Turkissa

Assyriologi on viettänyt jo kaksi viikkoa Turkissa. Ennen matkaa postasin Riiko Sakkisen Rajat kiinni -näyttelystä ja erityisesti sen oheiskirjasta, arvaamatta että siitä syntyisi niin paljon keskustelua ja etenkin arvaamatta kuvani päätyvän postauksen johdosta esim. MV-lehden sivulle. Postaus poiki myös kaikennäköisiä kyselyitä. Yksi toivoi, esimerkiksi, että kirjoittaisin arvion erään tuntemani henkilön Syyriaa käsittelevästä kirjasta, mihin minun oli helppo vastata kieltävästi -- en kommentoi modernin Lähi-idän politiikkaa edes kirja-arvoiden muodossa. Toinen oli saanut vinkin, että tämä erään taidekriitikon "taidemaailman ulkopuoliseksi" tituleeraama nainen kuitenkin tykkää Sakkisen töistä ja kuulemma ostaa taidetta, tarjosi siis taidetta ostettavaksi... Taidemaailman ulkopuolinen? Teen tutkimusta muinaisen Lähi-idän taiteesta ja kotini muistuttaa tällä hetkellä huomattavasti antikvaarista kirja- ja taidevarastoa, silti ostan lisää kirjoja ja taidettakin. Mutta nyt kun olen täällä Turkissa, tuntuvat parin viikon takaiset tapahtumat hyvin kaukaisilta ja jotenkin irrelevanteilta.

Matkani alussa palasin eräällä tavalla juurilleni, Keski-Turkkiin, jonka varhaista rautakautta tutkin aikoinaan (kauan sitten) väitöskirjassani. Kayserin kupeessa sijaitseva Kültepen rauniokumpu on ehdokkaana UNESCOn maailmanperintökohteeksi ja siellä pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa verkostoiduin lisää ja sain paljon uutta tietoa ja näkökulmaa alueen tutkimuksen nykytilaan. Paikka ei ole ainoastaan tutkimuksellisesti merkittävä vaan myös minua henkilökohtaisesti puhutteleva, jopa romanttinen. Sateenkaaria seurasi ukkoskuuro, säänjumala Tarhunza kunnioitti meitä läsnäolollaan.

Kokouksen päätyttyä sain olla kaivaustalon vieraana vielä muutaman päivän ajan. Tein omia tutkimuksiani mutta haahuilin rauniokummulla ja pääsin vierestä seuraamaan kun varhaisen metallurgian tutkimuksessa tehtiin todennäköisesti historiaa. Alla olevan kuvan ruukunsirpaleet näyttävät vaatimattomilta, mutta kuvastavat hyvin sitä, että tärkeät löydöt eivät aina ole esteettisesti näyttäviä.

Kaivausten johtaja Fikri Kulakoğlulle erityiskiitokset kaikesta avusta ja ystävällisyydestä!

Kayserin, Kültepen ja erinäisten muiden paikkojen jälkeen olen viettänyt viimeiset päiväni Gaziantepessä ja sen ympäristössä. Pari museota, jotka viime vuonna olivat vielä kiinni, ovat nyt auki, muutin hieman matkasuunnitelmianikin sen vuoksi.
Kuvaähkyni on pahentunut entisestään... Ideoita tulvii jatkuvasti, sekä tieteellisiä että muita. Tämä maa, sen muinaisuus ja nykyisyys ovat valtava inspiraation lähde minulle.

Turkin nykyisyydessä minulle tärkeintä on ihmiset. Ihmisten ystävällisyys vie minulta jalat alta. Ja kun vielä rakastan kulkea näillä vanhoilla kujilla, kuunnella taloista ja pihoista kantautuvia elämän ääniä, unelmoin omasta talosta. Täällä. Jossain.

Suosittelen kaikille vierailua tänne. Joka puolella maailmassa on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän turvatonta (juuri sain viestin, että Turussa asuva sisareni perheineen on säästynyt tämänpäiväiseltä iskulta), tänne ei kannata jättää tulematta turvallisuuspelkojen vuoksi. Löydä omat hurmaavat paikkasi ja tunnelmasi. Ja ennen kaikkea ihmiset. 

Suihkulähde ystävän omistamassa talossa muistutti talosta Damaskoksessa. Syvä ikävä kouraisi jälleen.

