esiintyvien esineiden tähden -- jatkan myös tänä vuonna tavarasuhteeni käsittelemistä. Nyt kuitenkin pari ajatusta Pintistä -- romaanista josta ammensin lukuisia juttuja näiden mainittujen lisäksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRKM67CxSByixluWMpj_FVZIe-zyRijQk38kWldkYvpwASU33xRMNP1Aypv_4bRrgcGT3fECnW_POyoFFnZaALb8Dbd9hvyHGmxTc7vGwC_7VSuvv2cTneDop4ltYrQSc8uB9_KKlPf6QR/s1600/IMG_3062.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1288" data-original-width="1600" height="514" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRKM67CxSByixluWMpj_FVZIe-zyRijQk38kWldkYvpwASU33xRMNP1Aypv_4bRrgcGT3fECnW_POyoFFnZaALb8Dbd9hvyHGmxTc7vGwC_7VSuvv2cTneDop4ltYrQSc8uB9_KKlPf6QR/s640/IMG_3062.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Pintti on kolmenpäivänromaani. Kolme sisarusta peilaa elämää lasitehtaan ympärillä suomalaisella pikkupaikkakunnalla siten, että epilepsiasta ja "vähämielisyydestä" kärsivä Jussi on äänessä juhannuksena 1949, sitten on vuorossa Helmi tammikuussa 1950 ja lopuksi oman näkökulmansa antaa Raili syyskuussa 1951. Ratkaisevia muutoksia tulee heidän elämäänsä runsaan kahden vuoden aikana, ja menneisyyttäkin käsitellään eri tasoissa, erityisesti sotien aikaa, johon ei ole vielä ehtinyt muodostua suurta ajallista etäisyyttä. Vaikka itse romaani sinänsä kiinnittyy historiallisesti aikaan ja paikkaan, on itse tekstissä jännittävä ajattomuuden tuntu. Jos vuosilukuja ja sotia ei olisi mainittu (tai jos lukija ei sattuisi tietämään, minä vuosina sodat tapahtuivat), voitaisiin pitkän matkaa kirjaa olla myös edellisellä vuosisadalla, koska oikeastaan mitään teknisiä laitteita ei mainita -- jopa auto vilahtaa vain muutaman harvan kerran. Kun tänään lähes kaikilla suomalaisilla on sähkö- ja älylaitteensa, on vaikeaa kuvitella, että sotien jälkeen monet ihmiset elivät materiaalisesti lähempänä "keskiaikaa" kuin me. En tiedä oliko tämä Kinnuselle tietoinen valinta, enkä tiedä ovatko muut lukijat kiinnittäneet tähän huomiota, mutta lopputulos on ainakin tämän suhteen äärimmäisen taidokas ja tyylikäskin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyMmXaeswcMNxq9mevYk_zN9gNq5Aup1gGMiLD15Z42Rjvt1c8Apim-MaY-kPEjkKxaX9vROScZWkfVGAYnUHRoe__QiwuJR8Z_ropJjqkDzmPQZBZekbn3KJzLv3yFccv0-BGxUhQMyk8/s1600/IMG_3053.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="940" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyMmXaeswcMNxq9mevYk_zN9gNq5Aup1gGMiLD15Z42Rjvt1c8Apim-MaY-kPEjkKxaX9vROScZWkfVGAYnUHRoe__QiwuJR8Z_ropJjqkDzmPQZBZekbn3KJzLv3yFccv0-BGxUhQMyk8/s640/IMG_3053.jpg" width="376" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Esineistöpuolella minua sykähdytti sisarusten äidin kuoleman jälkeen toimitettu perunkirjoitus, jossa vainajan koko vähäinen omaisuus kirjataan erikseen (ts. lasitehtaalta nyysittyjä kappaleita jätetään sen ulkopuolelle) (s. 26-28). Nykyään tällainen yksityiskohtaisuus olisi mahdotonta, koska monet tänään omistavat kymmenien esineiden sijaan kymmeniätuhansia. Ajattelen edesmenneitä appivanhempiani ja inventaariota heidän lähtönsä jälkeen. Ja ajattelen isoisoäitiäni, jonka jäämistöstä tehtiin juuri Pintissä kuvatun perunkirjan kaltainen, vaikka pientilallisella oli toki enemmän maataloustöihin liittyvää esineistöä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq7O4ZBBkXLt9YjIGpF9vN2LMV1aCsuJMshZ-cN7_HXO5_yo3jSuO0QpDIcc8RsGvl3l2W0uulFbXvfHroNSoeXVHfk9rabX4dDO-psKoc00gFwE2YtJ6bzaNaJs6Ng5H9KegY6gfhKqC_/s1600/IMG_0389.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1468" data-original-width="1522" height="616" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq7O4ZBBkXLt9YjIGpF9vN2LMV1aCsuJMshZ-cN7_HXO5_yo3jSuO0QpDIcc8RsGvl3l2W0uulFbXvfHroNSoeXVHfk9rabX4dDO-psKoc00gFwE2YtJ6bzaNaJs6Ng5H9KegY6gfhKqC_/s640/IMG_0389.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Jussi potee ainakin epilepsiaa ja ilmeisesti myös jonkinasteista autismia. Hän kokee syvää toiseutta yhteisön muiden jäsenten kanssa ja joutuu päivittäin kamppailemaan syrjintää ja kiusaamista vastaan. Sisaret ja etenkin Helmin ranskalaissyntyinen lasinpuhaltajamies Grégory eli "Reko" yrittävät puolustaa ja tukea Jussia ja toisaalta tehtaan esimies on sitä mieltä, että <i>isosta ruukista jokaiselle löytyy kyllä paikka</i> (s.18), vaikka se toisinaan tuottaa haastetta. Erilaisuutta siis suvaitaan, "omista" pidetään edes jollain tavalla huolta -- siitäkin huolimatta, että Jussille ei makseta juuri mitään palkkaa ja sisaret konfiskoivat sen vähäisenkin tilipussin siksi, että yhteisössä on niitä, jotka yrittävät päästä rahoihin käsiksi lainaamalla. Jussi pakenee omaan maailmaansa: istuttaa maapalstan täyteen rikkaruohoa eli aurankukkaa, kerää ja järjestelee luonnosta löytämiään kiviä ja puunpalasia, huomioi niiden värit ja muodot. Hän kantaa niitä Rekolle, joka kehuu Jussia tarkkasilmäiseksi ja käyttää muotoja hyväkseen lasinpuhalluksessa. Kinnunen yhdistää hienosti sudenkorennon suomuiset ja valoa heijastavat siivet lasiin, <i>kitinsiivet, joiden suonien kudos tuo mieleen sotkuisen kalanverkon</i> (s. 46) Jussi haluaisi viedä sudenkorennon Rekolle, koska <i>se yrittäisi tehdä samanlaista lasia, rikkonaista ja silti ehjää </i>(s. 46).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ0Ro_ASODbHbzzRahAdd2598BXcfCpFipsVsmtGoU_4cc9VbX3JoR2qyj2ztvCGZKLU39_esDn3XadrM7lyimkmcIZVXNtJXlyd1FGL8KvtWOmRfFjvSfEbF_nL936ihZqAm3CZkwpWx0/s1600/IMG_4819.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1126" data-original-width="1600" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgJ0Ro_ASODbHbzzRahAdd2598BXcfCpFipsVsmtGoU_4cc9VbX3JoR2qyj2ztvCGZKLU39_esDn3XadrM7lyimkmcIZVXNtJXlyd1FGL8KvtWOmRfFjvSfEbF_nL936ihZqAm3CZkwpWx0/s640/IMG_4819.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Sisarusten isä on lähtenyt Amerikkoihin ja lähettää sieltä Jussille joka syntymäpäiväksi kirjeen. Ymmärrän jo alkumetreillä mistä on kysymys, tosin en arvaa, kuka tämän toiminnan takana on. Kaikki miehet, jotka palasivat sodasta, eivät oikeasti palanneet. He eivät selvinneet raakuudesta ja kauheuksista "hengissä" vaikka ruumis saattoi olla elossa vielä pitkäänkin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaxfOvyMwXaAYo5f729FBupxWKaKcd4_CqhJm-B-pqkxNnK8xlp70ciEHmQ5qGfe79HQKnyvNeU44FEZSD_1B5k3YDpuvkm2W3pYGM439lr6-5DBb6nqMSWFOQg-VvMg1E962nYI8UUAYE/s1600/IMG_3060.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1484" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjaxfOvyMwXaAYo5f729FBupxWKaKcd4_CqhJm-B-pqkxNnK8xlp70ciEHmQ5qGfe79HQKnyvNeU44FEZSD_1B5k3YDpuvkm2W3pYGM439lr6-5DBb6nqMSWFOQg-VvMg1E962nYI8UUAYE/s640/IMG_3060.jpg" width="592" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Romaanin nimi on <i>Pintti</i>. Lasitehtaan ympäristö on täynnä sitä, lasimurskaa epäonnistuneista ja rikkimenneistä kappaleista. Kaikki pintti ei näy, koska kasvusto on peittänyt sen alleen, mutta ruukin alueella asuvat tietävät ja tiedostavat sen läsnäolon. <i>Helmi pyörittelee hohtavan kirkasta maljaa kädessään. Ei uskoisi, että kaikessa lasissa on pinttiä mukana, hienoimmassakin kristallissa</i> (s. 162). Tähän lauseeseen taitaa tiivistyä osa romaanin sanomasta, ja sen voi tulkita monella tavalla. Itse ymmärsin tämän näin: kannamme kaikki menneiden sukupolvien pinttiä geeneissämme ja muistoissamme. Meidän on tiedostettava elämän pinttikerrostumat jalkojemme alla, mutta myös se, että pintistä voi myös muovata hohtavaa ja kaunista kristallia.</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXN8YhWMRCEGLlkf-kca1-B-DX4TEvMfHlaw6A6Z8E242fLNNFTLIeUbS0ss0W4-IsFpU3r6b9ylgGqk5E6_7Q1Fv9_Qr0oVVI70nlF0X-uz_t7zU80jBqIpRIPdGM5Kz78fFE6o4-gNIE/s1600/IMG_0476.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1371" data-original-width="1291" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXN8YhWMRCEGLlkf-kca1-B-DX4TEvMfHlaw6A6Z8E242fLNNFTLIeUbS0ss0W4-IsFpU3r6b9ylgGqk5E6_7Q1Fv9_Qr0oVVI70nlF0X-uz_t7zU80jBqIpRIPdGM5Kz78fFE6o4-gNIE/s640/IMG_0476.jpg" width="602" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja taas kerran käy näin: toivoisin voivani kirjoittaa kappaleen tai pari lasista, ja sen valmistuksesta muinaisina aikoina tai kaivaa tuon isoisoäitini perunkirjan arkiston uumenista. Aika loppuu aina kesken ja nyt on lähdettävä pakkaamaan Berliinin laukkuja, lähtö ensimmäisellä koneella aamusta. Lasinteko ja lasinpuhallus ovat ylen kiehtova aihe ja ihmiset niiden takana tietenkin yhtä mielenkiintoisia. Pintti oli minulle yksi vuoden 2018 vahvimpia lukukokemuksia. Kinnunen on sanataituri, joka loihtii eteemme kirpaisevia ihmiskohtaloita ja mahduttaa kolmeen päivään syvälle pintin alle luotaavia perspektiivejä. Niinku loisteliasta suomalaista kirjallisuutta.</div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-2434962955041826312018-12-21T00:48:00.000-08:002018-12-21T00:49:11.914-08:00Isoäiti-ikäinen lukee Rafael Donneria<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrQF1Z4chVQ1Uue02As9CybsyWlp-RIuItD6wSidaueiADrJE9YHfUPUn6VlC4ZcHMQ15RdobDpyOBhqUoX7UK8t3Ul18s14Y58PaylH-IB_EkNqebj-Q7S772XYlCALgoh7mPzbgqvffw/s1600/IMG_0439.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1093" data-original-width="1600" height="436" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjrQF1Z4chVQ1Uue02As9CybsyWlp-RIuItD6wSidaueiADrJE9YHfUPUn6VlC4ZcHMQ15RdobDpyOBhqUoX7UK8t3Ul18s14Y58PaylH-IB_EkNqebj-Q7S772XYlCALgoh7mPzbgqvffw/s640/IMG_0439.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologin piti seuraavaksi postata taideväärennöksiä käsittelevistä kirjoista, mutta viime päivinä tuli selväksi se, että <a href="http://www.teos.fi/kirjailijat/rafael-donner.html">Rafael Donnerin</a> (1990 -) <i><a href="https://www.forlaget.com/bocker/manniskan-ar-ett-kansligt-djur/">Människan är ett känsligt djur</a> </i>(Förlaget 2018) kiilaa väliin. Kirja ilmestyi keväällä samanaikaisesti molemmilla kotimaisilla kielillä, suomeksi <a href="http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/kev%C3%A4t-2018/ihminen-on-herkk%C3%A4-el%C3%A4in.html"><i>Ihminen on herkkä eläin</i></a> (Teos 2018) <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Laura_J%C3%A4nisniemi">Laura Jänisniemen</a> käännöksenä. Minulla oli jo keväällä mielessä se, että tämä on opus, jonka haluan lukea. Koska elämäni täyttyy jatkuvasta kirjojen katkeamattomasta virrasta ja koska harvoin lähden etsimällä etsimään mitään teosta, joka ei liity tutkimuksiini, jään yleensä odottamaan, että jokin kiinnostavaksi noteeraamani hyppää silmieni ulottuville. Hyppy ei tapahtunut keväällä vaan vasta nyt, joululahjaostoksilla, alkuperäiskielellä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjtDM51o0QjpaGWGbdWHbe30w6ppFpwzsGSWAi3AwXTJTxSKVHfsJVoJVO9bMRrdUePiRGx3QdmSH9KbQtEOPV-aBGpHeSMdSTIyjboj8br3S23JGwPWBmMk_fP1I983JWyq7G1wPA7MWf/s1600/IMG_0440.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1043" data-original-width="1600" height="416" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjtDM51o0QjpaGWGbdWHbe30w6ppFpwzsGSWAi3AwXTJTxSKVHfsJVoJVO9bMRrdUePiRGx3QdmSH9KbQtEOPV-aBGpHeSMdSTIyjboj8br3S23JGwPWBmMk_fP1I983JWyq7G1wPA7MWf/s640/IMG_0440.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Monille blogini lukijoille on varmaan tuttua se, että luen paljon elämäkerrallista ja etenkin omaelämäkerrallista kirjallisuutta. Kiehtova genre, ihmisten eletty elämä voittaa usein taidokkaan fiktion. Nuoren miehen kirjoittama autobiografinen essee lähestyy minua kahdesta suunnasta. Autobiografiaa ja muistelmia kirjoittavat yleensä iäkkäämmät ihmiset ja koska lapsuudesta ja nuoruudesta on niin kauan aikaa, monet tuntuvat konstruoivan tähän elämänsä alkutaipaleeseen kohtalaisen määrän sellaista mistä on vain hyvin hämäriä muistikuvia. Mitä voit muistaa enää, oikeasti, esimerkiksi viidenkymmenen vuoden takaa? Avainhetkiä kyllä, mutta paljon muuta saattaa olla kadonnut mielesi sopukoista. Miten alle kolmekymppinen mies käsittelee elämäänsä? Toinen minua puhutteleva suunta on juuri tuo nuori mies ja hänen aivoituksensa. Esikoiseni kotiutuu näinä päivinä Santahaminasta ja äitinä minulla oli nyt erinomainen tilaisuus kurkistaa yhden nuoren miehen tapaan heijastaa sitä maailmaa ja yhteiskuntaa missä oma poika elää.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2zCAgzjeV2MwOx8MVutbS90BJ2wtASO2qnI8y2Ro0gZad2JYfTSWYJPXPKh6OKDPvY4_C9M3u98kY-eUOCS_GepuqG_CXrxdYrwVbJZhDj-zvp6bhoqGpKE8wjPDBGa75W6JvwUCZhJMw/s1600/IMG_4960.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1527" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2zCAgzjeV2MwOx8MVutbS90BJ2wtASO2qnI8y2Ro0gZad2JYfTSWYJPXPKh6OKDPvY4_C9M3u98kY-eUOCS_GepuqG_CXrxdYrwVbJZhDj-zvp6bhoqGpKE8wjPDBGa75W6JvwUCZhJMw/s640/IMG_4960.jpeg" width="610" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Donnerin teksti ei sinänsä ole mitenkään sanataituruuden huippu. Silti se nappaa hihasta ja vetää mukaansa tavalla, jota ei voi kun ihailla. Alkuun kuvataan kuuluisaa isää haavoittuvimmillaan: hänelle tehdään par'aikaa vaativaa sydänleikkausta ja koska isän ja pojan välinen ikäero on suuri, voisi Donner yhtä hyvin seurata sitä kuinka isoisää ronklataan leikkauspöydällä. Ja häntä hävettää se, kuinka isänsä ei leikkauksen jälkeen ymmärrä pissaavansa virtsakatetriin. Donner käsittelee jonkin verran isäsuhdettaan, sitä mitä on elää hänen vuorensa varjossa. Hän toistaa hyvin paljon samoja teemoja, joita isä-Donner on käsitellyt erittäin monessa teoksessaan ja itse luin kirjaa juuri tässä intertekstuaalisessa kontekstissa, samalla kysyen koko ajan: onko Rafael Donner tietoinen tästä, onko hän lukenut isänsä tuotantoa ja ovatko tietyt aiheet tarkoitettu alaviitteiksi isän tuotannolle?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZXEYRlVY610Z-cfJvmW6RXKMAWynJkjw7rU1O_GfUaC6iDAn9u4dh_tFxwpX2uTxtvtufGaIQsO9QoEwTZ2-dQWJ0NO2YZVXWWl5hUJMOr7gsWgEywMhJPCBBTA3chboa1w-N23TmAEDV/s1600/IMG_0443.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1402" data-original-width="1600" height="560" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZXEYRlVY610Z-cfJvmW6RXKMAWynJkjw7rU1O_GfUaC6iDAn9u4dh_tFxwpX2uTxtvtufGaIQsO9QoEwTZ2-dQWJ0NO2YZVXWWl5hUJMOr7gsWgEywMhJPCBBTA3chboa1w-N23TmAEDV/s640/IMG_0443.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska esseet on järjestetty "tunneteemojen" mukaan, Donner ei käsittele lyhyttä elämäänsä kronologisessa järjestyksessä. Avoimesti hän kertoo monista komplekseistaan ja "hävettävistä" tapahtumista elämässään (tosin avoimeksi jää, mitkä on niitä asioita joista vaietaan = esim. äiti). Itkupilli pieni poika, jolla oli "<i>my guilty pleasure</i>", Legoilla leikkiminen ja Muumien katselu (s. 28). Isoäiti-ikäiselle naiselle ja kahden pojan äidille jää epäselväksi ymmärtääkö Donner sen, että jokaisella pojalla on samanlaisia salaisuuksia -- että muut pojat saattavat koulussa pitää moisia aktiviteetteja kypsymättöminä tai epämiehekkäinä, mutta harrastavat kotona ihan samaa? Kokonaisuudessaan Donnerin esseissä on suhteellisen vähän omaelämäkerrallisia "faktoja" tai kertomuksia, teemoja pohdiskellaan myös paljon hyvin yleisellä tasolla. Donner tunnustautuu feministiksi, mutta onko hän myös luonnonsuojelija? Hän tuntuu kantavan huolta monista inhimillisistä epäkohdista ja osittain myös ilmastonmuutoksesta, mutta ei käsittele kuitenkaan sitä, miten epäterveellistä tupakointi on (= osa hänen omaa elämäänsä). Samalla juuri esseiden argumentaatioiden epätäydellisyys ja rosoisuus tekee niistä kiehtovia: nuori mies kehtaa olla aidosti raakile.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibvZdrliyrcplPubR2LQZIiqDBO7TBtxrkDcHDXUDTpp8fLX1w3_kT4z2ymAbHxCv4h6zOEVmGJ1XYvp6rR_QejdW-DjhhbVNS3wJf_zgOQ8KPIiCxPYaNRay22PTElh_ws_AvBl0HCbQH/s1600/IMG_1158.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="836" data-original-width="1600" height="334" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEibvZdrliyrcplPubR2LQZIiqDBO7TBtxrkDcHDXUDTpp8fLX1w3_kT4z2ymAbHxCv4h6zOEVmGJ1XYvp6rR_QejdW-DjhhbVNS3wJf_zgOQ8KPIiCxPYaNRay22PTElh_ws_AvBl0HCbQH/s640/IMG_1158.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Ehkä eniten minuun iski Donnerin vuodatus nimestään. Hänen ensimmäinen virallinen etunimensä oli Rudolf. Vanhempien valinnasta muodostui valtava henkinen taakka ja passista se on nyt poistettu, vaikka perhe kutsuu häntä yhä sillä nimellä. Oli pakko mennä heti alakertaan kysymään esikoiselta miten hän kokee oman nimensä, vaikka se ei olekaan Petteri (Punakuonon mukaan). Huokaisin helpotuksesta, koska poika sanoi oman nimensä olevan ihan hyvä, emme ole tuottaneet elinikäisiä traumoja hänelle sen vuoksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2JbLesNxUupzenfU4V7dz5e0tr23WId8HopamMdxG0TtcyhBqEuhSLcECHj1U9VyzH-bgkU55khVdjBor5Pwwjj5NfoCO-E3PazJwbxUQjsNrlg090CMMm8c0QJ_-Ltx_WwCnGVD4PJqK/s1600/IMG_0446.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2JbLesNxUupzenfU4V7dz5e0tr23WId8HopamMdxG0TtcyhBqEuhSLcECHj1U9VyzH-bgkU55khVdjBor5Pwwjj5NfoCO-E3PazJwbxUQjsNrlg090CMMm8c0QJ_-Ltx_WwCnGVD4PJqK/s640/IMG_0446.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Voisin tarttua vielä yhteen jos toiseenkin teemaan, mutta jouluvalmistelut painavat päälle. Donner on lupaava kirjoittaja ja monen muun tavoin jään odottamaan lisää. Jäin kuitenkin miettimään kirjan kohdeyleisöä -- kirjablogipostauksien perusteella Donnerin esikoisteosta ovat lukeneet ennen kaikkea naiset, vaikka minusta esseet voisivat antaa paljon etenkin monille nuorille miehille. Kuten omat poikani, jotka aika monelta osin jakavat Donnerin osaa tässä maailmassa -- valkoisia miehiä, etuoikeutetuissa oloissa kasvaneita. Tämä privilegioitu asema korostuu Donnerin teksteissä ja hän sivuaa myös sitä, miten asema velvoittaa vastuunkatoon tästä yhteisestä maapallostamme. Näistä syistä ostin viikolla myös kirjan suomennoksen. Esikoinen saa sen joululahjaksi ja vaikka hän lukijana on hyvin omapäinen, yritän saada myös hänet innostumaan ihmisestä herkkänä eläimenä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvPN_Pnx99xaq7tjHulCztrQ_AV_tD3_bh2EYQLsR-GU5ZGH0Av1vP2obO_Em0GBLb7UhdhUfDQLSOIowFKWGbIORW5my9reeiUr5kfoGG2xIzcHW2gpMzegTfBAzOrN1Y0l7ZrxRRr4XY/s1600/IMG_0441.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvPN_Pnx99xaq7tjHulCztrQ_AV_tD3_bh2EYQLsR-GU5ZGH0Av1vP2obO_Em0GBLb7UhdhUfDQLSOIowFKWGbIORW5my9reeiUr5kfoGG2xIzcHW2gpMzegTfBAzOrN1Y0l7ZrxRRr4XY/s640/IMG_0441.jpeg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Suosittelen kirjaa ihan kaikille. Suosittelen myös katsomaan YLE 1 <a href="https://areena.yle.fi/1-4247872">Perjantai</a>-ohjelman (katsottavissa linkistä Areenassa, toistaiseksi), missä Donneria haastatellaan. </div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-53726455518542494482018-12-11T02:58:00.001-08:002018-12-11T03:00:14.750-08:00Berliiniä, museoita ja Kieferin katalogi<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9QbOC6kG-g2Bh5R3HKEn7EOG1368Vq9bfcmrPuxpuMffDWlP0RC-NElpX9b426hadl26qzSdgQqilFXB_cieNbuHdj0m1cD1FUURa8ENJMNgejAljbLyqNYi74iUNn-OFqm-bNFRzcl1v/s1600/IMG_1732.