sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Viikon varrelta: Syyriaa, leijonia, munkkeja ja kukkalupauksia

Assyriologin viikko oli jälleen täynnä mielenkiintoisia asioita. Mentaalisesti olen matkannut sekä Keski-Anatoliassa että Syyriassa. Keski-Anatoliassa siksi, että piti miettiä otsikkoa erääseen pyydettyyn artikkeliin, jossa tulen käsittelemään mm. tämän leijonan assyrialaisia tyylivaikutteita ja ajoitusta.
Nähtäväksi jää pystynkö vakuuttavasti perustelemaan leijonan olevan niin myöhäinen kuin haluaisin sen olevan :).
 Viikon alussa minulla oli tapaaminen näiden kahden herran kanssa. Sami Juola (oik.) on vanha perheystävä, joka saattoi minut yhteyteen Rami Adhamin (vas.) kanssa. Rami on suomensyyrialainen ammattisukeltaja ja liikemies, joka on useiden vuosien aikana tehnyt humanitääristä avustustyötä synnyinkaupunkinsa Aleppon ympärillä. Rami kertoi miten hän matkustaa muutaman kuukauden välein Pohjois-Syyriaan ja avustaa kodeistaan paenneita ihmisiä, jotka eivät ole lähteneet Turkin puolelle. Paikan päälle on rakennettu mm. kouluja. Olin syvän vaikuttunut siitä, miten paljon Rami on jo saanut aikaiseksi ja miten pyytettömästi hän avustustyötään tekee. Tällä hetkellä mietin, mikä olisi se paras tapa osallistua ja auttaa. Ramin kautta apu menee suoraan, ilman välikäsiä perille, sellaisille ihmisille, joita suuret avustusjärjestöt eivät tavoita. Muutaman viikon päästä on Maailma kylässä - tapahtuma Helsingissä, mihin Ramia voi tulla kuuntelemaan. 

Ramin auttamisen kulttuuri ja esimerkillinen yhteisvastuun kantaminen onkin mainio aasinsilta viikon parhaalle yleisönosastokirjoitukselle. Uunituore kansanedustaja Laura Huhtasaari aiheutti viikko sitten sunnuntaina parhaat naurut todetessaan HSn haastattelussa, että Rooman valtakunta sortui moraaliseen rappioon. Nauru loppui kuitenkin siihen pelottavaan jälkiajatukseen, että tämä vallankäyttäjä on ilmeisesti täysin tosissaan. FB-keskusteluissa kannustin ystäväkollegoita kirjoittamaan vastineen, joka sitten julkaistiin keskiviikon HSssä. Tässä oli asiaa!
Myöhemmin viikolla kirjailija Tiina Raevaara kannusti dosentteja päivystämään. Erinomainen teksti tämänkin.
Kuningas Mesilimin kanssa kahvittelimme tiistaina parvekkeella (herkut = tällä kertaa vohvelit, kiinnostavat aina) ja vappuna paistettiin kasa munkkeja...
Nyt sunnuntaiaamuna tarkastin pihan puiden ja kukkalupausten tilanteen. Koivu on jo melkein hiirenkorvalla, turkkilaisesta siemenestä kasvava kirsikka alkaa jo näyttää miltei puulta. Köynnösruusu, tulppaanit ja pioni työntävät lehteä ja versoa, lupaavat kukkia.




Suoraan ikkunastani
maailman syvyys

(Lassi Nummi)

6 kommenttia:

  1. Kuinka hienoa että meillä on näitä 'päivystäviä dosentteja', jotka ovat valppaina ja jakavat asiantuntemustaan, kun helppoheikit heittävät sloganeitaan. Hämäriä olivat uuden edustajan jutut, koti, uskonto ja isänmaa & Rooman rappio...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, minäkin olen päivystävä dosentti ja ylpeä siitä! Huhtasaarelta on tulossa oma vastineensa HSään, missä hän väittää usean tieteellisen teoksen yhä ylläpitävän tätä teoriaa moraalisesta rappiosta tuhon syynä. Tosin hän ei vastineessaan nimeä yhtään tieteellistä teosta ja näyttää laskevan erinäisiä erillisiä asioita "moraaliseksi rappioksi", eli näyttää ymmärtävän moraalilla jotain muuta kuin me. Myös yhteisvastuu oli ymmärretty väärin :). Huoks.

      Poista
  2. Hei Sanna, sinä päivystävä dosentti! Kiitos, että päivystät - muiden valppaiden kanssa!

    Minulla on matkan vuoksi iso pino lehtiä lukematta, alan nyt käydä niihin käsiksi. Luulen, että olisin kiinnittänyt huomiota tuohon haastatteluun ja vastineeseen, nyt ainakin kiinnitän.

    Kiitos myös, että mainitset Maailma kylässä -tapahtuman. Työaikana haaveilin siitä aina, mutta en jaksanut lähteä. Nyt ei pitäisi olla esteitä ja muutoinkin on imua Helsinkiin Kiasman Mapplethorpen näyttelyn ja Ateneumin Ismo Höltön näyttelyn takia.

    Ihailen lähikuviasi. Nuo silmut näyttävät työntyvän valtavalla elinvoimalla ja kohinalla esiin. Tulee mieleen Virpi Suutarin elokuva Eedenistä pohjoiseen, jonka lopussa silmut aukesivat nopeutetusti elävässä kuvassa.
    Ja nuo munkit ... ja Mesilim vesi kielellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta, minulla on ihan mahtavaa kollegaporukkaa sekä täällä Suomessa että maailmalla! Minäkin olen hyvin usein ollut jossain matkalla toukokuussa ja missannut Maailman kylässä, tänä vuonna aion osallistua. Ja noita valokuvanäyttelyitä pitäisi minunkin mennä katsomaan, kiinnostavat kovasi.

      Poista
  3. Upea Lassi Nummin runo, lumoava Mesilim ja hyvä vastine Hesarissa. Ja arvostan todella paljon tuota suoraa auttamista, harmi, etten pääse Maailma kylässä -festareille tänä vuonna,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lassin runoissa on minulle todella paljon rakkaita, palaan niihin uudestaan ja uudestaan. Ja tosiaan Ramin tekemää työtä kannattaa arvostaa, paraikaa hän on siellä viemässä rahaa ja leluja lapsille.

      Poista