Ja jälleen sielu ei ole ehtinyt palata

Jo kolmatta päivää assyriologi haahuilee fyysisesti kotonaan, mutta sielulle lentokoneet ovat aivan liian nopea matkustusväline. Koska sielu ei ole vielä ehtinyt palata, pääkään ei toimi kunnolla -- unohdan uusia kirjaston lainat (fataalia) ja tusina muuta asiaa poukkoilee hakemassa tärkeysjärjestystään (varmaankin jotain fataalia niissä myös).

Juuri ennen matkaa jouduin täysin mukavuusalueeni ulkopuolelle. Vaikka blogissani kuvaan paljon henkilökohtaisiakin asioita ja tuntoja, minusta ei oltu vielä ennen tätä Aamulehden juttua tehty yhtään tällaista henkilöhaastattelua. Etenkin valokuvatuksi tuleminen on kova paikka, en edelleenkään kestä olla kameran edessä tai katsoa minusta otettuja kuvia. Kaunis kiitos kuitenkin Simopekka Virkkulalle ja Aleksi Poutaselle, ehkä kokemus (& lopputulos) ei ollut niin paha kuin pelkäsin.

Matkan kaikki 14 päivää nautin Turkista. Nautin museoista, katuelämästä, ruoasta, bussimatkoista, raunioista, 35-41 C-asteen lämmöstä (kipukroonikkona voin aina erityisen hyvin kun on kunnolla lämmintä), museoista, patsaista ja mosaiikeista ja ... Nautin Turkissa (ja "tällä puolella Syyriaa" olemisessa) yleensä aivan kaikesta, tänään haluan kuitenkin nostaa esille ihmiset. Sen sanoinkuvaamattoman ystävällisyyden ja avuliaisuuden. Symbolina olkoon tämä viikuna, joka minulle puusta poimittiin. Tai vanhan talon erään huoneen katto, kylässä sata metriä Syyrian rajasta, jossa istuttiin syömässä lounasta ja jossa ystävän isoäiti oli synnyttänyt hänen äitinsä. Isoäiti on luultavimmin elänyt ajan kun Karkamisin muinaiskaupungissa kaivoivat Leonard Woolley ja T.E. Lawrence (ks. myös vanha postaukseni tästä ).

Karkamisin muinaiskaupungin arkeologinen puisto on valmis, mutta vielä odotan, että alueen ja Syyrian puolella rajaa valtaa pitävän ISISin väliin saadaan rakennettua suojamuuri. Toivottavasti ensi vuonna pääsen myös sinne, katsomaan uusia löydettyjä reliefejä ja muuta. Mutta olen myös kiitollinen niistä hetkistä, jotka sain viettää italialais-turkkilaisen kaivausryhmän talossa, keskustelusta Nicolò Marchettin kanssa. Moni idea sykähti taas eteenpäin, etenkin mitä tulee "patsasprojektiini".

Gaziantepessä majailen aina Asude Konak -nimisessä paikassa. Vahva suositus. Yhdestä sen huoneista avautuu tämä maaginen näköaöa moskeijan katon yli vanhalle linnoitukselle päin. Minua ei häiritse minareetista kuuluva aamurukous. Päinvastoin, ensimmäisenä aamuna se sykähdyttää, koska tietää taas palanneensa paikkaan, jossa voi hyvin. Kun kutsuun taas tottuu, ei siihen useimmiten edes enää herää. Hatayssa soi sunnuntaiaamuna kirkonkellot. 

Tämä oli syntymäpäivämatkani. Halusin juhlistaa sitä matkaamalla sinne, missä on minulle kaikkea mielenkiintoista ja mukavaa, myös tutkimusta. Tiesin myös etukäteen, että tulisin todennäköisesti kohtaamaan myös tunnelmia ja kuvia Syyrian sodasta. Viime vuoteen verrattuna tilanne on jotakuinkin yhtä rauhallinen, suurta ero ei ollut havaittavissa missään. Turistit ovat kuitenkin kaikonneet. Gaziantepen, Hatay/Antakyan ja Şanlıurfan uudet giganttiset museot upeine mosaiikkeineen ja muine esineineen kaikuivat tyhjyyttään. Tunnelma oli surullinen, sillä juuri matkailijoita alue toivoisi ja tarvitsisi ja kaikissa näissä paikoissa on paljon ainutlaatuista hienoa katseltavaa. Matkustussuositukset toimivat vastaan, valitettavasti.