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1384" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9QbOC6kG-g2Bh5R3HKEn7EOG1368Vq9bfcmrPuxpuMffDWlP0RC-NElpX9b426hadl26qzSdgQqilFXB_cieNbuHdj0m1cD1FUURa8ENJMNgejAljbLyqNYi74iUNn-OFqm-bNFRzcl1v/s640/IMG_1732.jpeg" width="552" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Kun elämä on täynnä pieniä ja suuria asioita, ei assyriologi malta istua postaamaan blogissaan. Koko marraskuun olin Berliinissä. Elin neljä viikkoa epätodellisessa tilassa: sain uppoutua omiin juttuihin eli tutkimiseen. <a href="https://www.geschkult.fu-berlin.de/e/rod">Tutkijakollegium</a>, jonka vieraana käyn tulevaisuudessa vielä useammankin kerran, tarjoaa minulle optimaaliset olosuhteet. Oma työtila samassa huoneessa mukavien kollegoiden kanssa -- kollegiumilla on kokonainen villa omassa käytössään, aivan Freie Universitetin humanistikampuksen vieressä. Kampuksen kirjasto on loistava ja tämän ensimmäisen tutkimuskuukauteni aikana vietinkin runsaasti aikaa haahuilemalla hyllyjen välissä ja lukemassa kaikennäköisiä kirjoja ja artikkeleita, joita en ole aikaisemmin onnistunut saamaan käsiini. Kirjastoon ei ole kuitenkaan aina pakko lähteä -- kollegiumilla on myös käytössä opiskelija-apulaisia, jotka käyvät lainaamassa kirjoja puolestasi tai skannaavat tekstejä pdf-tiedostoiksi. Maanantaisin kollegium kokoontuu kuulemaan jäsenten tutkimuksista ja keskustelemaan niistä. Rikastutan tutkimusyhteisöä visuaalisella lähestymistavallani muinaisen Lähi-idän hallitsijoihin ja hallintoihin, etenkin hallitsijapatsaiden rooliin vallan ilmentymänä. Runsaan vuoden kokeilun jälkeen olen hiljalleen oppinut tekemään PowerPoint-esitysten sijasta <a href="https://prezi.com/">Prezi-pohjia</a>. Kuvaihmisenä Prezin monipuoliset mahdollisuudet inspiroivat minua tavattomasti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi12mhQaIBdMbimSHPnOlr422kqYKrjHNI8qJvNSplkaQJnDK8b0aDS6g7N7EmIU9G2PXIf2v0qz60xZ2Fr36mFA9Pd28y7yynfJf300MyQuAd8IpBd2i68y3VALLqv4Fi71vJ2CGxIZ0CD/s1600/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-12-11+kello+11.24.26.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1025" data-original-width="1600" height="408" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi12mhQaIBdMbimSHPnOlr422kqYKrjHNI8qJvNSplkaQJnDK8b0aDS6g7N7EmIU9G2PXIf2v0qz60xZ2Fr36mFA9Pd28y7yynfJf300MyQuAd8IpBd2i68y3VALLqv4Fi71vJ2CGxIZ0CD/s640/Na%25CC%2588ytto%25CC%2588kuva+2018-12-11+kello+11.24.26.png" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Viikonloppuisin kävin ammentamassa uusia ideoita museoista. Berliinissä en ikinä väsy käymään <a href="https://www.smb.museum/en/museums-institutions/museumsinsel-berlin/museum-buildings-collections/overview.html">museosaarella</a> ja vaikka olisi nähnyt joitain vanhoja monumentteja kuinka monta kertaa, löytää aina jotain uutta. Ihan aina. Nyt kävin esimerkiksi vahvistamassa sen muistikuvan, että Berliinin <a href="https://www.smb.museum/museen-und-einrichtungen/neues-museum/home.html">Neues Museum</a>issa on pompeijilaiseen tyyliin maalattuja pylväitä. Pompeijilaisen esikuvan näin kesällä Napolin <a href="https://www.smb.museum/museen-und-einrichtungen/neues-museum/home.html">arkeologisessa museossa</a> ja jäin miettimään, että olen nähnyt juuri samanlaisen jossain muualla.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ2TQnoLum5rLZwPQ1rqNjs5zuPXgpKBK-MU0XnxTXsQ3yqZLfKttJdOluN65AT10JVdVqSBDVkGS20MofW-OyeKv3-jtMghjF1-zzRCqkmF1Qz0X86J2TGWHrxJtekBWSM0DRBS0dAYO7/s1600/IMG_1572.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQ2TQnoLum5rLZwPQ1rqNjs5zuPXgpKBK-MU0XnxTXsQ3yqZLfKttJdOluN65AT10JVdVqSBDVkGS20MofW-OyeKv3-jtMghjF1-zzRCqkmF1Qz0X86J2TGWHrxJtekBWSM0DRBS0dAYO7/s640/IMG_1572.jpeg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg80qw82NAmgJewuuAaxTI-uAZfJlp7HB4KCnEiFcoA04AaiIWYGcljzbmQKbnV-fJEkseAFyCYNrbt9F5-8te9uhzl3XH2HTVj4cTMu6xQHJ5yaEUIJ_KiHp8NyFhVBuUYs7fd84t12rm8/s1600/IMG_6021.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg80qw82NAmgJewuuAaxTI-uAZfJlp7HB4KCnEiFcoA04AaiIWYGcljzbmQKbnV-fJEkseAFyCYNrbt9F5-8te9uhzl3XH2HTVj4cTMu6xQHJ5yaEUIJ_KiHp8NyFhVBuUYs7fd84t12rm8/s640/IMG_6021.jpeg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Koska olen lyhyiden Berliinin-visiittieni aikana aina käynyt museosaarella, ovat muut museot jääneet vähemmälle. Siksi käyntini nykytaidetta esittelevällä <a href="https://www.smb.museum/museen-und-einrichtungen/hamburger-bahnhof/home.html">Hamburger Bahnhofilla</a> oli ensimmäinen, muttei varmaankaan viimeinen. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjVjTZVTE8UucL-FefRMW7cPfPK93hzwvstEmJxN4B_GNzH6ZYdTBromFac5v_DyrUvfYYc_mKCIVTL1p6ajUpqvtma5M9e8dhRsI9nnCERo4J4UFcTKwJQQnufv_q38xNH35EiRthqGk_/s1600/IMG_1669.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1059" data-original-width="1600" height="422" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjVjTZVTE8UucL-FefRMW7cPfPK93hzwvstEmJxN4B_GNzH6ZYdTBromFac5v_DyrUvfYYc_mKCIVTL1p6ajUpqvtma5M9e8dhRsI9nnCERo4J4UFcTKwJQQnufv_q38xNH35EiRthqGk_/s640/IMG_1669.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Näyttelyissä on tällä hetkellä esillä suuresti rakastamani ja ihailemani <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anselm_Kiefer">Anselm Kieferin</a> (1945- ) teos <i>Lilith am Roten Meer</i> 1990. Pari vuotta sitten hurahdin Kieferin taiteeseen <a href="http://www.serlachius.fi/en/exhibitions/27-anselm-kiefer/">Mäntässä</a>. Kieferin tapa yhdistää teksti ja kuva -- myös monet aiheet sivuavat runoutta ja muinaista Lähi-itää -- iskee tällaiseen bibliofiiliin muinaistutkijaan hyvin syvälle.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq2bBuLi78jSV64P1vq5RfFlzQ_cL6VeYCkKriK52sVx4TI58oDtuiSzGnQBFEbIGYrDX9RrxjKfBa8PpehYiog6-zvn0wNKhaRSjukmIuL_7GieJTSsH5PjwVYXh63bAXDZDbt7A4VqiL/s1600/IMG_1717.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhq2bBuLi78jSV64P1vq5RfFlzQ_cL6VeYCkKriK52sVx4TI58oDtuiSzGnQBFEbIGYrDX9RrxjKfBa8PpehYiog6-zvn0wNKhaRSjukmIuL_7GieJTSsH5PjwVYXh63bAXDZDbt7A4VqiL/s640/IMG_1717.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tuo fyysinen ensikohtaaminen minun ja Kieferin taiteen välillä Mäntässä jätti myös jälkeensä valtavan kaipuun saada käsiini Serlachiuksen <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2016/04/frankfurt-mainz-mantta.html">näyttelyn</a> katalogi: se myytiin nimittäin loppuun juuri tuona samana päivänä kun kävin Mäntässä, ennen kuin ehdin lunastaa itselleni kappaleen sitä ihanaa kirjaa. Yli kaksi vuotta olen nyt epätoivoisesti etsinyt sitä, etenkin antikvaarisista kirjakaupoista. Koska en löytänyt tuota nimenomaista katalogia, tyydyin kesän lopulla erääseen toiseen ja ostin sen korvikkeeksi. Berliinissä minua onnisti: museon kirjakaupassa oli vielä selailukappaleen lisäksi yksi ostettavassa kunnossa oleva kappale! Ja koska toisessa Anselm Kiefer -kirjassa oli ystävän lempiteos, oli lopputuloksena se, että en päässyt tästä kaupasta ulos ostamatta kahta Kiefer-kirjaa. Onneksi kotona on suvaitsevainen puoliso, joka ei protestoi tällaisia kirjaostoksia. Syntyi halu myös saada Kieferin taidetta omaan kokoelmaan -- se jäänee kuitenkin vain haaveeksi, Kieferin teoksista maksetut hinnat kun ovat päätähuimaavia. Mutta voisin kerätä Kiefer-taidekirjakokoelman, kattavan sellaisen. Kolme kirjaa muodostavat nyt tuon kokoelman ytimen ja keräilyhän tekee ihmisen onnelliseksi. Jos joku tahtoo välttämättä päästä omasta Kiefer-kirjastaan eroon, otan myös lahjoituksia vastaan :).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVONDX5EXTfHWxSPi_1hQyDy6jIbUUH8nivaEVRd2Uais9KlAL2hk2r239tYNTLnYQ2v4xxgYdkS5qjrVl9530INdWgivMv537beqh5ZWXZ6co5ZsfUmziBM_YtRqVD0SOBRoXYP7nvRIQ/s1600/IMG_0414.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1355" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVONDX5EXTfHWxSPi_1hQyDy6jIbUUH8nivaEVRd2Uais9KlAL2hk2r239tYNTLnYQ2v4xxgYdkS5qjrVl9530INdWgivMv537beqh5ZWXZ6co5ZsfUmziBM_YtRqVD0SOBRoXYP7nvRIQ/s640/IMG_0414.jpeg" width="542" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Joulukuun olen kotona, tammikuuksi takaisin Berliiniin. Ennen paluuta koetan löytää aikaa postaukseen, jossa taas juttua taideväärennöksistä. Olen kuluneen vuoden aikana lukenut useamman teoksen, joista haluan kirjoittaa, mutten ole vielä ehtinyt sinne asti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJSsthVLH2mtpqL0Q14U3d3_64sBfPVf20pjy-4r2iDs-QYv3zYvNkkuMpu5tpXVNzKt_UbNKBPb3f_Cl8Qij4ZN1Hk6B_hcihiLREcgQk6atsF8onZkeTWPUNc7Uab9BTqESvspJ8vH7w/s1600/IMG_0420.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="426" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJSsthVLH2mtpqL0Q14U3d3_64sBfPVf20pjy-4r2iDs-QYv3zYvNkkuMpu5tpXVNzKt_UbNKBPb3f_Cl8Qij4ZN1Hk6B_hcihiLREcgQk6atsF8onZkeTWPUNc7Uab9BTqESvspJ8vH7w/s640/IMG_0420.jpeg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-71632002020871255662018-11-04T07:51:00.000-08:002018-11-04T07:52:30.585-08:00Mitä luin tänään: Jarkko Tontti, Perintö<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbD3ts-XvKpHQMwZFqlZzkSfuYWVx6n4lOtOR1ATFuUhfRIvwIhKTLaWtY3ZoeTdN1I8qQEACBV7d_-Bg9xbQ5LycXoxLPqscJIyoM1BOFL7LSgPhiZJ1Mh3Zw3yMDELkjPJljJT5NljS2/s1600/IMG_2558.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbD3ts-XvKpHQMwZFqlZzkSfuYWVx6n4lOtOR1ATFuUhfRIvwIhKTLaWtY3ZoeTdN1I8qQEACBV7d_-Bg9xbQ5LycXoxLPqscJIyoM1BOFL7LSgPhiZJ1Mh3Zw3yMDELkjPJljJT5NljS2/s640/IMG_2558.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi lensi eilen Berliiniin. Päivää ennen lähtöä puoliso toi kustantajan kirjakaupasta kirjan, jota olin jo pitkään havitellut, mutta syksyn kiireet ovat olleet niin voimakkaita, etten ole ehtinyt edes kauheasti muistuttelemaan puolisoa lupauksestaan tuoda juuri tämä: <a href="http://www.jarkkotontti.net/blog/">Jarkko Tontin</a> (1971- ) uusimman romaanin <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511319696/"><i>Perintö</i></a> (Otava 2018). Tähän alkuun on mainittava se, että Tontti on minulle tuttu hänen puolisonsa kautta, olemme eräällä tavalla pyörineet samoissa piireissä noin nejännesvuosisadan ajan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tartuin kirjaan siksi, että minua kiinnosti aihe (muuta Tontin kirjallista tuotantoa olen vain silmäillyt). Luin jostain kuvauksesta, että romaanissa käsitellään äidin jäljiltä jäävää perintöä, sisarusten suhdetta ja kuolinsiivouksen yhteydessä paljastuvaa salaisuutta. Mitä ihmisille tapahtuu kun vanhemmat kuolevat pois? Kuolinsiivous kiinnostaa, koska se on jotain niin omakohtaista että tämän lähemmäs ei iholleni oikein voi päästä. En kuitenkaan asettanut kirjalle mitään suurempia ennakkopaineita tai odotuksia. Olin kuitenkin utelias miten Tontti aihetta käsittelee.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYo5C3ZpbGizgSgXLnFks8dcK8sBRGoFBJ2NvWU68zkQMoYo2mS3Tn-XTzhMbyQXKMc5UcUuKsvrB-4uk3MT27fwGS8_mW54M_xsvZvFvQE3LSztRyyzVhY64vel06tq-kEkqNwJP8JPO2/s1600/IMG_2524.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1248" data-original-width="1600" height="498" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYo5C3ZpbGizgSgXLnFks8dcK8sBRGoFBJ2NvWU68zkQMoYo2mS3Tn-XTzhMbyQXKMc5UcUuKsvrB-4uk3MT27fwGS8_mW54M_xsvZvFvQE3LSztRyyzVhY64vel06tq-kEkqNwJP8JPO2/s640/IMG_2524.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Avasin kirjan päästyäni lentokoneeseen ikkunapaikalleni. Käytettävissä oli noin 2,5 tuntia lukuaikaa. Perintö ei ole kovin paksu, pienehkö ja ohuehko nide, joka sai minut hieman arvuuttelemaan miten saisin siihen lainkaan otetta (olen joskus aikaisemmin tainnut kirjoittaa siitä miten minua vaivaa novellilukutaidottomuus ja siksi katson hieman epäilevästi myös lyhyehköjä romaaneja, kun taas tuhannen sivun eepokset ovat mielestäni aivan ihania...). Minä, joka en ole kovin hyvä lentokoneessa keskittyjä, yllätyin positiivisesti koska solahdin tarinaan hyvin sisään ja kun kone laskeutui Tegeliin runsaan parin tunnin lennon jälkeen, olin lukenut kirjasta jo miltei sata sivua. Illalla jatkoin vielä ennen nukahtamista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2hcATl6TLz2hADYdqq0uExBUZpLE-0XoNSwDv0d3ytSvz2hsmUxhKc7R5PYiqu1BcOqHe74YN7UtHGhVA5glGtTAHZcM83Ls_M0KDTyC7TOa5S3NKhQxuHdNCZHiTiiFk6Yao1SB8U91w/s1600/IMG_3543.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2hcATl6TLz2hADYdqq0uExBUZpLE-0XoNSwDv0d3ytSvz2hsmUxhKc7R5PYiqu1BcOqHe74YN7UtHGhVA5glGtTAHZcM83Ls_M0KDTyC7TOa5S3NKhQxuHdNCZHiTiiFk6Yao1SB8U91w/s640/IMG_3543.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Yllätyin positiivisesti myös tarinan sisällöstä. Tontti on saanut vangittua aikalaisromaaniin monta omalle aikakaudellemme tyypillistä ilmiötä, asioita joita me kaikki koemme ja jotka saattavat myös "tässä iässä" olevilla nielaista useita vuosia elämästämme. Me kipuilemme ja kärsimme häpeää siitä mistä olemme tulleet ja millainen lapsuutemme oli. Kun vanhemmat kuolevat, kuolinpesä täytyy hoitaa ja perintö jakaa, vaikka periaatteessa mitään materiaalista perintöä ei jäisikään jälkeen. Vain harvoin perilliset selviävät prosessista ilman ristiriitoja tai suoranaista riitaa. Jos tavaroiden jakamisesta tulee riitaa, ei se johdu itse tavaroista tai niiden rahallisesta arvosta vaan silloin käydään kamppailua muistoista ja tunteista -- olivatko vanhemmat rakastaneet "tasapuolisesti", oliko jotkakuta lapsista tai muista sukulaisista tai jopa ystävistä suosittu. Yhden perheen vuosikymmeniä jatkuneeseen elämään sisältyy lukemattomia pieniä tilanteita, joissa on saattanut tapahtua epäoikeudenmukaisuutta. Näitä tilanteita ei aina käsitellä silloin kun kaikki asianosaiset olisivat paikalla, vaan vasta sitten kun he ovat poistuneet keskuudestamme eivätkä enää pysty tuomaan omaa kantaansa esille.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9erDmazgnnEvjzZi5ldQ8GbhSTSKY2Y4nhD_Q5ihvqm7qjSg_NfXZ6tkCToMtUSes4JOXcBKN1PuZB-uU3GCqWvsTcMooPJN37b1oWzUumAKJcc0zPkDloMqY5YXxFrmWzjuIv0bge-cW/s1600/IMG_3573.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1200" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9erDmazgnnEvjzZi5ldQ8GbhSTSKY2Y4nhD_Q5ihvqm7qjSg_NfXZ6tkCToMtUSes4JOXcBKN1PuZB-uU3GCqWvsTcMooPJN37b1oWzUumAKJcc0zPkDloMqY5YXxFrmWzjuIv0bge-cW/s640/IMG_3573.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
En aio tässä paljastaa romaanin varsinaista juonta. Lähtöelementtinä on kuitenkin tuo vainajan koti, jonne lapsi astuu ensimmäisen kerran äidin tai isän kuoltua. Siellä olevat esineet herättävät muistoja sekä varhaislapsuudesta että myöhemmiltä vuosilta kun vanhemman luona on enää käyty vieraisilla, mutta tunnet tuon kodin edelleen todella hyvin, sillä siellä on ainakin osa samoista huonekaluista, kirjoista ja muista esineistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Valkoisen sohvan selkänojalla roikkui villatakki. Neljä luunväristä nappia, jotka oli aina tiukkaan kiinni laitettu. Vaalea violetti villatakki, jota olin tuijottanut äidin päällä vuosikymmenent </i>(s. 7)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten asunnosta löytyy myös jotain odottamatonta, jotain josta kirjan päähenkilö Henrik ei lainkaan tiedä. Hänen äitinsä on vuosikymmenet pitänyt päiväkirjaa triviaalisiin sinikantisiin vihkoihin. Päiväkirjoissa kerrotaan salaperäisestä henkilöstä "M" sekä siitä miten tämä lääkäriäiti on vuosikymmeniä käyttänyt väärin morfiinia että muita aineita. Henrikin isä on ollut alkoholisti ja kuollut pojan ollessa vasta 17. Henrikille avautuu äitinsä päiväkirjamerkintöjen kautta täysin uusi aspekti sekä omaan äitiinsä että myös omaan lapsuuteensa. Kun lapsi viimeistään teini-ikään päästyään alkaa pitää salaisuuksia vanhemmiltaan ja vaalii yksityisyyttään monin eri tavoin, saattaa hänellä samanaikaisesti kuitenkin olla jokin sisäänrakennettu ajatus siitä, että vanhemmat eivät saisi pitää mitään salaisuuksia lapsiltaan. Myös Henrikin sisar Anna-Leena yllättyy -- hän on ajatellut olleensa täysin selvillä äitinsä elämästä ja kokenut olleensa hänelle erityisen läheinen. Anna-Leena järkyttyy kun esille tulee seikkoja, jotka äiti on salannut myös häneltä. Sitten kun yllättäviä asioita paljastuu, voi maailma joko romahtaa tai sitten jotkut vuosikymmeniä syvällä mielessä vaivanneet asiat saavatkin selityksensä ja johtavat kenties myös ymmärrykseen. Olit vihainen ja katkera, koska sinulle ei annettu välineitä ymmärtää. On moninaisia syitä miksi vanhemmat salaavat asioita lapsiltaan, myös aikuisilta lapsiltaan. Meidän nyt keski-ikäisten vanhemmat syntyivät ennen sotia, niiden aikana tai heti niiden jälkeen. Noiden sukupolvien kasvatus, elinolosuhteet, hyvin moni muu asia poikkesi siitä mihin me vartuimme. Niin monesta asiasta otettiin aikoinaan stressiä ja niitä hävettiin, kuten isättömyyttä tai omaa avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, vammaisuutta. Alkoholismiakin hävettiin, mutta koska alkoholin väärinkäyttö oli erittäin yleistä myös "paremmissakin piireissä", sitä siedettiin ja suvaittiin ja jälkiä peiteltiin enemmän kuin tänään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipV-AaSVdTt9VGQMYVLMxnRxbAExruLTqMDYFzkb2r0_R4LwS2SzTXyDoLCWgQAlubffBQSs5Q5KyRnVpR4i0YxZxZM7vuUeputuziPsq3glJKM0-bLSSjASNTZ80BXAYY8UVeyRPwFK6L/s1600/IMG_3555.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipV-AaSVdTt9VGQMYVLMxnRxbAExruLTqMDYFzkb2r0_R4LwS2SzTXyDoLCWgQAlubffBQSs5Q5KyRnVpR4i0YxZxZM7vuUeputuziPsq3glJKM0-bLSSjASNTZ80BXAYY8UVeyRPwFK6L/s640/IMG_3555.jpeg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Romaani rakentuu vuoroin Henrikin ja vuoroin hänen siskonsa Anna-Leenan kertomukselle, luku luvulta ja väliin on ujutettu äidin päiväkirjamerkintöjä epäkronologisessa järjestyksessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ihmisillä on kummallisen erilaisia muistikuvia samoista tapahtumista. Olin huomannut sen ennenkin äidin kanssa puhuessani. Kuin olisimme eläneet eri todellisuuksissa, vaikka asuin hänen kotonaan kaksikymmentävuotiaaksi</i>. (s. 48-49).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on niin totta. Äitini tapasi kertoa yhteisiltä lomamatkoiltamme anekdootteja, joita minä pidin silkkana fiktiona tai hyvin muunneltuna totuutena. Nuorena aikuisena korjasin häntä besserwissermäisesti kesken tarinoinnin. Myöhemmin oivalsin sen, että ne olivat hänen muistojaan, minulla oli omani ja äidilläni oli oikeus kertoa muistojaan sellaisina kuin ne olivat. Kesällä matkalla puolison kanssa muistelimme yli neljännesvuosisadan aikaisia tapahtumia yhteiseltä taipaleeltamme. Usein tuli tunne, että olemme eläneet eri avioliitoissa... Tämä on olennainen asia muistaa ja tunnistaa kun sukulaisten välillä on ristiriitoja. Asia, joka on vaivannut ja hiertänyt sinua vuosia on täysin pyyhkiytynyt pois toisten silminnäkijöiden kovalevyltä ja toisin päin. Tai sitten muistamme tilanteet hyvin eri tavoilla. Absoluuttista totuutta ei näissä ole, vain hajanaisia muistijälkiä siellä täällä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2TABoymJeEOZRV7C-Hay9g9VoHNMVakZDoziarXDjbGeX7PxqEQnb7tOqQImVHjvdgSxr50KZPQDiWKL5yYYaE6XqYhNdvsgO7H4HJjTChsM9aPaaRqcjVdggf-EMrVU34mgRPFfjHINE/s1600/TapiolaTakapiha1967%253F.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1478" data-original-width="1600" height="590" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2TABoymJeEOZRV7C-Hay9g9VoHNMVakZDoziarXDjbGeX7PxqEQnb7tOqQImVHjvdgSxr50KZPQDiWKL5yYYaE6XqYhNdvsgO7H4HJjTChsM9aPaaRqcjVdggf-EMrVU34mgRPFfjHINE/s640/TapiolaTakapiha1967%253F.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tontti kuvaa edelleen taitavasti monia kuolinsiivoukseen liittyviä seikkoja. Jos ei luota sisaruksiinsa, miten varmistetaan se, ettei kuolinpesästä vedetä jotain välistä ennen kuin perunkirjoitusta ja jakoa on suoritettu?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Anna-Leena oli taatusti jo käynyt täällä. Minä tunsin sisareni. Jos hän halusi jotain äidin tavaroista itselleen, hän ei kertoisi sitä minulle. Hän olisi jo vienyt sen </i>(s. 9).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Käydessäni asunnossa uudestaan etsin äidin ja minun kirjeenvaihdon ja laitoin kuoret käsilaukkuuni. Ne eivät kuuluneet Henrikille. Otin myös kultaisen kaulaketjun, jonka äiti oli saanut isältä neljäkymmentävuotislahjaksi vuonna 1982. Henrik ei ymmärtäisi sellaisen merkitystä. Muistin, kuinka olin lapsena ihaillut kullan kimallusta. Olin kosketellut ketjua äidin korulippaassa ja haaveillut saavani pitää sitä joskus kaulassani</i> (s. 15).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Anna-Leenan käsityksen mukaan heidän äitinsä oli käskenyt tytärtään hävittämään päiväkirjat, jotka Henrik ensin konfiskoi itselleen ja joiden omistamisesta syntyy erimielisyys sisarusten kesken. Päiväkirjat ja kirjeet ovat niitä hyvin intiimejä ihmiselämän dokumentteja, jotka toisinaan halutaan säilyttää kuolemaan saakka, mutta joiden sisällön ei kuitenkaan toivota paljastuvan jälkipolville. Toiset säilövät tällaiset dokumentit laatikkoon, jonka päälle on liimattu ohjeet, esimerkiksi "hävitettävä kuoltuani". Tässä tarinassa päiväkirjojen salaisuudet ensin ravisuttavat, mutta lopulta saadaan onnellinen loppu, jota ei ilman noita päiväkirjoja olisi voinut saavuttaa. Jos taas harmitellaan sitä, että äiti tai isä on omaehtoisesti ennen kuolemaansa mennyt tuhoamaan dokumentteja, on muistettava se, että tämä on jokaisen henkilökohtainen ratkaisu. Isäni kuoli niin äkillisesti ja odottamatta ettei varmasti ollut pohtinut omien päiväkirjojensa kohtaloa lainkaan. On mahdollista, että äitini hävitti jotain vanhempieni välisestä kirjeenvaihdosta noin puoli vuotta ennen kuolemaansa. Koska emme tienneet mitä oikeasti oli olemassa, emme kykene edes arvioimaan mitä mahdollisesti katosi ulottuviltamme.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEx9Uy0IHyJjFa73XMMLAHEhKTgT6JwlxokDpUH9C_-oAd-xJ-KiixIL08fLELZsE7tfA9adELxTdhvMBVzFn6xG73MZzxSTIHQ1KnHyudm1a13gChH_-RiTILMWSQtDKA3JfLhwfa0fp7/s1600/IMG_2989.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1187" data-original-width="1600" height="474" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgEx9Uy0IHyJjFa73XMMLAHEhKTgT6JwlxokDpUH9C_-oAd-xJ-KiixIL08fLELZsE7tfA9adELxTdhvMBVzFn6xG73MZzxSTIHQ1KnHyudm1a13gChH_-RiTILMWSQtDKA3JfLhwfa0fp7/s640/IMG_2989.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
