Assyriologi viipyy yhä Kuusamossa. Täällä on ikivanhaa vain erämaa, sen kivet ja vuosittain uusiutuva luonto, joka kertoo esi-isiensä tarinoita.
Mutta nyt palaan vihdoin vielä Sastamalaan -- kun en ehtinyt vielä muilta kiireiltäni hehkuttaa sen keskiaikaisia kirkkoja.
Tyrvään kirkkohan koki taannoin onnettoman tuhopolton ja sen jälkeen se koristeltiin sisältä uudestaan -- ei vanhoja seinämaalauksia toistaen vaan
Osmo Rauhalan ja
Kuutti Lavosen toimesta. Vaikka olen aina pitänyt sekä Rauhalan että Lavosen töistä, olin aluksi todella epäluuloinen modernin taiteen integroimisesta vanhoihin rakenteisiin. Päästyäni sisälle oivalsin kuitenkin, että pyhättöjä on korjattu ja koristeltu uudelleen maailman sivu. Ja muinainen Mesopotamia on siitä jälleen paras esimerkki. Ehdottomasti lempipaikkojani maailmassa on Aleppon linnavuorella sijaitseva säänjumalan temppeli, jota saksalais-syyrialainen tutkimusryhmä on herättänyt eloon
Kay Kohlmeyerin johdolla. Varhaisimmat nuolenpäätekstit ja temppelin muurit ovat pronssikaudelta (n 2500 eaa.) mutta rakennusta korjattiin useaan kertaan, viimeiseksi varhaisella rautakaudella (n. 900 eaa) ja se sai uuden pohjoispuolisen seinän, joka koristeltiin reliefeillä -- uutta ja vanhaa iloisesti sekoittaen.
Aina ei siis ole mielekästä palata vanhaan. Tyrväällä pyhätölle luotiin uusi kuvallinen ilme, mutta koska penkit rakennettiin vanhan mallin mukaan eikä katon muotoa muutettu, tunnelma on silti aito ja hätkähdyttävän koskettava.
Takalehteri
Markus ja leijona
Jumalan luomia siivekkäitä
Ulkoseinän maalauksia
Taidokas puukatto
Yhtä ihana ja tunnelmallinen oli myös Pyhän Marian kirkko. Siellä oli vanhaakin parafernaaliaa kuten vanha kastemalja 1300-luvulta, hautakivi 1200 luvulta ja seinään maalattua piirtokirjoitusta, mistä assyriologi ei kyllä saanut mitään selvää...
Lempiesineeni Pyhän Marian kirkossa oli kuitenkin tämä Pyhää Yrjöä esittävä puupatsas:
Se on yhtä huonosti ja vain osittain säilynyt kun suurin osa niistä myöhäisheettiläisistä patsaista, joita tällä hetkellä tutkin.