Myös Hatay/Antakyan bussiasema sunnuntaiaamupäivällä pysäytti. Vuotta aikaisemmin sieltä pääsi vilkkaasti siirtymään seuraavalla bussilla Gaziantepeen. Nyt tilaa oli vasta muutamaa tuntia myöhemmin lähteneessä autossa. Jokainen penkki, nurkkaus, myös laiturit olivat täynnä syyrialaisia. Nuoria miehiä, naisia, lapsia, perheitä. Väsyneitä, ahdistuneita kasvoja. Lapset nukkuvat maassa. Ja he olivat vasta matkansa alussa, todennäköisesti juuri rajan ylittäneitä tai pakolaisleirien sietämättömistä oloista lähteneitä. Kukaan ei pidä suurta ääntä itsestään, arabiaa kuulee jos pinnistää korvansa.

Kun näkemiseltä ei ehdi postata

Yksitoista päivää olen ollut jo matkalla. Näen ja koen joka päivä niin paljon kaikenlaista etten iltaisin, vaikkei olisi mitään ohjelmaakaan, saa vaikutelmia järjestettyä niin, että niistä voisi postata jotain järkevää. Kotona sitten ajatukset loksahtavat taas kohdalleen, toivottavasti.

Tässä pari kuvaa, joilla todistan olevani vielä hengissä. Nauttien joka hetkestä, vaikka jonkin verran joutuu kohtaamaan myös asioita, joita Syyrian sota heijastaa tänne.

Kuljen täällä sellaisten ihmisten keskellä, joita monet Suomessa tuntuvat tällä hetkellä pelkäävän, vaikka suurin heistä on joutunut kokemaan todella kovia asioita. Minkäänlaista häirintää en joudu kokemaan, päinvastoin, minua kohdellaan ystävällisesti ja kunnioituksella. On aina kohdeltu hyvin, sekä Syyriassa, Libanonissa kuin myös täällä Turkissa. Eilen istuin hotellin omistajan siskon kotona illallisella, sukua oli laajasti paikalla.

Myös tuntemattomat ovat ystävällisiä. Laittaisin tähän kuvan nuoresta huivipäisestä tytöstä, joka tänään hymyili minulle kadulla. Olen outo näky, mutta outoon liikkujaan suhtaudutaan positiivisesti, ei epäluuloisesti.

Kaipaan Syyriaan. Tänään pääsin näin lähelle, taustalla oleva rauniokumpu ja kylä ovat Syyriassa. 

Suunnittelen jo ensi vuoden matkoja, tänne takaisin. Toivo paluusta antaa ensi maanantaina energiaa, kun edessä on arki ja arkiset huolet.

Vielä hetken ajan elän tässä omassa kuplassani. Keskityn yksityiskohtiin, yksittäisiin mosaiikkeihin, unohtaen suuret kuviot. Palaamisiin ensi viikolla.

Fragmentteja keväältä ja viime päiviltä

Sunnuntai, ensimmäinen kesäkuuta. Assyriologi ihmettelee mihin kevät katosi, vaikka toisaalta tietääkin sen kuluneen matkojen ohessa anoppilassa Oulussa, pendolinossa Helsingin ja Oulun välillä,  kahden sairaalan käytävillä ja huoneissa. Kuningas Mesilim on tyytyväinen, koska emäntä taitaa nyt ensi viikonloppua lukuunottamatta pysytellä muutaman kuukauden hänen lähettyvillään, eli kesän matkoille koiruus pääsee mukaan (vaikka seuraava matka Turkkiin onkin jo suunnitteilla). Ja ehkä väsymyskin pikku hiljaa pyyhkiytyy pois kasvoilta.

Pari päivää olemme kulkeneet tuttuja kävelyreittejämme. Perjantain sykähdyttävä kokemus oli rannan vanha omenapuu, joka vuosi sitten tuotti vain pari hassua kukkaa. Nyt se oli innostunut kukkimaan hulvattomasti.

