maanantai 23. helmikuuta 2015

Saran ja Sarrin matkassa Roomaan

Joulun jälkeen assyriologi nappasi oululaisesta majapaikasta mukaansa Anni Swanin (1875-1958) tyttökirjan Sara ja Sarri matkustavat (WSOY, 2. painos 1937). Vuosikymmeniin en ole juuri tyttökirjoja raottanut, siitä yksinkertaisesta syystä, että molemmat omat lapseni ovat poikia ja heidän kanssaan on luettu luonnollisesti muunlaista kirjallisuutta.
Tänään olen lueskellut kirjaa -- siitä yksinkertaisesta syystä, että edellisestä ulkomaanmatkastani alkaa olla aikaa ja kaipuu erityisesti Roomaan alkaa taas kutista sisuskaluissani sietämättömällä tavalla. Vajaa vuosi sitten sain viimeksi hengittää itseeni Gianicololta aukeavaa huikeaa vistaa.
Jo heti ensimmäisiltä sivuilta 1930-luvun maailma ja asenteellisuus huokuvat lukijaa vastaan. Sara ilmoittaa Paulille, että hän, koululaistyttö tähtää taiteilijan ammattiin. Nuori mies tyrmää tämän tokaisemalla —Rouva sinusta tulee, älä muuta yritäkään (s. 7).

Tarinassa Sara ja Sarri pääsevät kiertomatkalle Eurooppaan. Yhden isän lisäksi tytöille lähtee esiliinaksi vanhapiika Bella Märtz, joka rakastaa shoppailua, suklaakonvehteja ja roskaromaaneja, mutta kiinnostus historiaa ja taidetta kohtaan neidillä on huomattavasti vähäisempi. Tytöt puolestaan ovat kulttuurinnälkäisiä ja tahtovat sivistää itseään. Näin käy myös Roomassa.
 Bella olisi tahtonut ravata Corsolla ostoksilla ja istua kahviloissa. 

Mutta kun he pyysivät Bellaa mukanaan museoihin, kirkkoihin ja vanhaan Roomaan, teki tämä tenän. Taidekokoelmissa hänen jalkansa väsyivät, kirkoissa hän tuli uniseksi, Forum oli yksitoikkoinen ja Kolosseumin portaita kiipeillessä lohkesi korko hänen kengästään. Lopulta tytöt ostivat hänelle pari uutta helppohintaista saksalaista romaania, veivät hänet johonkin sopivaan kahvilaan istumaan, tilasivat hänelle viiniä ja hedelmiä tai suklaata ja leivoksia ja katosivat itse omille teilleen luvaten heti tulla takaisin (s. 81).
Rooma on tietysti siinäkin mielessä ihmeellinen kaupunki, että siellä voi kukin keskittyä omaan lempipuuhaansa. Minä pidin myös shoppaamisesta, silloin nuorena naisena. Tänään tutkin ehkä tarkemmin kirjakojuja kuin kenkäkauppoja.
Tänään olen myös ylenmääräisen hullaantunut Rooman patsaisiin, sekä antiikkisiin että hieman moderniimpiin tapauksiin.
Aika näyttää pääsenkö tänä vuonna niitä ihailemaan ja tutkimaan. Toivossa on hyvä elää, nyt helmikuun lopussa täytyy tyytyä tekemään virtuaalimatkoja ikuiseen kaupunkiin. Sekin on mukavaa ja inspiroivaa. 

9 kommenttia:

  1. Ihana Sara ja Sarri! Tekisi mieli lukea tämä, samoin kuin ensimmäinen Sara ja Sarri -kirja (ja moni muukin Swanin nuortenromaani, totta kai).

    Toivottavasti pääset Roomaan tänä vuonna. Minulla on ollut kova Italian-ikävä, kaihoan eniten Bolognaan, mutta haluaisin pohjoisemmaksikin. Vaikka olen viettänyt paljon aikaa Italiassa, olen käynyt Roomassa vain kerran, teimme sinne viikonloppumatkan Bolognasta. Roomaankin haluaisin uudelleen - ja paremmalla ajalla.

