lauantai 18. tammikuuta 2014

Athenen synty: Linda Boström Knausgård, Helioskatastrofi

Sain joululahjaksi Linda Boström Knausgårdin romaanin Helioskatastrofi (Like 2013). Kiinnostuin kirjasta syksyn mittaan sen vuoksi, että monet kirjabloggarit (mm. SaraMaria ja Marjatta) kirjoittivat siitä ja se näytti sisältävän viittauksia antiikin Kreikan mytologisiin kertomuksiin.
Tarina alkaa sillä, että 12-vuotias tyttö nähdään alastomana poistuvan yksinelävän Conrad -nimisen miehen talosta kun hänet haetaan ambulanssilla mielisairaalaan. Tyttö itse kuvaa syntymäänsä Conradin päästä: Minä synnyn isästä. Minä halkaisen hänen päänsä (s. 7). Tässä on tyttö, joka ei tiedä mitä on tulla maailmaan äidin synnyttämänä, hän ei tiedä mitä on ollut uinua ja hiljalleen kehittyä leppeässä lapsivedessä. Täydessä kiiltävässä sotavarustuksessa hän astuu isänsä päästä: Minä en halua muuta kuin seistä näin yhdessä isäni kanssa ja tuntea hänen lämpönsä, kuunnella hänen sydämensä lyöntejä. Minulla on isä. Minä olen isäni tytär (s. 7).
Kreikan mytologian viisauden ja järjen jumalatar, Ateenan kaupungin suojelija syntyi juuri samalla tavalla isänsä ylijumala Zeuksen päästä. Ensimmäinen, joka kuvaa Athenen genesistä kirjallisesti on Hesiodos (n. 700 eaa) runoelmassaan Jumalten synty (Theogonia) (Päivi Myllykosken erinomaisesta suomennoksesta (Tammi 2003) on kirjoittanut Maijastina Kahlos täällä), ja sama aihe esiintyy kuvataiteessa 600-luvulta eaa lähtien. 

Tyttö kantaa mukanaan kypärää, jota hänen ympärillään pyörivät ihmiset eivät näe. Muu sotavarustus on piilossa Conradin talossa, eikä hän pääse niitä sieltä hakemaan. Tyttö sijoitetaan helluntaiseurakuntaan kuuluvaan perheeseen ja häntä aletaan kutsumaan nimellä Anna.  Kouluun häntä ei päästetä -- viisauden ja järjen jumalatar ei tietysti tarvitse mitään opetusta. Sen sijaan Annalla havaitaan kielillä puhumisen lahja (vaikka se olisikin vain kreikkaa) ja hän saa esiintyä paikallisen seurakunnan kokouksissa kunnes romahdus vie hänet hoitolaitokseen. Muitakin yhtymäkohtia Athene-jumalattareen on, kuten se, että Anna tekee kotona ristipistotöitä Athenen ollessa myös naisten käsitöiden suojelija. 
Romaani on tiivis ja teksti erittäin huolellisesti muotoiltu, kaikkiaan erittäin nautittavaa luettavaa. Mutta huolimatta siitä, että tiesin etukäteen etsiä yhteyksiä kreikkalaiseen mytologiaan, en usko että sisältö avautui minulle kokonaisuudessaan. Tätä kirjaa täytyy lukea useamman kerran, se kuvaa vaikuttavasti ainakin sitä, kuinka "jumalaisuus" ja mielisairaus ovat sielunveljiä ja kuinka herkät lahjakkuudet usein suistuvat henkisesti raiteiltaan jos heidän kykyjään käytetään väärin. Nerouden ja hulluuden välissä on veteen piirretty viiva, niinkuin asiantilaa on usein kuvattu.
Lopuksi muotoseikka: kirjoitetaanko jumalattaren nimi suomeksi Athena vai Athene? Molempia kirjoitusasuja näkee. Koska tämän hetken paras antiikin hakuteos, P. Castrén/L. Pietilä-Castrén, Antiikin käsikirja (Otava 2000) kuitenkin kirjoittaa nimen Athene, minäkin käytän sitä tässä.


13 kommenttia:

  1. Tämä on tosiaankin tarinaltaan ja siten sisällöllisesti mielenkiintoinen. Ennen kaikkeahan tämä on loistava kuvaus mielen järkkymisestä, mutta kenen/keiden mielen, sitä jäin pohtimaan.

    Boström Knaysgård kirjoittaa kaunista kieltä, joka voisi mennä kikkailun puolelle, jos kirjailija ei olisi niin taitava.