Kirjoja olen lukenut harvakseltaan, aika ja keskittymiskyky ovat olleet kortilla, ja kirjoistakin vain harva on sellainen, josta innostuisin postaamaan. Yritin kovasti antaa Alice Munron novellikokoelmalle Kallis elämä (Dear Life, käännös Kristiina Rikman, Tammi 2013) mahdollisuuden, mutta jälleen kerran minun oli todettava, että lyhyet kertomukset eivät vain jostain syystä sovi lukijaluonteelleni. Lisäksi kertomuksessa Admundsen (s. 35-71) minulla oli tunne, että kaksi henkilönnimeä (Katy ja Mary) menivät iloisesti sekaisin, mutta saattaa tietysti olla, että lukemiseni herpaantui enkä oikeasti tajunnut jutusta juuri mitään. Olen myös erittäin huono lukemaan käännöksiä, teen sitä tätä nykyä ani harvoin -- on mahdollista, että Munron kauniiksi kehuttu kieli olisi puhutellut minua alkukielellä enemmän. Tänä keväänä olen lukenut yhden toisen englannista suomeksi käännetyn romaanin ja sain sen jopa luettua loppuun. Yritän postata siitä(kin) tässä kesän aikana.

Myös romaanien kiinnostavuus on minulla erittäin usein riippuvainen myös siitä miljööstä ja aikakaudesta minne tarina sijoittuu. Munron kanadalaismaisemat eivät kiehdo minua, kaikki eurooppalaiset, lähi-itäläiset ja turkkilaiset paikat sen sijaan sitäkin enemmän. Istuessani vaikkapa bussi- ja lentoasemilla, kulkiessani kujilla ja toreilla näen ihmisiä, joille pääni alkaa heti keksiä elämänkohtaloita ja kummallisia sattumuksia. Miksi yllä olevan kuvan turbaanipäinen herra oli Gaziantepessä astumassa lentokoneeseen?

Opiskelijaekskursion iloja oli nähdä oman opiskelijan innostuneisuus omaa tutkimusaihettaan kohtaan. Koko ryhmä oli motivoitunut ja reipas, tiukasta aikataulusta huolimatta. Tietääkö kukaan muuten romaania, jossa ollaan opiskelijoiden kanssa opintomatkalla? Vinkkejä otetaan vastaan.

Opiskelijaekskursion jälkitunnelmia Gaziantepessä

Assyriologi on palannut parin päivän poissaolon jälkeen Gaziantepeen. Opiskelijaekskursio on ohitse, ja tänään on ollut ensimmäinen päivä, jolloin ei ole tarvinnut vetää ohjelmaa. Gaziantepeen tulen nykyään vähän kuin kotiini (vaikkei yllä suosikkilistalla ainakaan vielä Rooman, Aleppon ja Damaskoksen tasolla) ja suosittelen täällä lämpimästi majapaikkaa nimeltä Asude Konak. Tämä on valloittava pieni 1800-luvun talo ja ihmiset ovat äärettömän ystävällisiä. 

Huomenna ilmeisesti vain lepään ja sitten on vuorossa pari vierailua ympäristössä. Mutta ennen sitä laitan tähän jälleen muutaman kuvan paikoista, joissa ekskursion aikana kävimme. Osallistujat olivat innokkaita ja oppimishaluisia, heidän kanssaan oli ilo olla matkalla, vaikka muutoin opettajana oli perheessä tapahtuneiden viimeaikaisten kuolemantapausten vuoksi aika tavalla vaikeaa.

Hatayssa eli Antakyassa ei uusi arkeologinen museo ollut vielä auki. Kaupunki on rauhallinen, vaikka  sijaitsee hyvin lähellä Syyrian rajaa. Tarkkasilmäinen- ja korvainen kuitenkin havaitsee arabien lisääntyneen läsnäolon katukuvassa. 

Gaziantepe on kuuluisa pistaasi-pähkinöistään. Puussa ne näyttävät tällaisilta.

Kaupunki on kovasti tulossa matkailukohteena muotiin, yhtenä vetonaulanaan nämä mosaiikkisilmät.

Matkan varrelta

Assyriologi saapui viime sunnuntaina aamuyöstä Turkin Ankaraan. Opiskelijaekskursion aikataulu on niin tiukka, etten varmaankaan ehdi täältä juuri postailla -- ennen sunnuntaita, jolloin opiskelijat lähtevät ja jään vielä muutamiksi päiviksi tekemään omia hommiani. Laitan tähän kuitenkin taas pari kuvaa, muistutuksena, että olen yhä olemassa.

Tulomatkalla välilasku oli Istanbulissa. Koskaan en ole nähnyt öisen Istanbulin valoja näin kauniina.

