sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Pala Palmyraa kirjamessuilta

Assyriologin kotiin kokoontui eilen perhettä, sukulaisia ja ystäviä, jälkijättöisille syntymäpäiväkutsuille. En toivonut lahjoja tai kukkia, vaan sitä, että vieraat muistaisivat syyrialaisia lapsia Aleppossa ja sen ympäristössä -- siellä missä hätä on tällä hetkellä suurin ja minne kansainvälisten avustusjärjestöjen apu ei valitettavasti yllä. Suomi Syyria Yhteisö RY Rami Adhamin johdolla vie lahjoitukset lyhentämättöminä ja suoraan perille. Tarjosimme vieraille syyrialaista ruokaa ja olen erittäin onnellinen kaikkien läsnäolijoiden suuresta anteliaisuudesta. Paremmin eivät olisi voineet minulle välittämistään ja ystävyyttään osoittaa. Siis kaunis kiitos kaikille mukana olleille! Tämä merkitsee minulle enemmän kuin osaan sanoin kuvata.
Siskolta sain kuitenkin villasukat lämmittämään kymän talven varalta. Näitä arvostan myös <3!
Tänään sunnuntaina olin sitten puolison kanssa kirjamessuilla, aikaisemmin emme kerenneet. Suurimman osa ajasta kiertelimme antikvaarisilla osastoilla, niillä on usein mielenkiintoisimmat kirjat ja rakastan penkoa juuri tällaisia kasoja, niistä voi löytyä mitä vaan...
Erityinen perversioni on muinaista taidetta käsittelevät kirjat, joissa teksti ei ole kummoinen, mutta kuvat viehättävät jostain syystä. Viiden euron hinnalla tällaiset lähtevät heti mukaan. Jossain niitä tulen sitten taas käyttämään, vaikken heti osaa sanoa missä, milloin tai miten!
Kaikkea ei voi, eikä aina haluakaan ottaa mukaansa. Silloin riittää kenties valokuva muistoksi, kuten tästä muotokuvasta, ilmeisesti joskus jonkun hyvin rakkaasta lemmikistä.
Kirjamessuilta löytyi myös palanen Palmyraa. Se oli ehdottomasti otettava mukaan, siitäkin huolimatta etten ollut aivan satavarma onko meillä tämä Göran Schildtin (1917-2009) kirja, ehkä suomeksi (Ikaroksen meri WSOY 1959). Venetsiasta alkanut purjehdus Välimerellä päättyy kirjassa Beirutin satamaan, mistä Schildtit jatkavat matkaansa maitse Libanon-vuorten yli Damaskokseen ja aina Palmyraan saakka. Kirjassa olevat valokuvat pysäyttävät minut ja saavat surun ja kaipauksen jälleen kerran nousemaan pintaan. Noita tornihautoja ei satelliittikuvien mukaan enää ole.
Schildtin kuvauksesta tihkuu se, miten vaikuttunut hän oli Palmyrasta. Baalbek on hieno, ja Damaskos myös, mutta hän kuvaa niitä vain muutaman lauseen verran, eftersom de helt förbleknade inför Palmyra (s. 200). Autiomaan rauniot tuovat paljon nähneelle ja kokeneelle Schildtille uudenlaista näkökulmaa:

Skall man dra någon lärdom ur allt detta -- och vad har våra erfarenheter annars för mening? -- var det en vink om värdet av att gå utanför sina gränser, av att assimilera der främmande. Här, där den romerska hellenismen smälte samman med ökenlandets kultur, skapades någonting som verkade befruktande både på der religiösa och det konstnärliga området (s. 208).

Syyriassa on monta kulmaa, jossa kulttuurit kohtasivat ja hedelmällisesti loivat jotain uutta ja ainutlaatuista. 

6 kommenttia:

  1. Upea postaus, toivottavasti Syyrian tilanne rauhottuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke & rauha Syyriaan: siitä me kaikki unelmoimme!

      Poista
  2. Onnittelut jälkikäteen! Ja kiitos tästäkin tekstistä. Minulle tulee sinun blogistasi usein niin haikean nostalginen, mutta rakkauden täyteinen olo eli muistan isäni ja hänen kirjahyllynsä ja harrastuksensa, joka suuntautui paljon juuri näille alueille. Äitini taas luki paljon Göran Schildtiä.

    Aika paha tuo sinun perversiosi, muinaista taidetta käsittelevät kirjat :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Schildt oli aikoinaan erittäin suosittu, niin suosittu, että hän oli niitä kirjailijoita, jotka elivät kirjoillaan ja lehtikirjoituksilla ja Schildt kokosi sillä jopa pienen omaisuuden.
      Ja tosiaan paha perversio -- onneksi minulla on ymmärtäväinen puoliso, joka ei kertaakaan ole kieltänyt tuomasta näitä taidekuvakirjoja kotiimme :).

      Poista
  3. Onnittelut vielä synttärien johdosta ja siitä, että ohjasit lahjat epäitsekkäästi tarvitseville!
    Sukat ovat myös kivan näköiset.
    No ei ihme, että ei tavattu, kun minä en käynyt nyt ollenkaan antikvaarisella osastolla. Nuo sinun aarrekasasi saavat minut katumaan, miksi en mennyt penkomaan. Sinulla saattaa tietysti olla työssä hyötyä niin monesta, että kauneuden kaipuuseen yhdistyy myös hyötynäkökulma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta -- varoilla saadaa ruokittua satoja nälkäisiä ja saadaan vauvoille viikoiksi maitoa! Ei voisi parempaa lahjaa saada!
      No ensi vuonna voidaan vaikka etukäteen yrittää järjestää treffit & voin näyttää sinulle parhaat penkomispaikat :).

      Poista