Saluti da Roma

Assyriologi on ollut sunnutai-iltapäivästä lähtien Roomassa juhlimassa Suomen Rooman Instituutin 60-vuotista taivalta. Viikko on täynnä juhlaohjelmaa, vanhoja ja uusia tuttuja... Yritän postata jotain jo viikon kuluessa, mutta pidemmät kirjoitukset varmaankin siirtyvät ensi viikkoon. Tässä pari kuvaa eiliseltä.

Firenzessä keksitty tapa ottaa "kattoselfie"-kuvia jaksaa yhä viehättää :). Tässä Pantheonin kuuluisa kupoli, antiikin suurin kupolirakennus.

Maailman kaunein näköala, ainakin minun mielestäni -- eilisen seminaarin jälkeen tämän näköinen. Tuntuu hyvältä olla jälleen Roomassa

Ennen kuolemaa

Rakas Leena-anoppi,

eilen jätin Sinut raskain mielin Ouluun, oli palattava takaisin tänne etelään. Pääsiäisen pyhäpäivät olivat Sinun oma via dolorosa, yritin parhaani mukaan auttaa sinua kantamaan ristiäsi, mutta tunsin ja tunnen yhä suurta voimattomuutta kun en kyennyt enempään. Olit urhea.

Täällä Espoossa kevät oli ottanut lämpimien kelien vuoksi aimo harppauksia. Monissa puissa on nyt ihanan näköisiä silmuja ja vihreys alkaa peittää alleen alkukevään haaleat värit. Rannan ikivanha omenapuukin työntää uutta elämää.

Lähtösi tapahtui pian sen jälkeen kun olin ottanut nämä kuvat ja palannut kotiin. Ajattelin Sinua ja kaikkea huolenpitoasi, jota olet meille kaikkien vuosien aikana runsaskätisesti jakanut. Kiitos.

Nyt olen sytyttänyt kynttilän ja lukenut Lassi Nummen runoja, niistä myös Sinä pidit kovasti. Erityisesti tämä kosketti minua tänään:

Ennen kuolemaa

varjojen kolmas valtakunta:

kauhun, tuskan, hämärtyvän taivaanrannan,

Onko se viimeinen kuva joka meille jää maailmasta? ainoa

tosi? ja vapahdusta vailla?

Elämän petoksen

läpikotainen paljastuminen 

loputtoman silmäräpäyksen 

satimessa, vailla toivoa, lohdutusta, armoa?

(Lassi Nummi, Elämän puutarha 2 )

Olisin toivonut Sinulle lempeämpää lähtöä, mutta uskon, että nyt voit levätä rauhassa. 

Requiescat in pace, valkovuokot kukkivat Sinulle tänään.

Kevätkukkien aikaan, krookuksista ja hieman saframistakin...

Kotikulmillani on nyt krookusten ja muiden kevätkukkien aika. Ennen en juurikaan ollut innostunut kukkien valokuvaamisesta, mutta uudempien kameroiden macro-ominaisuudet ovat sellaisia, että ne innostavat assyriologia nostamaan kukkien herkkiä detaljeja ja myös ihania värejä esille. Aikeenani oli laittaa tämä postaus ulos jo ennen pääsiäistä, mutta juna vei liian pian taas Oulun suuntaan ja pyhät kuluivat täysin poissa tavallisen elämän murheista. En myöskään saa tähän nyt aikaiseksi kaikkia krookuksen muinaismesopotamialaisia ja heettiläisiäkin yhteyksiä, niiden on nyt pakko jäädä myöhempään ajankohtaan. Nauttikaa keväästä ja sen kukista!

Krookus on siitä mielenkiintoinen, että sen alalajista crocus sativuksesta valmistetaan sahramia, jota käytettiin muinaisessa Mesopotamiassakin sekä mausteena että väriaineena.

Palaan viimeistään viikon päästä, silloin Roomassa!

Pääsiäisen jälkeen Roomaan

Assyriologin aika on kulunut osin kotona, osin Oulussa ja vaikka kuinka olisi tehnyt mieli niin sopivaa rakoa postaamiseen ei ole ollut. Ja nyt kun sellainen olisi, aivot eivät oikein jaksa työstää mitään syvällisempää kun univajetta tuntuu olevan aika tavalla. Herään aamuöisin miettimään elämää ja kuinka sen pintapuolisen vahvuuden pohjalla piilee hauraus. Ja toisaalla: jos en heräisi aikaisin, en kokisi huikean kauniita aamun hetkiä kun valo valtaa maiseman.