Pidin Tontin <i>Perinnöstä </i>kovasti. Tekstissä oli joitain pieniä kömmähdyksiä, jotka lievästi häiritsivät lukunautintoa. Kerrostalon viidenteen kerrokseen ei tarvitse kantaa muuttolaatikoita, koska noin korkeissa tapiolalaistaloissa on järestään hissit. ABC-ravintoloissa ei tarjoilla viiniä. Tapiolalaistyttö ei kokenut autenttisena Tontin tapaa kuvata <a href="https://www.espoonseurakunnat.fi/kirkot-ja-tilat/kirkot/tapiolan-kirkko/arkkitehtuuri">Tapiolan kirkkoa</a> Henrikin silmin. Jos on oikeasti istunut lapsena kymmeniä eri kirkollisia toimituksia tuossa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarno_Ruusuvuori">Aarno Ruusuvuoren</a> (1925-1992) kenkälaatikoksikin haukutussa betonirakennuksessa, olisi jotenkin itsestäänselvää, että sen brutaalius tai karu kauneus (kaikki katsojan silmissä) edes jollain tavalla mainittaisiin, koska tuo tila tekee etenkin lapsiin lähtemättömän vaikutuksen; myös mustat puupenkit, joiden sileyden tunne jää takamukseesi loppuiäksesi. Romaanissa [h]eidän lapsensa tuijottivat alttaritaulua (s.61) vaikka jos tarkkoja ollaan, mitään alttaritaulua ei ole, on vain iso metallinen risti ja sen takana harmaa betoniharkkoseinä, jonka rivejä tapasin itse laskea ajankuluksi. Tapiolan kirkossa ei oman käsitykseni mukaan järjestetty jouluaamun kello kuusi hartauksia kuin vasta 1980-luvun alkupuolelta. Aamuyöstä ei Tapiolassa siis lapsia revitty sängystä jouluisin ylös, onneksi :).<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIz_rxu-vnA8QU5jXIohW9v7XMoNrfU1U1OWPjjKwFSAVnBWWsZS5N3I02QT9yWQEkSb31eJLqbqppUqJtaR5Nspbn-ZB026DEnLK-ca07hYw_n2Qwmj_rDFsxdInZFhcEnKBuZjq5CFFq/s1600/Tapiola69.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="955" data-original-width="882" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhIz_rxu-vnA8QU5jXIohW9v7XMoNrfU1U1OWPjjKwFSAVnBWWsZS5N3I02QT9yWQEkSb31eJLqbqppUqJtaR5Nspbn-ZB026DEnLK-ca07hYw_n2Qwmj_rDFsxdInZFhcEnKBuZjq5CFFq/s640/Tapiola69.jpg" width="590" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<i>Perintö</i> on tärkeä aikalaisromaani aiheensa vuoksi. Suurimmalle osalle kuolinsiivous osuu elämän aikana useamman kerran kohdalle, myös silloin kun kyseessä on puolison vanhemmat tai joku muu lähiomainen. Jokainen tapaus on erilainen, mutta harvassa ovat ihmiset, joiden perinnöistä ei paljastuisi jotain odottamatonta. Se miten me suhtaudumme siihen uuteen ja odottamattomaan ratkaisee paljon siitä, minkälaiseksi loppuelämämme kuolinsiivouksen jälkeen muotoutuu. <i>Perinnössä </i>on eräänlainen <i>happy end </i>ja hyvä niin. Se on ehkä hieman kliseinen ja imelä, mutta osoittaa sen, että vihan ja katkeruuden voi jättää taakseen jos osaa antaa armoa sekä niille, jotka lähtevät että etenkin niille, jotka jäävät vielä tänne jakamaan tätä elämää. Suosittelen. Sekä heille, jotka ovat jo kokeneet tämän prosessin ja niille, joilla se on vielä edessä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
PS. Tämän postauksen kuvitus on sekalaista sälää -- kun on Berliinissä, ei voi lähteä Tapiolan kirkkoon kuvaamaan harmaata betoniseinää... Aitoa tapiolalaistunnelmaa ovat sen sijaan kuvat kesäisestä rivitalon takapihasta, interiöörit ja esineet liittyvät taas Oulussa tapahtuneeseen kuolinsiivoukseen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEAjDue9pKryZThCrzm8TgduXZFMjjUANjKEyObG6OrXG-uKmsE5SeoXgDNnkHroLEKuuPnOFMOdpEmygTF3oLPwZeSiLUxFfF2eUElAzBK1jpIWHUixU7K_eje72hmg3pNdqZdlVqJAap/s1600/IMG_4085.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1492" data-original-width="1600" height="596" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEAjDue9pKryZThCrzm8TgduXZFMjjUANjKEyObG6OrXG-uKmsE5SeoXgDNnkHroLEKuuPnOFMOdpEmygTF3oLPwZeSiLUxFfF2eUElAzBK1jpIWHUixU7K_eje72hmg3pNdqZdlVqJAap/s640/IMG_4085.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-81178537004215767082018-10-28T07:30:00.000-07:002018-10-28T07:55:35.573-07:00Ennen Berliiniä vielä kirjoista ja tavaroista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZXdNRg3uezOrx1Ezw3Xe9iViBrnIS9NxSZocXz2c005xB9Nsf83dF3K3UsLeQ94lfuurWxKOPyT_AshUahY5aRUGIb6mrW7lNcMPJi-dEhJqYZ3N0P4JiG4b65cBO0y9apU747hNH3xuf/s1600/IMG_2485.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1131" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZXdNRg3uezOrx1Ezw3Xe9iViBrnIS9NxSZocXz2c005xB9Nsf83dF3K3UsLeQ94lfuurWxKOPyT_AshUahY5aRUGIb6mrW7lNcMPJi-dEhJqYZ3N0P4JiG4b65cBO0y9apU747hNH3xuf/s640/IMG_2485.jpg" width="452" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi on lähdössä koko marraskuuksi Berliiniin. Minua on onnistanut. Keväällä kävi kutsu tutkijakollegiumiin, jonka vetäjille sopii hyvin se, että käyn rikastuttamassa heidän tiedeyhteisöään aina kuukauden kestäviä pätkiä aina silloin kun minulle sopii. Saan edistää omia tutkimuksiani erittäin inspiroivassa työympäristössä loistavan kirjaston kupeessa, minulla on oma työtila ja minulle jopa vielä maksetaan kohtuullinen korvaus siitä, että käytän näitä ylellisiä fasiliteetteja.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfVB15m784CzyhYBVEdxWlIfZ8EAFg4goSyG8kS53DAMHXRRdCASNHNN0L02BDXhTiXqL2YvnK5J-6Dt4tiiy6enfiFeaiXfCJmJbcPVdwFrcIW8o3pmEz1rYXnJImrCJxWT-tFEcSwCdu/s1600/IMG_2489.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1550" data-original-width="1600" height="620" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfVB15m784CzyhYBVEdxWlIfZ8EAFg4goSyG8kS53DAMHXRRdCASNHNN0L02BDXhTiXqL2YvnK5J-6Dt4tiiy6enfiFeaiXfCJmJbcPVdwFrcIW8o3pmEz1rYXnJImrCJxWT-tFEcSwCdu/s640/IMG_2489.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ennen lähtöä on pakko vielä palata lyhyesti kirja- ja tavara-aiheeseen. Postaukseni <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/09/kirjat-konmaritus-ja-loistava-jarjestys.html">Kirjat, konmaritus ja "Loistava järjestys"</a> herätti kovasti keskustelua etenkin ammattijärjestelijä <a href="https://paikkakaikelle.fi/">Ilana Aallon</a> <i>Paikka kaikelle</i> - <a href="https://www.facebook.com/groups/1429377130709571/?source_id=698843453540116">Facebook-ryhmässä</a>. Vaikka postauksen alussa painotin sitä, että en arvostele näitä ihmisiä henkilöinä vaan tarkastelen heidän kirjasuhdettaan verrattuna omaani, vetivät monet Marie Kondoa ihailevat herneet nenään tekstistäni. Useat myös asettivat kyseenalaiseksi suomalaistutkimuksen (johon linkki yllämainitussa postauksessa), jonka tuloksena kirjojen määrällä kotitalouksissa on yhteys lasten koulumenestykseen erityisesti matemaattisluonnontieteellisissä aineissa. Ja samaan aikaan kun Facebook-ryhmässä väiteltiin siitä, voiko kirjoja surutta mutiloida ja heittää roskiin ja toiset pitivät kirjojen keskellä elämistä naurettavana, elitistisenä ja asennettani ylimielisenä, sain tekstistäni myös henkilökohtaista kiittävää palautetta yllättäviltäkin tahoilta. Sydäntäni lämmitti, kiitos!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXM1cSjjQt_XtkynZ34kAO364vWxRdTnwVid3HjLaCnJt-VORngAtxF0dPxircwDa6srYl7MUFeWlmtWilIBv7kBu6UfiZCwcit-vv1bv5rYEcJCPs_MfEqOnyHDumEXXyfyd_lBiZdjyx/s1600/IMG_1258.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiXM1cSjjQt_XtkynZ34kAO364vWxRdTnwVid3HjLaCnJt-VORngAtxF0dPxircwDa6srYl7MUFeWlmtWilIBv7kBu6UfiZCwcit-vv1bv5rYEcJCPs_MfEqOnyHDumEXXyfyd_lBiZdjyx/s640/IMG_1258.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kuluneen vuoden aikana olen ottanut ihan asiakseni reflektoida omaa suhdettani kirjojen lisäksi myös muuhun tavaraan. Sen vuoksi olen lukenut joitakin tavaranjärjestelyoppaita ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, en siksi, että hakisin niistä opastusta vaan siksi, että minua kiinnostaa se, mitä muut ihmiset ja etenkin nämä "ammattilaiset" aiheesta ajattelevat. Kun Ilana Aalto tuo kirjassaan <i>Paikka kaikelle</i> (Atena 2017) taitavasti esille sen, miten esineet vaikuttavat ja miten esineistä tulee ihmisen ja esineen elinkaaren aikana osa identiteettiä (<i>Tavarat eivät ole vain tavaroita. Ne ovat viestejä, tunteiden herättäjiä, tarpeiden tyydyttäjiä ja halun kohteita</i>, s. 16) 1, ja miten esineet myös kantavat mukanaan ihmisen, perheen ja yhteisöjen muistia (<i>Niihin sisältyy elämäntarinoita ja ne aikaansaavat tunteita, jotka ovat paljon esineiden käyttötarkoitusta laajempia</i> s. 310), toistaa Mira Ahjoniemi kirjassaan <i>Loistava Järjestys</i> (Otava 2017) Marie Kondon onttoa väittämää, että <i>muistot eivät katoa vaikka hävittäisi menneisyyden tavaroita</i> (s. 19). Järjestelyoppaat ovat aikamme ilmiö. Suomessa ihmiset ovat vauraampia kuin koskaan, on ollut varaa ostaa tavaraa yli tarpeen ja moni on päätynyt tilanteeseen, missä esineistä tuleekin yhtäkkiä ongelmajätettä. Tartutaan siis <i>self help</i>-kirjaan ja toivotaan sen antavan ohjeet siihen, miten "roinasta" hankkiudutaan eroon. Konmarittamisen ydinajatus -- tehdään esineelle ilotarkistus ja heitetään se surutta pois -- voi ensin kuulostaa nerokkaalta, mutta kuten olen jo joissain muissa postauksissani (esim. <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/01/elaman-ilotarkistus.html">täällä</a> ja <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/02/esine-tavara-kama-roju-ja-ihminen.html">täällä</a>) huomauttanut, monet esineluokat kuten perintöesineet, arvoesineet ja erityisesti taide eivät ole hänelle lainkaan olemassa. Myös Ahjoniemi vaikenee pikadieetissään näistä esineluokista. Haluan itse taistella tällaisia pikadieettejä vastaan, koska jokaisen pitäisi pysähtyä hetkeksi aikaa oikeasti miettimään esineiden merkityksiä ja niitä seurauksia jos impulsiivisesti heitetään tavaraa menemään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun appivanhempani poistuivat keskuudestamme runsaat neljä vuotta sitten, tiivistyi heidän kodissaan jo ennen lähtöä ymmärrys siitä, että mitään he eivät voisi sieltä mukaansa ottaa. Jälkeen jäi kahden keräilijäpersoonallisuuden ja taiteenrakastajan esineet. Niitä oli paljon, valtava määrä. Tässä kodissa pidettiin tavaroista hyvää huolta ja jokaiselle tavaralle oli enemmän tai vähemmän oma paikkansa. Meidän jälkeenjääneiden osaksi tuli kuolinsiivous -- tehtävä, jonka moni haluaa tänään tehdä itse säästääkseen perillisiään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6RGMbFLnZ_8B5kXyuR_vX8lh1oh7fTAYhgzMMUWB6ycycOOuP6cJvX8ll0hdh2S_-u1jtpCVbW_Q_e3iR6Wolk0xX65ZqWVZDZriik7FO3KJLe3iUSdY9C1KdQT8YIb7jPmxdslgrUrs_/s1600/IMG_1253.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1196" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6RGMbFLnZ_8B5kXyuR_vX8lh1oh7fTAYhgzMMUWB6ycycOOuP6cJvX8ll0hdh2S_-u1jtpCVbW_Q_e3iR6Wolk0xX65ZqWVZDZriik7FO3KJLe3iUSdY9C1KdQT8YIb7jPmxdslgrUrs_/s640/IMG_1253.jpeg" width="478" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kun lähdön hetki koittaa, mitään emme voi mukaan ottaa. Siitä näkökulmasta katsottuna hyvin moni esine, jonka elämämme varrella haalimme, etenkin ne, joilla ei ole varsinaista käyttötarkoitusta, ovat täysin "turhia". Turhuuksien turhuus, turhake? Omat vanhempani perivät hyvin vähän mitään esineitä. Isä oli suorastaan köyhistä oloista ja äitini perheen omaisuus jäi aikoinaan suureksi osaksi Kannakselle. Puolison perheessä puolestaan appivanhemmat perivät jo vanhempiensa esineistöä. Kaikkia perintöesineitä on usein mahdotonta säilyttää, mutta jokainen esine kantaa mukanaan muistoja ja tietojakin menneistä sukupolvista ja täten luo yhteyden omaan lenkkiin sukupolvien ketjussa. Kun kodissasi on jokin esine, joka on kuulunut vaikkapa isoisoisällesi tai isoisotädillesi, muistuttaa se siitä, mistä olet tullut, tiedät olevasi osa elämän jatkumoa. Monilla esineillä on jokin pikku tarina -- "tämä kiikari kuului isoisotädillesi, hän eli seikkalijan elämää iloisella 1920-luvulla ja matkusteli pitkin Eurooppaa, kiikaroi kotkia Italian Alpeilla". Kertoessasi lapsillesi esineen omistaneista ihmisistä, siirrät myös henkistä perintöä eteenpäin. Henkinen perintö on tärkeä ja olennainen ihmisen identiteetille, sen vuoksi monilla adoptoiduilla lapsilla on suuri tarve saada tietää biologisista vanhemmistaan, huolimatta siitä kuinka yltäkylläisen tai onnellisen lapsuuden he ovat jossain muualla viettäneet.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG6ZiyliG982t8LsvFhA_x6VLpQ7avOqD7iVg59s69ilHb-bmaoTe2H6ZQGDIjcpFrWIlBePgP6VSOn0vlz9KtP84CbqIOOH2GDnpEaySxR6zvGWSZrl925CgNoW4i4ySq9x2dtA-IYFgZ/s1600/IMG_1244.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiG6ZiyliG982t8LsvFhA_x6VLpQ7avOqD7iVg59s69ilHb-bmaoTe2H6ZQGDIjcpFrWIlBePgP6VSOn0vlz9KtP84CbqIOOH2GDnpEaySxR6zvGWSZrl925CgNoW4i4ySq9x2dtA-IYFgZ/s640/IMG_1244.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Perintöesineille ei siis voi tehdä simppeliä ilotarkistusta ja heittää sitten vain menemään, ei silloinkaan jos esineellä ei ole jälleenmyyntiarvoa, eikä silloinkaan, jos jälkeen ei ole jäämässä yhtään rintaperillistä. <i>Paikka kaikelle</i> -Facebookryhmässä eräs jäsen kyseli mitä tehdä Grimbergin <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansojen_historia">Kansojen historia</a> </i>-kirjasarjalle, jonka hyvin moni tänään kokee silkaksi ongelmajätteeksi, tätä sarjaa kun on niin paljon, että divaritkaan eivät sitä enää huoli. Meillä <i>Kansojen historia</i> on kunniapaikalla Aurora Karamzinin talouteen kuuluneen kirjoituslipaston päällä. Isäni luki varhaisempaa painosta lapsena ja hankki 1950-luvun painoksen puolestaan omien lastensa iloksi. Kehotin kommentissani ihmisiä kysymään kuka heidän kirjasarjansa oli aikoinaan hankkinut, mitä se oli merkinnyt hänelle ja vaikka itse ei kirjasarjasta välittäisikään, olisiko mahdollista että seuraava sukupolvi kuitenkin innostuisi siitä ehkä muutaman vuosikymmenen päästä? Viime aikoina on ollut paljon kirjoituksia siitä, kuinka vastuutonta on jättää kuolinsiivous perillisten riesaksi. On totta, että kuolinsiivous on sekä henkisesti rankkaa että aikaavievää puuhaa. Itse arvostan kuitenkin sitä, ettei äitini esimerkiksi ajatellut tehdä meille sisaruksille "palvelusta" viemällä vanhat cocktail-pukunsa (postasin niistä aikoinani <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2013/10/damaskoksen-damastia.html">täällä</a> ) vintagekauppaan, ne kun on ompelija hänen mittojen mukaan ommellut eikä ne enää edes aikoinaan sopineet yhdenkään tyttären päälle. Vielä niille voi löytyä "ottaja" omasta perheestä ja heillä tulisi niinikään olla perintöesineiden kohdalla <i>mahdollisuus vapaaseen valintaan</i> (vrt. Ilana Aalto, <i>Paikka kaikelle,</i> s. 250).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF3sB7lAxQSc93GKkhMzPoc3VeiqmKYpBNKBUa8q_szRaKolTRXV9bAEqv5lAyW2ZYQzdJXVnfZ4iXxhzuGHX4vw9QT4U5UijrVxxYbGvccaB82k98fXfkR-UeLlijlNZza_6pqvOYTc66/s1600/IMG_1256.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgF3sB7lAxQSc93GKkhMzPoc3VeiqmKYpBNKBUa8q_szRaKolTRXV9bAEqv5lAyW2ZYQzdJXVnfZ4iXxhzuGHX4vw9QT4U5UijrVxxYbGvccaB82k98fXfkR-UeLlijlNZza_6pqvOYTc66/s640/IMG_1256.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Appivanhempien jälkeisen kuolinsiivouksen seurauksena kodissani on nyt runsaasti heille kuuluneita esineitä. Olemme puolison kanssa perineet ne, omistan nuo esineet yhdessä puolisoni kanssa, eli periaatteessa minullakin on jokin valta päättää niiden kohtalosta. Itse näen kuitenkin oman roolini enemmänkin hallinnoijana kuin omistajana, myös omilta vanhemmiltani perityn tavaran suhteen. En ehkä tahtoisi elää kaikkien noiden esineiden kanssa, mutta koska en oikeastaan "omista" niitä, minulla ei ole oikeutta tuosta noin vaan kierrättää sellaista tavaraa mistä en satu henkilökohtaisesti pitämään. Minulla on nyt "vain" loppuelämäni hallintaoikeus niihin ja minun on löydettävä jokin sopu niiden kanssa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä ajatus kiinteistöjen ja esineiden hallinnasta kiteytyy hienosti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Merete_Mazzarella">Merete Mazzarellan</a> (1945- ) romaanissa <a href="https://www.tammi.fi/kirja/merete-mazzarella/alma-edellakavijan-tarina/9789513199616"><i>Alma</i></a> (Schildts&Söderströms ja Tammi 2018). Alman ystävätär <a href="https://www.geni.com/people/Thyra-Gyld%C3%A9n/6000000019896161179">Thyra</a> on naimakaupan kautta perinteikkään kartanon <a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/Stavsund">Stavsundin</a> emäntänä. Tästä talosta ja esineistä, joita ihmiset saavat vuorollaan käyttää, Alma kirjoittaa:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Det var också på Stavsund jag lärde mig hur föremål kan bli traditionsbärande genom det sätt på vilket de används, hanteras. På Stavsund fanns en alldeles speciell byrå i vilken varje svärdotter som kom till huset fick lägga sin brudutstyrsel. Där fanns också en liten stol i vilken den förstfödda i varje generation skulle sitta när han för första gången fick äta med vid bordet </i>(s. 117).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten Alma jatkaa itse Stavsundista:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Att äga ett gods som Stavsund ... var till den grad att ingå in en tradition att man inte kunde vara en individ. Det var inte ens att äga för man förfogade inte fritt, det var snarare att ha till låns, att förvalta, att föra vidare från förfäder till efterkommande</i> (s. 117).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Thyralle oli itsestäänselvyys olla ja toimia ensisijaisesti sukunsa jäsenenä eikä yksilönä, hän ei ainakaan Alman mukaan kaivannut omia esineitä. Jokainen meistä tarvitsee kuitenkin <i>jotain </i>omaa, jotain josta tulee identiteetin osa. Minulle itselleni tärkeimpiä ovat kirjat, joita olen lukenut ja rakastanut ja jotka kulkevat kanssani muutosta toiseen vaikken olisi niitä vuosikymmeniin enää lukenut. Muistoja kantavat esineet ovat tärkeitä. Jos koti tuhoutuu esimerkiksi tulipalossa, mutta ihmiset pelastuvat, sanotaan usein että esineet olivat vain materiaa ja niiden tilalle voi ostaa uudet, vakuutus korvaa. Kaikkia esineitä ei kuitenkaan voi hankkia uudelleen, kuten paperisia valokuvia. Valokuva-albumit ovatkin yhä niiden esineiden kärjessä, jotka napataan mukaan kun paetaan sotaa tai luonnonkatastrofeja. Nykyajan pakolaisille älypuhelin on se, missä kulkee rakkaitten kuvat mukana.