    Kuvasi sopivat hyvin tekstiisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta Katja, mieleltään järkkyneitä/järkkyviä henkilöissä on potentiaalisesti monta.
      Kieli on oikeasti kaunista, pitäisikin lukea kirja seuraavaksi ruotsiksi ja tutkia muuttuuko suhteeni tekstiin sen myötä. Harvoin luen ruotsiksi kirjoitettua suomeksi.

      Poista
  2. Athene on mielettömän kaunis nimi mielestäni.
    Mielenkiintoinen kirjoitus ja kuvat ja erinomaista pohdintaa :). Nämä sinun bloggaukset ovat kuin pieniä ikkunoita historiaan, tosi ihania.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Bleue -- en ole varsinainen kirjabloggari enkä ole ajatellut kirjoittaa kirjoista varsinaisia arvioita, vaan enemmänkin tarttua joihinkin minua kiinnostaviin asioihin lukukokemuksissa, sekä etenkin visuaalisesti tuoda esille kuvamuististani esiin pomppaavia assosiaatioita. Mieltä lämmittää, jos ne antavat lukijoillekin!

      Poista
  3. Ehdinkin jo odottaa bloggaustasi kirjasta, sillä arvelinkin sinun lukevan tämän ennen pitkää. :)

    Ja tämä olikin erinomainen kirjoitus, ja hurjan mielenkiintoinen! Minullahan nämä antiikin mytologiaan viittaavat seikat menivät ohi niin että heilahti, mutta kirjoituksesi avasi teosta näin jälkikäteen ihan eri tasolle, siispä kiitos! Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Itse olen ihan uuno vaikka muinaisskandinaavisissa mytologioissa, myös Kalevalan tuntemukseni on jokseenkin heikko...

      Poista
    2. Muinaisskandinaavisesta mytologiasta on Like julkaissut suomeksi teoksen "Odinnin ratsu", joka sisältää kustantajan mukaan kaikki säilyneet Proosaeddan tarinat suomennettuina. Kirjassa on mm. tarina, jossa valepukuinen Odin neuvoo ihmisiä elämisen jalossa taidossa eikä annakaan yhtään hullumpia neuvoja ja tarina vasaransa hukanneesta Thorista on paikoitellen yksinkertaisesti hulvaton... Islantilaisia saagojakin on tietysti julkistu ainakin englanniksi, mutta ne eivät ole mytologiaa.

      Helioskatastrofi menee sekin alati kasvavalle lukulistalleni.

      Poista
    3. Kiitos Ellen vinkeistä! Täytyy tunnustaa, etten hirveän suurta vetoa tunne tuonne muinaisskandinaaviseen suuntaan. Mutta Helioskatastrofia voin suositella, se on myös lyhykäisyydessään "nopealukuinen", ie ensimmäinen tutustuminen ei vie kauan.

      Poista
    4. Mikä on muuten tuo ensimmäisen kuvan kirja oikealla, itse Helioskatastrofin alla? Kannen reliefistä tulee ainakin minulle hakematta mieleen viikinkien taide, vaikkei skandinaavisessa mytologiassa kukaan muistaakseni synnykään toisen päästä - muita erikoisia syntytarinoita kyllä piisaa, kuin myös tarinoita, joihin on varmasti saatu inspiraatiota juuri Kreikasta ja Roomasta.

      Poista
    5. Kirja on Sarah Morrisin, Daidalos and the Origins of the Greek Art (1992). Kannessa on yksityiskohta varhaiskreikkalaisesta reliefikeramiikasta (kyseinen löydetty Tenoksen saarelta, ajoitettu 600-l. eaa). Kyseinen siivekäs "Zeus" näyttää oikeastaan enemmän naiselta ja tätä onkin sitten pohdittu aika useassa tieteellisessä teoksessa...

      Poista
    6. Totta, Athene näyttää kuvassa oikeastaan maskuliinisemmalta! Ja minulla ja Zeuksella on näköjään saman kuvan mukaan hyvin samanlaiset hiukset :).

      Poista
  4. Boström Knausgårdin kirja avautui taas uudella tavalla, kun luin tekstisi, kiitos! Tämä kirja tosiaan kestää, ja jopa vaatii, usempaa lukukertaa, vaikka on pieni ja tiivis.

    Luuletko, että voisit poistaa kommentoinnista sanavahvistuksen? (Ei sama asia kuin kommenttivalvonta.) Ennen kuin voi lähettää kommentin tässä blogissa, pitää selvitä "todista että olet robotti", jossa on pitkiä luku- tai kirjainsarjoja ja epäselviä kuvia -testistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! "Todista ettet ole robotti"-pyyntöjä on monilla muilla, en ole kuitenkaan ymmärtänyt, että myös minulla on sellainen. Täytyy katsoa asetuksiin & tämä ei ole ollut oikeastaan tarkoitukseni... Aina oppii jotain uutta.

      Poista