Ja aina voi aikaisen aamuun herättyä nauttia maitokahvia jossain ihanassa paikassa, kuten oululaisessa Antellin kahvilassa.

Rankkaan viikkoon on mahtunut myös ehdoton juhlahetki kun ystävä ja entinen kollega kutsui kummipoikani ja minut Katajanokan kasinolle lounaalle. KAIKKI eli seura, ruoka ja näköala olivat erinomaisia, joista lämmin kiitos Jyrkille!

Turkin ekskursion ohjelman hiominen on täydessä käynnissä, sitä ennen käyn kuitenkin Roomassa. Rooma oli ennen ehdoton suosikkikaupunkini, tänään on vaikeaa laittaa mihinkään paremmuus-järjestykseen ikuisen kaupunkiin verrattuna sellaisia paikkoja kuten Istanbul, Aleppo ja Damaskos. Ne ovat kaikessa erilaisuudessaan kaikki yhtä rakkaita. 

Lievää innostusta ja euforiaa on jo ilmassa, vaikka Roomassa on aikaa vain viikko. 

ensimmäinen blogi-vuosi vierähtänyt

Niin, assyriologi huomasi hetki sitten, että huomenna tulee tasan vuosi siitä, kun avasi tämän blogin.   En aio tätä merkkipäivää mitenkään erityisesti juhlistaa (nyt kun ei ole elämässä muuten oikein juhlan vaan luopumisen aika), mutta pari sanaa tässä kuitenkin mietteitä -- ehkä niille, jotka itse harkitsevat bloggaamista. 

1. Bloggaaminen on hauskaa ja on avartanut maailmaani. Kun alkaa kulkea maailmalla "blogistina", huomaa innostuvansa monista sellaisista asioista, joita ei ennen ehkä huomannutkaan. "Tästä voisin blogata" on usein johtopäätökseni kun koen ja näen. Toivon että lukijat saavat iloa ja virikkeitä postauksistani.  Kehun mielelläni paikkoja ja asioita, jotka ovat mielestäni hyviä. Bloggaaminen ei ole minulle varsinaisesti harrastus, vaan osa työidentiteettiäni. Toteutan bloggaamisella siis elämäni yhtä perusajatusta: työ on harrastukseni ja harrastus on työni.

2. Kirjotan paljon kirjoista -- tämä ei ole kuitenkaan kirja- vaan lifestyleblogi. Assyriologin elämä ON täynnä kirjoja, kaikki lukijat ovat huomanneet kirjojen ja lukemisen olevan olennainen osa elämäntapaani. En aina arvioi tai kirjoita niistä pitkästi vaan nostan esille jotain, mitä itse pidin mielenkiintoisena. Osasta uusia suomalaisia kirjoja olen pyytänyt arvostelukappaleita. 

3. Matkat. Keneltäkään ei liene jäänyt huomaamatta se maa, minne assyriologi kaikkein mieluiten tällä hetkellä matkustaa: Turkki. Toukokuussa lisää kuvia ja tunnelmia Turkista. Ennen sitä kuitenkin vielä Roomaan, toivottavasti.

Syyriaan tahtoisin takaisin, sinne voin tällä hetkellä tehdä vain mielikuvitusmatkoja.

4. Yksityisyys: esiinnyn omalla nimelläni ja edustan täällä itseäni sekä assyriologiaa tutkimusalana. Blogistani saa paljon vinkkejä ja tietoa menneisyydestäni ja nykyelämästäni. Omia, puolisoni ja lapsieni kuvia en juuri näytä, mutta marraskuussa adoptoitu koiramme, ihana kuningas Mesilim on saanut jonkin verran huomiota :)

Kuviani kannatta katsella tarkkaan, osalla niistä on piilomerkityksiä... Osaan liittyy itselleni äärimmäisen miellyttäviä muistoja. Kaikkia lukijoitani kiitän kaikista kommenteista ja keskustelusta -- lisää kiinnostavia juttuja tulossa!

Päivi Setälä (1943-2014)

Tämän aamun suru-uutinen oli Päivi Setälän (1943-2014) lähtö. Päivi oli energinen tutkija, joka ajoi monia asioita ja sai paljon hyvää aikaiseksi. Häntä jäämme kaipaamaan.