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKabOcxILgnY8JVYIKWCZvvPs1BElwPQGWrURvvuF9WL9cdA_YwPWseTvWR5ln4UODhqtcimvmMqAvZQB2hGbwd_-KL9FCqgH3jcIA9f1hEj2T-Ll3ImDr8cKYJcTGi3VH1itK2lKu-gri/s1600/IMG_1255.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="965" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgKabOcxILgnY8JVYIKWCZvvPs1BElwPQGWrURvvuF9WL9cdA_YwPWseTvWR5ln4UODhqtcimvmMqAvZQB2hGbwd_-KL9FCqgH3jcIA9f1hEj2T-Ll3ImDr8cKYJcTGi3VH1itK2lKu-gri/s640/IMG_1255.jpeg" width="386" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ja lopuksi palaan vielä hetkeksi kirjoihin. Toissa viikolla maailmalla uutisoitiin australialaistutkimuksesta, jossa oli tutkittu kirjojen määrän vaikutuksista kotitalouksissa. Juttua oli esimerkiksi <a href="https://www.theguardian.com/books/2018/oct/12/the-more-books-in-a-house-the-brighter-your-childs-future-study-finds">Guardianissa</a> ja suomeksi siitä kirjoitettiin YLEn <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10455994?fbclid=IwAR3hSTJ2zAC1R_1yGTZ9fsebUq-eOLx9s7vnIPBdbDddNoKm5AUr84wJ2Lw">verkkosivuilla</a>. Tätä YLEn juttua jaettiin runsaasti sosiaalisessa mediassa ja itsekin osallistuin kommentoimalla muiden jakoja. Mielenkiintoista keskusteluissa oli se, että monet ihmiset alkoivat korostaa yleisten kirjastojen ja oman lukuharrastuksensa ihanuutta vähätellen juurikin sitä kotikirjaston merkitystä. Jäi tunne, että siinä oli ihmisiä, jotka olivat jo konmarittaneet kirjansa ties minne ja tunsivat lievän piston sydämessään. Niinpä kommenttini siitä, että nyt ei taidettu ymmärtää, että tutkittiin ihan <b>puhtaasti fyysisten kirjojen määrää kotitalouksissa ja määrän vaikutusta lapsiin </b>(eikä lukemisharrastusta tai julkisten kirjastojen voimaa), herättivät lievää närkästystä. Sain vastakommentteja siitä, että kaikilla ei ole varaa hankkia täydellistä kotikirjastoa. Jälleen vastasin, että tutkittiin vain kirjojen fyysistä presenssiä esineinä, ei niiden sisältöä eikä sitä luettiinko niitä kirjoja lainkaan. Kotikirjasto ei ole tänä päivänä jokin sellainen luksusjuttu, johon vain harvoilla on varaa. Kotikirjaston pitäminen on elämäntapa ja arvovalinta, koska kirjoja saa hankittua eurolla puhumattakaan siitä, että kirjastojen kierrätyshyllyistä ja Kierrätyskeskuksista voi hakea kirjoja ihan ilmaiseksi. Toisinaan somessa saa lukea purnausta siitä, että ainoa mahdollisuus oli kipata kuolinpesän kirjat roskalavalle kun Kierrätyskeskuskaan ei niitä huoli. Twitterissä pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskus kuitenkin vahvisti sen, että:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: #f5f8fa; color: #14171a; font-family: "helvetica neue" , "helvetica" , "arial" , sans-serif; white-space: pre-wrap;">Pääkaupunkiseudulla otamme ilomielin vastaan käytettyjä kirjoja. meidän kautta kiertää vuosittain 1,2 miljoonaa kirjaa. Lähes puolet niistä jaetaan ilmaiseksi, loput myydään keskimäärin 1–2 euron kappalehintaan. Mekin rakastamme lukemista!</span></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpe3ibhPgRNCzgdCsn7IN12fNLW7_NW03sJ5XwsCEyTTW8TQdEfTItG-BFlCZfN8ZrNnvFPDIFsGrIRdHLsVNSFbiochOP_zQrbwWspr5BxT7qii6g1X5Um_g6estziSKp7Jc8_G6vOhB5/s1600/18058208_1511268848917512_4508309565496938982_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="960" data-original-width="720" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpe3ibhPgRNCzgdCsn7IN12fNLW7_NW03sJ5XwsCEyTTW8TQdEfTItG-BFlCZfN8ZrNnvFPDIFsGrIRdHLsVNSFbiochOP_zQrbwWspr5BxT7qii6g1X5Um_g6estziSKp7Jc8_G6vOhB5/s640/18058208_1511268848917512_4508309565496938982_n.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kotikirjasto, myös kaikki aikuisten kirjat ja etenkin kaikenlaiset kuvalliset taidekirjat, tietosanakirjat ja hakuteokset, toimivat lapselle inspiraation lähteenä. Kirjastossa käyminen on tärkeää ja sieltä voi lainata lisää luettavaa, mutta lapsille tekee hyvää kasvaa kirjojen keskellä, joista avautuu lukemattomia maailmoja, myös sellaisia joista lapsi ei usein pysty edes haaveilemaan. Ihmiset kertovat muistelmissaan siitä, mitkä kirjat innoittivat heitä lapsuudessa ja ne ovat usein Pikkujättiläisiä ja Tiedon värikästä maailmaa. Eräs kommentoija kirjoitti miten "omat" kirjat toivat turvaa ja lohdutusta, kirjaston kirjat täytyy aina palauttaa... Hakuteossarjoja ei juuri lainata koteihin (eikä googlaaminen tuo samanlaista elämystä vaikka itsekin teen sitä aina välillä). Eikä nykyisissä "kunnankirjastoissa" juuri pidetä (enää) vanhoja kirjoja. Oma lapsuuteni oli muuten materiaalisesti vaatimaton, mutta kotikirjasto oli rikas ja laaja. Olen kirjojen positiivisen vaikutuksen kävelevä esimerkki. Tarjotkaamme omille lapsillemme, kaiken tämän digitaalisuuden ja virtuaalimaailmojen keskellä, myös fyysisten kirjojen vaihtoehto. Tällaisia tutkimuksia ei tietenkään kannata ottaa haudanvakavasti, mutta oma kokemukseni ja vakaumukseni on, että kotikirjasto ei ainoastaan edistä lasten oppimista vaan luo onnellisuutta myös aikuisille.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEpgKOD1bDFlSgj2JvD49Rot2oNgK5IqDad7ziJgKH6cQF1hiqfhJsaL-f3j6huAYAx-CTZcUdVNCor5xhWCGmIWZTfC9CeWY4Nx0M51WjyVO_znjV1X0z9QjvFMXRkECINNqqlI8N1EAO/s1600/IMG_1260.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjEpgKOD1bDFlSgj2JvD49Rot2oNgK5IqDad7ziJgKH6cQF1hiqfhJsaL-f3j6huAYAx-CTZcUdVNCor5xhWCGmIWZTfC9CeWY4Nx0M51WjyVO_znjV1X0z9QjvFMXRkECINNqqlI8N1EAO/s640/IMG_1260.jpeg" width="640" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-67538649474384861592018-10-07T09:46:00.003-07:002018-10-07T09:48:12.185-07:00Hulluin lukemani matkakirja: Christer Boucht, Turkiska marschen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxuhx3ms-DtzLOhDTudpgzmBSL3tPn39jfjQL7BB_Bx9_8P2c40uHS82T0ro99gXw3tzjWZhpyfxIDQIAQuZwVGmMjTSfksQCQD-5m-0zL809k5jTdslhKLa6IpWmFMzar-imPLqQmtKk0/s1600/TurkiskaMarschen.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="830" data-original-width="1014" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgxuhx3ms-DtzLOhDTudpgzmBSL3tPn39jfjQL7BB_Bx9_8P2c40uHS82T0ro99gXw3tzjWZhpyfxIDQIAQuZwVGmMjTSfksQCQD-5m-0zL809k5jTdslhKLa6IpWmFMzar-imPLqQmtKk0/s640/TurkiskaMarschen.png" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi kotiutui rakkaista turkkilaisista maisemistaan noin kuukausi sitten ja tarkoituksena oli heti ensimmäiseksi postata tästä oman kodin arkistohuoneen uumenien löydöstä, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Christer_Boucht">Christer Bouchtin</a> (1911-2009) matkakirjasta <i>Turkiska marschen</i> (Holger Schildts förlag 1970). Kirja on aikoinaan kuulunut joko omalle isälleni tai <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Paul_Jyrk%C3%A4nkallio">Paul Jyrkänkalliolle</a> (jonka kirjoja ostin perikunnalta samalla kertaa kuin osa niistä otettiin lahjoituksena vastaan <a href="http://www.fime.fi/">FIMElle</a>). Jo keväällä opus sattui käteeni arkistohuoneessa ja selattuani totesin, että tämä täytyy ihan lukea, koska suomalaiset näyttävät matkailevan minulle niin perin tutuissa maisemissa Kayserista Välimerelle. Kesti kuitenkin hetken aikaa ennen kuin paikansin kirjan uudestaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMTl3OtdVrt6iryNOdkl8U5mlDJgH5Ev_0-wAEQvW5hBM1lZ-J1dkCcmI4PRE6xGAn3fEpq-izk5TrHLCYkZjEQ8Veorz5IkDaYutCrGMVuevu1-Eerl3NWpVLQulbaYP37eiC749Tc4dg/s1600/IMG_1429.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="762" data-original-width="1600" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMTl3OtdVrt6iryNOdkl8U5mlDJgH5Ev_0-wAEQvW5hBM1lZ-J1dkCcmI4PRE6xGAn3fEpq-izk5TrHLCYkZjEQ8Veorz5IkDaYutCrGMVuevu1-Eerl3NWpVLQulbaYP37eiC749Tc4dg/s640/IMG_1429.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
Luulin kädessäni olevan "normaalin" matkakirjan, sellaisen kuten esimerkiksi Tapio Hiisivaaran <i>Tarunhohtoinen Turkki </i>(Pellervo Seura 1950), josta postasin aikoinaan <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2016/10/hui-mika-helmi-tapio-hiisivaara.html">täällä</a>. Pääsin kuitenkin hyvin epätavalliseen reppureissuun kolmen suomenruotsalaisen herran kanssa eikä matkalta puuttunut jännittäviä ja vaarallisia käänteitä. Ennakko-odotukset olivat jotain aivan toista kuin mitä lukuelämys antoi -- huomasin aika pian olevani täysin oman laatikkoni ja kuplani ulkopuolella. Voi ei, olisin halunnut lopettaa lukemisen, mutta jostain syystä minun oli kuitenkin patikoitava herrojen kanssa heidän aasinpolkunsa loppuun saakka. Opettavainen matka, näitä minun pitäisi tehdä useammin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikä tässä matkakirjassa nyt oli niin erikoista tai hullua? Monikin asia, mainitsen vain suurimmat hulluudet. Heti kättelyssä Boucht kuvaa heidän käyntiään ja keskusteluaan Suomen Istanbulin silloisen konsulin Olavi Tammivuoren luona.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Ni har väl inte tagit in vapen i landet?</i> (s. 6)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hans: <i>Jag är den enda som har smugglat in nånting hit, en parabellum och nitti skott. Boucht köpte en sju-sextifemma i går kväll i basarerna.</i>.. (s. 7).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käy ilmi, että miehet ovat salakuljettaneet käsiaseen Turkkiin sekä ostaneet edellisenä päivänä toisen basaarista, koska Turkissa he tuntisivat muutoin olonsa turvattomaksi...</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiNrcLw-X2pd1N4fmN3pr3J3JO6-nAdXspUWs52NjJPJcGOn77XQtqQviaOXMHFjDk-C3jqW-iE5Usy5UsHCwXKp0aDyexeukIC2t9J3zLlngVlDU96R1w8y0AKc2CSLc6T_QPjL-b9X_z/s1600/IMG_1483.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1196" data-original-width="1600" height="478" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiiNrcLw-X2pd1N4fmN3pr3J3JO6-nAdXspUWs52NjJPJcGOn77XQtqQviaOXMHFjDk-C3jqW-iE5Usy5UsHCwXKp0aDyexeukIC2t9J3zLlngVlDU96R1w8y0AKc2CSLc6T_QPjL-b9X_z/s640/IMG_1483.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tammivuori kieltää miehiä jyrkästi toteuttamasta varsinaista matkareittiään Van-järveltä Välimerelle. He valitsevat siksi varasuunnitelman patikoida noin 250 kilometrin matka Anatolian Keski-ylängöltä suoraan etelään Adanaan. Istanbulia lukuunottamatta he eivät yövy hotelleissa vaan telttailevat jopa Ankarassa (yleisessä puistossa). Repuissaan heillä on valtava määrä pussiruokaa ja näkkileipää. Matkavarustuksiin kuuluu sen lisäksi magnetofoni, jolla äänittämisen lisäksi soitetaan suomalaista iskelmämusiikkia keskellä ei-mitään. Koko teksti on kirjoitettu värikkääseen ja humoristiseen tyyliin (olisi pitänyt laskea kaikki ne kerrat kun Hans sanoo DUNDER och BRAK...), siinäkin oli aika lailla totuttelemista.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2jc8hnud6ekA_e9ZOlJy-5wHvq2cdSx68IQAt5JuaNKqLVYyElf7kC0-jKD-nPpN55k8n2kFm0qACGqoXT900WUDvUAQv0WhCnU1bD2ZDdv3wc1zuSgNBgFh7hrft0zIfu91lNoxO8mzT/s1600/IMG_2047.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1393" data-original-width="1600" height="556" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2jc8hnud6ekA_e9ZOlJy-5wHvq2cdSx68IQAt5JuaNKqLVYyElf7kC0-jKD-nPpN55k8n2kFm0qACGqoXT900WUDvUAQv0WhCnU1bD2ZDdv3wc1zuSgNBgFh7hrft0zIfu91lNoxO8mzT/s640/IMG_2047.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
"Tavallisissa" matkakirjoissa matkailijoilla ja kirjoittajilla on useimmiten jonkinnäköinen kiinnostus matkakohteensa kieleen, kulttuuriin tai luontoon. Luin tätä kirjaa montakymmentä sivua odottaen, että Bouchtin teksti olisi jollain tavalla paljastanut tämän ryhmän motiivin lähteä tällaiselle matkalle. En valaistunut -- loppua kohden kirkastuu yksi asia: he haluavat päästä Eufratille, koska tahtovat lähettää pullopostiterveisensä silloiselle Intian pääministeri <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Indira_Gandhi">Indira Gandhille</a> (1917-1984). Miksi pullopostikirje Indira Gandhille on niin tärkeä, ei selviä kirjasta. Olen hämmentynyt. Miksi ihmeessä talsia monta sataa kilometriä vaikeakulkuisessa maastossa jos ei tiedä alueen historiasta tai nykypäivästä yhtään mitään? </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8I2xACXJMsu_r1d9WVG9E5N9959KTKkA2Ru1zVDtO4JmooK4Mn2if1QzihhJB0i2aW2uMhlPJZOtWS-wquFo9jLv2ShJIGfGvoEBViGLs6ZcMkpiKZXPfHsjQlwdkwCA5jpp20qtjYae_/s1600/IMG_9286.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="358" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8I2xACXJMsu_r1d9WVG9E5N9959KTKkA2Ru1zVDtO4JmooK4Mn2if1QzihhJB0i2aW2uMhlPJZOtWS-wquFo9jLv2ShJIGfGvoEBViGLs6ZcMkpiKZXPfHsjQlwdkwCA5jpp20qtjYae_/s640/IMG_9286.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Boucht ja kumppanit eivät ole siis lainkaan perehtyneet alueeseen, jonka lävitse he aikovat kulkea. Heidän lähestulkoon totaalinen valmistautumattomuutensa ilmenee jo ennen kuin he ovat päässeet bussilla Kayseriin asti. Heillä on mukanaan kaksi karttaa, mutta kumpaankaan ei ole merkitty korkeuseroja. Heidän hämmästyksensä onkin suuri kun jo vajaat sata kilometriä ennen Kayseria he näkevät bussin ikkunasta liki 4000 metriä korkean Erçiyes -vuoren, joka dominoi Kayserin kaupunkikuvaa ja jonka olemassaolosta he eivät tienneet mitään. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Det är ett snötäckt berg med en vass pigg upptill ... men snötoppar som syns tydligt på 75 kilometers avstånd har vi inte räknat med och hat inte funnits på våra kartor (s. 24).</i></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr4CARHa79jLAX1ArAqmGvPWduXTxjE3qFhBs8Z0UbGLdryldkBPpJSOxAEZoomPwLgCCOHx26SJ0ercGbpM9uU1XJGRtZ339SvtDGJkeCgvLNA_2ZTEHI0pBk3R4NZfiLvhdTogKbM8M9/s1600/IMG_2396.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="962" data-original-width="1600" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjr4CARHa79jLAX1ArAqmGvPWduXTxjE3qFhBs8Z0UbGLdryldkBPpJSOxAEZoomPwLgCCOHx26SJ0ercGbpM9uU1XJGRtZ339SvtDGJkeCgvLNA_2ZTEHI0pBk3R4NZfiLvhdTogKbM8M9/s640/IMG_2396.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Minulle tämä on jotain hyvin käsittämätöntä enkä oikein kykene uskomaan tällaiseen ignoranssin tasoon: onko tämä tietoinen tehokeino, onko tämä koko matkakertomus tulkittava matkakirjallisuuden rajoja rikkovaksi farssiksi? Eiväthän nämä herrat ole matkalla joskus keskiajalla vaan 1960-luvulla, aikana jolloin tietoa ja kirjallisuutta, myös parempia karttoja olisi ollut saatavissa jos niitä olisi vain viitsinyt etsiä. Ainoa tietolähde heillä näyttää olleen ruotsalaisen <a href="https://sv.wikipedia.org/wiki/Barbro_Karabuda">Barbro Karabudan</a> (1935-2017) Turkkia kuvaavat kirjat, joita ilmestyi etenkin 1950-luvulla useampia ja jotka näyttävät tavoittaneet suomenruotsalaisenkin yleisön (itse en tuntenut Karabudan tuotantoa, mutta lainasin nyt kaksi Kansalliskirjaston kokoelmista). Täytyisi varmaan nähdä vaivaa ja yrittää etsiä ilmestymisvuonna kirjoitettuja arvosteluja? Miten kirja otettiin silloin vastaan?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYQCsGdqLfDGCGj52IPUxVBR_nGaCLtr0zfUKNuWpyPSbZDUcBeIvni_nZstaxrTsjDH9rlrMRmCuv8nnMWd00QTWifGo4Ak5l6L8RRp0AVte3f7WFDrZy9aTJRU2mioxIaHYd06KPn76I/s1600/IMG_2633.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="616" data-original-width="1600" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYQCsGdqLfDGCGj52IPUxVBR_nGaCLtr0zfUKNuWpyPSbZDUcBeIvni_nZstaxrTsjDH9rlrMRmCuv8nnMWd00QTWifGo4Ak5l6L8RRp0AVte3f7WFDrZy9aTJRU2mioxIaHYd06KPn76I/s640/IMG_2633.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kolmikko lähtee korkeasta vuoresta huolimatta rohkeasti matkaan, suoraan etelään (vaikka vuoren kiertäminen olisi ollut huomattavasti helpompaa) ja seuraava minulle totaalisen outo periaate on välttää ihmisiä. Nuoremmat miehet eli Kaj Borgmästars (silloin 28 v.) ja Hans Koivusalo (silloin 23 v.) päättävät kiivetä Erçiyesin huipulle, vaikka heillä ei ole mitään alppivarusteita mukanaan (siihen aikaan Erçiyesin huipulla oli vielä elokuussakin valkoista lunta, tänään tilanne on toinen eli korkeimmissa kohdissa on enää mustaa ikijäätä, mikä sekin sulaa huimaavaa vauhtia pois). Alue Kayserista etelään ei ollut 1960-luvun lopussa niin ihmisautiota kuin Boucht antaa olettaa, kyliä oli tiheämmässä kuin niitä mainitaan kirjassa ja myös muita matkailijoita oli varmasti enemmän liikkeellä (etenkin arkeologeja ja muinaiskohteista kiinnostuneita turisteja). Yhtään historiallista kohdetta ei mainita, tekstissä ei ole yhtään pohdintaa siitä, mitä alueella on tapahtunut menneisyydessä, puhumattakaan siitä, että miehet olisivat tietoisesti pyrkineet näkemään esimerkiksi heettiläisiä kallioreliefejä, joita olisi ollut useampia niinsanotusti "matkan varrella". No, kaikkienhan ei pidä olla kiinnostuneita tällaisista monumenteista, tämä vain jaksaa kummastuttaa minua täysin erilaisella suhtautumistavallaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoFr0N2goU709jSyrFLEk9i_dhRlRCVlZsdmCkFzWIE0XYfQydJv8gZmyW1Pp_n0omxXBA5liGfOf0B6olJzhcph2i4sqRePLyM9obaxsH7mCqkw_Wlr8HgEamjIrECBwbODZxkpX4C9Nh/s1600/IMG_2440.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1487" data-original-width="1024" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoFr0N2goU709jSyrFLEk9i_dhRlRCVlZsdmCkFzWIE0XYfQydJv8gZmyW1Pp_n0omxXBA5liGfOf0B6olJzhcph2i4sqRePLyM9obaxsH7mCqkw_Wlr8HgEamjIrECBwbODZxkpX4C9Nh/s640/IMG_2440.jpg" width="440" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Miehet eivät osaa lainkaan turkkia ja silloin kun he kohtaavat ihmisiä, näyttää heillä olleen moniakin kommunikaatiovaikeuksia. Kommunikaatiovaikeudet saattoivat johtaa sellaisiin väärinkäsityksiin, jotka suomalaiset tulkitsivat epäystävällisyydeksi, mitä se ei välttämättä, ainakaan kaikissa tapauksissa ollut.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Om man säjer som sanningen är så blev vi direkt och rejält och handgripligen bortkörda </i>(s. 91).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Myös pukeutumissääntöjen tuntemuksessa oli aukkoja. Adanaan päästyään Boucht ja kumppaninsa vetävät shortsit jalkaan (+34n asteen kuumuudessa se on toki suomalaisesta näkökulmasta ymmärrettävää), mutta ihmettelevät sitten kaupungilla, että heihin suhtaudutaan nurjamielisesti. Eräs auttavainen paikallinen kertoo heille että</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
... <i>folk i denhär staden tycker inte om att ni går omkring i shorts</i> (s. 170).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisaXHdv3foaoI1XGq6Ed6GiI9ZtA9Nr23cEA-kHhP2oWMrhU_-XmgvlA0ojURGD10l92A-mJdObrzpAhyzLU2Fx4Soh1RGvRQK6sdyJg75orOkNZYXCX3C_-auQXBxSYBx7uWMBcm_bXoc/s1600/IMG_2445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="658" data-original-width="823" height="510" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEisaXHdv3foaoI1XGq6Ed6GiI9ZtA9Nr23cEA-kHhP2oWMrhU_-XmgvlA0ojURGD10l92A-mJdObrzpAhyzLU2Fx4Soh1RGvRQK6sdyJg75orOkNZYXCX3C_-auQXBxSYBx7uWMBcm_bXoc/s640/IMG_2445.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Mutta positiivisiakin kohtaamisia tapahtuu ja matkan anti on varmasti siinä, että monet ennakkoluulot (esim. kurdeja kohtaan) karisevat aasipoluille. On vaikeaa sanoa avarsiko tämä matka kuitenkaan sanottavasti heidän perspektiiviään, ehkä se oli liian kapea lähtiessä. Boucht oli varmasti paremmin kotonaan arktisilla alueilla, joissa ei niin usein kohtaa paikallisväestöä eikä anatolialaisia kangal-koiria, joiden pelkkä haukkuminen lähimaastossa sai miehet tarttumaan käsiaseisiinsa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