    VastaaPoista
  2. Kyllä Katja, ihanat Sara ja Sarri! Näitä 1930-40 -luvun tyttökirjoja on pitkä rivi odottamassa tuossa samaisessa majapaikassa, tuntui niin nostalgiselta palata niihin & löytää tekstistä kaikkea sellaista mihin ei koulutyttönä osannut kiinnittää huomiota :).
    Ja kiitos, toivottavasti pääsen taas Roomaan... Haaveilen taas pidemmästä ajasta, Villa Lanten yläkirjastossa kirjoittamassa...

    VastaaPoista
  3. Sinne mielin minäkin, muun muassa sinne!

    Eri ikäisenä kiinnittää matkoilla huomiota aivan eri asioihin. Nuorena vaatekaupat olivat tärkeitä. Nyt tuntuu ajan haaskaukselta kuluttaa ulkomailla aikaa niissä.
    Suurkaupungit ovat juuri siitä niin hienoja, että niissä voi olla ihan omanlaisensa laajassa ihmisten kirjossa. Ei ole ongelmaa, jos tukka on huonosti. :)

    VastaaPoista
  4. Niin Marjatta, Sara ja Sarri ovat vain epätyypillisiä kulttuurinnälkäisiä teinejä ja Bella kulttuuri- (ja suklaa-?)ähkyn saanut keski-ikäinen :). Mutta Roomassa on kyllä väliä mitä on päällä tai onko tukka huonosti, siellä en vieläkään kulje miten sattuu, siellä ei voi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai jaa, Barcelonassa tuntui, ettei ollut väliä. Nyt alkaa kiinnostaa Rooma vieläkin enemmän.
      Italia on minulle lähes outo maa. Olen viettänyt yhden keväisen viikon Sisiliassa. Ja Maltan lomalla elokuussa paikka oli tungokseen asti täynnä italialaisia, sehän on tietysti heille tärkeä lomakohde ja elokuu on yleinen lomakuukausi.

      Poista
    2. Roomassa paikalliset pukeutuvat siististi ja elegantisti, turistit voivat tietysti kulkea miten sattuu. Itse rakastan Italiaa, etenkin Roomaa :).

      Poista
    3. No joo, niinhän tietysti Espanjassakin. Se on vain se vapauden tuntu, kun pääsee ihmisjoukkoihin täältä harvaan asutusta Pohjolasta. Ei silti tulisi kyllä mieleenkään kulkea metrossa uimavaatteissa, kuten jotkut Barcelonassa kaupungin rannalta majapaikkoihin siirtyessään. Siellä on jouduttu ihan määräämään sääntöjä, etteivät turistit unohtaisi olevansa kaupungissa eikä rantalomapaikassa.
      Suurkaupunkien etnisesti rikas väestö antaa myös pukeutumiseen oman rennon sävynsä, tyylejä on monia.
      Työpukeutuminenhan on lähes kaikkialla virallisempaa ja parempaa kuin meillä. Meillä Suomessa mennään nopeasti nuorisomuodin ja yleensäkin pintamuodin perässä.

      Poista
  5. En ole koskaan ollut Italiassa, mutta kovasti haluaisin käydä Roomassa. Jonain päivänä... Sitä odotellessa voisi viritellä matkahaluja Saran ja Sarrin kanssa. Kun kirjasto kokosi Anni Swanin tuotantoa esille hänen syntymänsä vuosipäivän merkeissä, tuli mieleen, että hänen nuortenkirjoihinsa voisikin kurkistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, toivottavasti haaveesi Rooman-matkasta toteutuu, se on ihana kaupunki! Swanin lukeminen vuosikymmenien jälkeen herätti minussa hieman ristiriitaisia tunteita, niin asenteelliselta teksti minusta tänään vaikutti. Mutta samalla suloisen viatonta ja nostalgista :).

      Poista