Eilen aamulla Keski-Anatolian korkein vuori Erciyes (luuvilaisittain MONS Harhara) oli näin edustavan näköinen.

Göremessä katseeni kiinnittyi koiraan (kun omaa kuningas Mesilimiä on taas kova ikävä!)

Tänään saavuimme Gaziantepeen. Täällä on maailman paras baklava.

Vielä ehtii hakea ekskursiolle Turkkiin! Lähtöpäivä vaihtunut!

Tammikuussa ilmoitin täälläkin Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) järjestämästä arkeologisesta ekskursiosta Turkkiin. Ekskursion alkamispäivä on lentovarausten vuoksi vaihtunut, matkaan lähdetään siis jo 17. toukokuuta! 

Olen itse todella innostunut tästä, koska toivon ryhmän koostuvan eri alojen pidemmälle päässeistä opiskelijoista, joilla on myös annettavaa toisilleen. Luvassa on mm. heettiläisiä ja upeimpia mosaiikkeja mitä Välimeren alueella on tarjota. 

Tässä hakuilmoitus ja hakuohjeet, vielä on aikaa hakea:

Hae Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) järjestämälle arkeologiselle ekskursiolle Turkkiin 18.–26.52014

Ekskursion tarkoituksena on perehdyttää 10 maisteri- ja tohtoritason opiskelijaa Anatolian esi- ja varhaishistorian pääpiirteisiin painopisteenä heettiläisten valtakunta ja kulttuuri sekä niiden rautakautinen jälkivaikutus. Matkan aikana tutustutaan myös muihin aikakausiin, mm. Kappadokian varhaiskristillisiin luola-asutuksiin ja –kirkkoihin sekä roomalaisaikaiseen mosaiikkitaiteeseen. Moskeijoissa käydään vain rajoitetusti. Kohteina ovat sekä museot että kiinteät muinaismuistot maastossa.

Ekskursion ohjelmasta alustavasti:

Meno Ankaraan illalla 18.5.

19.–20.5 Ankara ja Ankaran ympäristö

21.–22.5. Kappadokia

23.5. Gaziantep

24.-25.5. Hatay

Paluu Helsinkiin aamupäivällä 26.5.

Kuka voi hakea?

Ekskursiolle voivat hakea kaikki suomalaisten korkeakoulujen opiskelijat, sekä myös ulkomailla opiskelevat Suomen kansalaiset (suomen kielen taitoa edellytetään). Opiskelijoilta vaaditaan joko HuK- tai FM-tutkinto tai vastaava.

Miten haetaan?

Lähetä ekskursion vetäjälle Sanna Aro-Valjukselle viimeistään 16.3. mennessä vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot opinnoistasi ja miksi haluat osallistua ekskursiolle. Kerro myös lyhyesti (n. 300 sanaa) keitä heettiläiset olivat ja millaisia kirjoitusjärjestelmiä he käyttivät.

Liitä hakemukseen myös lyhyt CV, mistä käy ilmi:

1)   etenemisesi opinnoissasi

2)   jos olet jatko-opiskelija, kerro myös väitöskirjasi aihe.

3)   aiemmat matkasi Välimeren ja/tai Lähi-idän maihin

Mitä ekskursio maksaa?

Kurssimatka maksaa opiskelijoille 450 euroa. Hinta sisältää lennot, vaatimattoman majoituksen aamiaisineen 2 hengen huoneissa sekä ohjelman mukaiset vierailukäynnit ja retket. Osallistumismaksu kattaa noin kolmasosan kurssin kokonaiskustannuksista.

Valinnan jälkeen

Valinnasta kurssille ilmoitetaan 24.3. mennessä ja kurssimaksu on suoritettava 7.4. mennessä. Ekskursiolle hyväksytyt saavat kirjallista materiaalia, johon tulee perehtyä ennen ekskursion alkua. Ota tämä huomioon suunnitellessasi aikataulujasi! Ekskursiosta tulee antoisa vain, jos Sinulla on taustatietoa kohteiden kulttuureista ja historiasta.

Opintopisteitä?

FIME ei voi jakaa opintopisteitä, mutta jaamme osallistumisesta ja oppimispäiväkirjan pitämisestä todistuksen, jossa suosittelemme kolmen (3) opintopisteen korvaamisesta opinnoissasi. Sovi korvaavuudesta opettajiesi kanssa!