... <i>hundskall tycker vi illa om. Hundarna här i landet, vallhundarna, är en ruskiga bestar, stora som kalvar, korthåriga, svarta i ansiktet, lång smal svans. Och argsinta</i> (s. 91).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on vain osatotuus -- itse olen kohdannut myös erittäin lempeäluontoisia koirayksilöitä anatolialaisissa kylissä ja kaupungeissa. Paimenkoirat maastossa keskittyvät työhönsä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVV0tH6KvQnSsJH6P8AjLOSvFkdCizjKNHO_UukPls5kPvD9lq_cUt64pEqqG_LGG4vOBO6LCvDf6A1aSPPlEWKESWhRaxrXHHbpPpGGtMUjqpo_Zq7oPS6dDRvoQtB97LkBDKOW7cqqFv/s1600/IMG_9260.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1202" data-original-width="1600" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVV0tH6KvQnSsJH6P8AjLOSvFkdCizjKNHO_UukPls5kPvD9lq_cUt64pEqqG_LGG4vOBO6LCvDf6A1aSPPlEWKESWhRaxrXHHbpPpGGtMUjqpo_Zq7oPS6dDRvoQtB97LkBDKOW7cqqFv/s640/IMG_9260.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä on tähän mennessä kummallisin ja hulluin matkakirja jos katson sitä näin omasta rajoittuneesta perspektiivistäni. Minulle Kayserin alue on erityinen ja rakas -- siellä keräsin materiaalia väitöskirjaani pari vuosikymmentä sitten ja tällä hetkellä haaveilen jopa jonkilaisen pysyvämmän sijan hankkimisesta sieltäpäin. Olen lumoutunut Erçiyes-vuoren kauneudesta ja haluan oppia sen ympäristön historiasta enemmän. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBBtz0RU8kPaYtKTPfuAH3DEKmHFtYRW9d6gN9Crhumpl4uUW_j5tFsoNucBXmcRQn3s-cCCYPevkkXQpUdAQzbnu8EkPiOE5cnOUtwtcbHncstrVqdcrudA9h254qqCdvAUOxezmut9g7/s1600/IMG_8816.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="842" data-original-width="1600" height="336" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgBBtz0RU8kPaYtKTPfuAH3DEKmHFtYRW9d6gN9Crhumpl4uUW_j5tFsoNucBXmcRQn3s-cCCYPevkkXQpUdAQzbnu8EkPiOE5cnOUtwtcbHncstrVqdcrudA9h254qqCdvAUOxezmut9g7/s640/IMG_8816.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Matkakirjat ovat kiinnostaneet minua aina. Siksi bongasinkin sopivasti twitteristä tämän tapahtuman: <a href="https://helsinginyliopisto.etapahtuma.fi/Default.aspx?tabid=959&id=53699#.W7o1VRMzbow">Matka ja paikka -seminaarin</a>, joka pidetään 12.10. 2018 Helsingin yliopistossa ja avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kiitos vinkistä Ilona Lindh (@ILindh), ensi perjantaina nähdään!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_kobeVEuCXRSRsVBVuEub1y0ivbDGJKbcxrCc0KoQX828WVi0WUSVQQ0Okd68XVW9yEr3U-wCtJ40fmft4gsH-U6ZF0SF82RCG2mXuWyTuyJAPbYUihYCO4k1X1KuTwja5ZuddxtNUdzH/s1600/IMG_5376.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="774" data-original-width="1600" height="308" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_kobeVEuCXRSRsVBVuEub1y0ivbDGJKbcxrCc0KoQX828WVi0WUSVQQ0Okd68XVW9yEr3U-wCtJ40fmft4gsH-U6ZF0SF82RCG2mXuWyTuyJAPbYUihYCO4k1X1KuTwja5ZuddxtNUdzH/s640/IMG_5376.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-8283414383854500852018-09-28T05:37:00.000-07:002018-09-28T08:00:13.554-07:00Kirje Mialle, joka ajattelee naisia öisin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZmasZY6nIuFgCHdJ5rggSzWX4ZB7WaU8Z1dV8OwUU6fl4c5Jk0xaQ0Fhpv6lr21RzpU5l1UiabsP6pPG-xhJwEiWXyAmNjKpzXR9F2bzS0FV-0t2Acf8Mtc30vmGcxmKHpVRfB761CoGp/s1600/IMG_1913.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1040" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZmasZY6nIuFgCHdJ5rggSzWX4ZB7WaU8Z1dV8OwUU6fl4c5Jk0xaQ0Fhpv6lr21RzpU5l1UiabsP6pPG-xhJwEiWXyAmNjKpzXR9F2bzS0FV-0t2Acf8Mtc30vmGcxmKHpVRfB761CoGp/s640/IMG_1913.jpg" width="416" /></a></div>
<br />
[KIRJE KUUMAILMAPALLOPAPERILLE]<br />
<br />
Rakas Mia,<br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
eilen luin kirjasi loppuun. Siinä on opus, jota en tule milloinkaan laittamaan kierrätykseen ja lainaan sitä vain harvoille ja valituille luottoystäville tai rakkaille sisarille tai kälyille, vain naisista parhaille.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVZVImdjFJLJiDNHkDYkVJRCUlVgp0J7rYIkeGDqKaLsaMRytZJEof6pyY6pJSh5O4W3OcjVCM4s2LQc3E10gVGDYPPJJPseMeapbmwn-2qM-a3JcfALDS28kLfTd_OWyBDtBSMCHD230S/s1600/IMG_1796.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVZVImdjFJLJiDNHkDYkVJRCUlVgp0J7rYIkeGDqKaLsaMRytZJEof6pyY6pJSh5O4W3OcjVCM4s2LQc3E10gVGDYPPJJPseMeapbmwn-2qM-a3JcfALDS28kLfTd_OWyBDtBSMCHD230S/s640/IMG_1796.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Muutama vuosi sitten postasin ensimmäisestä kirjastasi, <i>Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin</i> (Otava 2013) <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2015/10/kun-ei-tieda-milla-avata-postausruuhka.html">täällä</a>. Ihastuin kirjaasi, joskaan en varauksetta ja jäit mieleeni kiehtovana persoonallisuutena. Keväällä 2016 sattuma yhytti meidät, kuten ehkä muistatkin, Berliinin Hauptbahnhofilla. Halusin vierailla Berliinin jälkeen puolison serkun luona <a href="http://www.schloss-wiepersdorf.de/information.html">"Taikavuorella"</a> ja sinä olit palaamassa isosta kaupungista kirjoitusretriittiisi. Juttelimme matkailijanaisista junassa. Teit minuun vaikutuksen ihan livenäkin. Minusta aiheesi oli herkullinen, ja jäin odottamaan tätä herkullista kirjaa innostuneesti. Vuosi sitten vuokrasin pienen kotisi kuukaudeksi, työhuoneeksi & koemielessä (onnistui hyvin, sain melkein päätökseen yhden artikkelin, jota ediittorit odottivat ehkä liiankin kärsivällisesti...) Pari viikkoa sitten olin tämän kirjasi <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511303398/"><i>Naiset joita ajattelen öisin</i></a> (Otava 2018) julkkareissa -- tulin sinne erityisen mielelläni sillä tutustuin uusiin ihmisiin ja samalla sain ostettua myös itse kirjan. Kiitos siis vielä kutsusta! Tämä postaus ei ole kirja-arvio, sillä ystävän kirjoja ei tietysti voi arvioida. Kerron kuitenkin jotain siitä, mitä kirjasi minussa herätti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMq-G3WXXco1oyt-XSDISDCd0Gotgyb9LhEYXlVag_AqygB6d_fjSM5MXEjLwwLFUTfCwiazHs32EuWJpeHlWwjDnet1Db4pVu0s99ji-qaJf7kZxGHvY2L0zHt5zHSXmt43yHvpZNGz_C/s1600/IMG_4566.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="966" data-original-width="1600" height="386" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMq-G3WXXco1oyt-XSDISDCd0Gotgyb9LhEYXlVag_AqygB6d_fjSM5MXEjLwwLFUTfCwiazHs32EuWJpeHlWwjDnet1Db4pVu0s99ji-qaJf7kZxGHvY2L0zHt5zHSXmt43yHvpZNGz_C/s640/IMG_4566.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kerrot naisista joita ajattelet öisin. Ketään heistä en tuntenut aikaisemmin paitsi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Karen_Blixen">Karen Blixenin</a> (1885-1962), häneen ja Afrikkaan keskityt ensimmäisen ja pisimmän luvun verran. Sinulla on hillittömästi aineistoa, moni muu kirjoittaja olisi kirjoittanut materiaalista useammankin monografian. Turhaan ajattelet, että olet näissä tutkimushommissa pelkkä harrastelija: sekoittamalla faktaa (matkailija- & taiteilijanaisten biografisista tiedoista), omaelämäkerrallista matkakertomusta ja fiktiota (uskommeko kaiken mitä kirjoitat itsestäsi ja tunnoistasi?), olet luonut verrattoman konseptin joka saattaa kantaa sinua vielä seuraavissakin kirjoissa. Otteesi on vahva ja erityinen ja ihailen suuresti kykyäsi kirjoittaa itsestäsi humoristiseen sävyyn. Jos totta puhutaan, hieman kadehdin tuota taitoasi, koska osaan kyllä nauraa itselleni mutten kirjoittaa itsestäni humoristisesti... Todellinen taitolaji.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZyagEDZPeiIO2h2__xc_SAJ0G4Am2xXUjPF4ErEcQF5BswKHz4S8dr2IdqJQBwqNGQJa7-kH_WZHaodED6ymdJ83YbY5G8CDLwsXoQC3g-X3spVXVdXIT3KmcGSmDlEfwM_QtrB0tnqbJ/s1600/IMG_1916.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgZyagEDZPeiIO2h2__xc_SAJ0G4Am2xXUjPF4ErEcQF5BswKHz4S8dr2IdqJQBwqNGQJa7-kH_WZHaodED6ymdJ83YbY5G8CDLwsXoQC3g-X3spVXVdXIT3KmcGSmDlEfwM_QtrB0tnqbJ/s640/IMG_1916.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Veit minut kirjasi ja naistesi avulla moneen sellaiseen maailmankolkkaan, jossa en ole vielä käynyt enkä ole edes halunnut käydä. Kiitos siitä! Elän omassa lähi-itäläisessä ja välimerellisessä kuplassani, minua ei hirveästi kiinnosta niitä ympäröivät maailmat, mutta ennakkoluuloni sulivat usean paikan kohdalla. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että voittaisin pelkoni ja matkustaisin oikeasti jonnekin Afrikkaan. Onhan Afrikka ihan eri juttu kuin Syyrian autiomaa tai Taurus-vuoristo. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjon2mKn1h4wl7WIuicLOIJq3xt19EWo5hazQSqEOf7Ruy2tvjlin9Ph6H-2nsow1CK9-2qcKGT739oLV3aChcvBAdAWyh_B8eZPPh3BhRWaZe2C6RNp0Nt9DFQ3k-u0ZYo3ckSK0oMvy2a/s1600/IMG_9400.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="711" data-original-width="1600" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjon2mKn1h4wl7WIuicLOIJq3xt19EWo5hazQSqEOf7Ruy2tvjlin9Ph6H-2nsow1CK9-2qcKGT739oLV3aChcvBAdAWyh_B8eZPPh3BhRWaZe2C6RNp0Nt9DFQ3k-u0ZYo3ckSK0oMvy2a/s640/IMG_9400.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Sinulle näyttää Afrikassa muodostuneen erityinen suhde leijoniin. Tämä yhdistää meitä -- tosin minä rakastan erityisesti kivisiä myöhäisheettiläisiä ja assyrialaisia leijonia, ajan ja ihmisten mutiloimia. Minulla on niistä oma listani & omat leijonasafarini Anatoliassa. Muistan kuitenkin lapsena katsoneeni dokumentteja Elsa-leijonasta ja kävin kirjasi kunniaksi kaivamassa kirjavarastostamme puolison Elsa-kirjoja, sinä kun kerrot kirjassasi tapaamisestasi henkilön kanssa, joka tunsi Adamsonit. Pippa-gepardin olin aivan unohtanut, mutta kirjan avulla muistot myös tästä savannien kaunottaresta nousivat pintaan. Tällaisia hetkiä varten kirjoja on hyvä säilyttää lähes käden ulottuvilla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVBhOoRvYtVfXvvhdWsu-R0GAwA77Ap3qmTM83oG5qE_dZv3_RmywJy6-Rl-bSB9lJs73WUpoAto1nqkajNTcJN_I5vyQGbIbgIhQjUM4v6K0Hh6uZFxmObiIrqMdp69g-DkwzyGQQtf9O/s1600/IMG_0567.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1316" data-original-width="1600" height="526" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVBhOoRvYtVfXvvhdWsu-R0GAwA77Ap3qmTM83oG5qE_dZv3_RmywJy6-Rl-bSB9lJs73WUpoAto1nqkajNTcJN_I5vyQGbIbgIhQjUM4v6K0Hh6uZFxmObiIrqMdp69g-DkwzyGQQtf9O/s640/IMG_0567.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Minäkin olen reissunainen. Tosin olen ollut naimisissa jo neljännesvuosisadan ajan, minulla on lapsia ja olen tehnyt työmatkoja myös heidän kanssaan. Naiset, joita ajattelet öisin ovat suureksi osaksi naimattomia, lapsettomia tai ainakin varattomia ja ihailet heidän rohkeuttaan ottaa elämä omiin käsiinsä -- lähteä maailmanympärimatkalle tai länsiafrikkalaiseen viidakkoon sairauksia ja kuolemaa uhmaten. Minäkin ihailen kaikkia, jotka uskaltautuvat mukavuusalueensa ulkopuolelle, itse teen sitä aivan liian harvoin. Ihailen sisartani, joka asui kolme vuotta Sambiassa ja tätiäni, joka oli ainoa suvustamme, joka kävi tapaamassa sisartani siellä. (Tädistäni ja hänen matkoistaan voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan). Reissunainen on reissunainen, huolimatta siviilisäädystä tai varallisuudesta ja siksi pystyin samaistumaan heihin ja sinuunkin. Myös tohtorintutkinnon suorittanut perheenäiti voi potea päänsärkyä, mielialojen heilahtelua ja matkakuumetta (ja vanhemmalla iällä menopaussi aiheuttaa monenlaista henkistä ja fyysistä vaivaa...). Monia harharetkiä (sekä tieteellisiä että ihmisuhderisteilyjä) kokeneena voin sanoa, että yhteen identiteettiin ei todellakaan pidä takertua, koska jonain kauniina päivänä unelmiesi prinssi voi seistä edessäsi ja muuttaa elämäsi täydellisesti.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3mCX_sQFyv8ZMQBE6Al5OAOvet9_VRi_2WVU8E1J_d_5G8uLA0JXzmAckwOD1ynjeNPcMKfubh9aiCbECVpjcGGokjG55z5SOmVNVmpnKZ4pf8dO3uSwyU1emhzyycN9ziuEWkgUnvTKf/s1600/IMG_4573.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1440" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3mCX_sQFyv8ZMQBE6Al5OAOvet9_VRi_2WVU8E1J_d_5G8uLA0JXzmAckwOD1ynjeNPcMKfubh9aiCbECVpjcGGokjG55z5SOmVNVmpnKZ4pf8dO3uSwyU1emhzyycN9ziuEWkgUnvTKf/s640/IMG_4573.jpg" width="574" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
En tiedä lohduttaako tämä sinua lainkaan, mutta laitan sen nyt kuitenkin tähän: minulla on pakkausneuroosi. Se kehittyi ja äityi todella pahaksi noin 15 vuotta sitten kun joudin monille työmatkoille, joilla oli tiukka aikataulu (neuvo: älä koskaan matkusta workaholic-pomon kanssa) ja pukukooditapahtumia -- neuvotteluita, lounaita ja illallisia protokollanmukaisine istumajärjestyksineen. Siksi piti aina etukäteen tarkkaan miettiä asut kaikkiin tapaamisiin. Jouduin pakkaamaan kiireessä ja printtaamaan työpapereita mukaan. Nykyään en saa koskaan pakattua ajoissa, koska koko ajatus pakkaamisesta ahdistaa. Heitän viimeiset tavarat laukkuun viisi minuuttia ennen lähtöä, paniikissa. Olen vähentänyt runsaasti tavaramäärää, jota raahaan mukanani, tosin Nellien pieni laukku ei riittäisi minullekaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFi5IiF0QjK4x5TQ3_K9yJcSO891QoiQsWA_iF3DoPGkIHZgkWK4QAMVtzueMtRmQn9hrmWPE3ynkdoIWvTOkKBiie9dWGaEAX2NUazGd4YsC9Gbu0f_PzCh6UlH0HsudBD8mDxwVSLVXO/s1600/IMG_7097.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1279" data-original-width="1600" height="510" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFi5IiF0QjK4x5TQ3_K9yJcSO891QoiQsWA_iF3DoPGkIHZgkWK4QAMVtzueMtRmQn9hrmWPE3ynkdoIWvTOkKBiie9dWGaEAX2NUazGd4YsC9Gbu0f_PzCh6UlH0HsudBD8mDxwVSLVXO/s640/IMG_7097.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Eniten rakastuin kirjasi kappaleisiin, joissa olet Italiassa -- onhan Italia ja erityisesti Rooma minulle niitä paikkoja, joissa voin aina erityisen hyvin. Taide on minulle välttämättömyys, humanismi elämänasenne. Kirjat jokapäiväinen leipä.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh85Q6se_hDIU13yiU0kpwW_QJTNvGQTjxyanbPDSgPYPPHe0gi9Pd2gNhPlZMTbiUMcni3-adBc9yd9q2p2JdWjg_l6cMN3sESOOdDc9cQPHSCXX61ZsxICxRJxhpe8n7aCgss3oUgWEW4/s1600/IMG_9666.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="972" data-original-width="1600" height="388" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh85Q6se_hDIU13yiU0kpwW_QJTNvGQTjxyanbPDSgPYPPHe0gi9Pd2gNhPlZMTbiUMcni3-adBc9yd9q2p2JdWjg_l6cMN3sESOOdDc9cQPHSCXX61ZsxICxRJxhpe8n7aCgss3oUgWEW4/s640/IMG_9666.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kiitos, että kirjoitit Sofonisbasta ja hänen sisaristaan. Palasin Kansallismuseon Renessanssi -näyttelyyn katalogin avulla ja löysin Europan muotokuvan siitä. Löysin myös Artemisian Marjo T. Nurmisen kirjasta <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedon_tytt%C3%A4ret"><i>Tiedon tyttäret</i></a> (WSOY 2008). Kirjasi nostaa esille monta naista, jotka maalasivat tauluja tai julkaisivat matkakirjallisuutta, mutta jotka eivät tule edes mainituiksi tiedon tyttärinä. Nämä kaksi kirjaa täydentävät hyvällä tavalla toisiaan. Niitä lukiessa syntyy halu tutustua moniin naisiin -- itse kun olen jumittunut niihin, joiden jalanjälkiä seuraan joko maantieteellisesti ja/tai tutkimuksellisesti, <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2014/03/agatha-christie-ja-mackayn.html">Agatha ja Dorothy</a>, <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2015/06/palasia-palmyrasta.html">Gertrude</a> ja <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2014/02/mita-luin-tanaan-passionate-nomad-life.html">Freya</a>, joitakin mainitakseni. Gertrudessa on jotain samaa kuin Karenissa -- Gertrude matkusti yli aavikoiden mukanaan palvelija ja kokki, kristallit ja posliinit ja tietysti matkakirjasto ja valokuvaukseen tarvittava arsenaali, eli huomattava määrä parafernaliaa. Gertrude oli miltei koko elämänsä huomattavan varakas kun Freya taas joutuin tyytymään budjettimatkailuun. Molemmilla oli huono onni rakkaudessa, joten loppupeleissä puntit taisivat mennä tasan?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWoFNiWw-_d4Ihoqdf_u4M1CVKJn3vdCtQTwyrEB-vWqu34kPxUtPYWPPvNBBktttUZkFmdHN2f3Jy7rt1AkmypzVQOExQ0-D3N1t7aYsge9Ozjtb2VE8HejITnfEbvVaQXomivsc63wDV/s1600/IMG_1920.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1385" data-original-width="1600" height="552" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWoFNiWw-_d4Ihoqdf_u4M1CVKJn3vdCtQTwyrEB-vWqu34kPxUtPYWPPvNBBktttUZkFmdHN2f3Jy7rt1AkmypzVQOExQ0-D3N1t7aYsge9Ozjtb2VE8HejITnfEbvVaQXomivsc63wDV/s640/IMG_1920.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten tunnustus: ihmiset, joita minä ajattelen useimmiten öisin... ovat miehiä. Esimerkiksi isääni, joka ei päässyt elämänsä aikana matkustamaan niin paljon kuin olisi halunnut ja siksi minusta tuntuu, että hän toisinaan seuraa mukanani sellaisiin paikkoihin, joissa olisi ollut hänelle jotain mieltä kiihottavaa katseltavaa. Silloin kysyn hänen kommenttejaan. Hän tietää, että olen nöyrän kiitollinen tästä monella lailla etuoikeutetusta asemasta, jonne olen erinäisten mutkien kautta päätynyt. Miehiä, joita ajattelen öisin on monia ja he tekevät elämästäni monimutkaista. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjysvTc6_4ZElnAqEBVz5ePGbnl2WCw7mg8VCk3pn80oyqxCo3BfdT7T7X3cJfJLtOjUs8Q0uzjwP6fsrI42sl6k2_GAAZR05U-49-mGI_0wXj0N7LdSZp-M0EAOJvo9hAuwnj3bTh7cRg0/s1600/IMG_0604.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="896" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjysvTc6_4ZElnAqEBVz5ePGbnl2WCw7mg8VCk3pn80oyqxCo3BfdT7T7X3cJfJLtOjUs8Q0uzjwP6fsrI42sl6k2_GAAZR05U-49-mGI_0wXj0N7LdSZp-M0EAOJvo9hAuwnj3bTh7cRg0/s640/IMG_0604.jpg" width="358" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Rakas Mia, uusi kirjasi on aivan loistava ja povaan sille suurta menestystä. Meillä kaikilla on sysimustat suden hetkemme ja kamppailemme elämää suurempien kysymysten kanssa. Ja sitten tulee noita päiviä, jolloin tekee museossa tai kirjastossa löydön, syö taivaallista simpukkapastaa trattoriassa, tai uudet ystävät vievät sinut Eufratin varrella olevaan puutarhaan juomaan teetä. Minttu tuoksuu nenääsi ja mielesi valtaa kevyt onni. Uskon, että yönaisillasi on voimaannuttava vaikutus moniin ja toivon, että myös miehet lukisivat sitä. Lopuksi toivotan hauskaa ja onnellista syntymäpäivää, joka on tänään. Marraskuussa minä matkaan Berliiniin ja sinä olet myös jossain, matkalla, inspiroitumassa uutta kirjaa kohti. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU-RdRW7u9fbCf1kIWRWFsFAwGUwyQYSAQaVXkMGrGZioQXySnXaSoAW73TikFWxEi5g6TqF0hdsE1EIth-Z-nWK5HituXsmpIWvmvAnDfpvNX2hw7Yyo4UPmNYUD_mox3H_OUTysV2o0b/s1600/IMG_1682.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiU-RdRW7u9fbCf1kIWRWFsFAwGUwyQYSAQaVXkMGrGZioQXySnXaSoAW73TikFWxEi5g6TqF0hdsE1EIth-Z-nWK5HituXsmpIWvmvAnDfpvNX2hw7Yyo4UPmNYUD_mox3H_OUTysV2o0b/s640/IMG_1682.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
Lopuksi siteeraan muutamaa runoilijaa.<br />
Rilke (<i>Briefe an einem jungen Dichter,</i> 12.8.1904):<br />
<i>Vielleicht sind alle Drachen unseres Lebens Prinzessinnen, die nur darauf warten uns einmal schön und mutig zu sehen. Vielleicht ist alles Schreckliche im Grunde das Hilflose, das von uns Hilfe will. </i><br />
<i><br /></i>
Edith Södergran kirjoittaa:<i> (Livet) ... livet är att tro sig vara svag och icke våga</i><br />
<i><br /></i>
mutta Eva Dahlgren puolestaan (<i>Vem tänder stjärnorna</i>):<br />
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
så många år som jag levt</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
Med den jag ville va'</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
så många kvinnor som jag spelat</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
men aldrig gjort det bra</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
måste våga bara vara</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
med minnet av det barn</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
