Assyriologi on luonnollisesti humanisti, mutta huumaavaa humanismia on viime viikkoina ollut hieman tavallista enemmän ja erilaisista vinkkeleistä. Ensinnäkin humanistiäiti luki Helsingin Sanomista, että koulupoikien koulumenestykseen vaikuttaa vanhempien koulutus ja lapsen arvio kirjojen määrästä kotona. Filosofian tohtori, dosentti & tsundoku voi siis tuntea olevansa oikeilla raiteilla kasvattaessaan kahta matemaattis-luonnotieteellisillä painotusluokilla opiskelevaa poikaansa :). Kun pyysin heitä arvioimaan kotonamme olevien kirjojen määrää, vastaus oli: paljon... joka paikassa... liikaa!
Kuluneen viikon maanantaina olin puolestaan kirjajulkkareissa -- Tuomas Heikkilä ja Ilkka Niiniluoto julkaisivat jo jonkin aikaa tekeillä olleen "taisteluhuudon" Humanistisen tutkimuksen arvo (2016, pdf ladattavissa ilmaiseksi kyseisestä linkistä). Kirjassa ammutaan alas kuusi humanistiseen tutkimukseen liitettyä myyttiä ja annetaan samalla uusia avaimia sekä suomalaiselle yhteiskunnalle että humanisteille itselleen.
Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan ja puheenvuorollaan myös Björn Wahlroos. Hän oli sitä mieltä, että esim. Aalto-yliopistoon pitäisi saada paljon enemmän yleisiä humanistisia opintoja (suuren maailman malliin), ja että ilman humanismia ei voi tehdä edes bisnestä. Tämä oli tietysti ilahduttavaa kuulla Wahlroosin suusta -- siitä huolimatta, että hän ei ole ihan oikein ymmärtänyt suomalaisen koulutusjärjestelmän eroja esim. amerikkalaiseen verrattuna. Suomessa jo ylioppilastutkinnon suorittaneella on ainakin tähän päivään saakka ollut paljon vankempi yleissivistyksellinen, etenkin humanistinen tietous, jota ei ole sitten enää korkeakoulutasolla ole ollut tarvetta niin paljon paikkailla erilaisilla "liberal arts" -opinnoilla. Silti humanistista yleissivistystä ei voi olla liikaa ja ennen kaikkea olennaista olisi myös muilla aloilla vaikuttavien säilyttää tietty harrastuneisuus, elinikäinen oppimininen.
Tilaisuudessa kuultiin myös muita tärkeitä ylistysksiä humanismille, ikkunalaudalta esitettyinä. Huikein elämys oli ehdottomasti Anna-Riikka Carlsonin puhe, jonka hän myöhemmin samana iltana julkaisi muistiinpanona. Taidokkuudellaan yksi humanistinainen hakkasi kyllä kaikki suunsa avanneet miehet.
Perjantaina vietettiin Helsingin yliopistolla vuorostaan yhden suuren humanistin läksiäisiä. Humanistisen tiedekunnan dekaani Arto Mustajoki piti älykkään ja lämpimän läksiäisluennon, jossa tuli erinomaisesti esille se, kuinka tärkeää kommunikointi on ja kuinka keskinäisen ymmärryksen lisääminen voi jopa pelastaa maailman. Tästä aiheesta olennaista infoa Helsingin yliopiston tutkimusrymän kotisivulla.
Samanaikaisesti kaiken humanismihypetyksen kanssa Aleppo ja etenkin sen asukkaat ovat jälleen kokeneet kovia. Ajatukseni ovat jatkuvasti Aleppossa ja aleppolaisten luona, ahdistukseni on syventynyt entisestään. Perjantaina sain Kansalliskirjastosta lainattua Ross Burnsin uuden ja erittäin tervetulleen kirjan: Aleppo. A History (Routledge 2017). Olen syvän kiitollinen yliopiston kirjastolaitokselle, että tällaisia teoksia yhä hankitaan, vaikka moniin muihin kirjoihin ei näytäkään enää olevan varaa. Tämä on ensimmäinen teos, jossa Aleppon historiaa käsitellään yksissä kansissa alkuajoista nykypäivään asti ja jossa kaupungin rakennuksilla on keskeinen rooli. Eilen illalla ehdin aloittaa enkä päässyt esipuhetta pidemmälle ennen kuin kyyneleet jo valuivat. Burns kirjoittaa:
No city has ever deserved the fate Aleppo is experiencing now; least of all Aleppo.