Lisätietoja antaa ja kysymyksiin vastaa ekskursion vetäjä:

Sanna Aro-Valjus, FT

Lähi-idän arkeologian dosentti (HY)

p. 050-5247312

sanna.aro-valjus(at)helsinki.fi

Firenze odottaa & Kevään opiskelijaekskursio Turkkiin!

Assyriologi pääsee ensi viikolla Firenzeen, ensimmäistä kertaa elämässään (ja tästä postasinkin aiemmin) -- sydämessä kihelmöi jo niin kovasti, että voi kohta pelätä sairastuvansa Stendahlin/Firenzen syndroomaan. Minulla on paljon Firenzeen sijoittuvia kaunokirjallisia teoksia, Michelangelosta ja Leonardo da Vincistä kertovia elämäkertoja sekä myös Anna Kortelaisen Hurmio -- oireet, hoito ja ennaltaehkäisy (Tammi 2009) mutta kun laskeuduin hetki sitten arkistohuoneeseen etsimään esim. E.M. Forsterin A Room With the View (1908), en näitä sitten tähän hätään löytänytkään. Löytyi kuitenkin Henry Jamesin The Portrait of a Lady (1881), missä Isabel tapaa tulevan miehensä juuri Firenzessä. Pekka Matilaisen Kupoli (Atena 2013) onkin vielä tuoreessa muistissa. Kiireitä on myös riittänyt, en ole ehtinyt kiertelemään antikvariaatteja löytääkseni jotain Firenzeen liittyviä aarteita -- vanhan matkaoppaan vaikkapa. Sellaista minulla ei vielä ole. Ehkä lauantaina ehdin hetkeksi haahuilemaan.

Assyriologilla on myös ilo laittaa tähän kaksi hakuilmoitusta. Suomen assyriologisen tutkimuksen säätiö jakaa jälleen assyriologian opiskelijoille apurahoja. Pienen mutta pippurisen säätiömme kotisivuja vasta muokataan parasta aikaa julkaisukuntoon, joten laitan hakuilmoituksen tähän:

Heettiläisten pääkaupungin Hattusasin sfinksiportti 

Ja sokerina pohjalla, koskien myös kaikkia opinnoissaan edistyneitä opiskelijoita: teillä on mahdollisuus päästä Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) järjestämälle arkeologiselle ekskursiolle Turkkiin. Tässä hakuilmoitus ja hakuohjeet:

Hae Suomen Lähi-idän instituutin (FIME) järjestämälle arkeologiselle ekskursiolle Turkkiin 18.–26.52014

Ekskursion tarkoituksena on perehdyttää 10 maisteri- ja tohtoritason opiskelijaa Anatolian esi- ja varhaishistorian pääpiirteisiin painopisteenä heettiläisten valtakunta ja kulttuuri sekä niiden rautakautinen jälkivaikutus. Matkan aikana tutustutaan myös muihin aikakausiin, mm. Kappadokian varhaiskristillisiin luola-asutuksiin ja –kirkkoihin sekä roomalaisaikaiseen mosaiikkitaiteeseen. Moskeijoissa käydään vain rajoitetusti. Kohteina ovat sekä museot että kiinteät muinaismuistot maastossa.

Ekskursion ohjelmasta alustavasti:

Meno Ankaraan illalla 18.5.

19.–20.5 Ankara ja Ankaran ympäristö

21.–22.5. Kappadokia

23.5. Gaziantep

24.-25.5. Hatay

Paluu Helsinkiin aamupäivällä 26.5.

Kuka voi hakea?

Ekskursiolle voivat hakea kaikki suomalaisten korkeakoulujen opiskelijat, sekä myös ulkomailla opiskelevat Suomen kansalaiset (suomen kielen taitoa edellytetään). Opiskelijoilta vaaditaan joko HuK- tai FM-tutkinto tai vastaava.

Miten haetaan?

Lähetä ekskursion vetäjälle Sanna Aro-Valjukselle viimeistään 16.3. mennessä vapaamuotoinen hakemus jossa kerrot opinnoistasi ja miksi haluat osallistua ekskursiolle. Kerro myös lyhyesti (n. 300 sanaa) keitä heettiläiset olivat ja millaisia kirjoitusjärjestelmiä he käyttivät.

Liitä hakemukseen myös lyhyt CV, mistä käy ilmi:

1)   etenemisesi opinnoissasi

2)   jos olet jatko-opiskelija, kerro myös väitöskirjasi aihe.