som lät livet välja</div>
<div class="highlight" style="background-color: white; box-sizing: border-box; color: #111111; font-family: Arial; font-size: 16px; font-variant-ligatures: normal; line-height: 24px; min-height: 24px; orphans: 2; widows: 2;">
och våga säga ja</div>
<br class="Apple-interchange-newline" />
<br />
lämmin halaus,<br />
Sanna<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBzHoVWEbBLGyr6694WekxlW9mapXl3wbv05vRNULyruPVLI8J6ewsum3NS3lJEYBg_0s5jgfB-X7DHo_5R4L5IxBHyt1oTrHlmuRK40nJf_ayDli_QBynS2AK6CHtTs1NweIal6Cnz0ek/s1600/IMG_0279.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBzHoVWEbBLGyr6694WekxlW9mapXl3wbv05vRNULyruPVLI8J6ewsum3NS3lJEYBg_0s5jgfB-X7DHo_5R4L5IxBHyt1oTrHlmuRK40nJf_ayDli_QBynS2AK6CHtTs1NweIal6Cnz0ek/s640/IMG_0279.jpg" width="360" /></a></div>
<br />Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-24844626337243329992018-09-14T01:16:00.001-07:002018-09-14T01:19:23.594-07:00Kirjat, konmaritus ja "Loistava järjestys"<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUQ7iuzaXezVhfkMcIUyjPjimv3BGowHgB6HbC16q0SnvWWl9Z7GUIGiTn0PUGwkPgwqYz7ipfFLeml7lBEiABH8w_dW-fr3-JEnlhhEVceXuXVRAYWyJzypAD8hy2j5txitNAK4xvx6z4/s1600/IMG_1777.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1074" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUQ7iuzaXezVhfkMcIUyjPjimv3BGowHgB6HbC16q0SnvWWl9Z7GUIGiTn0PUGwkPgwqYz7ipfFLeml7lBEiABH8w_dW-fr3-JEnlhhEVceXuXVRAYWyJzypAD8hy2j5txitNAK4xvx6z4/s640/IMG_1777.jpg" width="428" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi saa nyt vihdoin (liki kolmen viikon Turkin matkan jälkeen) aikaiseksi postata aiheesta, josta on tuntenut suurta tarvetta purkautua jo pidemmän aikaa: siitä miten Marie Kondo suhtautuu kirjoihin ja miten hänen vanavedessään myös toinen järjestelytaidosta kirjoittava sortuu humanistin korvissa sivistymättömiltä kuulostaviin lausuntoihin tästä esineluokasta. Tai siitä mitä hän kirjoittaa keräilystä. Tämä postaus kumpuaa suoraan bibliofiilin sydämestä ja saattaa paikoin vaikuttaa ilkeältä tai epäkunnoittavalta niistä lukijoista, jotka suhtautuvat konmaritukseen suurella herätysliikettä muistuttavalla palvonnalla. Tarkoitukseni ei ole arvostella henkilöitä, kommentoin ainoastaan heidän ajatuksiaan kirjoista ja niiden säilyttämisestä tai keräilystä ylipäätään. Järjestelyoppaat ovat oman aikakautemme ilmiö, jossa on monia hyviä puolia, mutta itse näen ohuen pinnan kääntöpuolella rappion räikeät värit. Järjestelyoppaita kirjoittavat monet, jotka eivät ymmärrä ihmisen ja esineiden erityistä suhdetta (olen postannut aiheesta esim. <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/05/turha-ja-kaunis-tavara.html">täällä</a> ). </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHfBkKBhOD1DaAJ-lpnq02t_8The3o-4UmR0XWWD_zHi-6APXyzK5gZiPywwpWDmPbniqQspat3erJ_ywVwZ4515jHWb5C-_8PSfyTFxO2FGQwB44WxuC3uUcxOSpny2MH0O5lLW0oSsTw/s1600/IMG_1780.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1338" data-original-width="1600" height="534" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgHfBkKBhOD1DaAJ-lpnq02t_8The3o-4UmR0XWWD_zHi-6APXyzK5gZiPywwpWDmPbniqQspat3erJ_ywVwZ4515jHWb5C-_8PSfyTFxO2FGQwB44WxuC3uUcxOSpny2MH0O5lLW0oSsTw/s640/IMG_1780.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Aloitan siis Konmari -kirjoista, joita olen käsitellyt jo muissa yhteyksissä esimerkiksi <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/search/label/konmari">täällä</a> ja <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2018/01/elaman-ilotarkistus.html">täällä</a>. Marie Kondo ei ole täysin "kirjavihamielinen" henkilö, hän ymmärtää sen, että kirjat tuottavat ihmiselle iloa ja saavat ihmisen hyvälle mielelle. Periaatteessa hän itsekin pitää kirjoista. Peruslähtökohtana on kuitenkin, että kirjat ovat turhakkeita, esineitä jotka pääsääntöisesti pitää heittää pois.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiee9HldWXg2p8ITAJsxAQIBpzcd-FbzOE3m7TBUz0PP_XKRd0862iJW2MTbd6F2TApvLbd54O5UYmzQfYWt0H0_3FjPIa_vwCLMTCUxq3-FiIUfF1dNKbCC-3Ji9owHtOn4yCfTm6B-H85/s1600/IMG_3525.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiee9HldWXg2p8ITAJsxAQIBpzcd-FbzOE3m7TBUz0PP_XKRd0862iJW2MTbd6F2TApvLbd54O5UYmzQfYWt0H0_3FjPIa_vwCLMTCUxq3-FiIUfF1dNKbCC-3Ji9owHtOn4yCfTm6B-H85/s640/IMG_3525.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Teoksessa <i>Siivouksen elämänmullistava taika</i> (Bazar 2017, käännös Päivi Rekiaro) Marie Kondo kirjoittaa kohtuullisen pitkään kirjoista. Kaikilla esineillä, myös kirjoilla, on Kondon mielestä "henki" ja tämä on tärkeä seikka silloin kun luemme hänen tekstejään: japanilaisessa kulttuuripiirissä on niin paljon sellaisia aineksia, joita ei voi suoraan ottaa ja omaksua esimerkiksi suomalaiseen kulttuuriin. Kondo kirjoittaakin, että <i>kirjojen nimien ja kansien väliin painettujen sanojen energia on hyvin vahvaa</i> ja että japanilaisille s<i>anat tekevät todellisuuden </i>(<i>Iloa säkenoivä järjestys</i> s. 141). Kondolle kirjat ovat tästä henkisyydestään huolimatta puhtaasti käyttöesineitä, hän ei itse näytä omistavan yhtään perittyä kirjaa, joka olisi kuulunut jollekin toiselle ihmiselle ennen häntä ja etenkin hänen kirjastostaan tuntuu puuttuvan uskonnollisia "perusteoksia" kuten Raamattu tai Koraani. Jos ei itse ole kasvanut siihen, että tietyt kirjat kulkevat perheissä sukupolvilta toisille (kuten esim. Raamattu on ainakin tähän asti monissa suomalaisissa kodeissa kulkenut), niin ei osaa niistä myöskään tällaisessa järjestelytaidon oppaassa kirjoittaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxn18jy1mF6QnztX80JKCkCku_zwZiUb7Ikt2486GES63SelXHtsMQyWMyH3Mk39wOArdyIIWrvP1uCnZb1oQwjNs4E38jBi_4WjXH00I7w_R2Wh_w9ZAGcvQjqMHPf-Wl2Od4yGygt4Nl/s1600/IMG_1787.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxn18jy1mF6QnztX80JKCkCku_zwZiUb7Ikt2486GES63SelXHtsMQyWMyH3Mk39wOArdyIIWrvP1uCnZb1oQwjNs4E38jBi_4WjXH00I7w_R2Wh_w9ZAGcvQjqMHPf-Wl2Od4yGygt4Nl/s640/IMG_1787.jpg" width="480" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b>Lukemattomien lukemattomien pinot</b>. Lukiessani ensimmäistä kertaa Konmari -kirjoja, protestoin välittömästi sitä Kondon mielipidettä, että ihmisen tulisi heittää kaikki sellaiset kirjat pois, jotka hän on ostanut, muttei vielä lukenut. Hän jopa otsikoi: <i>"Joskus" tarkoittaa "ei koskaan" </i>(<i>Siivouksen elämänmullistava taika s. 100</i>). Tätä Kondo tarkastelee vain omansa ja asiakkaittensa kokemuspohjan perspektiivistä. Itse ostan jatkuvasti estoitta kirjoja, jotka jostain syystä vaikuttavat mielenkiintoisilta, mutta joihin tartun vasta myöhemmin. Tällä hetkellä minulla on lukemattomien lukemattomien pinoissa (ts. tällä hetkellä keväällä yo-juhlien vuoksi tehdyssä siistimisessä arkistohuoneen vapautuneisiin hyllyihin sijoitettuna) ehkä noin 250 kirjaa. Saatan ostaa jonkun kirjan vain sen vuoksi, että kirjassa on yksi tai kaksi kuvaa, jotka koen kauniiksi, kiinnostaviksi tai joista arvioin JOSKUS olevan jotain konkreettista hyötyä. Ostan kirjan joko uutena (usein alennushintaisena) tai käytettynä. Jos kirja on kovin kallis, mielestäni, saatan miettiä voinko saada saman kirjan jostain kirjastosta lainaan. Etenkin vanhojen kirjojen kohdalla teen hankinnan useimmiten heti, koska jos jätän sen kauppaan, saattaa olla etten enää saa sitä mistään tai sitten joudun käyttämään huomattavasti aikaa ja vaivaa sen uudelleen löytämiseen. Kirjojen avulla varastoin ideoita, etenkin potentiaalisia, koska jos minulla on kerran ollut jokin kirja kädessäni ja/tai olen katsellut siinä olevaa kuvaa, jäävät ne lukemattominakin vaikuttamaan alitajuntaani. Kun tutkin, luen ja kirjoitan, mieleni yhdistää jonkin asian toiseen, sellaiseen josta tiedän lukeneeni hiukan tai nähneeni kuvan. Sitten ei tarvitse kuin kävellä omalle kirjahyllylleen tai kaivella sitä lukemattomien pinoa ja ottaa nimenomainen kirja tai kirjat esille. Jos siinä vaiheessa lähtisin etsimään samaa kirjaa jostain muualta, olisin ajankäytöllisesti täysin hukassa. Olen soveltanut tätä metodiani jo aika kauan, paljon ennen kuin luin Umberto Econ "<a href="https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2015/jun/26/umberto-eco-antilibrary-oliver-burkeman">antikirjastosta</a>" -- Econ ja <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Black_Swan:_The_Impact_of_the_Highly_Improbable">Nassim Talibin</a> kirjan mukaan kirjastomme tärkeimmät kirjat ovat ne, joita emme ole vielä lukeneet. Ne tekevät meidät nöyriksi sen tietomäärän edessä, jota emme vielä hallitse ja haastavat meidät kehittymään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8QioJKk7g6348_1dVJOF5poyOswi4BY9dAMuP_-6vZ0ytRQVJYB-TRauDFTmgAiIOHm89QCWGKFWqQA18QsasIfcoEp212NJJ45Wh03D92FXoyOR9YS2KnQ_fR4HHGXY85ur__FZzj0RL/s1600/IMG_3534.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8QioJKk7g6348_1dVJOF5poyOswi4BY9dAMuP_-6vZ0ytRQVJYB-TRauDFTmgAiIOHm89QCWGKFWqQA18QsasIfcoEp212NJJ45Wh03D92FXoyOR9YS2KnQ_fR4HHGXY85ur__FZzj0RL/s640/IMG_3534.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Täysin kestämätön (myös ympäristöllisesti) on Kondon ohje että <i>jos kaipaat pois heittämäänsi kirjaa niin kovasti, että olet valmis ostamaan uuden, sen kun ostat sen -- ja muista tällä kertaa myös lukea se</i> (<i>Siivouksen elämänmullistava taika</i>, s. 103). Voi apua, tämä on kirjojen kerskakulutusta (vaikka kustantajien kannalta ehkä toivottavaa)! Eikä tällainen ohje tosiaan ota huomioon sitä, että jos heität vanhan kirjan menemään, ei sitä ehkä noin vain löydykään uudestaan.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX6HsWvNR0FmVr-34nzBvnayQjoGBHY8QjvoXu47xOXs8b0PbF4Snc9CzJZ3N57OiX8kKkvT4iHzi1cb53USgrbuxsE9ON-BoKc3I2hastBS5zSconYXZKDovBZtB8D07P5EJpqWSga70Y/s1600/IMG_3556.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX6HsWvNR0FmVr-34nzBvnayQjoGBHY8QjvoXu47xOXs8b0PbF4Snc9CzJZ3N57OiX8kKkvT4iHzi1cb53USgrbuxsE9ON-BoKc3I2hastBS5zSconYXZKDovBZtB8D07P5EJpqWSga70Y/s640/IMG_3556.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b>Kirja, jota rakastin 30 vuotta sitten (enkä ole avannut sen jälkeen)</b>. Kondo kehottaa ihmisiä säästämään ne kirjat, <i>jotka saavat sinut hyvälle mielelle </i>( <i>Siivouksen elämänmullistava taika</i> s. 101). Silti hän on sitä mieltä, että kirjoja luetaan niiden tuottaman elämyksen ja niiden sisältämän tiedon tähden. Kirjalla esineenä ei ole Kondolle mitään merkitystä ja siksi ne voi vain heittää pois. Minulle kirja on tärkeä myös fyysisenä esineenä -- oli se sitten painotuotteena kaunis tai ruma. Kirja on osa omaa identiteettiäni ja henkilöhistoriaani jos olen lukenut sen ja se on tehnyt minuun tavalla taikka toisella vaikutuksen. Tämän vuoksi monet säästävät esimerkiksi aapisensa, koska se on kirja, jonka avulla he oppivat lukemaan, nimenomaan se nidottu paperinippu on tärkeä. Samaa teemaa käsittelee myös Umberto Econ romaani <i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuningatar_Loanan_arvoituksellinen_liekki">Kuningatar Loanan arvoituksellinen liekki</a> </i>(WSOY 2005, suomennos Helinä Kangas), jota luin aikoinaan englanninkielisenä versiona ja jossa muistinsa menettänyt mies yrittää uudestaan löytää minuutensa lapsuutensa kirjoista ja sarjakuvista. Vaikka kaikista kirjoista jää jokin muistijälki, kantavat fyysiset kirjat mukanaan paljon sellaista, jota mieli ei jaksa raahata mielessään. Toisinaan niistä fyysisistä kirjoista (ja myös muista esineistä) on konkreettista hyötyä ihmisille, jotka ovat kokeneet esimerkiksi jotain traumaattista tai muuten on hyödyllistä yrittää palata entisiin aikoihin omien mielenliikkeittensä ymmärtämiseksi.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXOlEFZihz1aCd3AL3qxS01X4tD-O4gM9bxwsRxYuNeBtA8T2Pj5yKkmjASDHBQF85vuDy7wE_5joqsH8aHP6_U0Mdf43HE_O3quje1bi1n-h5QM1gfr7UPOiCwxBDzlSqaHaljxdnAkqy/s1600/IMG_8562.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1032" data-original-width="1600" height="412" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXOlEFZihz1aCd3AL3qxS01X4tD-O4gM9bxwsRxYuNeBtA8T2Pj5yKkmjASDHBQF85vuDy7wE_5joqsH8aHP6_U0Mdf43HE_O3quje1bi1n-h5QM1gfr7UPOiCwxBDzlSqaHaljxdnAkqy/s640/IMG_8562.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b>Makulointi on pahasta</b>. Kyseenalaista Kondon kirjoja käsittelevässä kappaleessa on se, miten hän kuvaa omia kokeilujaan "säilyttää kirjan tieto" mutta heittää kirja silti pois. <i>Tajusin, että en niinkään halunnut säilyttää koko kirjaa vaan tietyt sen sisältämät tiedot tai sanat. Niin tulin siihen tulokseen, että jos säilyttäisin kirjasta vain tärkeät kohdat, voisin heittää loput menemään </i>(<i>Siivouksen elämänmullistava voima</i> s. 104). Hm. Ensin Kondo yritti kopioida häntä inspiroivat kohdat muistivihkoon. Menetelmä on mielestäni oiva -- olenhan soveltanut sitä tutkimuskirjallisuuteen silloin kun 1990-luvulla tein väitöskirjaa kirjastoissa, joissa kirjoja ei saanut valokopioida. Kondolle menetelmä oli kuitenkin liian työläs, hän hylkäsi sen. Valokopioiminen ja kopioiden leikkaaminen ja liimaaminen oli vieläkin työläämpää, joten<i> lopulta päätin repäistä kirjoista haluamani sivut</i> (<i>Siivouksen elämänmullistava voima</i> s. 105). Eli Kondo tuhoaa ja makuloi kirjojaan, jotain mitä itse en ole pystynyt tekemään kuin vanhoille puhelinluetteloille (kannet irti ennen paperinkeräyslaatikkoa). Kirjojen poisheittämisestä voidaan olla montaa mieltä, ja monet alan ammattilaisetkin myöntävät tänään, että paperisista kirjoista on tullut ongelmajätettä. Kustantajat makuloivat kirjavarastojaan koska varastointi on erittäin kallista. Tästä huolimatta, bibliofiilinä, pyrkisin ensin kierrättämään kirjan kuin kirjan. Etsin hyviä koteja vanhempieni ja appivanhempieni kirjoille, joita on kodissani omien kirjojen lisäksi huomattava määrä. Laitan paljon pokkariromaaneja kiertoon, sukulaisille ja ystäville. Vien kirjoja myös kirjastojen kierrätyshyllyille (ja usein sieltä tarttuu joku kirja myös mukaan...). Kirjojen hävittämistä roskiin heittämällä tai makuloimalla ei voi tietysti suoraan verrata kaikenlaisten ideologisten ääriliikkeiden järjestämiin kirjarovioihin menneisyydessä ja nykyisyydessäkin, mutta tätä aihetta tulisi tutkia ja siitä tulisi kirjoittaa enemmän. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX4zdECDsXlos4WDM9oCcfarUXqfQy0YTRjFsBBg0rO4h75hDWz7LBJNi1MBEYcH3F9j43wBMDahTYYK5HABR3wV2mZh_YbNkBFiYE8qt6hWxs-jiZQrPT59sGAtTE7RSvwkTkYLqPcQln/s1600/IMG_1789.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1078" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgX4zdECDsXlos4WDM9oCcfarUXqfQy0YTRjFsBBg0rO4h75hDWz7LBJNi1MBEYcH3F9j43wBMDahTYYK5HABR3wV2mZh_YbNkBFiYE8qt6hWxs-jiZQrPT59sGAtTE7RSvwkTkYLqPcQln/s640/IMG_1789.jpg" width="430" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<b>Kodin pikadieetti -- ihan viho viimeinen juttu</b>.</div>
<div style="text-align: justify;">
Heinäkuun loppupuolella käteeni osui marketin alelaarissa Mira Ahjoniemen teos <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511310686/"><i>Loistava järjestys</i></a> (Otava 2017). Kirja sujahti ostoskärryille ja kassan kautta kotiin, koska se maksoi enää muutaman euron ja sitä hetken aikaa selattuani totesin, että tässä on juuri niin omien asenteitteni vastainen kirja, että siitä pitää ihan postata täällä blogissa. Ahjoniemi kertoo alussa miten Marie Kondon kirjat ovat innoittaneet häntä valtavasti, mutta kokonaisuudessaan tämä opus ei tarjoa mitään uutta ja mullistavaa konmarittamiseen tai muihinkaan lukemiini järjestysoppaisiin verrattuna. Ahjoniemi kuvaa kirjaansa myös pikadieetiksi, <i>joka toimii ja jonka tulokset pysyvät</i> (s. 11). Se on aika paljon luvattu, ja olisin erittäin kiinnostunut saamaan kommentteja siihen, onko kukaan kirjan lukenut ja sen mukaan kotiaan järjestänyt onnistunut tämän pikadieetin avulla? Konmari sentään painottaa, että järjesteleminen on yleensä hyvin pitkä (vuosien) prosessi, joka vaatiin paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Yleisenä huomiona mainittakoon se, että kirja noudattaa aika orjallisesti Konmari -kirjojen rakennetta, mutta oikoo mutkia suoriksi ja jättää sellaisen ikävän jälkimaun, että tässä on ratsastettu konmaritushuuman aallonharjalla ja yritetty rahastaan suomalaista lukijakuntaa. Jos kirja ei ole myynyt hyvin, voi kustantaja vain syyttää itseään.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLNQ2sfqwoI8eVCD9g9gYI6gzp8i2-bTlajCBcNNo32JTFs5v8ryeD_s8q7BSwlNhowxpvgMaS4AICGTxywYpwOv0XIs1RtPgNkOAvsFjok-dkaUCFx6mpvYHzLEexBTuzfuaCd5eY78II/s1600/IMG_1792.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="879" data-original-width="1600" height="350" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLNQ2sfqwoI8eVCD9g9gYI6gzp8i2-bTlajCBcNNo32JTFs5v8ryeD_s8q7BSwlNhowxpvgMaS4AICGTxywYpwOv0XIs1RtPgNkOAvsFjok-dkaUCFx6mpvYHzLEexBTuzfuaCd5eY78II/s640/IMG_1792.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