Hyvä Anna-Riikka Carlson! "Oikeastaan kaikkein ratkaisevinta on se, miten me puhumme toisistamme. Siihen voi vaikuttaa jokainen." Juuri noin se on.
VastaaPoistaHyvä Sinä - tsundoku! ;) Pojillasi on tosiaan kaikki eväät hyvään koulusuoriutumiseen. Kun vaan koulu pysyisi yhtä tasokkaana kuin ennen.
Aleppoa minäkin olen ajatellut paljon. Uutiskuvat raunioista ja nääntyneen näköisistä evakkoon päässeistä ovat aivan hirveitä.
Tämä yhdistyneenä meidän tiukentuneeseen maahanmuuttopolitiikkaamme tuntuu todella pahalta.
Joskus meidät vielä punnitaan ja havaitaan epävieraanvaraisiksi ja julmiksi. Ihmisiä lähetetään takaisin oloihin, joissa heitä vainottiin ja joissa heillä ei ole enää kotia.
Kouvolan vastaanottokeskusten väki on saanut päätöksiä, jotka tuntuvat todella epäoikeudenmukaisilta ja sydämettömiltä. Tämän päivän Kouvolan Sanomissa kerrotaan viisihenkisestä bagdadilaisperheestä, joka tuli tänne syksyllä tyttären kuoltua ja äidin haavoituttua sieppausyrityksessä. Vainon syy on isän aiempi työ amerikkalaisfirmassa. He olivat jo vuonna 2006 paenneet tappouhkauksia Syyriaan, josta oli pakko lähteä takaisin. Täällä ollessaan heidän talonsa Bagdadissa on poltettu. Kieltävässä päätöksessä ei epäillä perheen kertomusta, vaan todetaan, että nyt on turvallisuustilanne parantunut. Pienin lapsi on 2-vuotias ja perheen pitäisi palata asunnottomiksi paikkaan, jossa heitä vielä puoli vuotta sitten vainottiin ja oli vainottu sitä ennen pitkään. Miten se voi olla heille turvallinen?
Migri toimii kylmästi, pääasiana on saada paljon väkeä pois.
Nämä ovat niin murheellisia aiheita -- CMIssä työskentelevä Hussein al-Taee on myös sitä mieltä, ettei hän voi viedä perhettään Bagdadiin, ei edes käymään. Toiset joutuvat palaamaan hengenvaarallisille alueille. Ei hyvä.
PoistaMinunkin ajatukseni ovat usein Aleppossa ja uskon, että sinun erityisesti. Tuo kirjan lainaus oli koskettava.
VastaaPoistaJa hienoa, että humanismia arvostetaan ainakin juhlapuheissa, toivoisin, että se näkyisi myös teoissa.
Oikein kaunista ja ihanaa joulun aikaa sinulle.
Kiitos Pirkko -- suloista joulua myös Sinulle ja perheellesi -- kaikesta surullisesta huolimatta!
PoistaKyllä Aleppon tuhosta tulee mieleen myskihärät. Jo 10.000 vuotta ne ovat eläneet jäätiköillä, halki jääkausien, mutta nyt ilmaston lämpeneminen on tappamassa niitä tauteihin. Ihmisen mittakaavassa Aleppo on kai jotain samaa iältään, mutta se on nyt jauhettu murusiksi ja ihmiset sen mukana. Ei sitä haluaisi synkistellä, mutta ei oikein muuta voi.
VastaaPoistaOn todella vaikeaa olla synkistelemättä näinä aikoina, etenkin Aleppon suhteen. Kaikki historialliset rakennukset eivät ole tuhoutuneet -- Burnsin kanssa yhdessä toivomme, että Aleppo nousee vielä, vaikka tällä hetkellä se tuntuukin toivottomalta. Ihmisten sielujen ja ruumiiden jälleenrakentaminen onkin sitten toinen juttu...
Poista