perjantai 11. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen jälkeen Roomaan

Assyriologin aika on kulunut osin kotona, osin Oulussa ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli niin sopivaa rakoa postaamiseen ei ole ollut. Ja nyt kun sellainen olisi, aivot eivät oikein jaksa työstää mitään syvällisempää kun univajetta tuntuu olevan aika tavalla. Herään aamuöisin miettimään elämää ja kuinka sen pintapuolisen vahvuuden pohjalla piilee hauraus. Ja toisaalla: jos en heräisi aikaisin, en kokisi huikean kauniita aamun hetkiä kun valo valtaa maiseman.
Ja aina voi aikaisen aamuun herättyä nauttia maitokahvia jossain ihanassa paikassa, kuten oululaisessa Antellin kahvilassa.
Rankkaan viikkoon on mahtunut myös ehdoton juhlahetki kun ystävä ja entinen kollega kutsui kummipoikani ja minut Katajanokan kasinolle lounaalle. KAIKKI eli seura, ruoka ja näköala olivat erinomaisia, joista lämmin kiitos Jyrkille!
Turkin ekskursion ohjelman hiominen on täydessä käynnissä, sitä ennen käyn kuitenkin Roomassa. Rooma oli ennen ehdoton suosikkikaupunkini, tänään on vaikeaa laittaa mihinkään paremmuus-järjestykseen ikuisen kaupunkiin verrattuna sellaisia paikkoja kuten Istanbul, Aleppo ja Damaskos. Ne ovat kaikessa erilaisuudessaan kaikki yhtä rakkaita. 
Lievää innostusta ja euforiaa on jo ilmassa, vaikka Roomassa on aikaa vain viikko. 

20 kommenttia:

  1. Voi, matka Roomaan kuulostaa ihanalta. Minä en ole koskaan käynyt Italiassa, mutta toivottavasti saan ensi kesänä asian korjattua. Roomaan asti en kuitenkaan pääse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italia on lumoava -- ja Rooma on ikuinen, sinne pääsee vielä myöhemminkin jos siltä tuntuu. Toivottavasti pääset kesällä saapasmaahan ja näet & koet ihania asioita. Suosittelen jäätelöä, missään ei saa niin hyvää kuin Italiassa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Antoisaa matkaa Lontooseen -- minulla on viharakkaussuhde Lontooseen: siellä on todella paljon kaikkea ihanaa, mutta kun on opiskelijana asunut yhden talven ja hieman myöhemmin yhden kesän siellä niin on kokenut myös tämän metropolin "einiinihania" puolia. Käyn kyllä aina mielelläni Lontoossa ja koska kuopukseni tahtoo British Museumiin, palaan sinne lähitulevaisuudessa.

      Poista
  3. Ah, ikuinen Rooma on kokematta - sekin. Haaveissa, ja ihan suunnitelmissakin, se kyllä on! Minä taas menen viikko pääsiäisen jälkeen Berliiniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitten kun Marjatta menet, niin suosittelen vierailua Suomen Rooman-Instituutissa, jonka terassilta yllä oleva kuva on otettu. Villa Lante on parasta Roomassa!
      Berliinissä olen ollut vain muutaman kerran tosi lyhyesti, mutta Berliinilläkin on minulle oma merkityksensä -- minulla kun on tosi rakas ystävä, joka asuu siellä.

      Poista
  4. Hyv'ää matkaa Roomaan! Se on kyllä hieno kaupunki, jonne pitäisi (!) matkustaa uudeleen. Nimittäin mieheni Bolognan-vuosien aikana (2003-2005) ehdimme kyllä useasti Venetsiaan, Veronaan ja Firezeenkin pariin otteeseen, mutta vain kerran Roomaan ja silloinkin olimme siellä vain kaksi päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, pari viikkoa täytyy vielä odottaa lähtöä... Ja voih, en ole koskaan ollut Bolognassa, sinnekin tekee kovasti mieleni! Kunpa voisi olla puolet vuodesta vain reissun päällä, niin ehtisi kenties nähdä enemmän kaikkia mieltä kiehtovia paikkoja!

      Poista
  5. Rooma on myös minulla kokematta. Jotenkin oma aika ei ole vain ollut vielä kypsä sille. Pitää olla oikea tunne, sillä kaupunki ansaitsee oikean olemiseni.
    Pidän kyllä Italiasta matkustusmaana muuten, mutta etelä-Italia on "valloittamatta".
    Ihanaa matkaa sinulle ja maltahan nyt vähän nukkuakin... :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki eivät kypsy Roomalle koskaan -- Carl Jung kirjoittaa kiinnostavia juttuja suhteestaan ikuiseen kaupunkiin, niistä varmaan postaan sitten kun olen Roomassa tai juuri tullut sieltä. Paikka laittaa monen vastaanottosietokyvyn todelliselle koetukselle...
      Kiitos Bleue -- matka tulee varmasti olosuhteista huolimatta olemaan ihana ja yritän jossain välissä saada taas unenkin päästä kiinni!