No mitä Ahjoniemi sanoo kirjoista? Jostain syystä hän yhdistää yhden kappaleen alle sekä keräilyn että kirjat. Kulmakarvani nousivat jo lukiessani ensimmäisen lauseen: <i>On täysin ok luopua keräilystä, jos se ei enää sytytä</i> (s. 55). Henkilökohtaisesti en tunne yhtään ihmistä, joka keräisi yhtään mitään, vaikka hänellä ei olisi keräilijän sielua tai joka jatkaisi kokoelmansa kartuttamista jos se ei enää innosta -- keräilykohde vaihtuu useinkin, mutta keräilijä harvoin lopettaa keräilyä kokonaan. Koska keräily tuottaa niin paljon iloa -- turhaan ei ole sanottu, että keräilijät ovat hyvin onnellisia ihmisiä. Samoina päivinä kun ostin Ahjoniemen kirjan oli Helsingin sanomissa Pankinjohtaja Kari Rahialan (1936-2018) kuolinilmoitus ja nekrologi. Kuolinilmoituksessa omaiset antoivat Rahialalle kolme "titteliä": <i>Rakkaamme, <b>onnellinen keräilijä</b> ja Kamarineuvos</i>. Tämä sykähdytti, samoin nekrologin otsikko: <i>Pankinjohtaja keräili kaikkea</i>. Vaikka keräilyssä esineet ovatkin usein tärkeässä osassa, kaikki eivät keräile tavaraa "nurkkiinsa". Jo nuorena opiskelijana kerroin ystävälle kerääväni kokemuksia. En tunne minkäänlaista himoa astioihin, huonekaluihin tai koruihin. Tänään kerään patsaita virtuaalisesti katalogiiin tietokoneelle, minun ei tarvitse fyysisesti omistaa kaikkea keräämääni, mutta olen vakuuttunut siitä, että keräilijät ovat poikkeuksellisen onnellisia ihmisiä. Siksi Ahjoniemen lausahdus on omasta vinkkelistäni katsottuna absurdi, eikä se taida muillekaan juuri antaa järkevää ohjetta.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCJ8-w9zRglcNgMHkYkXtnT1_keY3Je16HcIqyphj3glP5svDmUg5ujy5aBVqsHdzRbzaI1aNLfHJcGJM2lK50EM4LmsKBImivRIojCSZ5buIyTk7LvBCiEykCR3CoW0pXfZm0TGRKdh_h/s1600/IMG_1794.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1472" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCJ8-w9zRglcNgMHkYkXtnT1_keY3Je16HcIqyphj3glP5svDmUg5ujy5aBVqsHdzRbzaI1aNLfHJcGJM2lK50EM4LmsKBImivRIojCSZ5buIyTk7LvBCiEykCR3CoW0pXfZm0TGRKdh_h/s640/IMG_1794.jpg" width="588" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Seuraavaksi Ahjoniemi kysyy: <i>Keräätkö kirjoja</i>? <i>Miksi? Kirjat on tarkoitettu luettavaksi. Mikä on niiden tarkoitus, jos niitä ei aio enää lukea?</i> (s. 55). Kyllä, kerään kirjoja. Koska luen niitä, mutta yllä siitä, miksi ylläpidän myös laajaa "antikirjastoa". Kodissani on myös runsaasti menneiden sukupolvien kirjoja, jotka odottavat uudelleensijoitusta, mutta niistä ei ole tarvetta päästä kertaheitolla eroon, osasta ei luultavasti milloinkaan. Joku päivä joku suvun nuoremmista saattaa löytää sieltä aarteita. Vanhat kirjat ovat paljon muutakin kuin <i>sisustuselementtejä esimerkiksi tauluiksi aseteltuna</i>. Kyllä, kirjat vievät paljon tilaa, kirjat keräävät pölyä, ne tukkivat seiniä ja painavat todella paljon muutossa (mutta antavat sinulle kaiken vaivan moninkertaisesti takaisin). Lukemattomista kirjoista ei kuitenkaan synny henkistä taakkaa niinkuin Ahjoniemi väittää, vaan lukemattomia uusia mahdollisuuksia ja henkistä rikkautta (vrt. yllä "antikirjasto"). Ahjoniemi suosii sähkökirjoja, koska lukulaite on kuulemma kuin karkkipussi, jonne voi ostaa luettavaa kun tekee mieli, nauttia siitä ja laittaa pois kun on luettu (kuulostaa hallitsemattomalta ahmimiselta). Sähkökirjoissa on todellakin omat hyvät puolensa, mutta itse käytän niitä ainoastaan tutkimustyöskentelyssä ja "pakon edessä" jos kirjaa ei ole saatavissa paperisena versiona. Lukulaite on kylmä ja persoonaton, rakastan hypistellä kauniisti nidottua ja taitettua kirjaa -- kirjan lukeminen on usein esteettinen kokemus myös kosketuksen kautta. Kun suurin osa ihmisistä on jo nyt täysin addiktoituneita elektronisiin laitteisiinsa niin etenkin lapsille ja nuorille tekee vain hyvää välillä laittaa kännykkä pois ja uppoutua paperisen kirjan kanssa maailmaan ilman sähköisiä ärsykkeitä. Liki kaksi vuotta sitten luin tutkimuksesta (ja postasin siitä <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2016/12/humanismille-ja-aleppolle.html">täällä)</a> miten kirjojen määrä kotona korreloi lasten ja etenkin poikien oppimistuloksissa matemaattisluonnontieteellisissä oppiainiessa. Piti paikkansa tai ei, pölyiset kirjakasat kasvuympäristönä on varmasti terveellisempi kuin koti ilman kirjahyllyjä. Ja ainakin tänään vielä tulisi ajatella myös sitä, että ilman fyysisiä kirjoja ei sähkökirjojakaan olisi olemassa. Jos et osta yhtään paperista kirjaa, kirjavalikoimien laajuus ja taso laskevat (kunnon laadukas ruoka <i>versus </i>Ahjoniemen lauantaipussi), koska kustantajat eivät elä pelkästään sähkökirjojen myynnistä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJllqhXWvA_jGlBj0Wna_SdRKkGJcDl9yKV83RqobY4CO5o8FzSwdSM6Mue10kCvnddoX4OGDQvpeDLrTwl2GnczmA4YZ4EdxTsPCuiz6v45KLvG5KULxoLbihkARa2S4OzHa8gjKom68T/s1600/IMG_8666.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1480" data-original-width="1600" height="592" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJllqhXWvA_jGlBj0Wna_SdRKkGJcDl9yKV83RqobY4CO5o8FzSwdSM6Mue10kCvnddoX4OGDQvpeDLrTwl2GnczmA4YZ4EdxTsPCuiz6v45KLvG5KULxoLbihkARa2S4OzHa8gjKom68T/s640/IMG_8666.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Lopetan tähän. Rakastakaa kirjojanne, älkää tuhotko niitä. Keräily ei ole vaarallinen harrastus, se tekee ihmisen onnelliseksi.Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com22tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-74473585006206228632018-08-05T02:30:00.001-07:002018-08-05T02:31:30.455-07:00Helteinen Kuusamo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3KoSFlcKj5vQxMXjQxfDpwl0wVn-s0BtBBWTh7Fk-yW51ZBqm-d2UKHLvxztWH7_OdD6dHxyS8xRttjuEN46L0KRBQpfm-Tkhhdg4Z4xRTlrJI-DbFzJmkjhtZDIDGqJ9yj-28b9Q0dc0/s1600/IMG_0414.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1309" data-original-width="1600" height="522" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3KoSFlcKj5vQxMXjQxfDpwl0wVn-s0BtBBWTh7Fk-yW51ZBqm-d2UKHLvxztWH7_OdD6dHxyS8xRttjuEN46L0KRBQpfm-Tkhhdg4Z4xRTlrJI-DbFzJmkjhtZDIDGqJ9yj-28b9Q0dc0/s640/IMG_0414.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi vietti jälleen kerran heinäkuussa helteisiä päiviä Kuusamossa. Paikka on aina kaunis, rauhallinen ja hiljainen, mutta nyt siellä oli erityisen seesteistä ja voimaannuttavaa. Ei hyttysiä, järven vesi lämmintä ja aurinkoa riitti vielä puoleenyöhön saakka. Ukkoskuurot eivät osuneet kohdalle. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifME85IEEhyghdwgpVp2_0LkyYwMVD2v-1gyPkcFCkKXeXiBxu6uHnUucm6dZclbbBifj20HD7LAaIwRdLWS9Sr95l6rwmkubjKn-m8q09CWM0pR543NPuMUJA0y3w7FuH3bgltxjBZ_aU/s1600/IMG_6586.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifME85IEEhyghdwgpVp2_0LkyYwMVD2v-1gyPkcFCkKXeXiBxu6uHnUucm6dZclbbBifj20HD7LAaIwRdLWS9Sr95l6rwmkubjKn-m8q09CWM0pR543NPuMUJA0y3w7FuH3bgltxjBZ_aU/s640/IMG_6586.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tunnelma oli unenomainen. Jälleen kerran paha maailma on jossain niin kaukana, että sen olemassaolon voi miltei kyseenalaistaa. On vain juuri se hetki kun valon heijastukset järven pinnalla muuttavat kuviotaan joksikin vieläkin kauniimmaksi. Kuikka huutelee jossain kauempana ja on helppo hengittää. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO5_2f1Jgx8HzDQ3skMqeOE-nysJqk3Y2cOWctyzzsK7u_SRFhM8-4omauTRrION7DvDiFFEUT40ErpwM6YZbKesrkAPFnFVd8ZQ6jUVhBWN_qgvaoAjDdQaEUiEzW6H7sVB_KdfYrWhtp/s1600/IMG_6761.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgO5_2f1Jgx8HzDQ3skMqeOE-nysJqk3Y2cOWctyzzsK7u_SRFhM8-4omauTRrION7DvDiFFEUT40ErpwM6YZbKesrkAPFnFVd8ZQ6jUVhBWN_qgvaoAjDdQaEUiEzW6H7sVB_KdfYrWhtp/s640/IMG_6761.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällaisina päivinä tunnen kuitenkin myös piston sydämessä. Tiedän olevani yksi etuoikeutetuista, kaikilla ei ole mahdollisuutta erämaan rauhan ylellisyyteen, savusaunaan ja kirkasvetiseen järveen. Olenko ansainnut tämän kaiken ihanan ja kauniin?</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg7fERMXwq9XYzTbDd8dKUrdr00Jaem9gBi7ZrVg38bHTOheVly4psiqlYLp_3_wqQ1uc24dJIcrZxqH1cGmCUy2OjkhkO8yB_IFGt0dOmwIGkR517enh0pfy2mmKX5ZFX7aB36BbrWGLp/s1600/IMG_6556.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1445" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg7fERMXwq9XYzTbDd8dKUrdr00Jaem9gBi7ZrVg38bHTOheVly4psiqlYLp_3_wqQ1uc24dJIcrZxqH1cGmCUy2OjkhkO8yB_IFGt0dOmwIGkR517enh0pfy2mmKX5ZFX7aB36BbrWGLp/s640/IMG_6556.jpg" width="578" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Kaikki eivät tietysti arvosta metsää ja järvenrantaa. Marco Wessmann kertoi muutama päivä sitten <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005776522.html">Helsingin Sanomissa</a> vihaavansa metsää. Minäkään en ole se suurin marjastaja tai sienestäjä -- etenkään jos metsä on märkä tai kylmä, mutta vuosien varrella olen yhä enemmän nauttinut tästä mahdollisuudesta viettää erämaassa aikaani. Olen oppinut tekemään sen omalla tavallani.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8TbNTHecUb0PEBfB4qA4G6ux_9rSkzBxAX7SvWQpkxVtedREt3d7UmEIaQ4XvQ0PlbbUA1fs_W74sCwrc0Kxx5bZHWAAyhH7jZpTsL8cV-NwwTDTzekL4slfvLK_hzjvLIdl6dgjJdz3L/s1600/IMG_6793.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8TbNTHecUb0PEBfB4qA4G6ux_9rSkzBxAX7SvWQpkxVtedREt3d7UmEIaQ4XvQ0PlbbUA1fs_W74sCwrc0Kxx5bZHWAAyhH7jZpTsL8cV-NwwTDTzekL4slfvLK_hzjvLIdl6dgjJdz3L/s640/IMG_6793.jpg" width="478" /></a></div>
En käy sienessä juuri koskaan ja mustikassa vain jos satun olemaan paikalla mustikka-aikaan. Poimin ehkä mukillisen tai pari. Hitaasti käsin, usein kelpuuttaen vain suurimmat ja kauneimmat. Kutsun sitä mustikkahifistelyksi.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj074vM55PVBGBZ6LQ8ZexG6gK8UZq5DYPEyn5LCVpreoS7AOkBIgu9S4TFwGZCHeK8bpEasbwE1n1eU21omsbOK_DIVfK0FsDOxGsCSwae4szqBSPdFXK2SSFxpWd1RY9Yia-KLegbVFsS/s1600/IMG_0395.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1425" data-original-width="1600" height="568" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj074vM55PVBGBZ6LQ8ZexG6gK8UZq5DYPEyn5LCVpreoS7AOkBIgu9S4TFwGZCHeK8bpEasbwE1n1eU21omsbOK_DIVfK0FsDOxGsCSwae4szqBSPdFXK2SSFxpWd1RY9Yia-KLegbVFsS/s640/IMG_0395.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuvaan myös Kuusamon luonnon miniatyyrikukkia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTif_6bjdRm07cxy2PpdcMcvxXH0fGTxYPvtL65HhG2DysusISHef9MDfikokJBDZ8A4qHSWta8qJT9IbaNOpWiuo-KIH_N-4Rg7U1Rr0i7jswoQv0i5EjtS3AF35q0jsXsei4kWPuF_Hb/s1600/IMG_0377.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1425" data-original-width="1600" height="570" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTif_6bjdRm07cxy2PpdcMcvxXH0fGTxYPvtL65HhG2DysusISHef9MDfikokJBDZ8A4qHSWta8qJT9IbaNOpWiuo-KIH_N-4Rg7U1Rr0i7jswoQv0i5EjtS3AF35q0jsXsei4kWPuF_Hb/s640/IMG_0377.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Tänä kesänä asioimme ensimmäistä kertaa Kuusamon kylillä <a href="https://www.bjarmia.fi/fi/bjarmia-talo">Bjarmia-talossa</a>. Meillä on tällä hetkellä hyvin vähän tarvetta minkäänlaiselle tavaralle, enkä koskaan ole tuntenut suurta tarvetta ostaa esimerkiksi keramiikkaa vain sen vuoksi, että se viehättää silmää. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDIUaakpAybl8p1MuSIMkpEP3jVvxSv1tasAERVEJI2nl2stpW12aEm-nP8XyPHHwfiqBKaIs2gB0SenmDYFCQbRQhhwtYgJBZ_k2QA37OF4MHJ9LNiuneG1ZHVbEOb5azwYTI8Gjhjp7H/s1600/IMG_6780.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDIUaakpAybl8p1MuSIMkpEP3jVvxSv1tasAERVEJI2nl2stpW12aEm-nP8XyPHHwfiqBKaIs2gB0SenmDYFCQbRQhhwtYgJBZ_k2QA37OF4MHJ9LNiuneG1ZHVbEOb5azwYTI8Gjhjp7H/s640/IMG_6780.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Etsimme Bjarmiasta uutta päällistä vanhalle perintökeinutuolille, joka vuosi sitten siirrettiin appivanhempien entisestä asunnosta mökille. Bjarmian kautta saimme tiedon kuusamolaisrouvasta, joka nyt kutoo muuhun sisustukseen sopivan tekstiilin. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaZ7MW_k9VefLKhwzIY_1oqcQTqOvz3cRAJRjMfCCmrTVMP9mYuE0eRKl3Yi00X4z1wJXX7H3StPkAKbx4likZEPBN-ZsNRIFUmzjT9RgI5zUJWiuNn6YeZpyEXFxtXRDTnWu0e8fz4wPL/s1600/IMG_0655.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1172" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaZ7MW_k9VefLKhwzIY_1oqcQTqOvz3cRAJRjMfCCmrTVMP9mYuE0eRKl3Yi00X4z1wJXX7H3StPkAKbx4likZEPBN-ZsNRIFUmzjT9RgI5zUJWiuNn6YeZpyEXFxtXRDTnWu0e8fz4wPL/s640/IMG_0655.jpg" width="468" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Ja sitten myymälässä pyöriessäni tein kuitenkin löydön -- minä palelija, löysin koiranulkoilutukseen lämpimän hupparin. Tämä ei ole keinokuituinen fleece, vaan 100% villaa, käsityötä ja lisäksi erittäin edullinen. Hihat ja huppu on kiinni vetoketjuin, eli hupparista saa myös halutessaan huputtoman liivin. Sovittaessa tuli hillitön hiki, tämä on todella lämmin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqjYQ6z28Iu7EatUX5ha2ffwx0fqOWTIKvA6Dz48mhACvL8LSSKTisNPqOFLTTH4XphyphenhyphenCReaWr939mgng8UijNrswGHQ_3pjC0JsN7f2Di_02MmQ89FF9AuVAPv7E7he75axbe24H8beSz/s1600/IMG_0658.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1558" data-original-width="1600" height="622" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqjYQ6z28Iu7EatUX5ha2ffwx0fqOWTIKvA6Dz48mhACvL8LSSKTisNPqOFLTTH4XphyphenhyphenCReaWr939mgng8UijNrswGHQ_3pjC0JsN7f2Di_02MmQ89FF9AuVAPv7E7he75axbe24H8beSz/s640/IMG_0658.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Yritin udella valmistajan nimeä, mutta sitä ei paikan omistaja äkkiseltään muistanut. Hän, niinkuin monet muutkin "pientuottajat" tuovat esim. käsinkudottuja villasukkia heille myyntiin. Nyt ei tarvitse pelätä syyskuisia kelejä kun palaan seuraavalta matkaltani Turkista. Villahuppari suojelee vanhoja luitani kylmältä ja lupaan kertoa talven aikana miten tämä huppari kestää käyttöä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFjRlMO24wIoMk0zEk8ebprLTQHScSvMFvWYiwaxbjQibMg0isgvIyy5p50fpXUvbarvjqf5tKIvQlfHfl7WXilf5kjmNfeyi_TWMvNWmQQK6dE1g0MYwvFidTXmWqn1pm0IUtdZIIHjzc/s1600/IMG_6942.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="918" data-original-width="1600" height="366" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjFjRlMO24wIoMk0zEk8ebprLTQHScSvMFvWYiwaxbjQibMg0isgvIyy5p50fpXUvbarvjqf5tKIvQlfHfl7WXilf5kjmNfeyi_TWMvNWmQQK6dE1g0MYwvFidTXmWqn1pm0IUtdZIIHjzc/s640/IMG_6942.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
Viimeisenä iltana paistoimme lettuja rannassa ja puolikuu nousi järven ylle. Kuusamo on! Pian postaan kirjojen konmarituksesta ja tavarahallinnan pikadieeteistä. Loman lopuksi ahmin nimittäin täysin turhan kirjan, Mira Ahjoniemen <a href="https://otava.fi/kirjat/9789511310686/"><i>Loistavan järjestyksen</i></a> (Otava 2017).</div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-63495486982337990562018-07-23T06:30:00.000-07:002018-07-23T06:35:38.218-07:00Taidetta Mäntässä (sydän on taas täynnä, osa 2)<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBGcE2KidwG6IuQxD1AAd3olYQg4eYShLotWk9eDWaoKkOWviEHyo2B58pHDF09fjtbfKSXYqjJvHfkASSwsaoaVpls9HvepoFMnkGFjigrRT3OdMwokeXNWorBV9QrW4U8sMpMQyONG-k/s1600/IMG_6284.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="940" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBGcE2KidwG6IuQxD1AAd3olYQg4eYShLotWk9eDWaoKkOWviEHyo2B58pHDF09fjtbfKSXYqjJvHfkASSwsaoaVpls9HvepoFMnkGFjigrRT3OdMwokeXNWorBV9QrW4U8sMpMQyONG-k/s640/IMG_6284.jpg" width="376" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Assyriologi on palannut kesämatkoiltaan kuukaudeksi kotimaisemiin. Elämä ja varsinkin taide- ja luontoelämykset ovat olleet niin intensiivisiä, että on ollut todella vaikeaa valita jotain sellaista, mistä postaisin ensimmäiseksi. Olo on kirjaimellisesti ollut kuin yllä olevassa kuvassa: muodoton. Kun pää ei ehdi työstää kaikkia imettyjä vaikutteita. Avaan nyt postausähkyä ensin taiteella, sitten mökkielämyksillä Kuusamossa ja pian on tulossa kaikennäköisiä kirjoja, joita olen kesän aikana lukenut. Sekä taidetta että tavaraa on luvassa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMoyDBwzVeUiCi0zOoXj5jLPWdVkbOFv34iLzvrWOalxPAdt7YckoTOUA8oQsDFWJq2kQ6Fzpki5WkvR7VRznlt8fYm-YryPusIZPr1GhKo73AcDXvzauvRvyb7HvvmpsIsJRULHiMYpl3/s1600/IMG_6254.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="713" data-original-width="1600" height="284" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhMoyDBwzVeUiCi0zOoXj5jLPWdVkbOFv34iLzvrWOalxPAdt7YckoTOUA8oQsDFWJq2kQ6Fzpki5WkvR7VRznlt8fYm-YryPusIZPr1GhKo73AcDXvzauvRvyb7HvvmpsIsJRULHiMYpl3/s640/IMG_6254.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänä vuonna <a href="http://www.serlachius.fi/fi/">Serlachius -museoiden</a> näyttelytarjonnassa minua ei etukäteen kiinnostanut juuri mikään (toisin kuin viime kesänä jolloin postasin <a href="https://www.riikosakkinen.com/">Riiko Sakkisen</a> <i>Rajat kiinni </i>-näyttelystä <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2017/08/kun-provosointi-epaonnistuu-riiko.html">täällä</a>). Koska säätiön museot ovat lempipaikkojani Suomessa, Mänttää ei kuitenkaan voinut tänäkään vuonna ohittaa ja hyvä niin. Aina ei voi tietää mitä helmiä löytää jos kuitenkin rohkenee antaa jollekin lähtökohdiltaan epäkiehtovalle tilaisuuden. Suurimmat ja positiivisimmat yllättäjät olivat ehdottomasti minulle aikaisemmin tuntemattoman <a href="http://www.av-arkki.fi/taiteilijat/sampsa-virkajarvi/">Sampsa Virkajärven</a> (1970- ) kaksi <a href="http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/58-sun-kanssa-mita-jaa-/">videoteosta</a> <i>Sun kanssa</i> ja <i>Mitä jää</i>? En ole aikaisemmin juurikaan innostunut videoista taiteenlajina, lukuunottamatta Serlachiuksen omissa kokoelmissa ja pitkään esillä ollutta Jaana Väisäsen maagisen ja unenomaisen kaunista <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2014/08/kaunokirjallisuus-kohtaa-kuvataiteet.html"><i>Grain of Salt</i></a> -nimistä teosta. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAM6WCkcrxLRTtmRE4VpAIt_jcVZw2hI6Ylq8pjIl9ZFLsDbWzBAfcvRvT1OriKoTE8c-XSUGhRKOW16rgTjwinuhwbupCEryvXA84BRKk2EIZfsqIOwbjyV5WkPR_BL5w5XdJHB6oxxcl/s1600/IMG_6255.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="815" data-original-width="1600" height="324" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAM6WCkcrxLRTtmRE4VpAIt_jcVZw2hI6Ylq8pjIl9ZFLsDbWzBAfcvRvT1OriKoTE8c-XSUGhRKOW16rgTjwinuhwbupCEryvXA84BRKk2EIZfsqIOwbjyV5WkPR_BL5w5XdJHB6oxxcl/s640/IMG_6255.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
Virkajärven työt kolahtivat ja kovaa jos käytän näin kulunutta sanontaa. Vaihtoehtoisesti ne ryömivät ihon alle saaden karvani nousemaan pystyyn. Näyttelyn kuvauksessa kerrotaan että<br />
<span style="background-color: white; color: #3e3d40; font-family: "arial"; font-size: 13px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #3e3d40; font-family: "arial"; font-size: 13px;"><i>Virkajärvi kuvaa teoksissaan intiimillä ja esseistisellä otteella henkilökohtaisten elämäntilanteiden haastavuutta sekä niiden saamaa muotoa: millaista on nyt ja miten sitä voi yrittää ymmärtää, sietää ja hyväksyä.</i></span><br />
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä on toteutettu taitavasti yhdistämällä vanhaa ja uutta kuvamateriaalia. Hänen vanhempansa näyttävät käyttäneen 1970-luvulla kameran lisäksi myös kaitafilmiä ja kuten me kaikki 1960- ja 70-luvuilla lapsuuttamme eläneet tiedämme, sen ajan filmimateriaalien värit ovat haalistuneet omanlaisikseen luoden yhdessä toisinaan myös ei niin digitaalisen tarkkojen otosten kanssa nostalgisen menneisyyden maailman. Taitava leikkaus yhdistettynä koskettavaan tekstiin, jonka Virkajärvi itse puhuu videoteoksen päälle, aiheutti ainakin minussa valtavan tunnemyrskyn. Niin monta osuvaa reflektointia suhteesta vanhempiin, elettyyn lapsuuteen, aikakauden ilmiöihin ja siihen miten maailma muuttuu. Virkajärven vanhemmat elivät 1970-lukua täysillä -- silloin monilla oli vihdoin varaa ja lupa kuluttaa surutta ilman että ajateltiin ilmasto- tai ympäristökysymyksiä. Energiakriisi kyllä iski jossain vaiheessa päälle, mutta se ei vielä niin radikaalisti vaikuttanut ihmisten tiedostamiseen. Mitä oli kasvaa isän kanssa, joka ei juuri puhunut tunteistaan? Virkajärvi myös pelkäsi ettei isä palaisi lentomatkoiltaan. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTeQAcFwPkNwLklUJsx3HY8vGm0G2mOuTQj5gQ_7nnZwcn9PEP4MK2DzAsmYj5LC4bxwGvQOqHAYuvS3tN6RsI6H8ePeJXGboEnkWXujr7F2tepRY4cjf6X2rMV9crvHK2BGlxisy_fyKI/s1600/IMG_6251.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTeQAcFwPkNwLklUJsx3HY8vGm0G2mOuTQj5gQ_7nnZwcn9PEP4MK2DzAsmYj5LC4bxwGvQOqHAYuvS3tN6RsI6H8ePeJXGboEnkWXujr7F2tepRY4cjf6X2rMV9crvHK2BGlxisy_fyKI/s640/IMG_6251.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
Video äidistä on hieman toisenlainen, koska äiti on tänään muistisairas eikä enää lainkaan läsnä, vaikka hänestä täytyykin huolehtia ja kantaa vastuuta. Molemmissa filmeissä on välähdyksiä vanhempien kodista, joka ilmeisesti oli myös Virkajärven lapsuudenkoti. Niissä tietyt esineet ja taulut puhuvat omaa tarinaansa eletystä elämästä. Tämän kaiken minäkin olen kokenut, sekä oman äitini että anoppini kanssa. Heistä kumpikaan ei sairastanut varsinaisesti muistisairautta, mutta anoppi oli viimeiset päivät hyvin sekava, huolehti jo keski-ikäisen poikansa hoidosta ja näytti elävän uudelleen auskultointiaikojaan Rovaniemellä. Kaikki on katoavaista, kuolleet eivät voi mitään materiaa ottaa mukaansa ja meille jäljelle jääville jää muistot, joita usein esineet kantavat. Suosittelen lämpimästi -- olisin tahtonut katsoa molemmat teokset useampaan kertaan, mutta siihen ei valitettavasti tällä kertaa ollut tilaisuutta. Ehkä lähden Mänttään vielä uudemman kerran tulevan syksyn ja talven aikana. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoS5vhyphenhyphengIj7j1Ng-H60NKTLLbPobVSCYVoNAG_fF5z9G_SdQc4-FPiJHosOsU7Q2VtrIOfwRe6pNfi9jtH0XIPzHqUcfHA7Mj2aDk7gOVBslgqxGMLchvCblZcuE4NFHFA3KpeHue7P52I/s1600/IMG_9958.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoS5vhyphenhyphengIj7j1Ng-H60NKTLLbPobVSCYVoNAG_fF5z9G_SdQc4-FPiJHosOsU7Q2VtrIOfwRe6pNfi9jtH0XIPzHqUcfHA7Mj2aDk7gOVBslgqxGMLchvCblZcuE4NFHFA3KpeHue7P52I/s640/IMG_9958.jpg" width="480" /></a></div>
<div>