3)   aiemmat matkasi Välimeren ja/tai Lähi-idän maihin

Mitä ekskursio maksaa?

Kurssimatka maksaa opiskelijoille 450 euroa. Hinta sisältää lennot, vaatimattoman majoituksen aamiaisineen 2 hengen huoneissa sekä ohjelman mukaiset vierailukäynnit ja retket. Osallistumismaksu kattaa noin kolmasosan kurssin kokonaiskustannuksista.

Valinnan jälkeen

Valinnasta kurssille ilmoitetaan 24.3. mennessä ja kurssimaksu on suoritettava 7.4. mennessä. Ekskursiolle hyväksytyt saavat kirjallista materiaalia, johon tulee perehtyä ennen ekskursion alkua. Ota tämä huomioon suunnitellessasi aikataulujasi! Ekskursiosta tulee antoisa vain, jos Sinulla on taustatietoa kohteiden kulttuureista ja historiasta.

Opintopisteitä?

FIME ei voi jakaa opintopisteitä, mutta jaamme osallistumisesta ja oppimispäiväkirjan pitämisestä todistuksen, jossa suosittelemme kolmen (3) opintopisteen korvaamisesta opinnoissasi. Sovi korvaavuudesta opettajiesi kanssa!

Lisätietoja antaa ja kysymyksiin vastaa ekskursion vetäjä:

Sanna Aro-Valjus, FT

Lähi-idän arkeologian dosentti (HY)

p. 050-5247312

sanna.aro-valjus(at)helsinki.fi

Zeugman mosaiikkimuseo Gaziantepessä

Ekskursion hinta on erittäin edullinen ja luvassa on varmasti runsaasti antoisia kokemuksia! Toiveenani olisi, että saisin matkaan eri alojen opiskelijoita, humanistien lisäksi arkkitehtejä ja taideteollisia opiskelijoita jne., -- ihmisiä, jotka innostuvat Turkin muinaisuudesta!

Suppiluliuma Gaziantepessä

Assyriologi vaihtaa nyt tiuhaan maisemaa. Eilen ennen lähtöäni Kayseriin käväisin Gaziantepen uudessa hienossa Mosaiikkimuseossa, joka on rakennettu muinaisen Zeugman kaupungin yksityisvilloista löydetyille upeille mosaiikeille. Seinämaalauksiakin on.

Tänne taidankin tuoda opiskelijoita ensi keväänä.

Museon yhteydessä on kaksi matkamuistokauppaa. Toinen oli valitettavasti kiinni. Jouduin katselemaan   viime vuonna Tell Tayinatista löydetyn Suppiluliuma-nimisestä paikallisesta hallitsijasta tehtyjä pienoisveistoksia vain ulkoapäin. Tuollaisen olisin voinut haluta ehkä ostaakin.

Tällä kertaa minulla oli huono onni -- Kayserin bussi meni heti Gaziantepestä lähdettyä rikki ja odotimme 1 1/2 tuntia korjausta. Kun pääsimme liikkeelle oli tie Antitaurus-vuoriston ylitse henkeäsalpaavan kaunis. Tätä tietä en ole koskaan ennen ajanut.

Koko matkan mietin muinaisassyrialaisia kauppiaita, jotka käyttivät tätä(kin) reittiä päästäkseen Kayserin likellä sijainneseen kauppakoloniaansa ja pidemmällekin. Matkan on täytynyt aasilla ja apostolin kyydillä kestää todella kauan.

Päästessämme vuorten länsipuolelle matkaväsymystä alkoi olla jo ilmassa.

Kauempaa katsottuna niiden korkeus ja mahtavuus on kouriintuntuvaa. Vuorijonot ovat myös muodostaneet todennäköisesti Tabalin itäisen rajan. Näiden ylitse oli myös assyrialaisten vaikea päästä.

Kayserin arkeologisessa museossa aika on pysähtynyt. Kukaan muu ei tunnu käyvän tervehtimässä tätä "leijonaani", jonka tyyliä ja ajoitusta käsittelin väitöskirjassa. Muutto saattaa kuitenkin olla pian edessä sillä Kayserin linnoituksen luona oli kylttejä, jotka vihjasivat museon muuttavan sinne uusiin tiloihin.

Tämän museon puutarhassa on omenapuita. Syksy on tulossa, vaikka ilma on vielä paahtavaa päivisin.