Päiviä ja minua yhdisti ennen kaikkea yksi asia: suomalaiset tiedeinstituutit Välimeren alueella. Me kuulumme instituuttipuolueeseen sanoi hän usein. Se merkitsi sitä, että puolueeseen kuuluvien tuli tehdä paljon vapaaehtoista, antaumuksellista työtä. Ei pitänyt kysyä mitä instituutti voi antaa Sinulle vaan mitä Sinä voit antaa instituutille.  Vaikka kyllä etenkin Villa Lante on antanut assyriologillekin niin paljon eväitä tutkijan uralle, ettei pitkään jatkunut ystäväyhdistyksen sihteerin sihteerinä toimiminen "takaisinmaksuna" paljon vaakakupissa paina. Villa Lanten henki antoi kuitenkin esimerkin ja inspiraation visiolle lähteä tavoittelemaan Suomen Lähi-idän instituutille (FIME) omaa taloa Damaskoksen vanhasta kaupungista. Ajatuksena oli luoda suomalaisille Lähi-idän tutkijoille samalainen tukikohta ja nostaa Lähi-idän tutkimuksen profiilia Suomessa. Suomalainen antiikintutkimus oli noussut maailmanmaineeseen ja aivan omaksi koulukunnakseen Suomen Rooman instituutin, mutta myös suureksi osaksi huimaavan kauniin villan luoman ilmapiirin ansiosta. Vision toteuttamisen aikaan ei laskettu vaivaa eikä työtunteja vaan työtä tehtiin asenteella -- Päivin asenteella.  Minulla oli onni aikoinaan työskennellä FIMEn säätiössä yhdessä Jussi Nuortevan kanssa -- yhteisellä visiolla ja asenteella unelma toteutettiin. 

Päiviä muistan suurella lämmöllä ja kunnioituksella -- resquiet in pace.

Beda Stjernschantz: näyttely & kirja

Assyriologi käväisi toissa viikolla taidenäyttelyn avajaisissa: Amos Andersonin museossa on aina elokuun loppuun saakka nähtävillä Beda Stjernschantzin (1867-1910) tuotantoa. 

Stjernschantz oli minulle ennen avajaisiltaa täysin tuntematon taiteilija. Hän kuului muiden, enemmän kuuluisuutta saaneiden suomalaismaalareiden ja kuvanveistäjien ystäväpiiriin, mutta naisena hänellä oli kosolti vaikeuksia lyödä itsensä lävitse. Elämä kävi hänelle ajan mittaan niin raskaaksi, että hän näki nuorella iällään ainoaksi ratkaisukseen itsemurhan. Bedan tarina on siis sekä aikakaudelleen tavallinen (naistaiteilijan vaikeudet tulla tunnustetuksi tai ansaita taiteella elantoaan) että erittäin murheellinen. Amos onkin tehnyt loistavaa työtä nostaessaan Bedan elämäntyön esille. Näyttely oli laajempi kuin osasin odottaa ja töiden joukossa on monia helmiä, maalauksia joihin rakastuin.

Suosittelen näyttelyä lämpimästi jokaiselle, etenkin niille, jotka haluavat nähdä monia suomalaisen symbolismin huipputöitä.

Näyttelyn lisäksi Amoksen kuraattori Itha O'Neill on toimittanut upean kirjan Bedan elämästä ja tuotannosta, joka toimii samalla näyttelyluettelona. SKSn kustantama teos Beda Stjernschantz, Ristikkoportin takana/Bakom Gallergrinden (2014) näytti avajaisissa museokaupassa niin houkuttelevalta, että heti kotiin päästyäni sanoin puolisolleni: haluan sen heti! (puoliso työskentelee SKSllä ja saa sen kirjamyymälässä alennusta). Vasta viime perjantaina kirjaa oli saatavissa SKSn kaupassa ja eilen selasin sitä jo innoissani. Erittäin kauniisti toteutettu ja taitettu, korkealaatuinen paperi teksti on suomeksi ja på svenska. Lukemaankin olen jo aloittanut ja heti alkusivuilta löytyi jotain assyriologille erittäin mielenkiintoista: 1891 Pariisissa opiskellessaan Beda piirsi Louvressa iltapäivisin. Stjernschantzin luonnoskansiossa on koko joukko Louvren assyrialaisella ja egyptiläisellä osastolla tehtyjä tutkielmia (s. 18). 

Nyt alkoi tietysti kiinnostaa nuo luonnokset -- mitä Beda noilta osastoilta piirsi? Assyrialaisia reliefejä vai Gudea-patsaita? Ja kuinka moni muu suomalainen taiteilija kenties Pariisissa työskennellessään piirtänyt Louvressa juuri muinaismesopotamialaisia löytöjä? Voisiko noista skisseistä jopa kerätä oman näyttelynsä? Joka tapauksessa myös kirja on ansainnut oman yleisönsä ja sopii erinomaisesti esimerkiksi lahjakirjaksi. Tutustukaa Bedaan ja hänen töihinsä sekä näyttelyssä että kirjan kautta!