<a href="https://www.koenvanmechelen.be/">Koen Vanmechelen</a> (1965 -) on minua vain muutamia päiviä vanhempi belgialainen taiteilija, jonka nimi ei ennen niinikään sanonut minulle yhtään mitään. Näyttely <a href="http://www.serlachius.fi/fi/nayttelyt/54-koen-vanmechelen/"><i>Kyse on ajasta</i></a> käyttää intensiivisesti hyväkseen muun muassa hänen pitkään kestänyttä kiinnostustaan kanoja kohtaan. Museon pihalla aitauksissa nokkivat kanat ja kukot eivät oikein vetäneet minua puoleensa, mutta sisätiloissa ollut Pinacoteca of Diversity on tekstien mukaan tuonut näyttelyn kuraattorille Timo Valjakalle mieleen <i>klassisten taidemuseoiden kuvagalleriat</i>. Kyllä!</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnvv9By21dLfKvk9ISVFTDrVp9zXkh4k-DvfwzVBn1zEcWDN1MxHYqNBEuTPVwi2KHWmzJjiCYmZtQDGRjOMwjca6A3KrUUIhhY8mRaVpe3iFFlQ_E3tSzBkVO9rGAWqARzJjqzN_5PLiT/s1600/IMG_6199.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="891" data-original-width="1462" height="390" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnvv9By21dLfKvk9ISVFTDrVp9zXkh4k-DvfwzVBn1zEcWDN1MxHYqNBEuTPVwi2KHWmzJjiCYmZtQDGRjOMwjca6A3KrUUIhhY8mRaVpe3iFFlQ_E3tSzBkVO9rGAWqARzJjqzN_5PLiT/s640/IMG_6199.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Vanmechelen on asettanut suuren joukon täytettyjä kanoja hyllyille riviin niin kuin suurissa museoissa on antiikkisia muotokuvapystejä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRKBkTXpPE1YJ8sAH1lrAw38xLd8v9JpBt9hKi1sJM7CSCx-2CI1oGgJwA_Ha9wa7gVjS1prJg0NLBPSbpBhQadQkDW1ORhUlvJL5aagVKSigNwP13sXxtvUNPSxVdvDoxZlSUffVyDFtv/s1600/IMG_6549.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="589" data-original-width="1600" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRKBkTXpPE1YJ8sAH1lrAw38xLd8v9JpBt9hKi1sJM7CSCx-2CI1oGgJwA_Ha9wa7gVjS1prJg0NLBPSbpBhQadQkDW1ORhUlvJL5aagVKSigNwP13sXxtvUNPSxVdvDoxZlSUffVyDFtv/s640/IMG_6549.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Myös Vanmechelen omat pystit hahmoista, joilla "kanakäärmepäähineet" assosoituivat näin arkeologin silmissä esimerkiksi muinaisten roomattarien monimutkaisiin kampauksiin.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil7NrrZiM4X0pnWDxkFTY7mMh9zrCK6QGx4sjNJbB-DrHxf2Rq7CH1Hhwfx__IiZF8nuevwYw80j9I8kKZzWhT4MHzTzXjKhXLsPKuXh2LlyJ9anJ9JcttlimVfyw3o_Dvgw6O-GITFw8k/s1600/IMG_6222.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil7NrrZiM4X0pnWDxkFTY7mMh9zrCK6QGx4sjNJbB-DrHxf2Rq7CH1Hhwfx__IiZF8nuevwYw80j9I8kKZzWhT4MHzTzXjKhXLsPKuXh2LlyJ9anJ9JcttlimVfyw3o_Dvgw6O-GITFw8k/s640/IMG_6222.jpg" width="360" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy5qvDCp_K8C-MyYvKUtmLH8HmdykeZZRLqCGKGpptTYT_kMFKyGyXTwIC3tdH4yG1xn_g1b_dhFCGMrbl2OikPBpe_BL5Dkv8_dDe_0zLaGoR54qz-E7yR-v7O-BR8yd74IiMoUrBPRTu/s1600/IMG_6225.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1560" data-original-width="1064" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiy5qvDCp_K8C-MyYvKUtmLH8HmdykeZZRLqCGKGpptTYT_kMFKyGyXTwIC3tdH4yG1xn_g1b_dhFCGMrbl2OikPBpe_BL5Dkv8_dDe_0zLaGoR54qz-E7yR-v7O-BR8yd74IiMoUrBPRTu/s640/IMG_6225.jpg" width="436" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhPeA0I-8M33c3wmeuAfjAieBaxp0pJar6vcbp0oRpY7h8rk9ye4xMOpzTjX67dg8GIZYTjQKzvZDS82q_QtJw2erWEZrTZzmRmSgsafE1mlH-wIaKf8XfXAQDU8iMWr7KFB1eKZUeRIz1/s1600/IMG_3303.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="626" data-original-width="395" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhPeA0I-8M33c3wmeuAfjAieBaxp0pJar6vcbp0oRpY7h8rk9ye4xMOpzTjX67dg8GIZYTjQKzvZDS82q_QtJw2erWEZrTZzmRmSgsafE1mlH-wIaKf8XfXAQDU8iMWr7KFB1eKZUeRIz1/s640/IMG_3303.jpg" width="402" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1pDf8A62TQ57GB0OtsCro6G_Xv43Z7oUgB8IKuAYLX8gCs9SX1eFRb7zQcDK9LSEhEtfqNybZQVGzRuHdymFr3x5vmfxkJhSLqkeG3x-uL2m6QsiL_JItwQ2rIlUfrBZIf1HBznR5HPQL/s1600/IMG_7058.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1000" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1pDf8A62TQ57GB0OtsCro6G_Xv43Z7oUgB8IKuAYLX8gCs9SX1eFRb7zQcDK9LSEhEtfqNybZQVGzRuHdymFr3x5vmfxkJhSLqkeG3x-uL2m6QsiL_JItwQ2rIlUfrBZIf1HBznR5HPQL/s640/IMG_7058.jpg" width="398" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGSt3KksYzIGYzGEqNkZMeITqBklrdmabx0LnUB_rWHMIw562ZtWeuqvMNNR9C9JM_GsW1cRDsYVv0V8euxMB5Y9Jcp8Gfn451SoHGpLS-XeDrU6Ghgp4p9stgwn9JVYGUcpjfYpGt9Pvo/s1600/IMG_6231.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="507" data-original-width="1600" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGSt3KksYzIGYzGEqNkZMeITqBklrdmabx0LnUB_rWHMIw562ZtWeuqvMNNR9C9JM_GsW1cRDsYVv0V8euxMB5Y9Jcp8Gfn451SoHGpLS-XeDrU6Ghgp4p9stgwn9JVYGUcpjfYpGt9Pvo/s640/IMG_6231.jpg" width="640" /></a></div>
<div>
Göstassa oli tarjolla myös monenlaisia nautintoja. Tähän en kyennyt paneutumaan lainkaan, se johtui varmasti osaksi siitä, että näyttelytilassa oli niin kova ilmastointi päällä. En siedä palelelmista, se vie keskittymiskykyni.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvs_iBt_p1f3dPMldtt_5qbX15ZPsR5S1A_tnA_x9UPI4JsoS5Zy8Yx2G-iznXrnw60jgavtqZ8BxCrf_QW4y2RXsuAZJoXnjzHcob7Wh0UU2TYdQY5vsRD-bue0cMoxNldF1SkOH3CBHw/s1600/IMG_6287.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1036" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvs_iBt_p1f3dPMldtt_5qbX15ZPsR5S1A_tnA_x9UPI4JsoS5Zy8Yx2G-iznXrnw60jgavtqZ8BxCrf_QW4y2RXsuAZJoXnjzHcob7Wh0UU2TYdQY5vsRD-bue0cMoxNldF1SkOH3CBHw/s640/IMG_6287.jpg" width="414" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta ah -- <a href="http://www.elinabrotherus.com/">Elina Brotheruksen</a> (1972- ) hurmaavat valokuvat Gustafin puolella! Mikä siinä on, että mäyräkoira cembalon päällä näyttää niin kiehtovalta? </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhktSpiN3x5hVJt6aPoI9U1ORr0QO2X1iL7iFA0H_X-Tm1blYddIiiF4tkaYKLvIxAl0O2wNaWjp-gSMHsjxhDV1iuW79rEOMuDcOGKWhlWO1f_WwiOFHuuvBfhC5BoMXM3VJLV1Kulx6Z2/s1600/IMG_6302+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhktSpiN3x5hVJt6aPoI9U1ORr0QO2X1iL7iFA0H_X-Tm1blYddIiiF4tkaYKLvIxAl0O2wNaWjp-gSMHsjxhDV1iuW79rEOMuDcOGKWhlWO1f_WwiOFHuuvBfhC5BoMXM3VJLV1Kulx6Z2/s640/IMG_6302+%25281%2529.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjASmOfFTB_4HHCWdDWHIPa5Exgd1Zx38JbBEuVSzq8pdztwzaDv_u3EYkiktEWj02WjuClwTzedcJXg9IAhf0BVvAokUq7ZXXcSPv294rYA_7BLburIQFCus67g35hPHHEREoQxPUwerlt/s1600/IMG_6298.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="999" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjASmOfFTB_4HHCWdDWHIPa5Exgd1Zx38JbBEuVSzq8pdztwzaDv_u3EYkiktEWj02WjuClwTzedcJXg9IAhf0BVvAokUq7ZXXcSPv294rYA_7BLburIQFCus67g35hPHHEREoQxPUwerlt/s640/IMG_6298.jpg" width="398" /></a></div>
<div>
<i>Näet kukkia siellä missä ei kasva kukkia -- </i>mihin tuon yhdistää muista lauselapuista? Käykää ihmiset Mäntässä! Näistä ammentaa taas pitkän aikaa, vaikka mitä.</div>
Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-915837785315682961.post-12009282853557373252018-07-04T10:35:00.002-07:002018-07-04T10:37:40.279-07:00Axel Munthen Capri<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5uk2ND6CjZ2hFyVhFTpheWyOUjrKWDlAYA9wUOTf1ITqWcyCLKwkzLEQabbplg_rBQFcMf22-qanNsrPN79XOfBrV_esoXPKU1Y6cMFz2SEBKLrG7h9Jedr418Dk09vxrGiOnK1XZKSw9/s1600/IMG_5949.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1143" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5uk2ND6CjZ2hFyVhFTpheWyOUjrKWDlAYA9wUOTf1ITqWcyCLKwkzLEQabbplg_rBQFcMf22-qanNsrPN79XOfBrV_esoXPKU1Y6cMFz2SEBKLrG7h9Jedr418Dk09vxrGiOnK1XZKSw9/s640/IMG_5949.jpg" width="456" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Oi näitä aikoja! Berliinin jälkeen assyriologi on viettänyt aikaa Roomassa ja Caprilla (myös hetken Napolissa). Ei ihme että postaukset ovat jääneet vähäisiksi, visuaalinen ja henkinen ähky on viime viikkoina ollut aika vakavaa. Puoliso oli järjestänyt matkan juhlistamaan nyt neljännesvuosisadan kestänyttä avioliittoa. Muutama päivä Caprin saarella Napolinlahden edustalla muodostui ikimuistoiseksi ja pääsin vihdoin tutustumaan <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Axel_Munthe">Axel Munthen</a> (1857-1949) villa <a href="https://villasanmichele.eu/">San Micheleen</a>. Puoliso oli varannut huoneen samasta hotellista, jossa myös Euroopan kuninkaalliset aikoinaan asuivat kun saapuivat Caprille (tänään he yöpyvät varmasti jossain muualla...). Siitä oli vain parin sadan metrin kävely Munthen villalle.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1q8dSde15Qwi-29bCOVY8lCVmF4QUlvlCeySS-KUBrHg6Aez38j5QWZgSzGR5tY26UY8wxv0AM3q7Cj9EK8FFSRQUaW0eU21Q3YMPiDpAgxCfKr4RBBPSDs9nCD1bw_RlSPXMTvY3ZD_e/s1600/IMG_5585.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1q8dSde15Qwi-29bCOVY8lCVmF4QUlvlCeySS-KUBrHg6Aez38j5QWZgSzGR5tY26UY8wxv0AM3q7Cj9EK8FFSRQUaW0eU21Q3YMPiDpAgxCfKr4RBBPSDs9nCD1bw_RlSPXMTvY3ZD_e/s640/IMG_5585.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Vielä viitisentoista vuotta sitten Capri mahdollisena matkakohteena olisi jättänyt minut joltisenkin kylmäksi. Olin ajatellut, että paikka on täysin turismin pilaama enkä siksi tuntenut sinne minkäänlaista vetoa. Tilanne muuttui kymmenisen vuotta sitten kun isäni päiväkirjojen kautta löysin Axel Munthen autofiktiivisen romaanin <i>Huvila meren rannalla</i> (englanninkielinen alkuperäisteos <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/The_Story_of_San_Michele"><i>The Story of San Michele</i></a> John Murray 1929, suomennos J. Hollo). Jokin aika sitten kirjoitin päiväkirjamerkinnöistä <a href="http://elamankrestomatia.blogspot.com/2016/10/ennen-roomaa-axel-munthen-jaljilla.html">täällä</a> Maria Salosen kirjan yhteydessä.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-udvVFy25Cle8PoE7Gjx2c0Y1k_7coy0BSzdZfPoeM3j9CM4FiWqwViDu3FxU8ZznZq5wxeeBFN8EU5zSdn26EAJvfiVPuoj0Wf0Aq0cbR9ddoX9mnPysFjY8ynkpnqesvwZVdzDd4wvc/s1600/IMG_9943.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1140" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-udvVFy25Cle8PoE7Gjx2c0Y1k_7coy0BSzdZfPoeM3j9CM4FiWqwViDu3FxU8ZznZq5wxeeBFN8EU5zSdn26EAJvfiVPuoj0Wf0Aq0cbR9ddoX9mnPysFjY8ynkpnqesvwZVdzDd4wvc/s640/IMG_9943.jpg" width="454" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Munthen elämä ja autobiografinen romaani ovat kiinnostaneet minua enemmän kuin minulla on ollut aikaa syventyä niihin. Kiehtova on edelleen Ruotsin kuningatar <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Victoria_of_Baden">Victoria</a> (1862-1930), hänen rakkautensa koiriin, valokuvausharrastuksensa ja suhteensa henkilääkäri Muntheen (yksi elämä ei riitä kaikkeen mielenkiintoiseen...). Tällä hetkellä kaksi puolta Munthessa nousee erityisesti pinnalle: hänen hieno tapansa konstruoida itselleen "elämä" autofiktiivisen kirjan kautta ja sitten tietysti hänen aitojen antikviteettien sekä kopioiden kokoelmansa, joista iso osa on upotettuina San Michelen seiniin ja muureihin sekä ripoteltu pitkin sisäpihoja, pergolaa ja puutarhaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNs57xEOVNrV_LyF2EsWGn_s7_rfHB6p59dHhIld79SE6co26Ycfh-EbgLA0oh_WDzq2J8H5RqyVbxFdw87Ct5Lz4GG1d34pl7iBH-pWG0uYB32VWGUQowX6Ed4QtrevXDOKbzASn_SnIR/s1600/IMG_5383.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="901" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNs57xEOVNrV_LyF2EsWGn_s7_rfHB6p59dHhIld79SE6co26Ycfh-EbgLA0oh_WDzq2J8H5RqyVbxFdw87Ct5Lz4GG1d34pl7iBH-pWG0uYB32VWGUQowX6Ed4QtrevXDOKbzASn_SnIR/s640/IMG_5383.jpg" width="360" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Munthe oli tunnettu mies aikansa seurapiireissä ja hänellä oli kuninkaallisten lisäksi paljon muitakin sen ajan "julkkisystäviä". Näihin lukeutui esimerkiksi <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/George_Herbert,_5th_Earl_of_Carnarvon">lordi Carnarvon</a> (1866-1923), joka rahoitti arkeologisia kaivauksia Egyptissä yhdessä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Howard_Carter">Howard Carterin</a> (1874-1939) kanssa löysi maailmankuulun <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutankhamon">Tutankhamonin</a> haudan. Kun Munthe vieraili Kuninkaiden laaksossa haudan löytymisen jälkeen, pääsi hän katsastamaan muinaisen faaraon muumiota. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrCo5dmmpmVUg1P1GETf69UXrpa67vGkX-n3g43L5g0fmUrzbdpJcECqA4Fm9RKYtXNvRua6ChvCXCvW32GqejLC_aiQjojhVXl9PvKInAXOBemtIakiyiq1DQXbHJRFkLZzWvjGC3L9E2/s1600/IMG_9948.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1118" data-original-width="1600" height="446" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrCo5dmmpmVUg1P1GETf69UXrpa67vGkX-n3g43L5g0fmUrzbdpJcECqA4Fm9RKYtXNvRua6ChvCXCvW32GqejLC_aiQjojhVXl9PvKInAXOBemtIakiyiq1DQXbHJRFkLZzWvjGC3L9E2/s640/IMG_9948.jpg" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Munthesta oli aikoinaan ja on vieläkin paljon juttuja ja juoruja joiden todenmukaisuutta on vaikeaa todentaa, aineistoa on aika paljon, mutta kriittisissä kohdissa todisteet puuttuvat. Hän onnistui kirjoittamaan elämästään "oman version" satiirisella tyylillään, jota isäni ihaili ja lukija voi joko uskoa tai olla uskomatta kertomusta. Myös San Micheleen rakennettu villa (jossa hän ei itse asiassa juurikaan viettänyt aikaansa, asui enemmän muissa caprilaisissa taloissa) on erityinen taideteos ja tapa luoda oma maailma huikean kauniiseen paikkaan, konstruoida unenomainen tila. San Michele tekee vaikutuksen jokaiseen kävijään, mutta kätkee taakseen sen mitä Munthe todellisuudessa oli. Voisi ajatella, että hänen elämänsä oli todella kadehdittavaa. Kun katson valokuvaa, missä Munthe istuu talviaurinkoisella seunustalla monien koirien kanssa ja paistattelee päivää, valtaa minut kaipuu päästä samaan paikkaan ja tunnelmaan. Munthe kuitenkin itse kärsi monista vaivoista, unettomuudesta, aroista silmistä, päänsäryistä. Hänen avioliittonsa taisivat olla aika onnettomia. Kontrasteja siis riittää ja juuri ne tekevät hänestä niin mielenkiintoisen.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNFBUJlwHnFyAuU-vkcyYO5z1jBDPct1dLHl6TPdb5-Nj_8mWVWh-ENdiBgYxQTb1HKi-BFCJB_Ql6M6byJCACGoVrtDYB8jYtG4-DM1LR7VblMSvhqn3w1SKaOygvgS6UlwuVIn61B0wd/s1600/IMG_5520.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNFBUJlwHnFyAuU-vkcyYO5z1jBDPct1dLHl6TPdb5-Nj_8mWVWh-ENdiBgYxQTb1HKi-BFCJB_Ql6M6byJCACGoVrtDYB8jYtG4-DM1LR7VblMSvhqn3w1SKaOygvgS6UlwuVIn61B0wd/s640/IMG_5520.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Munthen taidekokolemassa on jotain pysäyttävää. Ei siksi että sen esineistö olisi jotenkin hienoa vaan siksi, että sen syntyhistoria on täysin hämärän peitossa. Munthe kertoo löytäneensä antiikkiesineitä kaivaessaan talolleen perustuksia, mutta vain pieni osa esillä olevista on todennäköisesti samalta tontilta ja murto-osa edes Caprin saarelta. Munthen on täytynyt olla monien antiikkikauppiaiden uskollinen asiakas, mutta näistä ostoista ei näytä säilyneen juurikaan tietoa tai sitten hänen keräilijäluonnettaan ei ole tutkittu tarpeeksi. Agneta Freccero on julkaissut pienen <a href="https://www.wwd.se/bocker/ovrigt/r/roman-marbles/">kirjasen</a> <i>Romersk marmor.</i> Axel Munthes konstsamling i Villa San Michele, Capri (2003), mutta siinä ei pureuduta kysymyksiin siitä, miksi Munthe näyttää ostaneen enimmäkseen pieniä fragmentteja ja oliko hänellä keräillessään jotain erityistä agendaa. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYPV6LpDzJIFjA6QGzLIgnN_eckOjbuGfV68x8M6pZq8FPguSOpkcMgOg9xfhEVVDHjzgCg_wHfQnyXeVbfJmgBekgM2JA4wUxAz0KVNvBVs6oUD0d7cAy2zOnsJc6sHW0QU6u162gNMWw/s1600/IMG_5336.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYPV6LpDzJIFjA6QGzLIgnN_eckOjbuGfV68x8M6pZq8FPguSOpkcMgOg9xfhEVVDHjzgCg_wHfQnyXeVbfJmgBekgM2JA4wUxAz0KVNvBVs6oUD0d7cAy2zOnsJc6sHW0QU6u162gNMWw/s640/IMG_5336.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhI75yNRfQyieOtbiolYllxEAiQJgO2C8pbgQCBzDX6pAK6gsl3YJrYRkx93-GmKcRmlM3VLRjhl4Qi75JauzwHSbaaA1W69zWKftIVeJsTsmat7FdUfSclhuYL-kZPPtVAq6zUQdHEbsI5/s1600/IMG_5394.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1316" data-original-width="1600" height="526" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhI75yNRfQyieOtbiolYllxEAiQJgO2C8pbgQCBzDX6pAK6gsl3YJrYRkx93-GmKcRmlM3VLRjhl4Qi75JauzwHSbaaA1W69zWKftIVeJsTsmat7FdUfSclhuYL-kZPPtVAq6zUQdHEbsI5/s640/IMG_5394.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Mistä Munthe hankki itselleen sen punaisen graniittisen egyptiläisen sfinksin, joka yhä tänään katsoo merelle kappelin terassilta, on myöskin arvoitus. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIGeirnw8qLRq4_jlUk6stxV9wwrrHKPU27xiTVckmWnNYhAzKAyXxIFz6JVPEbfv5_TKDGK5THOr1Xyb0CRhLU9a_FE9yHawuF9ZeRek8swmEA2Rs2_BlKSaMmhWCsdgd6o_X5HHlmxcH/s1600/IMG_5482.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIGeirnw8qLRq4_jlUk6stxV9wwrrHKPU27xiTVckmWnNYhAzKAyXxIFz6JVPEbfv5_TKDGK5THOr1Xyb0CRhLU9a_FE9yHawuF9ZeRek8swmEA2Rs2_BlKSaMmhWCsdgd6o_X5HHlmxcH/s640/IMG_5482.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuvasin Caprilla paljon, mutta näin vielä enemmän. Huumaavaa ja henkeäsalpaavaa. Kaikkea kaunista ei pidä yrittää ängetä yhteen postaukseen. Yllätyin positiivisesti saaren tunnelmasta -- vaikka turisteja onkin päiväsaikaan paljon, hiljentyi Anacapri iltaisin. Ei ollut jumputtavia diskoja, ei hotellikolosseja eikä vesipuistoja. Nyt ymmärrän, että niin moni on menettänyt sydämensä tälle pienelle paikalle suurella maapallolla. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDmMNaQ37IXt50DrmHX-NCTDDCmxljXxmGqcqnvyB7UsMSZvBxTUwOVxq-2bc6X_bieVmfNP1x5NuSH9KdoupxWG1GmcH_41jwxcq0XCTlqAJVSUfofga_JRYkUOcF4i_hbonZtToHASvy/s1600/IMG_5545.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="963" data-original-width="1600" height="384" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDmMNaQ37IXt50DrmHX-NCTDDCmxljXxmGqcqnvyB7UsMSZvBxTUwOVxq-2bc6X_bieVmfNP1x5NuSH9KdoupxWG1GmcH_41jwxcq0XCTlqAJVSUfofga_JRYkUOcF4i_hbonZtToHASvy/s640/IMG_5545.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH7tRzbln5KF2Buis7YysQJKS3iXuCvbht68En0SYTpebemCyL1E_19wh9xu6-_2Jt2FtHBPhIenByUgUUe_Bkz_vL26hb9iYcunqQ86rX0j9lbiP9f_aRtuU89iC4lcBk1HxeIp2Xai-E/s1600/IMG_5371.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgH7tRzbln5KF2Buis7YysQJKS3iXuCvbht68En0SYTpebemCyL1E_19wh9xu6-_2Jt2FtHBPhIenByUgUUe_Bkz_vL26hb9iYcunqQ86rX0j9lbiP9f_aRtuU89iC4lcBk1HxeIp2Xai-E/s640/IMG_5371.jpg" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska matka Caprille tuli heti Berliinin reissun jälkeen ja eräällä tavalla yllätyksenä (vaikka olinkin tästä toiveestani jo joskus vihjaillutkin), aikaa ei jäänyt yhden asian kunnolliseen valmisteluun. Olisin nimittäin tahtonut ottaa etukäteen selville, missä suomalainen assyriologi ja diplomaatti <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Harri_Holma">Harri Holma</a> (1886-1954) oleskeli Caprilla eläköidyttyään. Hänet on myös haudattu saarelle, siellä olisin tahtonut käydä. Tämä kuitenkin antaa hyvän syyn palata Caprille pian. Erityisen koskettavana pidän Holman ystävän Mika Waltarin kuvausta Holman kuolemasta (Uusi Suomi 8.10. 1964).</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz-7d3S2L4mOE4whDFpQCsSVe5QYDU5aGtOPr4hJq_yqa19k2nEnveuLPPnPjROVrp7E6a2uzj38SiCix3YrvlarWVevk7yWX-t5O5oU0G6kZwlMDZXnsRQ7gUPo9xGfHC9j_UUC17INLs/s1600/IMG_9951.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1508" data-original-width="1600" height="602" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz-7d3S2L4mOE4whDFpQCsSVe5QYDU5aGtOPr4hJq_yqa19k2nEnveuLPPnPjROVrp7E6a2uzj38SiCix3YrvlarWVevk7yWX-t5O5oU0G6kZwlMDZXnsRQ7gUPo9xGfHC9j_UUC17INLs/s640/IMG_9951.jpg" width="640" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3e0lcfPN_jUgaKFUk1thiSNqP4gI0Ic9i3knBY5R7AOBFHF4Pw3_qsxU71x7UjMTdH0-pWeg2OxFZ2vIrXtzRxVqvY2lEfyxVh_o6eLLO_my4NOQG4_6OrULdmx0zgBB7mA3HhRcL2zpr/s1600/IMG_9686.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1587" data-original-width="1600" height="634" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3e0lcfPN_jUgaKFUk1thiSNqP4gI0Ic9i3knBY5R7AOBFHF4Pw3_qsxU71x7UjMTdH0-pWeg2OxFZ2vIrXtzRxVqvY2lEfyxVh_o6eLLO_my4NOQG4_6OrULdmx0zgBB7mA3HhRcL2zpr/s640/IMG_9686.jpg" width="640" /></a></div>
Kiitos Capri. Kiitos puoliso. Arrividerci & grazie!Elämän krestomatiahttp://www.blogger.com/profile/09449404220179750536noreply@blogger.com6