      Poista
    2. Kiitos, vahvistat siis intuitiotani. Tietyilla paikoilla on niin voimakas henki, että se säilyy läpi nykyisen kultuurinkin.
      Katsoin juuri elokuvan paavi Johannasta, heti heräsi mielenkiinto, mikä sinun ajatuksesi asiasta on, onko kyseessä legenda vai fakta? Kiitän jos ehdit vastata.

      Poista
    3. Juuri näin Bleue, itse rakastan juuri näitä voimakashenkisiä kaupunkeja ja muita paikkoja. Kun saavuin ensimmäisen kerran elämässäni Aleppoon, tunsin kuin olisin tullut kotiin enkä ole eläissäni tarvinnut siinä kaupungissa karttaa löytääkseni paikkoihin.
      Paavi Johannasta minulla ei ole mitään erityistietoutta tai omaa käsitystä, mutta Suomen-Rooman Instituutin nykyisellä johtajalla Tuomas Heikkilällä sitäkin enemmän. Voin kysellä häneltä kahden viikon päästä kun juhlimme instituuttia yhdessä Roomassa ja palaan sitten asiaan!

      Poista
    4. Ai että ihana vastaus,kiitos tästä! :)!

      Poista
    5. Voi, minuakin kiinnostaa paavi Johannan tarina, legenda tai mikä se onkaan! Pidin kovasti Donna Wolfolk Crossin romaanista (elokuvakin oli hyvä) ja olen usein miettinyt, onko kyseessä "vain" hyvin kirjoitettu romaani vai onko sen takana totuuden siemen. Romanin lopussa on mielenkiintoinen faktaliite, jossa kerrotaan myös vahvistettuja tapauksia naisista, jotka ovat jostain syystä halunneet elää miehinä.

      Yksi äärettömän mielenkiintoinen asia, jonka olen kuullut useammasta lähteestä ja joka saattaisi toimia todisteena kauan sitten eläneestä naispaavista on, että jossain vaiheessa keskiajalla tavattiin tarkistaa, että vastavalittu paavi tosiaan oli mies. Tuntuu merkilliseltä, että joku olisi halunnut tehdä niin alentavia tutkimuksia ihan muuten vain… Jään innolla odottamaan lisätietoa!

      Poista
    6. No nyt teidän täytyy vähintään pari viikkoa odotella :).

      Poista
    7. Hyvää kannattaa odottaa... :)

      Poista
  6. Olemmekohan samaan aikaan reissussa - itse lähden heti vapun jälkeen Lontooseen. Joka tapauksessa erinomaisen hyvää matkaa! <3

    Rooma on ihana. Palkitsin itseni aikoinaan Rooman-matkalla suoriuduttuani kahden vuoden rankasta rutistuksesta (opiskelin työn ohella, ja osan ajasta tein vieläpä toista työtäkin). Rakastuin Roomaan ja lähtisin sinne uudelleen koska tahansa...

    Ihania kuvia! <3 Niistä eivät kuvastu univaje tai murheet, vaan valo ja toivo, pienten hetkien pakahduttava kauneus. Valoisaa pääsiäisviikkoa sinulle, ja rapsutustervehdys kuningas Mesilimille! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ollaan Sara ainakin pari päivää samaan aikaan reissussa -- ihanaa matkaa Sinulle Lontooseen!
      Valokuvat ovat juuri siksi oivallisia, että pienen hetken pieni onni tallentuu niihin, ja lievittää osaltaan suuren kokonaisuuden tuskaa. Ja tuo jälkiruoka oli kyllä niin sykähdyttävä -- kiitos siitä kuuluu vain ja ainoastaan ihanalle ystävälle!
      Ja kuningas Mesilim kiittää rapsutuksista -- hän pääsee pyhiksi taas matkustamaan Ouluun mummolaan ja on varmaankin tohkeissaan... Aurinkoista pääsiäistä myös Sinulle! <3!

      Poista
  7. Tuo Antellin kahvila taitaa tosiaan olla legenda. Muistan, että oululainen ystävä halusi aina Runebergin päivänä Antellin runebergintorttuja.

    Upea tuo jälkiruoka!

    VastaaPoista
  8. Antell on tosiaan käsite täällä Oulussa -- puolisoni muistaa puolestaan mummonsa, jolle Antellin käpykakku joulupäivänä oli ihan must, sitä ilman ei pärjätty.

    Ja jälkiruoka ei ollut ainoastaan kaunis vaan myös herkullinen -- mikään osa ei ollut liian makea!

    VastaaPoista